tiistai 21. joulukuuta 2010

Joululauluja kuuntelemassa

Kävin nyt illalla Tel Avivin luterilaisessa Immanuel-kirkossa kuuntelemassa/laulamassa suomalaisia  joululauluja. Joululaulu-iltaa on aiemminkin vietetty kirkolla,mutta tämä oli minulle ensimmäinen kerta.Viime vuonnahan kirjoitin kirkon joulukonsertista. Vaikka en vietäkään joulua ,oli ilo olla mukana kuuntelemassa näitä kauniita suomalaisia  joululauluja.
Tänä vuonna kuulemma oli viimevuotista enemmän ihmisiä paikalla.Pianon ääressä,ja solistina,oli Lea Ridanpää  ja ohjelmasta vastasi Sari-Johanna,kirkon suomalainen diakoni.
Joululaulujen jälkeen menimme kahville seurakuntataloon.Seurakuntatalo on todella kaunis ,kunnostettu vanha talo,mutta en onnistunut tällä kertaa ottamaan yhtäkään hyvää kuvaa siitä.Sekä kirkko että seurakuntatalo sijaitsevat Tel Avivin American Colonyssa,joka on ihastuttava pikkuinen kaupunginosa Tel Avivin ja Jaffan rajalla.  Paikan perustivat alunperin joukko amerikkalaisen evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä  vuonna 1866,mutta  he möivät pian paikan saksalaisille templareille. Lähiseutu on ollut rähjäistä,mutta nyt siellä on parin viimeisen vuoden aikana aloitettu kalliita rakennusprojekteja.

maanantai 20. joulukuuta 2010

Joulukorttihaaste

Mia Peikkokukkulalta haastoi laittamaan näytille kauneimman joulukortin. Säästin ennen kaikki kortit,mutta muutettuani takaisin tänne jouduin kovasti karsimaan tavaraa ,ja näin luovuin myös monesta joulukortista.Kauneimmat joulukorttini olen saanut äitini englantilaiselta kihlatulta,joka edelleenkin lähettää minulle joka vuosi todella kauniin joulukortin.Nyt on vaan niin,etten muista mihin olen ne laittanut! Mutta viimeisin oli edelleenkin hyllyllä ,joten laitan sen tänne,vaikka valkoinen pohja tuossa näyttää hieman harmaalta ja kultaiset kirjaimet vähemmän kultaisilta.Kortti on  kauniin yksinkertainen ,tuo sana ja jouluseppele siinä.Kaunista!

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Joulukrääsää bussiasemalla ja inspiroiva puhuja

Viimeisen 6 viikon aikana olen sunnuntai-iltaisin ollut vapaaehtoistyöhöni liittyvällä,tosi mielenkiintoisella,kurssilla,ja tänään oli kurssin viimeinen jakso. Koska tulin paikalle aivan liian aikaisin ,menin hieman kiertelemään viereiseen Tel Avivin keskusbussiasemalle. Sokkelomainen bussiasema on maailman toiseksi suurin (vaikka jossain mainitaan,että se olisi kaikkein suurin) bussiasema,mutta se on niin sokkelomainen ja sekava,että siellä helposti eksyy. 7 kerroksesta vain 3 toimiin bussiasemana,muissa kerroksissa on kauppoja,toimistoja,lastentarha,teatteri jne.Siellä sun täällä oli pöytiä täynnä mitä kamalinta joulukrääsää,sellaista todella kimaltelevaa. Sunnuntaisin paikka on muutenkin tupaten täynnä,sillä silloin on vierastyöläisten vapaapäivä,ja osa asemaa on kuin pikku-Manilla.
Kaiteelta kuvattu joulukrääsäpöytiä
Kun asuin pohjoisessa,tuli useinkin käytyä tämän bussiaseman kautta,mutta nykyään vain todella harvoin. 
Viimeinen kurssi-ilta oli tosi mielenkiintoinen,sillä meille tuli puhumaan kuvassa näkyvä William.Kuvasta tuli hieman huono,sillä William on niin tumma,että ellen olisi vaalentanut kuvaa,häntä ei olisi tuosta erottanut.Mutta Williamin kaunis hymy olisi varmaankin muutenkin näkynyt. William on eteläisestä Sudanista kotoisin oleva pakolainen,joka on ollut täällä 3 vuotta,ja toimii tulkkina pakolaisten ja vierastyöläisten keskuksessa,jossa kurssinikin oli. William kuuluu dinka-kansaan,ja dinkat ovat kuuluisia pituudestaan,mikä näkyi hyvin myös Williamissa. Hän kertoi meille eteläisen Sudanin historiaa,ja siitä,miten päätyi pakolaiseksi.William kaapattiin perheeltään 9-10 vuotiaana(hän ei osaa sanoa tarkkaa ikäänsä,sillä dinkat laskevat iän eri tavalla)  ja pääsi kaappaajiltaan pakoon 3 vuoden jälkeen,jonka jälkeen hän pääsi kirkon ylläpitämään kouluun,jossa oppi puhumaan hyvää englantia. Kun kuulee Williamin tarinan,tuntuvat omat ongelmat kovin pieniltä. Aurinkoisesti hymyilevä William haluaisi opiskella ja että hänen kotimaansa,eteläinen Sudan,saavuttaisi itsenäisyyden. Nykyisin Etelä-Sudan on autonominen osa Sudania ja siellä on tarkoitus järjestää kansanäänestys itsenäisyydesta ensi tammikuussa.

perjantai 17. joulukuuta 2010

Kissojen herkkuhetki

Tullessani eilen illalla kotiin näin lähellä kotitaloa olevalla pikku aukiolla seuraavan näyn: kissojen ilta-ateria.Nämä kissat elävät kaikki ulkona mutta joka ilta samaan aikaan eräs ystävällinen sielu laittaa jokaiselle erikseen oman kasan ruokaa. Kuva on aika huono,mutta laskin tuossa olevan 10 kissaa syvästi keskittyneinä ateriaansa. Jotenkuten hellyttävä näky.
Hyvin syötetyn näköisiä ovat kaikki.Oliskohan tuossa Friskies-kuivaruokaa,sitä meidän Ottokin Suomessa söi.
Eräässä toisessa paikassa nainen syötti kissoja.
Tämä on meidän talon Pekka (minun antama nimi),jonka reviiri on tässä kotitaloni ympärillä,ja hieman viereisessä puistossakin.Se ei kuitenkaan ollut tuolla aterioimassa,sillä Pekalla ja parilla muulla kissalla on oma ruokapaikka talon vieressä. Olen kuvannut tätä kissaa aiemminkin,ja ihan pentunakin;komea kissa. Yhteen aikaan mietin jos ottaisin tämän kesyhkön kissan kotiini,mutta kyllä se on niin ulkokissa,ja sellaiseen elämään tottunut,ja viimeisen kissavierailun jälkeen ei kyllä Bambikaan siihen suostuisi;D

torstai 16. joulukuuta 2010

Naiivin ihanaa taidetta-osa 2

Pari päivää sitten kävin taas ihanassa naiiviin taiteeseen keskittyneessä Gina-galleriassa,josta kirjoitin muutama kuukausi sitten. Tällä kertaa näytteillä oli enimmäkseen keski-ja etelä-amerikkalaisia töitä. Etelä-amerikkalaiset ovat mestareita näissä naivistisissa töissä ,ja heidän maailmansa on hyvin värikäs.Tässä ensimmäisessä kuvassa Angelina Quick Ixtamerin työ Honduraksesta,joka viehätti erityisesti.Miten monta yksityiskohtaa tässä maalauksessa onkaan.
Tämä on saman tyylinen,mutta eri taiteilijan.
Klikkaa kuvaa,niin se näkyy paljon suurempana

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Lunta pohjoisessa

Viikonlopun myrskyn  jälkeen pohjoiseen tuli kunnolla lunta,ja Hermonin laskettelukeskukseen tuli yli metri lunta.Tänään keskus avattiin,ja jonot sinne olivat pitkät.  Ylläoleva kuva on uuden vuoden aatolta vuonna 2003,jolloin kävimme eksän kanssa siellä laskettelemassa.Tai eksä lasketteli,minä vaan palella hytisin odotellessani,,,Olin edellisestä kerrasta Suomessa lasketellessa saanut pienen trauman,sillä kuvittelin osaavani lasketella(en osaa..)ja törmäsin rinteessä oleviin esteihin vauhdilla,satuttaen itseni aika pahasti.Joten tuolla Hermonilla pysyttelin visusti kahvilan alueella.
4 viime vuoden aikana lumi on tullut vasta tammikuussa,mutta vuonna 2003 siellä käydessäni lumi oli tullut jo joulukuussa,kuten nyt.Tuossa keskuksen linkin takaa olevassa webbikamerassa voi nähdä,miten paljon lunta siellä nyt on;enemmän kuin noissa kuvissani.

tiistai 14. joulukuuta 2010

Myrskyn tuhoja Tel Avivin rantaviivalla

Myrsky ja sateet olivat tänään sitten ohi,ja taivas taas kauniin sininen.Menin Tel Avivin rantakadulle katsomaan vahinkoja,joita oltiin parhaillaan korjaamassa.Kauheasti roskia hiekan joukossa. Lasten rikkinäinen leikkiteline....rikkinäisiä tuoleja...
Aallot olivat olleet niin voimakkaita,että olivat tuoneet hiekkaa kadulle saakka.Kaikki oli  hiekan peitossa.
Vanha nainen syötti puluja......
Tässä oli vielä ennen myrskyä kahvila.Aallot rikkoivat ikkunat ja tunkeutuivat sisälle,jossa kaikki tuhoutui. Ulos oli katettu pöytä samppanjapulloineen,jossa luki "varattu" .Näytti aika erikoiselta tuolla.
Viereinenkin kahvila oli kuin tuhon jäljiltä...Molemmissa kahviloissa korjattiin vahinkoja täyttä päätä,sillä jokainen suljettu päivä tekee hallaa bisnekselle.
Vaikka myrsky oli ohi ja taivas kirkas,olivat aallot vielä aika korkeat. Lainelautailijoiden ihannetilanne! Jos kuvaa katsoo tarkasti ,näkee lainelautailijoita pieninä mustina pilkkuina tuolla.