keskiviikko 3. kesäkuuta 2020

Uusintavierailu maatalouskoulun alueella

Osa Mikve Israelin kuuluisaa Banianviikunapuuta,  joka on kasvanut niin laajaksi, ettei
sitä saa yhteen eikä kahteen kuvaan kerralla. Banianviikunapuu on maailman laajin puu
Täällä lähistölläni ei ole erityisen paljon luontoa jäljellä: on puisto kodin edessä,  kaupungin pääpuisto noin 10 minuutin kävelymatkan päässä ,  ja sitten lähellä oleva pieni kaupunginosa , joka on aika lailla luonnontilassa talvisin ja keväisin.  Mutta suhteellisen lähellä on yksi keskisen Israelin vihreimmistä  alueista,  Mikve Israelin maatalouskoulun alue, joka on kylämainen upea vihreä alue.  Sinne vaan ei pääse menemään noin vain,  koska alueella on 4 koulua, 2 sisäoppilaitosta  ja  muutama päiväkoti.   Yleensä sinne pääsee vain  ryhmien mukana,  mutta joskus pyhien aikana sinne pääsee opastetulle kierrokselle myös jos ei tule jonkun suuren  ryhmän mukana.

7 vuotta sitten, kun en tiennyt että sinne ei pääse noin vain, pääsin sisälle leikkien tyhmää kaukaa  tullutta uteliasta vierailijaa,  ja vietin siellä lähes koko päivän,  kiertäen aluetta  niin paljon kuin jaksoin. Oli helmikuu, eli ihanan vihreää ja  keväistä,  ja otin silloin niin paljon kuvia  että kerroin paikasta 3  eri postauksessa.  eli täällä,  täällä ja täällä.
Luin että sinne pääsee nyt näinä päivinä  taas, vaikka ei tule muualta tulleen ryhmän mukana. Ostin netistä virtuaalisen pääsylipun,  ja  valitsin ajan jolloin minulle sopi mennä tuonne opastelulle kierrokselle.  Tuonne lähelle ei  kulje busseja,  mutta kaupungin keskustasta kesti noin 12 minuuttia kävellä portille. Ohitin muutaman koulun   ja talon kuten tässä,  mutta en millään onnistunut löytämään  vierailukeskusta, jossa minun oli tarkoitus tavata oppaani ja muut kierrokselle ilmoittautuneet.  Tuolla on mm. ranskalainen koulu, Montessori-koulu-sekä päiväkoti, ja muita kouluja. Löysin yllä olevan  banianviikunapuun,  ja sieltä soitin vierailukeskukseen.  Oppaani kuulemma tulisi sinne minua hakemaan,  ja  kun hän tuli, sain kuulla että olin ainoa kierrokselle ilmoittautunut;  minulla oli siis opas ihan vain itselleni:)
Banianviikunapuun vasemmalla puolella on  palmukuja. , ja sen molemmilla puolilla  viljelypeltoja, joissa on viljelty vehnää, mutta tämän talven runsaat sateet kuulemma tekivät hallaa sadolle.  Vilja, samoin kuin kaikki mitä Mikve Israelissa viljellään,  lehmien maito ym. myydään muualle, ja tulot käytetään ylläpitoon. Palmut olivat muutama vuosi sitten vakavasti sairaita, koska niihin hyökkäsi inhoittava ötökkä, joka tuhoaa palmuja sisältäpäin. Palmukujan  palmut saatiin onneksi pelastettua.
Kerroin oppaalleni että tiesin jo tarpeeksi banianviikunastapuusta,   joten menimme katsomaan  Mikve Israelin synagoogaa, jonka etupuoli näkyy tässä kuvassa. Synagooga valmistui vuonna 1895,  ja ulkopuolta oli selvästi maalattu viime käyntini jälkeen. Tämä  on yksi paikan kaunemmista rakennuksista,  joka  valmistui  Mikve Israelin perustajan  Charles  Netterin,  elinaikana.  Charles Netter, joka tuli  Ranskasta,  perusti paikan vuonna  1870,  joten tänä vuonna Mikve Israelissa vietetään juhlavuotta.  150. syntymäpäivän kunniaksi piti olla kaikenlaisia tapahtumia, mutta korona tietenkin pilasi kaiken...
Synagoogan ovi on alkuperäinen , mutta oli kai vihreä aikaisemmin.
Synagooga oli valoisa ja yksinkertaisesti kaunis.  Katossa näkyivät alkuperäiset kattomaalaukset,  ja  vasemmassa alareunassa näkyy turkoosinsininen  toora-kääröjen kaappi,  jonka  Charles Netter toi mukanaan Ranskasta.
Rakennus toiselta puolelta.
Tämä  rakennus on Mikve Israelin vanhin rakennus, ja siinä oli aikaisemmin koulu, joka muutti uuteen rakennukseen,  eikä se nyt ole missään erityisessä käytössä.
Synagoogan jälkeen oppaani vei minut vanhalta näyttävään rakennukseen, jossa oli jonkinlainen museon tapainen  tila. Täällä oli esillä Mikve Israelin  vanhoja esineitä. Ihania nuo vanhat seinät!
Ohitimme aidatun rakennuksen , josta yhden osan katto oli talvella romahtanut, eikä vanhoja viinikellareita voinut nyt käydä katsomassa.  Rakennus rakennettiin aikoinaan kurkar-hiekkakivestä   Näissä  rakennuksissa valmistettiin vielä joitakin vuosia sitten viiniä  tilalla kasvavista rypäleistä.
Oppaani vei minut katselemaan luolaa , josta kaikki alkoi. Charles Netterillä oli unelma luoda maatalouskoulu, mutta alku oli vaikea,  ja hänellä oli alussa vain yksi oppilas.  Silloin tuolla ei vielä ollut rakennuksia,  ja Netter ja oppilas asuivat ensin tässä luolassa.   Tämäkin on karkur-hiekkakiveä, ja luola oli kaiketi suurempi 150 vuotta sitten.   Luolan päällä näkyy Charles Netterin pääpatsas, mutta en mennyt sille puolelle sitä katsomaan.  Oppaani kysyi  haluanko katsella videon paikan historiasta, mutta  se kiinnosti vähemmän,   joten suuntasimme kohti  luonnontieteellistä puutarhaa.
Luonnontieteelliseen puutarhaan pääsee eukalyptus-kujan kautta.
Botaanisessa puutarhassa on erilaisia pensaita,  kasveja ja puita, ja  oppaani halusin näyttää minulle kolme erilaista puuta, mikä sopi minulle,  koska rakastan puita.  Tässä oli  leveärunkoisin ikinä näkemäni pullopuu, tuo leveys oli varmaankin metrin, ja  runko on myös vihreä.
Seuraava puu oli korkkipuu,  mutta tästä korkkipuusta ei enään oteta materiaalia  viinipullojen korkkeihin...Korkkipuun runko on kyllä tosi jännä, ja hieman pehmeä kun sitä painelee.
Viimeisenä puuna  oppaani esitteli minulle  kamferipuun. Maassa oli puusta pudonneita ohuita oksia, ja kun oksan katkaisee, siinä tuntuu selvä kamferin tuoksu.
Sitten olikin jo aika kiittää ja hyvästellä ihastuttava oppaani Hadar.  Nuori viime vuonna  lukion päättänyt tyttö. joka on mukana vapaaehtoisessa palveluvuosi- ohjelmassa , ennen armeijaa.   Hän oli tosi taitava opas, ja jokaisen  paikan takana oli mielenkiintoinen tarina. Opastuksen jälkeen sain luvan kierrellä vapaasti alueella.
Lämmin ja aurinkoinen päivä,  enkä 2.5 tunnin opastuksen jälkeen enään jaksanut  käydä katsomassa lehmiä navetassa.  Hepat olivat ulkoilemassa , joten pysähdyin hetkeksi niitä katsomaan.
Sitten kävelin pääportille. Sen löytää nyt helpommin kuin ennen,  kun nämä vastapäätä olevat uudet tornitalot toimivat hyvänä maamerkkinä.  Olipa kiva kierros, ja toivottavasti pääsen tuonne myös ensi talvena kun on kunnolla vihreää.

lauantai 30. toukokuuta 2020

Saturday Classics 300520


Silloin kun Blogistaniassa oli vielä  Sunnuntaiklassikko, osallistuin siihen aina välillä, ja nyt kun alkoi Satuarday  Classics, niin pakkohan on osallistua.

Dominikaanisesta tasavallasta  kotoisin olevan  Juan Luis Guerran musiikkiin tutustuin kauan sitten ,   ja tätä "Ojala que llueva cafe"  -kappaletta olen varmaan kuunnellut satoja kertoja.  Juan Luis Guerra on paitsi laulaja, myös säveltäjä ja levytuottaja. Guerra on voittanut lukuisia Latin Grammy -palkintoja, sekä muutaman Grammy -palkinnon, ja on yksi latinalaisen maailman suosituimpia artisteja.

"Ojala que lueva  cafe "(voi kun sataisi kahvia)  on Guerran samanimisestä studioalbumista vuodelta 1989. Guerran musiikkiin ovat vaikuttaneet  dominikaaniset merengue -ja bachata-rytmit.

Muut lauantain klassikot löydät täältä.

torstai 28. toukokuuta 2020

Vuohia ja juustoja

Ihana vuohi joka halusin pään taputuksia koko ajan:)
Tänään iltana täällä perheissä kokoonnutaan  viettämään  Shavuot-juhlaa, jolla on eri merkityksiä, mutta yksi niistä on sadonkorjuujuhla. Shavuot osuu yleensä aina samoihin aikoihin kuin kristitty Helluntai, joka liittyy alkuperältään ja ajankohdaltaan tuohon Shavuot-juhlaan. Shavuotin juhlapäivällisellä kuuluu syödä  juustoisia ruokia,  ja   juustokakut kuuluvat lähes joka pöytään silloin.  Kun kaikki edellisten korona-ajan juhlien aikana  oli täysi ulkonaliikkumiskielto,  ei sitä nyt ole, eli  sukulaiset voivat kokontua toistenssa luokse, ja täällähän kokoonnutaan tällaisille aterioille koko suvun voimin,  yleensä.  Ennen  pyhää monilla juustoloilla on myös ovet auki,   ja niissä vieraillaan ahkerasti,  ainakin normaalina aikana.  Eksä ehdotti että menemme  erääseen juustolaan josta  en ollut aiemmin kuullut,  ja kuin luin juustolan (sivut harmi kyllä vain hepreaksi) taustasta,  huomasin että perheen äiti on Suomesta.
Ajoimme sinne, ja  menimme sisälle juustolan  rakennukseen . Juustola sijaitsee alueella jota jotkut kutsuvat Israelin Toscanaksi, ja  alueella on useita juustoloita sekä viinitarhoja. Kaunista oli nytkin matkan varrella vaikka luonto on jo  kuivunut pois.
Tuolla voi syödä paikan päällä juustolan vuohenjuustoja ja jugurtteja,  ja paikka oli auki, vaikka ravintolat ja kahvilat täällä avasivat vasta eilen, keskiviikkona. Mutta ei hätää , välimatkaa muihin oli reilusti.  Kun tuonne astui sisälle tuli jotenkuten tuttu olo kun rakennuksessa oli käytetty niin paljon puuta.
Salissa oli paljon kivoja yksityiskohtia.
Olisi ollut niin kiva puhua tuolla suomea, mutta  juustolan emäntä on töissä Suomen suurlähetystössä, eikä  ollut paikalla. Hänen miehensä ,  juustomestari,  kertoi että perhe  oli asunut Oulussa 4 vuotta, kunnes  tulivat tänne vuonna 2006,  ja avasivat vuohifarmin ja juustolan. 
Ihania vuohenjuustoja.
Juustotiskin kohdalla on ikkuna, josta näkyy missä juustot tehdään. Varjoni taisi tulla mukaan tuonne;D
Jaoimme juustolautasellisen  eksän kanssa.
Ulkopuolella oli suuri katettu terassi.   Ihan mahtava paikka tämä.
Ja sitten pääsin katsomaan vuohia . Olen käynyt monessa juustolassa, mutta en ole päässyt katsomaan vuohia, mutta täälläpä pääsi.  Vuohet ovat ihania , samoin lampaat ja lehmätkin.
Oli valkoisia,  ruskeita ja mustia vuohia.
Olisin voinut jäädä tuonne  vielä katsomaan vuohia, mutta eksällä oli kiire, eivätkä vuohet häntä kiinnostaneet. Tälle farmille on kyllä pakko päästä joskus uudestaankin.
Koska vielä ei voi järjestää mitään kunnon tapahtumia,  kaupunki oli laittanut kuvauspisteitä eri puolille kaupunkia.  Tämä oli lyhyen kävelymatkan päässä,  ja  kun vein Bambin ulos poikkesin katsomaan mitä sinne oli laitettu.   Edestä en voinut kuvata koska siellä oli jonollinen äitejä ja pikkulapsia odottamassa kuvausvuoroaan. Shavuot-juhlaan kuuluu  valkoiset asut, ja kukkaseppele päässä,  ja monella pikkuisella olikin tekokukkaseppele päässä.
Jokaiseen kuvauspisteeseen oli laitettu myös näyttelijä , ja kun hän huomasi että yritin kuvata, hän kääntyi ja poseerasi.
Minullakin on valkoinen tekokukkaseppele,  ja leikin hieman puhelimen filttereillä;D

sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Ihmeellinen toukokuu

Päivänliljat kukkivat puistossa
Aivan kuten Suomessa, jossa lunta tuli toukokuussa,  on täälläkin ollut erittäin kummallinen ilmasto toukokuussa.  Edellisessä postauksessa   mainitsemani extreme kuumuus kesti kokonaisen viikon, ja  se oli aivan kamalaa.   Ensinnäkin se väsytti ihan kamalasti,  ja  oli koko ajan janoinen olo. Mutta oli siinä jotain hyvääkin,  eli pyykki kuivui ennätysajassa;D
Bambi oli täysin väsähtänyt jokaisen ulkoilun jälkeen.   Minullahan ei ole  ilmastointia joka tuli asunnon mukana mutta hajosi muutama vuosi sen jälkeen,  joten asunnossakin oli tosi kuumaa, mutta onneksi  joka huoneessa tuulettimet. Bambilta hävisi  ruokahalu,  ja olin ensin kovin huolissani siitä. Yritin maanitella Bambia syömään lisäämällä  ruokaan raejuustoa tai tonnikalaa, jonka Bambi normaalisti hotkisi hetkessä, mutta ei... Ihan vähän söi, ja sitten luin Googlesta että koirat tosiaankin menettävät ruokahaluaan kun on tosi kuuma. Mutta niinhän käy ihmisillekin.  Teki mieli vain kylmiä juomia.
Kun ´superhelle loppui  perjantaina, oli vielä aika kuumaa, mutta ei kuitenkaan yhtä pahasti, ja eilen, lauantaina,  aikaisin aamulla oli pilvistä ja viileähkö tuuli, joten  pystyin tekemään pitkän lenkin Bambin kanssa. Tänään on sitten ollut aivan ihanaa: niin miellyttävä tuuli ja jopa hieman viileää,   ehkä  korvaus siitä että oli niin pirun kuumaa....
Kävin samalla kadulla asuvan naapurini Evelynin luona,  ja hänen kissansa Grey (jonka pelastin kadulta pienenä rääpäleenä syksyllä) on kasvanut kauniiksi isoksi kissaksi, mutta nyt se murisi minulle eikä ollut lähelle tulemista. Vähän oikukas kissa...
Eläimistä vielä että vaikka inhoan puluja jotka jatkuvasti  yrittävät pesiä joka ikkunani viereen, (yhtenä aamuna hätyytin pulun pois kylppärin ikkunasta)  niin   tämä kyyhkynen torin lähellä oli ihan eri juttu:  miten jännä kuvio sillä olikaan selässä. Torilla on vielä aika monta  kiinni olevaa kojua, ja kuume mitataan edelleenkin torille tullessa.  Täällä ei ole ollut nyt moneen päivään yhtäkään koronaan kuollutta,  ja sairastuneita tosi vähän,  joten ehkä maskipakko on sittenkin hyvä asia:  täällähän pelättiin että kun paikat avataan niin luvut pomppaavat ylöspäin mutta  kävi täysin päinvastoin.
Tänään kävin  kauppakeskuksessa ensimmäistä kertaa 2.5 kuukauteen! Olinkin jo kaivannut tätä keskutan vanhaa ja mielenkiintoista kauppakeskusta (josta olen usein kirjoittanut). En viipynyt siellä kauan, mutta huomasin että keskuksen 2 osaa yhdistävällä käytävällä oli uusi mielenkiintoinen taidenäyttely.
Taulut oli maalannut taiteilija Itamar Tal, joka muutama vuosi sitten kiinnostui mehiläisten maailmasta, ja kaikissä töissä oli jotain mehiläisten maailmasta.  Tässä  on Honey Mona;D

maanantai 18. toukokuuta 2020

Lämpöaalto

Pienet avokaadon alut , joista todennäköisesti ei kehity avokaadoja. Myös viime vuonna  puu oli täynnä avokaadon alkuja
mutta vain muutama  niistä kasvoi  kypsiksi avokaadoiksi.
Otsikko viittaa  ihan kamalaan lämpöaaltoon,  joka alkoi viime torstaina ,  ja jatkuu koko tämän viikon. Asteita on ollut yli 40,  ja myös pari viimeistä yötä ovat olleet tukalan kuumia. Kevääseen ja syksyyn kuuluu aina välillä kuumia aavikkotuulia, mutta  ne kestävät päivän pari, mutta eivät yli viikon kuten nyt.  Tällaista ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut toukokuussa ,  ja toivottavasti  se ei tarkoita sitä että tästä lähtien kevään lopussa on tällaista....Tuon kuivan kuumuuden vuoksi täällä on ollut paljon tulipaloja, ja muutama ihminen on jo kuollut lämpohalvaukseen.
Viime torstaina alkoi jo olla  tukalan kuumaa, ja ajoimme eksän kanssa erääseen paikkaan , jossa kuulemma sai ostaa kirsikoita suoraan  kasvattajalta.  Matkalla sinne pysähdyimme tauolle tänne metsään, joka sijaitsee  Jerusalemin lähellä olevalla vuoristoisella alueella. Kun tulimme perille,   selvisi että  kirsikoita myytin vain netin kautta, ja toimitettiin tilausosoitteisiin.  Eksä sai  kuitenkin ostettua pari rasiaa sieltä.
Ajomatkan varrella näin useassa paikassa  näitä upeita keltakukkaisia  pensasmaisia puita. Perillä nousimme autosta,  ja vastaan tuli aivan ihana tuoksu, joka tuli näistä kukista.  Tuo kukkiva pensas on Välimeren, etenkin itäisen Välimeren  , alueella kasvava  karvapiikkivihma (mikä kamala nimi noin kauniille kukkivalle pensaalle), joka kuuluu hernekasveihin.  Nyt hieman harmittaa etten  ottanut vähän noita kukkia mukaan, se tuoksu on kertakaikkiaan huumaavan ihana.
Viime viikolla  torit avattiin vihdoin viimein, tosin rajoituksin,  ja ehdinkin käydä siellä jo muutaman kerran.  Viereisellä  kävelykadulla törmäsin Eliseteen,  joka oli tyylikäs kuten aina, myös  kahdella erilaisella  kasvomaskillaan, joita hän valmistaa itse. Mischka-koiralla on aina töppöset tassuissa, ja kun kysyin   kuinka monta paria töppösiä Mischkalla on , Elisete ei edes muistanut määrää. No ainakaan Mischka  ei tuo hiekkaa kotiin. Kun lakaisen lattioita huomaan aina miten paljon hiekkaa tulee  Bambin tassujen mukana. 

Koulutkin avattiin,  mutta  kun jo 8-vuotiaitten pitää olla koko päivän koulussa  kasvomaski  päällään,  tekee se koulunkäynnin  vaikeaksi,  ja  monet vanhemmat eivät ole  lähettäneet   lapsia kouluun, ja luin myös että jotkut koulut eivät myöskään avanneet oviaan rajoitusten vuoksi.  Edit: Onneksi koululaisten pakko pitää maskeja tunneilla peruttiin. Korona-luvut ovat nyt laskeneet niin että viimeisen päivän aikana  uusia sairastuneita on 0! , ja tämä siitä huolimatta että  torit , kaupat ja kauppakeskukset avattiin. Onkohan korona jo ohi  täällä Israelissa?    Edelleenkin tänne ei voi tulla ulkomaalaisia ja kaikki täkäläiset tänne palaavat  joutuvat 2 viikon karanteeniin ,  ja tottahan se on että suurin osa tartunnoista tuli tänne lentokoneilla saapuvien ihmisten kautta.  Finnair perui lennot tänne  ensi kevääseen saakka,   mikä on tosi kurjaa,  sillä vaikka korona näkyy olevan voitettu täällä (toivottavasti)  ei ole päivämäärää lentorajoitusten poistumiselle. Minua  harmittaa sillä minulta tilattu Tel Avivin kaupunkiopas ei nyt tule kenellekään käyttöön (sen piti olla  aplikaatiossa).
Kun katutason ja avointen kauppakeskusten kaupat avattiin ensimmäisenä,  kävin kaupassa, jonka avaamista olin odottanut 2 kk  ajan.   Ulkopuolella  kaikki ihmiset  pitivät sopivasti väliä,  ja kaikilla tietysti kasvomaski. Kaupassa sai kerralla olla vain 8 ihmistä.
Lopuksi vielä jakarandat , jotka kukkivat ikkunani edessä.

tiistai 12. toukokuuta 2020

Telkkariromantiikkaa

Tällä kuvalla ei mitään tekemistä ohjelman kanssa, mutta kaukaa tämän ravintolan ovi näytti romanttiselta
Korona-rajoitusten ollessa  tiukimmillaan yksi lohtu oli televisio, ja sen kautta näkyvät viihdyttävät ohjelmat.   Olen täysin koukkuuntunut Israelin versioon  "Ensitreffit Alttarilla"-sarjasta,  ja  en näköjään ole ainoa, sillä ohjelman 3. kaudella täällä  katseluprosentit  ovat  olleet tosi korkeita. Olen katsellut aiemmin myös   Suomen  ja Ruotsin versioita,  ja vaikka formaatti on periaatteessa sama,  ovat ohjelmat kuitenkin erilaiset riippuen siitä missä maassa sarjaa on tehty. Minulla ei ole televisiota, mutta katson ohjelmia (myös suomalaisia ohjelmia )  netin kautta. Israelin versiossa tälla kaudella on 6 paria,  ja  Suomeen verrattuna  häät ovat näyttävämmät ja suuremmat,  ja  parien välillä myös enemmän draamaa kuin vastaavassa suomalaisessa versiossa.  Hakuprosessi on todella pitkä , ja  siihen kuuluu jopa haistelua,  kun potentiaaliset morsiamet  haistelevat  potentiaalisten sulhasten  käyttämiä T-paitoja, sillä myös feromonit ovat osa prosessia.... En tiedä tehdäänkö tuota Suomen valintaprosessin aikana.  Täällä myös esitellään pareja enemmän kuin Suomessa.  Täkäläiset parit tapaavat myös toisensa kivoissa puitteissa yhden viikonlopun ajan,   enkä muista että Suomen versiossa olisi tällaista viikonloppua. On jännää nähdä miten sama formaatti on kuitenkin niin erilainen eri kulttuureissa.  Ensitreffit Alttarilla  kiinnosti myös Kukkapilli-blogin Satua, joten tämä on sinulle Satu:)
Ohjelman 3.kauden uusi juttu on ollut se että yhden parin osapuolet ovat vanhempia ,  eronneita ja jo aikuisten lasten vanhempia.   Arik ja Dubi  lähentelevät 60 . vuotta, ja Arik on menestynyt rakennusurakoitsija ja Dubilla on lastentarha.  Häävieraiden joukossa oli myös  Arikin ex-vaimo uuden miehensä kanssa,  sekä  molempien jo aikuiset lapset. Tämä  pari on kaikista huonoiten  toisilleen sopiva,   ja mitäköhän oli  ohjelman psykologien mielessä tätä paria yhdistäessä.  Ongelmat alkoivat jo häissä, kun Dubi saapui tanssien alttarille , eikä siinä myllerryksessä huomioinut tarpeeksi sulhasta, mikä  loukkasi sulhasta ja ärsytti myös sulhasen ystäviä.  Tämä pari on ollut vähän kuin kissa  ja koira, eikä Arik millään näytä unohtavan hääpäivän fiaskoa,   ja välillä tuntuu että tämä vanhin pariskunta on kaikkein lapsellisin. Tämä tarina ei ainakaan heidän kohdallaan jatku, sillä Arik on välillä täysin tollo:  hänellä on sijoitusasuntoja Barcelonassa  ja kun pari kävi siellä,  Arik ärsyyntyi siitä että Dubi laittoi jalat   tuolille kahvilassa, ja siitä ettei Dubi kehunut hänen espanjankielen taitoaan....Huomatkaa muuten miten sileä otsa Arikilla on, kiitos botoxin, josta hän kertoi jo esittelyvideossa.  Arik toivoi paljon nuorempaa morsianta, mutta saikin samanikäisen  morsiamen....
Amir, ja Danit. Amir on tietokonealalla ja Danit on asianajaja.  Amirilla on Suomi-yhteys.  sillä hän oli jonkun aikaa töissä Suomessa , ja rakastui niin Suomen luontoon että hankki pienen kesämökin  Joensuun läheltä. Mökkiä hän  on käynyt kunnostamassa aina kun on voinut.  Näillä kahdella kemiat näyttivät kohtaavat  hyvin heti alussa, ja häämatkallakin  oli paljon koskettelua ja Danit näytti selvästi ihastuneen sulhaseensa.  Kaikki näytti hyvältä kunnes  ohjelmassa esitettiin Amirin monologi, jossa hän kertoo miten ihana Danit on , mutta että hän ei tunne mnkäänlaista intohimoa häntä kohtaan, ja ei voi valehdella enempää... Hmmm...No kun he muuttivat Danitin pikku asunnosta  ja yhteisestä sängystä   isompaan vuokra-asuntoon,  Amir päätti ottaa asian esille , kertomalla että  hän haluaa  edetä hitaasti , eikä nopeasti kuten siihen asti. Hän myös halusi nukkua eri huoneessa kuin Danit, eikä samassa sängyssä hänen kanssaan. Danit oli jonkun aikaa musertunut, mutta toipui siitä jonkun verran. Välillä tuntui että Amir on ihastunut enemmän  Danitin koiraan kuin itse Danitiin. Tästä parista on vaikeaa sanoa mitä seuraa jatkossa, mutta todennäköisesti he eivät jatka yhdessä. 
Roni ja Noam. Kummatkin ovat asuneet vuosia ulkomailla, Roni Miamissa jossa hänellä edelleenkin joku lastenvaateyritys,  ja Noam Australiassa, missä hänellä oli erilaisia yrityksiä.  Roni tuli tänne Israeliin pienenä tyttönä, pakolaisena  Sarajevosta  Balkanin sodan aikana, ja hänellä on tuon kokemuksen vuoksi joitakin  patoutumia.  Roni myös korosti että hän  haluaa pitkän miehen,  ja alussa  häntä ärsytti  se että oli saanut jotain aivan muuta, eli samanpituisen sulhasen, mutta aika nopeasti Roni huomasi miten ihana Noam on , ja  miten vähäpätöinen seikka se pituustoive on kun kaikki muu stemmaa.   Tämä pari vaikuttaa siltä kuin   tarina jatkuisi  onnellisesti  mutta sitä ei koskaan tiedä. Viime vuonna oli pari jotka olivat myös niin kyyhkyläisiä , mutta ohjelman loputtua  suhde kesti vain muutaman kuukauden.
Denis ja Hadar.  Denis on    menestynyt tietokonealalla, ja Hadar  on entinen ballerina, nykyinen  biologi sekä  balettiopettaja . Denis on oikea gentleman, ja  alussa  Hadaria hieman häiritsi liiallinen gentlemannisyys,  sekä se että Denis on alunperin kotoisin Venäjältä. Hadarin isä oli venäläinen,  ja  siitä syystä hän ei halunnut venäläistä miestä, mutta saikin sellaisen.  Hadar oli alussa   aika kylmäkiskoinen Deniksen suhteen,  mutta vähitellen  hän huomasi Deniksen hyvät puolet,  ja pari onkin tässä vaiheessa  oikea kyyhkyläispari. Tällä parilla onkin hyvät mahdollisuudet jatkoon. Hadar on jopa ihastunut Deniksen kissaan,  josta ei alussa niin välittänyt,
Nir ja Hagar.  Tässä on pari jolla yhteensä liuta tutkintoja: Nirillä ainakin 4  loppututkintoa, ja hän asui monta vuotta  USAssa, tehden tutkimustyötä  huippuyliopistossa. , Hagarillakin erilaisia tutkintoja, mutta päätti lopulta opiskella lääkäriksi.  Niristä paljastui superromanttinen mies: aamuisin  Hadar  löysi kukkia, tai leivoksia tai voileipiä tai muuta kivaa töihin lähtiessään mutta hänen oli niin vaikeaa  vastaanottaa näitä romanttisia  eleitä että hän soitti Nirille ja pyysi ettei tämä enään toisi hänelle mitään. What? Miten sellaisesta voi kieltäytyä...Ja kun Hadar vielä toisti samaa autossa, säälin Niriä, joka oli näköjään jo häissä päättänyt että tämä on todellakin se hänen valittunsa.  Hadar on ollut niin kylmäkiskoinen että on ihan hirvittänyt , etenkin kun Nir on niin yrittänyt huomioida , mutta pientä lämpiämistä on ilmassa;  etenkin sen jälkeen kun Hagar kertoi Nirille suuresta  traumastaan.  Ehkä tämä pari vielä yllättää...
Maor ja Mor, viimeinen pari. Maor, sulhanen,  on ravintola-alalla ja Mor on  asianajaja,  Jo häämatkalla selvisi ettei Mor saanut sitä mitä oli toivonut, ja  toistaiseksi ei tämän parin suhteen näy olevan erityisen paljon toivoa, mutta saa nähdä mitä jatkossa tapahtuu. Maorilla  ei ole kärsivällisyyttä odottaa, vaan haluaisi edetä nopeasti. Viimeinen täällä esitetty jakso oli  parien yhteistapaamisesta, ja ainakin siellä pari näytti  sietävän toisiaan paremmin kuin aikaisemmin.
Tässä kaikki parit ovat saapuneet hotelliin,  jossa parien yhteinen viikonloppu. Joka kaudella viikonloppupaikka on ollut eri paikassa,  ja tämä Safedin kaupungissa oleva hotelli näyttää  ruudun takaa aah niin ihanalta. Yhteisen viikonlopun aikana  parit tietenkin vertaavat toisiaan, ja koska  heitä yhdistävät  nyt samat asiat, toisia voi auttaa se miten joku muu pari on kokenut prosessin.
Ohjelman ihanan sympaattiset ja viisaat psykologit:)

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Miksi Israelissa ei vietetä äitienpäivää?

Tässä puiston palmun rungossa kasvaa muitakin kasveja. En tiedä ovatko siemenet lentäneet tuonne, vai  onko
ne tarkoituksella istutettu palmun runkoon.
Hyvää äitienpäivää niille jotka sitä viettävät.  Täällä Israelissahan  ei vietetä  äitien-eikä isienpäivää, vaan  aika huomaamatonta perhepäivää,  jonka huomioivat etupäässä tarha-ja kouluikäiset sekä heidän vanhempansa.  Miksi näin?`Olen kyllä arvioinut että  jotkut järjestöt aikanaan ajoivat  asiaa niin että äitienpäivä (täällä taidettiin viettää silloin vain äitienpäivää)  niin että  päivä muutettaisiin perhepäiväksi. Ystäväni Shirlee  kertoi minulle mikä on ajatuksen takana:
         
            "Muutos täällä perhepäivään johtuu siitä, että maailma on muuttunut. Molempien vanhempien     oletetaan olevan tasa-arvoisia, joten tämä on yhtäläinen päivä molemmille      vanhemmille.    Israelissa on myös monenlaisia perheitä, joissa on joskus vain kaksi äitiä tai                vain kaksi isää tai vain yksi kumpaakin. Perhepäivä auttaa muun tyyppisten perheiden lapsia tuntemaan kuuluvansa eikä erottamaan heitä "normaali" perheistä. Nykyään kaikki on normaalia, ja on tärkeää tunnustaa se jo varhaisessa iässä. 😊"

Aika järkevältähän tuo kuulostaa kun ajatellaan monia nykyajan   perheitä, ja varmaan helpottavaa monelle.
Mutta äitienpäivänä minulle aina tulee  mieleen oma rakas äiti, joka oli vain 19 v. kun synnyin. Olen jo monta vuotta vanhempi kuin hän oli ikinä.
Täällä kukkivat nyt  ihanat liilat  jakarandapuut.   Torit  ja kauppakeskukset avattiin täällä   viime torstaina,  tiukin rajoituksin tosin,  enkä voinut mennä torille silloin,  sillä olin viime viikolla pari päivää niin pahan  selkäkivun kourissa , etten voinut mennä minnekkään. Kun kipua säteili myös jalkoihin ja sitä oli vain yhdellä puolella,  tajusin että minulla on  iskias. Kamalaa!  Särkylääkkeiden ja venytysten jälkeen  olo oli jo parempi, ja vaikka nyt tunnen sen epämiellyvän tunteen alaselän alueella monessa liikkeessä, niin  siihen ei enän pahemmin satu, paitsi tietyissä tilainteissa.  Kävely ja liikkuminen auttaa, joten olen yrittänyt nyt kävellä  taas kunnolla. Tänään meninkin torille  ensimmäistä kertaa 2 kuukauteen!  Kävelin sinne tämän kävelykadun kautta,  ja heti ensimmäiseksi  torin edustalla mitattiin kuume ennenkuin pääsi sisälle.  Kävin juomassa kahvit tutussa  kahvikaupassa jossa ei nyt saa istua mutta voi kuitenkin jutella tutun baristan Itain kanssa. Torilla oli aika vähän ihmisiä,  ja kun kyselin torikauppiailta ,  he sanoivat että kaupankäynti on heikkoa. Ihmiset eivät oikein vielä uskalla kai tulla torille.