Melkein muilla mailla

Tässä voi istua liekkipuun alla

Täällä on tämän viikonlopun aikana  vuotuinen  Open House-tapahtuma, jolloin pääsee tutustumaan eri rakennuksiin,  paikkoihin , mielenkiintoisiin yksityiskoteihin ja moneen muuhun mielenkiintoiseen kohteeseen tai tapahtumaan. Viime vuonnahan tapahtumaa ei ollut koronan vuoksi ,  mutta tänä vuonna tapahtuma  palasi , ja kohteita on valtava määrä.   Ensimmäisiin kohteisiin pääsi tutustumaan jo eilen .  Iso osa mielenkiintoisimmista  kohteista on huomenna lauantaina,  jolloin  minulla ei ole julkista liikennettä,  ja kun  iso osa  kohteista vaatii myös ennakko-ilmoittautumisen,  niin  vaihtoehdoiksi jää  torstai-iltapäivä ja perjantai ennen sapattia.  Ilmoittauduin kahteen tapahtumaan,  jotka vaativat  ennakkoilmoittautumisen,  ja  vaikka  ne olivat eri päivinä, olivat ne kuitenkin samalla alueella, eli eteläisessä  Tel Avivissa.   Osa kohteista ei liity arkkitehtuuriin, vaan ovat kiinnostavia kierroksia. Ilmoittauduin kierrokselle,  jota veti  eritrealainen  turvapaikanhakija,  ja tänään perjantaina piti olla  tutustuminen muutama vuosi sitten rakennettuun kohteeseen.

Tulin hieman etuajassa ,  joten kävelin  pääbussiaseman  takana olevalla alueella, jossa matalia , aika rähjäisiä rakennuksia,  ja muutamia  korkeampia rakennuksia,  jotka kaikki ovat vuosien aikana kärsineet  bussien aiheuttamista  päästöistä ja äänistä, kotiensa yläpuolella.  Tuossa massiivisessa , sokkeloisessa bussiasemassa,  joka oli muutaman vuosikymmennen maailman suurin pääbussiasema, on 7 kerrosta, mutta 3 niistä on maan alla. Koko rakennuksen  historia on aika erikoinen , sillä sitä aloitettiin rakentamaan joskus  1960-luvulla,  ja rakennuksen piti olla 2-kerroksinen, mutta  kun bussifirmat halusivat oman kerroksen ,  kerroksia lisättiin, mutta raha loppui kesken,  ja työt pysäytettiin useaksi vuodeksi , ,kunnes  valtava rakennus oli vihdoinkin valmis vuonna 1993. Bussit ovat ylimpänä , vaikka normaalistihan bussien pitäisi olla alhaalla ja ihmisten ylhäällä.  Keväällä päätettiin että   rakennus hajoitetaan vuonna 2023,   mutta saapa nähdä  tapahtuuko se silloin, sillä noin valtavan  rakennuksen hajoittaminen vaatii hurjaa kalustoa ja paljon rahaa.

Iltapimeällä tällä alueella ei ole  miellyttävää kävellä,  sillä alueella on köyhyyttä,  narkkareita,  ym.

Olen vieläkin etuajassa, joten käyn katsomassa  mitä löytyy intialaisen kaupan hyllyiltä,  ja tämän jälkeen vielä aasialaisessa kaupassa. Koko alue on sellainen että tuntuu kuin olisi muilla mailla...

Tulenkin sitten kävelykadulle jossa  ryhmän pitää kokoontua. Katu on täynnä turvapaikkahakijoiden ja vierastyöläisten kauppoja, pikku ravintoloita ym. mutta kadulla on käynnissä gentrifikaatio-prosessi, ja muutamia  uusia taloja on jo noussut kadun varrelle.

Solomon, turvapaikanhakija Eritreasta, oli ryhmänvetäjämme.  Tämä kierros oli varattu täyteen , eli 25 henkeä, mutta meitä oli vain puolet siitä.  Solomon kertoi tarinaansa, miksi hän joutui lähtemään Eritreasta (totalitaarinen diktatuuri) ,  ja miten hän päätyi tänne  Etiopian, Sudanin, Libyan ja  Siinain niemimaan kautta,  Solomon on ollut täällä jo 11 vuotta,  ja olisi Eritreasta paetessaan halunnut päätyä  Eurooppaan, mutta se ei onnistunut, joten hän on täällä. Hän kertoi että kaikista välietapeista  täällä hänet vastaanotettiin parhaiten, hänelle annettiin  vaatteita, ruokaa,juomaa, mutta sen jälkeen asiat vaikeutuivat. Tällä hetkellä hän toivoo pääsevänsä Kandadaan,  sillä  Israel on antanut pakolais-statuksen vain pienelle ryhmälle turvapaikanhakijoita. 

Kävelimme viereiseen puistoon,  jossa Solomon jatkoi tarinaansa,  ja kertoi millaista on olla täällä eritrealainen turvapaikanhakija.

Sitten meidän joukkoomme tunkeutui kaksi ihmistä, joista toinen tässä kuvassa oleva mieheltä näyttävä nainen, jonka tunnistin heti,  (linkin takana pitkä selitys englanniksi tästä henkilöstä)  sillä  kaikissa turvapaikanhakijoiden vastaisten mielenosoitusten etujonossa on näkynyt tämä henkilö, joka tekee parhaansa  saadakseen heidät pois.  Hän väitti että oli ilmoittautunut  kierrokselle, mutta  provokaatiotarkoituksessa , tietysti. Tästä eteenpäin kierroksestamme tuli vähemmän miellyttävä.

Kävelimme eteenpäin, ja saavuimme ränsistyneeseen rakennukseen,  jossa sijaitsee sudanilaisten keskus. Keskus on pääasiassa Darfurista paenneiden keskus, jossa oli myös suuri kuivaruokavarasto, sillä monet sudanilaisista ovat yksinhuoltajia ja  erittäin köyhiä. Kuvassa oleva  Ali on keskuksen johtaja , ja kertoi meille keskuksesta ja  miten hänen kaltaisensa turvapaikanhakijat ovat limbossa täällä.   Sudanilaisia  ja eritrealaisia ei voi palauttaa kotimaihinsa, niissä vallitsevan tilanteen vuoksi, mutta jostain syystä  heidän on vaikeaa päästä kolmansiin maihin, joissa heillä olisi enemmän oikeuksia.  Heillä ei kuitenkaan ole täkäläistä sosiaalitunnusta, mikä tekee elämän vaikeaksi.  Ali on saanut stipendin ja opiskelee täällä yliopistossa.  Meidän olisi pitänyt mennä vielä jonnekin, mutta ylemmän provokatiivisen henkilön vuoksi sitä ei sitten tapahtunut.

Tänään piti olla sitten se toinen vierailukohde. Tulin alueelle taas aivan liian aikaisin, mutta tarkoituksella, sillä halusin mennä  filippiiniläiseen ruokakauppaan,  joka sijaitsee pääbussiaseman 4. kerroksessa, joka on katutasossa sijaitseva kerros. 3 alempaa kerrosta eivät ole vuosiin olleet käytössä.  Kerroksen keskiaukiolla on pöytiä, joissa  kaikenlaista halpaa kamaa:  vaatteita, alusvaatteita, kenkiä,  lakanasettejä, pyyheliinoja ja vaikka mitä. Ihmisiä oli myös runsaasti liikkeellä ennen viikonlopun alkua.

Tein muutaman pienen ostoksen filippiiniläisessä ruokakaupassa, ja huomasin että kauppa oli laajentunut sitten viime vierailun.

Lähellä on muitakin filippiiniläisiä ruokakauppoja, mutta Makati Cabalen on  niistä paras, ja siellä käyn joskus ostoksilla.

Viikonloppuisin tuolla on filippiiniläinen ruokatori, ja  joka kerta tunnen olevani ....Filippiineillä, tai melkein...

Tästä sai ostaa filippiiniläisiä jälkiruokia ja kakkuja.  Kuvassa näkyvä biko-jälkiruoka on valmistettu tahmeasta riisistä, kookosmaidosta,  tummasta sokerista ja vedestä.  Takana näkyvät keltaiset, höyrytetyt pichi-kakkuset on valmistettu raastetusta maniokista.  Jänniä jälkiruokia!

Sitten tulin paikalle mihin piti tutustua, eli tähän  päiväkotikeskukseen,  jossa monta eri ryhmää,  jotka pääasiassa koostuvat alueella asuvien vierastyöläisten ja turvapaikanhakijoiden lapsista.  Olen jo pitkään halunnut nähdä miltä näyttää sisältä, Seison tuolla ja odottelen  mutta ketään ei näy, ja kun on jo aika alkaa kierros rakennuksessa,  otan puhelimen esille ja avaan sähköpostini. Kierros on peruttu!  Sähköposti siitä oli tullut jo aikaisin aamulla  , mutta en ollut huomannut sitä. Voihan harmi.

Pettyneenä kävelen bussipysäkilleni,  ja ohitan rakennuksen jossa monta kiinnostavaa etnistä kauppaa, kuten tämä intialainen vaate&korukauppa. 

Astun sisälle , ja tiedustelen noista kauniista rannerenkaista. Selviää että pitäisi ostaa koko setti, jossa 3 kpl, pelkästään yhtä ei myydä. Olen myös suuriluinen ,  joten valikoima minulle sopivista  rannerenkaista on paljon pienempi.  Ehkä joskus toiste sitten...

Ohitan myös  etiopialaisen vaatekaupan,  ja nuo etiopialaiset juhlavaatteet ovat niin kauniita.

Tosi kauniita.

Silmillä syömistä

Hyvää tulevaa viikkoa:) Täällähän sunnuntai  on arkipäivä, joten viikko alkoi tänään. Kuvassa  hauskasti leikattu puu,  joka minulle tuo mieleen laiskiaisen.

Viime viikon alkupuolella kävin  entisessä kantakahvilassani,   jossa olin käynyt viimeksi  paljon ennen koronaa.  Tämä oli se paikka missä tapasin ihmisiä,   ja missä myös tutustuin uusiin ihmisiin,  etenkin alussa,  kun sisällä oli yksi suuri pöytä , jonka äärellä istuvat ihmiset kävivät vähitellen tutuiksi. Joskus kaksi vuotta sitten kahvilan konsepti muuttui , eikä  niitä tuttuja ihmisiäkän enään näkynyt tuolla.  Blogin alkuaikoina olen useinkin maininnut tämän kahvilan,   ja kun astuin sisälle,  omistajan  vaimo, joka oli juuri lähdössä  omaan työpaikkaansa,  halasi ja  oli iloinen minut nähdessään, kuten minäkin hänet nähdessäni, sillä kävin  täällä ensimmäisen kerran  yli 10 vuotta sitten.  Myös mukava tarjoilijatyttö joka on ollut  tuolla jo muutamia vuosia,  oli edelleen tuolla.

Terassikin oli aika samannäköinen kuin ennen,  ja  tuolta näkyy Billien kukkakauppa.

Kukkakauppias Billie oli ihan entisellään  (vasemmalla) mutta kukkakaupan edessä oleva puinen  hyllykkö oli uutta.

Katrico jota ei enään ole.

Tuolta kävelin eteenpäin,  missä vielä toukokuun alkupuolella oli Katrico-niminen  pikkuinen kahvila,  jonka omistajan kanssa oli kiva jutella. Täällä on niin paljon kahviloita,  ja ihmiset istuvat  paljon kahviloissa, ja kun on muutamia kertoja istunut samassa paikassa  tulee jo tutuksi. Kun  oli vielä  ulkonaliikkumisrajoitukset ja kahviloiden&ravintoloiden tiukat  rajoitukset,   täältä pystyi hakemaan kahvia ja istumaan vaikka viereiselle penkille. Omistaja piti paikkaa auki take-awaytä varten,  myös silloin kun se ei  ollut sallittua, ja saikin muutaman kerran siitä sakot, mutta  miten hän olisi muuten maksanut vuokrat ym. ,,, Kun rajoituksia purettiin , paikka  oli auki vielä kuukauden,  ja yhtäkkiä  sitä ei ollutkaan enään,  ja sisällä remontoitiin. Oli surullista nähdä että paikka kesti kaikki koronarajoitukset, mutta kun  vihdoinkin sai olla kunnolla auki,  niin oli pakko sulkea paikka. Näin on täällä käynyt monellekin koronarajoitusten jälkeen.

Paikka  oli nyt täysin erinäköinen ,  ja sitä pitää tämä Yani niminen nuorimies, joka  olisi tarjonnut minulle   keksejä, mutta  kerroin etten voi nyt syödä sellaisia. Kesävaatteet kiristävät  nyt niin että jätin pois kaikki jauhot, sokerit ja juustot paitsi raejuuston,  ja  syön silmilläni tällaisia juttuja. Yani kertoi että hän remointoi paikan kahdestaan ystävänsä kanssa,  ja heti kun hänellä on enemmän rahaa hän tekee paikasta  tosi hyvän näköisen. Täytyy toivoa että asiakkaita riittää  ,  sillä lähistöllä on muitakin kahviloita.

Alkuviikolla uuden paikan avasi myös kuvassa näkyvä nuori kondiittori, Alon Shabo.   joka avasi paikan  uuden rakennuskompleksin alueella, josta äskettäin kirjoitin. 6 vuotta sitten osallistuin  Alonin macarons-kurssille,  ja silloin hän oli vielä suhteellisen tuntematon kondiittori, mutta tänään on yksi kaupungin parhaista ja tunnetuista,  ja muisti minut  , mutt että olen Ruotsista, hih;D

Alonin uudessa pikku paikassa kaikki oli kaunista,  ja takana olevan leipomon työskentelyä voi myös  tarkkailla  kadulle avautuvan ikkunan kautta. Leivokset olivat kuin koruja,mutta en saanut niitä kuvattua, sillä oli aika täyttä,  ja muutaman päivän kuluttua  kadulla oli pitkä jono, sillä uudesta paikasta kirjoitettiin joka lehdessä.

Tuo viimeinen lause on aika hyvä;D

Viimeinen kahvila oli bussipysäkin takana oleva  jäätelöbaari-konditoria Siciliana. Kun odotin bussia siellä kuvattiin jotain,,,

Tämä neitonen piti eri leivoksia käsissään,  ja niitä sitten  (ja häntä) kuvattiin.  Voin kuvitella että oli oikeat herkkusyömingit tuolla kuvausten jälkeen..

Yritin ottaa leivosvitriinistä kuvan,  mutta se ei onnistunut kunnolla. Söin silmilläni..,.,Tuossa paikassa on bussipysäkin takana suuri ikkuna,  josta näkee kun kondiittorit valmistavat leivoksia

Kukkivia puita ja muita juttuja

Kaunis ja myrkyllinen oleanteri kukkii kauniisti

Hyvää alkanutta viikkoa:) Mitä teille kuuluu?   Täällä  on viime aikoina huomattu että korona  on melkein hävinnyt täälläpäin;  Viime päivinä  tartuntoja on on ollut tosi  mitätön määrä, toissapäivänä 4  tartuntaa,   eilen 7 ,  ja vaikeasti sairaiden  määrä tippuu koko ajan,  ja oli eilen 37,  eli koronaosastot on suljettu. Ja näin vaikka  noin 40 prosenttia   eli lähinnä lapset, ovat vielä rokottamatta. Eilen aloitettiin 12-16 vuotiaiden rokotukset. Niitä ei välttämättä tarvita, mutta jos matkustaa esim. ulkomaille, on hyvä jos on rokotettu. Myös  Tel Avivin kaupungintalon aukiolla ollut suuri koronatestiteltta poistui viime viikolla, ja nyt koronatestejä tehdään  sairaskassojen ja  sairaaloiden pisteissä.

Vielä näkee jakarandojen kukintoja

Maan sisällä siis kaikki hyvin koronan suhteen,  ja viime viikolla poistettiin  ravintoloiden rajoitukset, eli nyt sisätiloihin pääsee vaikka ei ole rokotettu. Ehkä täällä  on nyt laumasuoja.   Elokuvateatterit avattiin myös yli vuoden tauon jälkeen,  ja  oli outoa nähdä elokuvamainoksia niin pitkän ajan jälkeen.

Perjantaina kävelin täällä Holonissa, ja ihailin nyt kukkivia liekkipuita.  Tämä liekkipuu on harvinaisen leveä; runko on tuon aidan takana. Upean kukinnan lisäksi parasta näissä liekkipuissa on niiden tarjoama varjoinen suoja.

Jos kaikki hyvin koronan suhteen maan sisällä, niin  matkustaminen on aika hankalaa.   Jos nyt matkustaisin Suomeen,  joutuisin kaiketi ensimmäiseksi tekemään koronatestin lentokentällä, joka muuttui maksulliseksi 1.6.  Suomesta palatessani joutuisin tekemään siellä  koronatestin,  joka on Suomessa todella todella kallis, moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna.  Sen lisäksi joutuisin tekemään  vielä uuden  koronatestin täällä  lentokentällä,   vaikka olen rokotettu, ja sekin testi muuttui maksulliseksi   1.6.   Turisteja ei ole vieläkään , ja matkamessut, joiden piti olla  tammikuussa,  siirrettiin kesäkuuksi, ja sen jälkeen lokakuuksi,  sillä  ulkomaalaiset  osallistujat eivät olisi päässeet  matkamessuille.   Täällä  niin pelätään   että  joku mutaatio pilaa kaiken ,  ja niinpä turismi on edelleenkin jumissa, paitsi  jos kyse on täkäläisistä matkailijoista.  Minulla on kotikadullani 2  turismin parissa työskentelevää  tuttavaa,  jotka ovat olleet lomautettuna jo pitkälti yli vuoden,  ja ovat  niin turhautuneita.   Spontaanisuus ei myöskään ole niinkuin aikaisemmin,  sillä jos haluaa mennä postiin, pankkiin tai museoon,  pitää tehdä ajanvaraus netissä.

Liekkipuu on Holonin kaupunginteatterin alueella.

Luin Iltasanomista  että hinnat nousevat Suomessa. Sama juttu täällä,  näkyy olevan koronan aiheuttama yleismaailmallinen tilanne tällä hetkellä.  Hedelmät  ja vihannekset ovat tänä vuonna olleet tosi kalliita,   rypsiöljyn hinta nousi keväällä jo  kaksi kertaa,  ja   monet suuret elintarvikeyritykset täällä ovat ilmoittaneet nostavansa hintoja.  Myös sähkötuotteiden ja kosmeettisten tuotteiden hinnat ovat nousussa. 

Puistotie jonka varrella useita  liekkipuita.

Liekkipuun upeat kukat.

Torstaina olin kahvilla yläkerran naapureitten luona, kun kuului meteliä, ja alas katsoessa   huomasin että ikkunan alla oli pienen tytön synttärit.  Paljon lapsia,  hauska hahmo tuolla ja  ohjelmanvetäjä,   sekä vielä upea pomppulinna   vähän sivummalla. Oli meteliä mutta se ei niin häirinnyt.

Sunnuntaina kävin kahvilla torin kahvikaupassa, ja  paikan barista Itai  on tuossa  vasemmalla,  ja muutaman metrin päässä myös bussipysäkin julisteessa, jossa hän mainosti häneen vaikuttanutta kirjaa. Itai on itsekin julkaissut yhden kirjan tähän mennessä,

Ratapuisto

Toukokuu oli tosi lämmin täällä,  mutta kesäkuun ensimmäiset päivät ovat olleet aika miellyttäviä, etenkin aikaisin  aamulla ja  illalla, mikä innostaa tekemään pitempiä kävelykierroksia.

Eilen aamulla  odotin bussia tätä kahvilaa vastapäätä  Tel Avivin Dizengoff-kadulla, joka on yksi kaupungin tärkeimpiä katuja. Odottaessani bussia  napsin kuvan kahvilan terassialueesta.  

Jäin pois bussipysäkiltä  ja kävelin tällä kadulla,  jossa monta aika rähjäisen näköistä rakennusta, ja  kymmeniä vaatekauppoja, joista useimmat ovat tukkuliikkeitä.  Tästä talosta huomaa että siihen on eri aikakausina tehty muutoksia ja lisäyksiä ,  ja maalikerros tekisi talolle hyvää.

Tarkoitus oli käydä katsomassa miltä näyttää  Tel Avivin uudehko  ratapuisto, johon pääsee tämän kadun sivukatua pitkin. Olin jo pitkään  halunnut käydä katsomassa miltä puisto  näyttää.

Löysin sivukadun mistä pääsi puistoon.

Lineaarinen ratapuisto on rakennettu alueelle mistä aikoinaan kulki juna Jaffasta  Jerusalemiin, ottomaanien hallitessa tätä aluetta.  Junarata alkoi toimia vuonna  1892.  Tämä puisto muuten syntyi sillä välin kun lähes kaikilla täällä oli ulkonaliikkkumiskielto ym.   Toisella puolella näkyy kaupungin vanhimman  kaupunginosan Neve Zedekin taloja,  ja toisella  puolella taas uusia tornitaloja. Puiston puut ovat vasta äsken istutettuja, mutta oli kiva huomata että sinne oli istutettu myös  sitrus-ja oliivipuita. Jerusalemissa on jo kauan ollut ratapuisto.

Puiston valmiiden osien varrella  on 2 siltaa, jotka yhdistävät tuon ylemmän kadun ja  Neve Zedekin kaupunginosan.

Toisen puolen vanhin torniasuintalo.

Tässä oli kioskikahvila ,mutta ei yhtäkään asiakasta.

Tästä hieman eteenpäin puisto loppui,  sillä osa puistosta on vielä työn alla.  Kun tämä puoli on valmis,tuosta pääsee vanhalle juna-asemalle  (josta olen ikuisuus sitten kirjoittanut täällä)ja ranta-alueelle. Ratapuiston toinenkin pääty on vielä työn alla,  joten pois pääsee vain sivukatujen kautta.

Toinenkin kahvilantapainen löytyi  matkan varrelta, eikä tuossakaan näyttänyt olevan asiakkaita.

Tornitalot hallitsevat näkymää, mutta pidän enemmän noista pienistä vanhoista taloista,  sekä toisen puolen taloista.

Uusi talo, jossa näkyy olevan kaksikerroksisia asuntoja.

Kun tulin lähelle kohtaa missä päättyy toistaiseksi  puiston toinen pääty,  huomasin siellä äskettäin avatun, julkkiskokin kahvilakioskin.  Ja jos kahdessa muussa paikassa ei ollut asiakkaita niin tässä oli...

Tornitalo ja vanha pieni restauroitu talo  ihan puiston reunalla. En tiedä missä käytössä tuo vanha talo on  mutta kun tornitalo rakennettiin niin rakennuttaja joutui kunnostamaan vanhan talon.

Pääsin pois puistosta tämän uudemman tornitalon vierestä.