torstai 25. marraskuuta 2010

Kulinaarinen reissu sataman uudessa hallissa

Parisen viikkoa sitten avattiin Tel Avivin satamassa vihdoinkin rakenteilla ollut ruokahalli. Torejahan täällä on vaikka minkälaisia,mutta tälläista sisäruokahallia ei täällä ennen ollut. Viikon alussa kävinkin katsastamassa uutta paikkaa. Halli ei ole mikään suuri,ja se on rakennettu ekologisten periaatteiden mukaisesti.Siellä  on erilaisia ruokakojuja ja myös ruokapaikoja. Tarjolla on selvästi enemmän gourmeeta kuin mitä löytyy tavallisilla toreilla,ja hinnatkin sen mukaiset,mutta tällaiselle paikalle oli selvästi tarjontaa.Kuvan olen ottanut yläkerrasta,jossa vielä oli keskeneräinen kahvila tai ravintola.
Heti alussa vihanneksia.Osa vihanneskojuista myy luomua ja osa ei.
Tuoremehuja...
Iloinen myyjä italialaisia tuotteita myyvässä kojussa
Juustoja...
Kotiruokaa
Makkaroita
Kaloja,simpukoita,äyriäisiä.Katsoin noita suuria Välimeren katkarapuja kaihoisasti.....
Oliiveja.Sai maistaa ja olivat hyviä...
Sieniä

Mielenkiintoista oli tutustua uuteen paikkaan,ja kunhan ne ruokapaikatkin tuolla avautuvat,niin varmaankin tulee välillä siellä käytyä.
Ilmat muuten ovat hieman tällä viikolla viilentyneet,ja iltaisin on ollut jopa hieman kylmää. Nyt tosin on taas hieman lämpenemään päin viikonloppua kohti eikä sadetta vieläkään ole kuulunut.Aika kurja tilanne,kun se olisi niin tärkeää täällä.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Puistokirjasto

Nepalilaisia kirjoja
Aloitin kuukausi sitten uuden, kerran viikossa tapahtuvan vapaaehtoistyön,(josta ehkä teen joskus erillisen postauksen),jonka puitteissa osallistun myös koulutukseen ,kerran viikossa sunnuntai-iltaisin,6 kertaa.Tänä sunnuntaina menimme lähellä Tel Avivin päälinja-autoasemaa lähellä olevaan puistoon tutustumaan todella erikoiseen kirjastoon.Puisto sijaitsee alueella,joka on vähemmän miellyttävä iltaisin,enkä yksin mielelläni siellä iltaisin haluaisikaan olla,mutta alueella asuu myös paljon vierastyöläisiä.
Kirjasto vierastyöläisia varten perustettiin vuosi sitten,juuri tähän puistoon,sillä monet heistä tulevat puistoon juuri viikonloppuisin.Kirjasto onkin avoinna perjantaina,lauantaina ja sunnuntaina. Kirjastossa on kirjoja 17 eri kielellä,muun muassa thain,nepalin ja takalogin kielellä. Suurin osa kirjoista on saatu lahjoituksina suurlähetystöistä,mutta meidän siellä ollessa oli kirjalähetys Etiopiasta juuri saapunut,jonkun siellä vierailleen kautta.
Edellisen kuvan kirjahyllyn vastapäätä ovat lasten kirjat. Suurin osa niistä on hepreaksi,sillä se on myös vierastyöläisten lasten pääkieli. Kirjasto toimii vapaaehtoistoimin,ja vapaaehtoisista on aina pulaa.Kuulimme,että kirjaston ja juuri joku aika sitten puiston reunaan avatun poliisiaseman ansiosta siellä riehunut rikollisuus on kadonnut muualle,melkein kokonaan (ei ihan,sillä puhelimeni varastettiin juuri täällä..).On todella tärkeää,että myös harvinaisia kieliä puhuvat ihmiset saavat lukea kirjoja omilla kielillään.Kirjaston perustajien mielestä kirja omalla  äidinkielellä on osa identiteettiä ja perusihmisoikeus.
Tässä kuva kirjaston sivuilta ,jossa näkee miltä se näyttää.Isompi hylly on aikuisille ja matalempi lapsille.Kun kirjasto on kiinni,isohylly suljetaan taittuvlla lasiovilla ja tuo ylhäällä näkyvä metalliritilä lasketaan alas sen eteen,jotta sieltä ei pääse vohkimaan kirjoja kirjaston ollessa kiinni.Kuvasta puuttuu kattosuoja,joka on pysyvästi paikoillaan,niin että sateellakin voi tuolla istua lukemassa.
Tässä kuvassani näkee myös tuon kattosuojan.Lattialle on levitetty mattoja ,ja siellä voi istua ja lukea.
Näkymä puistosta.Kirjasto on oikealla puolella.
Tänään tein ihan hurjan määrän pipareita,jotka menevät huomenna vierastyöläisten lapsille.Toivottavasti tykkäävät... Resepti oli täältä.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Sunnuntaiklassikko 21.11


Sunnuntaiklassikkoni on tällä kertaa vasta juuri ilmestyneestä albumista,mutta olen varma,että tämä albumi on jo syntyessään klassikko. Kyse on uunituoreesta Afrocubism-albumilta,joka on kuubalaisista ja malilaisista muusikoista koostuva kokoonpano. Sen solisteja ovat esim,   kuuluisa kuubalainen laulajakitaristi (joka oli nuorin jäsen Buena Vista Social Clubissa) Eliades Ochoa, sekä malilaiset Toumani Diabate sekä Djelimady Tounkara.

Vuonna 1996, muutaman Malin parhaimmistoon kuuluvan muusikon oli tarkoitus lentää Kuuban Havannaan tekemään yhteistyötä Kuuban parhaimpien muusikoiden kanssa.Jostain käsittämättömästä syystä malilaiset eivät koskaan päässeet Kuubaan;tuottaja Nick Goldin piti saada jotain aikaiseksi joten hän kokosi kasaan joukon kuubalaisia muusikoita ,ja näin syntyi ,sattuman oikusta,miljoonia myynyt albumi "Buena Vista Social Club".

14 vuotta myöhemmin Nick Gold keräsi vihdoinkin kuubalaiset ja malilaiset muusikot yhteen,ja näin syntyi Afrocubism. Siinä yhdistyvät kuubalainen ja afrikkalainen musiikki,jotka täydentävätkin hyvin toisiaan:kuubalaisen musiikin juuret ovat Afrikassa ja Afrikassa taas on otettu vaikutteita latinomusiikista.
Täällä voi nähdä lyhyen videon (6 min)albumin tekovaiheista.Olen kuunnellut koko albumin ja ihastuin heti:tämä on saatava . Mikä tässä musiikissa onkaan ,kun sitä kuultuani en pysy paikoillani vaan on pakko liikehtiä sen tahdissa...

Muut sunnuntain klassikot löytyvät täältä.

perjantai 19. marraskuuta 2010

Vuoden ensimmäinen viini

Kävin tänään taas Tel Avivin vanhalla juna-asemalla,jossa perjantaisin myös luomutori. Muutama vihannes tuli sieltä hankittua. 
Ihmisiä oli taas hurjasti liikkeellä,Perjantaina,arkivapaana ,paikat täyttyvät etenkin jos on hyvä ilma,ja tänään oli taas lämmintä,yli 25 astetta (liian lämmintä!)
Mutta tulin etupäässä viinitilaisuuden vuoksi,josta olin kuullut muutama viikko sitten. Oli vuoden ensimmäisen viinin julkistamistilaisuus. Golan Gamay Nouveau on samaa kuin Beaujolais-viini,(tämän vuoden Beaujolais julkistettiin eilen) eli vuoden ensimmäisiä valmistuvia viinejä,joka tehdään Gamay-rypäleestä ja valmistetaan hiilidioksidi-menetelmällä,joka mahdollistaa viinin nopean kypsymisen. Tilaisuudessa sai ensimmäisen lasillisen ilmaiseksi,ja toinenkaan ei olisi paljon maksanut.Menimme tilaisuuteen (joka oli kaikille avoin)yhdessä suomalaisen ystäväni E:n kanssa:ja molemmat pidimme viinistä:se oli hedelmäisen raikas nuori punaviini.

Paikalla olisi voinut maksua vastaan teetättää taiteilijan piirtämä omakuvaetiketti, ja myös elävää musiikkia oli tarjolla,viinin ja rypäleiden lisäksi.Koska pidimme viinistä,ostimme molemmat pullollisen.Etiketin olisi saanut valita neljästä mahdollisesta:oli Marilyn Monroeta,Julius Cesaria jne.Minä valitsin Isaac Newtonin vaikka Marilyn karikatyyripiirros olisi kai ollut nätimpi siinä pullon etiketissä.Samannäköisiä hahmoja myös livenä liikkui alueella,mutta unohdin kuvata heitä.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Keltakukkainen puu

Mennessäni alkuviikolla keuhkoklinikalle näin lähellä olevan suuren kadun varrella pitkän rivin keltakukkaisia puita,jotka olivat niin kauniita,että kamera otettiin esille. Nämä ovat kuin suuria kukkakimppuja! Yritin löytää puun nimeä netistä,ja luulen tämän olevan kultainen trumpettipuu, Tabebula Chrysantha,tai ainakin sen sukulainen.Tabebula Chrysantha on entisen kotimaani Venezuelan kansallispuu ja muistankin siellä nähneeni näitä.
Tältä näyttivät puun kukat läheltä katsottuna. Keuhkoklinikalla tarkistettiin miten oli astman laita,ja arvot 3 kuukauden lääkityksen (Seretide)jälkeen olivat parantuneet niin,että lääkitystä puolitettiin,hyvä juttu:-)

Marraskuun 17 päivä

Taas on marraskuun 17.päivä,se päivä,jolloin äidilläni olisi syntymäpäivä,jos hän edelleen täällä olisi. Vaikka hänen poismenostaan on kulunut jouluna jo 16 vuotta,ajattelen häntä edelleenkin melkein päivittäin,ja näin syntymäpäivänä vieläkin enemmän.

Äitini oli alle 20 minut saadessaan ja olimme erittäin läheisiä.Miellä oli tapana soittaa joka ilta,ja kertoa mitä meille päivän aikana oli tapahtunut. Meidän kielemme oli ruotsi,jota en oikeastaan ole kunnolla puhunut sen jälkeen,kun äiti kuoli. Ruotsi oli ensimmäinen kieleni,mutta suomi on aina ollut vahvempi kieleni,sillä kävin suomenkielistä koulua ja isä puhui minulle suomea.Kaipaan ruotsin puhumista.....

Äitini oli tosi kaunis,ja sellainen persoona,joka astuessaan johonkin huoneeseen sai kaikki huomaamaan hänet,ilman että hän edes teki mitään. Nuorena jopa kadehdin häntä,hänen kauneuttaan ja sitä ,että kaikki ihastuivat häneen,mutta myöhemmin opin sen hyväksymään.


maanantai 15. marraskuuta 2010

Värikollaasi numero 9

Viikon värikollaasin väreinä ovat keltainen,harmaa ja vaalean vaalea liila.Olin juuri pari päivää sitten kuvannut kukkia,joissa sekä keltaista että lilaa,mutta väärä lilan sävy.Vaaleampaa en löytänyt tähän,joten saa kelvata.


Muut lilaiset,harmaat ja keltaiset kollaasit löytyvät täältä.