Juhannusterveiset Tel Avivista

Rusotemppelipuu  eli frangipani (Plumeria rubra) kukkii kauniisti

Hyvää tulevaa  juhannusviikonloppua teille:)  Kuvan kaunis kukkiva  rusotemppelipuu on Saronan puistoalueella,  jossa kävin aamukävelyllä eilen.  Olin niin aikaisin liikkeellä että oli lähes tyhjää siellä,

Bussini pysähtyy lähelle aukiota, joka on  Saronan puistoalueen lähellä. Tässä pyörien edessä on vihreä seinä,  mutta se oli vasta alussa,  eli seinä ei vielä ollut kuin osittain vihreä. Vihreitä seiniä oli aukiolla muutamassa kohdassa.

Aukiolla tapahtui muutoksia koronan aikana, eli monet siellä olleet ravintolat sulkeutuivat, ja yhden suosikin tilalla oli nyt ruokakauppa ja toisessa paikassa  kampaamo. Koronasta puheenollen,  10 päivää sitten  täällä peruttiin maskien käyttö sisätiloissa.  Vaikka  sai nyt olla melkein joka puolella ilman maskia ,  niin olen kuitenkin käyttänyt maskia myös tänä aikana julkisessa liikenteessä.  Muutama päivä sitten   selvisi että erään kaupungin koulussa oli tartuntarypäs,  ja toisessa pikkukaupungissa, jossa iso joukko  rokotusvastaisia,  toinen tartuntarypäs. Ja tämä sen jälkeen kun tartuntoja  oli nollasta neljään per päivä.... Syypää löytyy korkeiden tartuntalukujen maista palanneita  , jotka rikkoivat karanteenimääräyksiä,  ja tässä sitten tulos:(

Nyt tartuntoja on sitten  ollut muutaman päivän yli 100 per  päivä, mutta suurin osa  tartunnoista lapsilla ja nuorilla, jotka eivät rokotettuja,  ja niinpä täällä onkin kehoitettu 12-15 vuotiaita ottamaan rokote.   Mikä on ollut hieman huolestuttavaa on se että osa tartunnoista on sellaisilla , joilla 2 rokotusta takanaan.  Esim. Pfizerin rokote antaa 88 % suojan Delta-varianttia vastaan,  ja yksi 20 rokotetuista voi saada koronan,  mutta ei kuitenkaan  vakavasti , vaikka muutama heistä on joutunut sairaalaan.    Nyt sitten päätettiin   että maskipakko sisätiloissa tulee taas pakolliseksi.  Huh, näinkö se tulee olemaan : välillä kaikki hyvin,  ja sitten taas tartuntoja.....  Heinäkuun  ensimmäisen päivän piti myös olla sellainen jolloin turistit vihdoinkin pääsevät tänne,  mutta  nyt sitä taas siirrettiin kuukaudella.

Puistossa huomasin että banaanipuussa  oli vihreitä banaaneja.  Tosi pulleita, eli kai joku aasialainen lajike, ehkä.

Puiston sitruspuissa oli paljon raakileita.

Aamulla aikaisin oli ihanaa kävellä tuolla, ja  oli miellyttävä sää. Kahvila oli vielä kiinni, ja osa puiston ruokapaikoista sulkeutui koronarajoitusten aikana.

Kasvikatos  .Pysähdyin tuonna hetkeksi räpläämään puhelimellani, ja yhtäkkiä alkoi tuntua kunnos kosteus,  ja hiki nousi pinnalle. Vuoden pisimmän päivän jälkeen täällä  kosteusprosentit nousivat, ja se tekee kuumuudesta  epämukavan.  

Pilvenpiirtäjät  puiston yhdellä puolella. Puiston kahdella puolella  on pilvenpiirtäjiä,  ja kolmannella puolella  rakennetaan jättimäistä rakennuskompleksia, jonka jälkeen  puisto on 3 puolelta saarrettu pilvenpiirtäjillä..

Tykkään niin kävellä täällä. 

Piknik-pöydät

Kiva parveketerassi tässä talossa.

Taas näkyy pilvenpiirtäjiä.

Kun olen kävelemässä poispäin, näen eräässä pensaassa tällaisia kukkia,  joita en tunnista. Tunnistaako kukaan?

Ekologinen lammikko

Kävelen kohti  näiden pilvenpiirtäjien alla  olevaa Sarona Markettia,  jonka  oletan olevan vielä  kiinni, mutta haluan katsoa onko siellä jotain auki,

Mitään ei ollut vielä auki, paitsi Sarona Marketin   reunassa oleva kahvila ,  ja sen ulkoterassi.

Täällä ei ole juhannusta,  mutta  Tel Avivissa liehuvat sateenkaariliput  Pride-kuukauden kunniaksi.  Täällä on huomenna ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen  Pride-paraati, mutta paljon pienimuotoisempana, ja   puolet pienempänä myös sen vuoksi että ei ole turisteja,  jotka ovat aina olleet  Tel Avivin Pride-paraatin näkyvä osa. Yleensä paraati on kesäkuun alussa, mutta ensin sen ei pitänyt olla ja sitten saikin olla...

Pieni Jerusalemin reissu

Ihania laattoja tässä kaupassa

Teimme tänään eksän kanssa lyhyen reissun Jerusalemiin, jossa en ole ollut pitkään pitkään aikaan.  Eksän piti järjestää  asioita eräässä toimistossa,  mutta ehdimme kävellä  jonkun aikaa Jerusalemin keskustassa ja  hieman muualla.

Tässä olemme juuri tulleet Jerusalemiin, ja kuvassa näkyy osa  tätä siltaa, jonka suunnitteli  espanjalainen arkkitehti Santiago Calatrava.  Silta on  kevytraitiotielle,  jalankulkijoille ja pyöräilijöille, mutta ei autoille.

Tässä pysähdyimme hetken,  kun eksän piti kirjoittaa  jotain puhelimella.  Tässä vähän uudempaa arkkitehtuuria.  

Eksän aika toimistoon oli vasta  vähän myöhemmin , joten ehdimme kävellä keskustassa.  Tämä kävelykatu värikkäine varjoineen on aivan ihana;) Olen nähnyt niin monta kuvaa tästä, mutta vasta nyt näin kadun  oikeasti.

Kadun varrella ihastuttavia kauppoja, pieniä ruokapaikkoja  ym. Oli tosi kirkas aurinko,  joten oli hieman haasteellista kuvata.

Kauppa kadun varrella.

Katu jatkui vielä, mutta ilman varjoja. Tämä alue on yksi Jerusalemin vanhimpia alueita vanhankaupungin ulkopuolella,  ja rakennettiin 1860-luvulla.

Pieni kuja kävelytien varrella

Jatkoimme matkaa.

Sieltähän se kevytraitiotievaunu tulee. Myöhemmin eksää  harmitti tosi paljon  että tulimme autolla, eikä junalla Jerusalemiin,   sillä  keskustan alueella oli liikenne aika tukossa kapeilla kaduilla. Olisimme voineet käyttää tuota kevytraitiotietä tai busseja.

Pysähdyimme tuon vanhan pikku  hotellin alla olevaan kahvilaan aamiaiselle.

Jatkoimme kävelyä.

Keltaista ankkaa ei voinut olla huomaamatta.

Ankka toisesta suunnasta katsottuna.

Jerusalemilainen kissa. Oli erittäin hyvin syöneen näköinen.

Ennen paluuta kotiinpäin  kävelimme  hetken  vielä promenadilla,  josta on panoraaminen näkymä Jerusalemiin, tässä tosin vain osa siitä, ja  kuvasin kännykkäni zoomilla,  joka ei ihan paras mahdollinen, mutta suoraan eteenpäin näkyy Kalliomoskeija ja vanhan kaupungin muureja. Jerusalemissa oli tosi miellyttävää kävellä,  sillä korkeuserojen vuoksi  asteita oli vähemmän kuin Tel Avivissa,  eikä  Jerusalemissa ole kosteaa kuten Tel Avivissa kesällä.

Melkein muilla mailla

Tässä voi istua liekkipuun alla

Täällä on tämän viikonlopun aikana  vuotuinen  Open House-tapahtuma, jolloin pääsee tutustumaan eri rakennuksiin,  paikkoihin , mielenkiintoisiin yksityiskoteihin ja moneen muuhun mielenkiintoiseen kohteeseen tai tapahtumaan. Viime vuonnahan tapahtumaa ei ollut koronan vuoksi ,  mutta tänä vuonna tapahtuma  palasi , ja kohteita on valtava määrä.   Ensimmäisiin kohteisiin pääsi tutustumaan jo eilen .  Iso osa mielenkiintoisimmista  kohteista on huomenna lauantaina,  jolloin  minulla ei ole julkista liikennettä,  ja kun  iso osa  kohteista vaatii myös ennakko-ilmoittautumisen,  niin  vaihtoehdoiksi jää  torstai-iltapäivä ja perjantai ennen sapattia.  Ilmoittauduin kahteen tapahtumaan,  jotka vaativat  ennakkoilmoittautumisen,  ja  vaikka  ne olivat eri päivinä, olivat ne kuitenkin samalla alueella, eli eteläisessä  Tel Avivissa.   Osa kohteista ei liity arkkitehtuuriin, vaan ovat kiinnostavia kierroksia. Ilmoittauduin kierrokselle,  jota veti  eritrealainen  turvapaikanhakija,  ja tänään perjantaina piti olla  tutustuminen muutama vuosi sitten rakennettuun kohteeseen.

Tulin hieman etuajassa ,  joten kävelin  pääbussiaseman  takana olevalla alueella, jossa matalia , aika rähjäisiä rakennuksia,  ja muutamia  korkeampia rakennuksia,  jotka kaikki ovat vuosien aikana kärsineet  bussien aiheuttamista  päästöistä ja äänistä, kotiensa yläpuolella.  Tuossa massiivisessa , sokkeloisessa bussiasemassa,  joka oli muutaman vuosikymmennen maailman suurin pääbussiasema, on 7 kerrosta, mutta 3 niistä on maan alla. Koko rakennuksen  historia on aika erikoinen , sillä sitä aloitettiin rakentamaan joskus  1960-luvulla,  ja rakennuksen piti olla 2-kerroksinen, mutta  kun bussifirmat halusivat oman kerroksen ,  kerroksia lisättiin, mutta raha loppui kesken,  ja työt pysäytettiin useaksi vuodeksi , ,kunnes  valtava rakennus oli vihdoinkin valmis vuonna 1993. Bussit ovat ylimpänä , vaikka normaalistihan bussien pitäisi olla alhaalla ja ihmisten ylhäällä.  Keväällä päätettiin että   rakennus hajoitetaan vuonna 2023,   mutta saapa nähdä  tapahtuuko se silloin, sillä noin valtavan  rakennuksen hajoittaminen vaatii hurjaa kalustoa ja paljon rahaa.

Iltapimeällä tällä alueella ei ole  miellyttävää kävellä,  sillä alueella on köyhyyttä,  narkkareita,  ym.

Olen vieläkin etuajassa, joten käyn katsomassa  mitä löytyy intialaisen kaupan hyllyiltä,  ja tämän jälkeen vielä aasialaisessa kaupassa. Koko alue on sellainen että tuntuu kuin olisi muilla mailla...

Tulenkin sitten kävelykadulle jossa  ryhmän pitää kokoontua. Katu on täynnä turvapaikkahakijoiden ja vierastyöläisten kauppoja, pikku ravintoloita ym. mutta kadulla on käynnissä gentrifikaatio-prosessi, ja muutamia  uusia taloja on jo noussut kadun varrelle.

Solomon, turvapaikanhakija Eritreasta, oli ryhmänvetäjämme.  Tämä kierros oli varattu täyteen , eli 25 henkeä, mutta meitä oli vain puolet siitä.  Solomon kertoi tarinaansa, miksi hän joutui lähtemään Eritreasta (totalitaarinen diktatuuri) ,  ja miten hän päätyi tänne  Etiopian, Sudanin, Libyan ja  Siinain niemimaan kautta,  Solomon on ollut täällä jo 11 vuotta,  ja olisi Eritreasta paetessaan halunnut päätyä  Eurooppaan, mutta se ei onnistunut, joten hän on täällä. Hän kertoi että kaikista välietapeista  täällä hänet vastaanotettiin parhaiten, hänelle annettiin  vaatteita, ruokaa,juomaa, mutta sen jälkeen asiat vaikeutuivat. Tällä hetkellä hän toivoo pääsevänsä Kandadaan,  sillä  Israel on antanut pakolais-statuksen vain pienelle ryhmälle turvapaikanhakijoita. 

Kävelimme viereiseen puistoon,  jossa Solomon jatkoi tarinaansa,  ja kertoi millaista on olla täällä eritrealainen turvapaikanhakija.

Sitten meidän joukkoomme tunkeutui kaksi ihmistä, joista toinen tässä kuvassa oleva mieheltä näyttävä nainen, jonka tunnistin heti,  (linkin takana pitkä selitys englanniksi tästä henkilöstä)  sillä  kaikissa turvapaikanhakijoiden vastaisten mielenosoitusten etujonossa on näkynyt tämä henkilö, joka tekee parhaansa  saadakseen heidät pois.  Hän väitti että oli ilmoittautunut  kierrokselle, mutta  provokaatiotarkoituksessa , tietysti. Tästä eteenpäin kierroksestamme tuli vähemmän miellyttävä.

Kävelimme eteenpäin, ja saavuimme ränsistyneeseen rakennukseen,  jossa sijaitsee sudanilaisten keskus. Keskus on pääasiassa Darfurista paenneiden keskus, jossa oli myös suuri kuivaruokavarasto, sillä monet sudanilaisista ovat yksinhuoltajia ja  erittäin köyhiä. Kuvassa oleva  Ali on keskuksen johtaja , ja kertoi meille keskuksesta ja  miten hänen kaltaisensa turvapaikanhakijat ovat limbossa täällä.   Sudanilaisia  ja eritrealaisia ei voi palauttaa kotimaihinsa, niissä vallitsevan tilanteen vuoksi, mutta jostain syystä  heidän on vaikeaa päästä kolmansiin maihin, joissa heillä olisi enemmän oikeuksia.  Heillä ei kuitenkaan ole täkäläistä sosiaalitunnusta, mikä tekee elämän vaikeaksi.  Ali on saanut stipendin ja opiskelee täällä yliopistossa.  Meidän olisi pitänyt mennä vielä jonnekin, mutta ylemmän provokatiivisen henkilön vuoksi sitä ei sitten tapahtunut.

Tänään piti olla sitten se toinen vierailukohde. Tulin alueelle taas aivan liian aikaisin, mutta tarkoituksella, sillä halusin mennä  filippiiniläiseen ruokakauppaan,  joka sijaitsee pääbussiaseman 4. kerroksessa, joka on katutasossa sijaitseva kerros. 3 alempaa kerrosta eivät ole vuosiin olleet käytössä.  Kerroksen keskiaukiolla on pöytiä, joissa  kaikenlaista halpaa kamaa:  vaatteita, alusvaatteita, kenkiä,  lakanasettejä, pyyheliinoja ja vaikka mitä. Ihmisiä oli myös runsaasti liikkeellä ennen viikonlopun alkua.

Tein muutaman pienen ostoksen filippiiniläisessä ruokakaupassa, ja huomasin että kauppa oli laajentunut sitten viime vierailun.

Lähellä on muitakin filippiiniläisiä ruokakauppoja, mutta Makati Cabalen on  niistä paras, ja siellä käyn joskus ostoksilla.

Viikonloppuisin tuolla on filippiiniläinen ruokatori, ja  joka kerta tunnen olevani ....Filippiineillä, tai melkein...

Tästä sai ostaa filippiiniläisiä jälkiruokia ja kakkuja.  Kuvassa näkyvä biko-jälkiruoka on valmistettu tahmeasta riisistä, kookosmaidosta,  tummasta sokerista ja vedestä.  Takana näkyvät keltaiset, höyrytetyt pichi-kakkuset on valmistettu raastetusta maniokista.  Jänniä jälkiruokia!

Sitten tulin paikalle mihin piti tutustua, eli tähän  päiväkotikeskukseen,  jossa monta eri ryhmää,  jotka pääasiassa koostuvat alueella asuvien vierastyöläisten ja turvapaikanhakijoiden lapsista.  Olen jo pitkään halunnut nähdä miltä näyttää sisältä, Seison tuolla ja odottelen  mutta ketään ei näy, ja kun on jo aika alkaa kierros rakennuksessa,  otan puhelimen esille ja avaan sähköpostini. Kierros on peruttu!  Sähköposti siitä oli tullut jo aikaisin aamulla  , mutta en ollut huomannut sitä. Voihan harmi.

Pettyneenä kävelen bussipysäkilleni,  ja ohitan rakennuksen jossa monta kiinnostavaa etnistä kauppaa, kuten tämä intialainen vaate&korukauppa. 

Astun sisälle , ja tiedustelen noista kauniista rannerenkaista. Selviää että pitäisi ostaa koko setti, jossa 3 kpl, pelkästään yhtä ei myydä. Olen myös suuriluinen ,  joten valikoima minulle sopivista  rannerenkaista on paljon pienempi.  Ehkä joskus toiste sitten...

Ohitan myös  etiopialaisen vaatekaupan,  ja nuo etiopialaiset juhlavaatteet ovat niin kauniita.

Tosi kauniita.

Silmillä syömistä

Hyvää tulevaa viikkoa:) Täällähän sunnuntai  on arkipäivä, joten viikko alkoi tänään. Kuvassa  hauskasti leikattu puu,  joka minulle tuo mieleen laiskiaisen.

Viime viikon alkupuolella kävin  entisessä kantakahvilassani,   jossa olin käynyt viimeksi  paljon ennen koronaa.  Tämä oli se paikka missä tapasin ihmisiä,   ja missä myös tutustuin uusiin ihmisiin,  etenkin alussa,  kun sisällä oli yksi suuri pöytä , jonka äärellä istuvat ihmiset kävivät vähitellen tutuiksi. Joskus kaksi vuotta sitten kahvilan konsepti muuttui , eikä  niitä tuttuja ihmisiäkän enään näkynyt tuolla.  Blogin alkuaikoina olen useinkin maininnut tämän kahvilan,   ja kun astuin sisälle,  omistajan  vaimo, joka oli juuri lähdössä  omaan työpaikkaansa,  halasi ja  oli iloinen minut nähdessään, kuten minäkin hänet nähdessäni, sillä kävin  täällä ensimmäisen kerran  yli 10 vuotta sitten.  Myös mukava tarjoilijatyttö joka on ollut  tuolla jo muutamia vuosia,  oli edelleen tuolla.

Terassikin oli aika samannäköinen kuin ennen,  ja  tuolta näkyy Billien kukkakauppa.

Kukkakauppias Billie oli ihan entisellään  (vasemmalla) mutta kukkakaupan edessä oleva puinen  hyllykkö oli uutta.

Katrico jota ei enään ole.

Tuolta kävelin eteenpäin,  missä vielä toukokuun alkupuolella oli Katrico-niminen  pikkuinen kahvila,  jonka omistajan kanssa oli kiva jutella. Täällä on niin paljon kahviloita,  ja ihmiset istuvat  paljon kahviloissa, ja kun on muutamia kertoja istunut samassa paikassa  tulee jo tutuksi. Kun  oli vielä  ulkonaliikkumisrajoitukset ja kahviloiden&ravintoloiden tiukat  rajoitukset,   täältä pystyi hakemaan kahvia ja istumaan vaikka viereiselle penkille. Omistaja piti paikkaa auki take-awaytä varten,  myös silloin kun se ei  ollut sallittua, ja saikin muutaman kerran siitä sakot, mutta  miten hän olisi muuten maksanut vuokrat ym. ,,, Kun rajoituksia purettiin , paikka  oli auki vielä kuukauden,  ja yhtäkkiä  sitä ei ollutkaan enään,  ja sisällä remontoitiin. Oli surullista nähdä että paikka kesti kaikki koronarajoitukset, mutta kun  vihdoinkin sai olla kunnolla auki,  niin oli pakko sulkea paikka. Näin on täällä käynyt monellekin koronarajoitusten jälkeen.

Paikka  oli nyt täysin erinäköinen ,  ja sitä pitää tämä Yani niminen nuorimies, joka  olisi tarjonnut minulle   keksejä, mutta  kerroin etten voi nyt syödä sellaisia. Kesävaatteet kiristävät  nyt niin että jätin pois kaikki jauhot, sokerit ja juustot paitsi raejuuston,  ja  syön silmilläni tällaisia juttuja. Yani kertoi että hän remointoi paikan kahdestaan ystävänsä kanssa,  ja heti kun hänellä on enemmän rahaa hän tekee paikasta  tosi hyvän näköisen. Täytyy toivoa että asiakkaita riittää  ,  sillä lähistöllä on muitakin kahviloita.

Alkuviikolla uuden paikan avasi myös kuvassa näkyvä nuori kondiittori, Alon Shabo.   joka avasi paikan  uuden rakennuskompleksin alueella, josta äskettäin kirjoitin. 6 vuotta sitten osallistuin  Alonin macarons-kurssille,  ja silloin hän oli vielä suhteellisen tuntematon kondiittori, mutta tänään on yksi kaupungin parhaista ja tunnetuista,  ja muisti minut  , mutt että olen Ruotsista, hih;D

Alonin uudessa pikku paikassa kaikki oli kaunista,  ja takana olevan leipomon työskentelyä voi myös  tarkkailla  kadulle avautuvan ikkunan kautta. Leivokset olivat kuin koruja,mutta en saanut niitä kuvattua, sillä oli aika täyttä,  ja muutaman päivän kuluttua  kadulla oli pitkä jono, sillä uudesta paikasta kirjoitettiin joka lehdessä.

Tuo viimeinen lause on aika hyvä;D

Viimeinen kahvila oli bussipysäkin takana oleva  jäätelöbaari-konditoria Siciliana. Kun odotin bussia siellä kuvattiin jotain,,,

Tämä neitonen piti eri leivoksia käsissään,  ja niitä sitten  (ja häntä) kuvattiin.  Voin kuvitella että oli oikeat herkkusyömingit tuolla kuvausten jälkeen..

Yritin ottaa leivosvitriinistä kuvan,  mutta se ei onnistunut kunnolla. Söin silmilläni..,.,Tuossa paikassa on bussipysäkin takana suuri ikkuna,  josta näkee kun kondiittorit valmistavat leivoksia