lauantai 22. tammikuuta 2022

Vuoden ensimmäinen retki

Eilen  olin vuoden ensimmäisellä retkellä,  kun ajoimme eksän kanssa Juudean vuoriston alueelle, lähelle Jerusalemia.  Eilen  oli myös   muutamien sade-ja pilvisten päivien jälkeen kaunis aurinkoinen päivä .

Kulunut viikko on ollut vuoden kylmin viikko täällä,  ja  pitkästä aikaa  tuli käyttöä talvitakille.  Kylmintä oli muutamana aamuna ja iltana, kun lämpötila putosi  6 asteeseen,   ja kylmin sisälämpötila oli 10 astetta. Minua tuo  alhainen sisälämpötila ei erityisesti ole häirinnyt; minulla on kyllä  pieni infrapunalämmitin, mutta en edes ottanut sitä esille, vaan lisäsin vaatteita,  eli tällä viikolla olen tarvinnut täällä aika harvinaista kerrospukeutumista:)  Aivan pohjoisessa ja vuoristoisilla alueilla satoi lunta,  ja Jerusalemissakin satoi hieman lunta,  mutta ei tarpeeksi. Jos muistan oikein , viime vuonna ei ollut näin monta kylmää päivää.   Vieläkin on aika viileää aikaisin aamulla ja illalla, mutta esim. eilen illalla mittari näytti 12 astetta ulkona, eli ei enää niin kylmää kuin alkuviikolla.
Aloitimme aamun aivan ihastuttavassa  kahvila-ravintolassa , joka  sijaitsee orkidea-kasvihuoneessa.    Tässä ravintolasalissa oli vain yksi orkidea, mutta paljon muita kasveja,  ja jopa banaanipuu. Kaikki kasvit lisäsivät kyllä tunnelmaa.
Viereisessä huoneessa olikin monta orkideaa sekä muita kasveja, joita myydään tuolla.  Tässä huoneessa oli liian lämmintä, kasvien vuoksi,  joten istuimme edellisen kuvan ravintosalissa.  Kasvihuoneravintola  sijaitsee Maale HaHamisha-kibbutsin alueella,  ja  toimi aikaisemmin orkideakasvihuoneena, kunnes paikassa oli tulipalo.  Kasvihuoneessa ei ollut mitään muutamaan vuoteen, kunnes kibutsissa asuva pariskunta päätti kunnostaa paikan , ja avata siellä kahvila-ravintolan sekä kasvikaupan.  Aivan ihana paikka, ja olispa tuo lähempänä...
Kaunis ardisia-kasvi.
Orkideat ovat kyllä niin kauniita:) En ole koskaan yrittänyt kasvattaa orkideaa, mutta kun asuin  Venezuelassa,  näin orkideoitten kaupustelijoita tienvarsilla,  ja orkidea onkin Venezuelan kansalliskukka.
Kibutsin alueella on tämä Varsovan geton taistelijoiden muistomerkki.
Maaleh HaHamishan kibbutsi sijaitsee Juudean vuoriston korkeimmalla paikalla,  876 metriä meren pinnasta, ja sieltä onkin hyvät näkymät. Taivas oli tosin niin kirkas etten edes nähnyt mitä kuvasin;D  , mutta tämä taitaa olla osa Abu Goshin kylää.
Zoomasin  kuvan Abu Goshin moskeijasta.  Abu Goshissa sijaitsee myös kaunis keskiaikainen luostari, ja  kylän pääkatu on täynnä ravintoloita, jonne tullaan syömään kaukaakin.
Orkideakahvilan jälkeen ajoimme  toiselle muistomerkille, jonka tornista mahtavat näkymät. En ensin ajatellut kiivetä tuonne,  sillä  jotkut rappuset näyttivät hieman hatarilta ja olivat tuettu metallilla, mutta lopuksi kävelin ylös, aika monta rappusta. Ylhäällä tuuli kovaa ja oli kylmää, mutta näkymät olivat huikeat.
Tämä oli yksi näkymistä, ja tuon valkoisen talon katolla on kyllä sielläkin hienot näkymät alas laaksoon.
Seuraava etappi oli Ein Rafan arabikylä,  jonka lähellä vesilähde, jonka  eksä halusi näyttää minulle.  Jätimme auton hieman kauemmaksi, ja kävelimme kohti lähdettä,  ja en voinut olla kuvaamatta tätä hieman palatsimaista taloa.   Yleensä arabikylissä  tällaisissa taloissa asuu koko laaja perhe, ja 4-kerroksiseen taloon takuulla mahtuu isokin perhe.
Vesilähteen viereen on rakennettu pieni  allas, johon virtaa lähteen vesi.    Viereisestä kalliosta tippui  vettä , ja kuului ihanaa veden solinaa. Eksä maistoi vettä ja sanoi että se on tosi raikkaan makuista.
Kävellessämme vesilähteelle ohitimme  tämän kahvilaravintolan,  ja muistin joskus lukeneeni paikasta.  Lähes kaikki muut paikat olivat kiinni. 
Lähteen jälkeen menimme sisälle tuohon kahvilaravintolaan. Paikan nimi, "Shanklish"  , tarkoittaa Libanonissa ja Syyriassa suosittua  juustoa, joka muotoillaan pallon muotoiseksi, ja jota syödään joko pehmeänä versiona , tai  kuivempana versiona.
Koska olimme syöneet aamiaista muutama tunti aikaisemmin , edellisessä paikassa, otimme tuolla vain juotavaa. Eksä tilasi Salep-juoman, jota täälläpäin kutsutaan  sahlabiksi,  mutta on alunperin peräisin turkkilaisesta keittiöstä ,  ja Turkissa se onkin suosittu lämmin talvijuoma. Ottomaanit toivat juoman tälle alueelle. Juoman kanssa tuli kookoshiutaleita, kanelia ja  pistaasipähkinää, joita lisätään juoman sekaan.
Minä tilasin arabialaisen kahvin, joka oli hyvää.
Shanklish-kahvilaravintolassa myydään myös  shanklish-juustoa,  joka näkyy tuossa ylempänä ,  lasipurkissa. Hyllyillä oli myös zaatar-yrttimaustesekoituista, tahinia, labane-jugurttijuustoa  sekä jameed-jugurttijuustoa, joka on kotoisin  beduiinien keittiöstä.  Se valmistetaan  joko lampaan-tai vuohenmaitojugurtista, ja sitä kuivataan koviksi ja hyvin suolaisiksi palloiksi.  Maistoimme  palestiinalaista  oliiviöljyä, joka oli todella hyvää, mutta aika kallista.
Tännekin olisi mukava tulla uudestaan.  Päivän retki oli todella mukava ja tuli taas nähtyä ja koettua kaikenlaista.  Kaunista viikonloppua toivotellen💓

perjantai 14. tammikuuta 2022

Värikästä taidetta

Tällä viikolla näin paljon värikästä taidetta 💓💛💚💙💜 Ensimmäinen kohtaaminen värikkään taiteen kanssa tapahtui    Tel Avivin keskustan vanhassa  kauppakeskuksessa,   jossa kävin pitkästä aikaa,  ja huomasin että  kauppakeskuksen kahta osaa  yhdistävässä , maanalaisessa käytävässä,  oli uusi näyttely.  Tässä oli niin värikkäitä teoksia, että piti käydä tarkistamassa lähemmin mitä sieltä löytyi. Ihastuin etenkin  tähän suloiseen koiraportrettiin.  Minusta nämä ovat sellaisia hyvän mielen teoksia, mutta torin kahvikauppa&kahvipisteen barista Itain mielestä nämä ovat rumia.,,,,, No kauneus on katsojan silmissä...
Näiden töiden takana on täällä syntynyt mutta Lontoossa kasvanut   Ronny Hatchwell,  joka on myös julkaissut   jonkinlaisen self help-kirjan.   Ronnyn työt printataan    julisteiksi,   mukeihin , kasseihin ym.  ja ovat tosi suosittuja, mutta ennen tätä näyttelyä en ollut kuullut hänestä.
Tämäkin oli hieno , ja upeat värit.

Ronnyn omakuva.
Teoksia oli todella monta, kahdella puolella.
Toinen taidepaikka oli tässä rakennuksessa.  Talon nimi on Lederberg House , sen aikoinaan rakennuttaneen  kauppiaan mukaan,   ja rakennus valmistui vuonna 1925, alun perin vuokra-asunnoiksi.  Vuosien varrella  rakennuksessa oli paljon muutakin,  ja monen vuoden aikana myös   kuvassa näkyvä , aina avoinna oleva Benedict-ravintola. Rakennus oli alunperin kermanvärinen,  mutta maalattiin myöhemmin vihreän väriseksi. Tuo vihreä sopiikin niin hyvin tuolle kauniille rakennukselle.
Muutama vuosi sitten  rakennuksessa alkoi entisöintiprojekti, jota seurasin mielenkiinnolla,  sillä usein ohitan tämän rakennuksen.  Mietin mitä sinne tulee ,  ja tuleeko Benedict-ravintola uudelleen tuonne. Kun projekti oli melkein valmis, Benedict muutti uudelleen samaan kohtaan missä oli aikaisemminkin ollut.  Huomasin että  rakennuksen päälle ei ilmestynyt uusia kerroksia kuten  yleensä näissä vanhoissa restauroiduissa rakennuksissa.  Parvekkeille ilmestyi kauniita  punaisia kukkia,   jotka näyttivät niin kauniilta  vihreän rakennuksen kanssa.  Katolle ilmestyi jonkinlainen taideteos, joka näkyy tässä kuvassa.
Eräänä päivänä  huomasin että rakennukseen oli ilmestynyt taidegalleria,  ja gallerian vastaanotto katutasossa oli niin vahvasti punainen,  ettei sitä voinut olla huomaamatta. Astuin sisälle uteliaana, ja sain selville että koko rakennuksen tilat,  kaikki 3 kerrosta,   Benedict-ravintolaa lukuunottamatta , ovat gallerian käytössä. Kysyin voinko  tulla katsomaan ja ottamaan muutaman kuvan,  ja  minulle sanottiin että sopii muutaman päivän kuluttua ,  sillä samana päivänä galleriassa oli yksityistilaisuus.
Kun googlasin galleriaa kotona,  huomasin että kyseessä onkin tosi nimekäs galleria.  Eden Galleryllä  on gallerioita vähän siellä sun täällä,  eli New Yorkissa, Miamissa,  Coloradossa, Lontoossa, Kreikan Mykonoksella,  3 galleriaa täällä Israelissa  ja kohta uusi galleria Dubaissa. Galleriaryhmä on keskittynyt värikkääseen nykytaiteeseen,  ja heillä on vakiotaiteilijat, joiden  teoksia esitellään & myydään galleriayrityksen eri gallerioissa.
Tämä  värikäs teos  on  ennen portaita.  Gallerian johtajatar teki minulle pienen kierroksen,  Tämä teos on täkäläisen taiteilijan , Dorit Levinsteinin työ.
Portaikon vanhat kuviot on myös entisöity.
Kun tulimme  toiseen kerrokseen,  galleriaa johtava nainen antoi minun katsella muutamaa huonetta,  ja hyvin pikaisesti vain. Minulle koko paikasta tulee mieleen enemmänkin museo kuin galleria.
Itse huoneet  ovat tosi kauniita , ja  voin vain kuvitella miten ihania nuo olisivat asuntoina eikä galleriana. Lattialla hauska Beatlesiä esittävä työ, sekin Dorit Levinsteinin tekemä.
Koska gallerian johtajattarella oli niin kiire esitellä galleriaa,  sain tästäkin teoksesta vain  tärähtäneen kuvan.  Teoksen on tehnyt  taiteilija,  joka  piiloutuu SN-nimimerkin taakse,  ja joka käyttää jokaisessa teoksessaan  kuivattuja,  kaiketi maalattuja  perhosia. Yleensä  perhoset ovat vain pieni osa hänen teoksiaan, joissa yhdistyy valokuvaus, hiilipiirustus, öljyväri  ym.  , mutta tässä teoksessa perhoset olivat pääosassa.  Yksi gallerian  taiteilijoista on amerikkalainen katutaiteilja Alec Monopoly, joka yleensä piilottaa käsillä kasvojaan, mutta sattumalta huomasin että YouTube-videoillaan  hän  ei tee samoin.
Pieni parveke oli ihastuttava, ja sieltä näkyy vastapäinen talo.
Kattokerroksessa  on vain 2 huonetta  ja suuri kattoterassi, jota näin vain ikkunoiden läpi. Seinillä näkyy Alec Monopolyn töitä.
Tämä on selvästi se huone missä  tehdään kaupat.  Gallerian nettisivuilla ei ole teosten hintoja,  mutta  voi vain kuvitella että teokset ovat todella hintavia, eikä suurin osa edes sovi normikotiin.   Minua ärsytti se että  gallerian johtajatar teki niin pikapika-kierroksen, vaikka olimme etukäteen sopineet että tulen sinne.  Olen myös varma että jos olisin tullut ostamaan jonkun teoksen,  punainen matto olisi levitetty eteeni;D   Mutta loppujen lopuksi oli tosi mielenkiintoista  nähdä miltä näyttää tuon kauniin rakennuksen sisällä.

tiistai 4. tammikuuta 2022

Talvi luuraa jossain

Joku on maalannut torin vieressä olevien kävelykatujen katuvalojen pylväät ja 
tässä roskiksenkin

Hei taas , miten on tämä vuosi alkanut teillä, toivottavasti hyvin.  Täällä  vuosi on alkanut lämpimästi,  eikä mitään kunnon talvea edes  näkyvissä.  Aamulla ja illalla on mukavan viileää, mutta ei kylmää,  ja päivällä lähes 20 astetta.  Muistan että muutama vuosi  sitten vielä oli sellaisia iltoja, jolloin  oli tarvetta  laittaa kunnolla lämmintä päälle,  mutta ei enää. Ja kun  tammikuun alussa näkee  ulkona kärpäsiä ja kimalaisia, joiden pitäisi olla jonkinlaisessa talvihorroksessa,   ymmärtää että  kaikki ei ole kuin ennen.  Viime talvi oli täällä lämpimin ikinä,  ja tämä talvi vielä sitäkin lämpimämpi.  
Maalatut pylväät  kuvasin viime vuoden puolella, eli viime torstaina.   Kadun penkit maalattiin jo aikoja sitten, mutta nyt oli väriä lisätty  muuallekin. Tosi piristävää:)
Väriläikkiä.
Sama vähän kauempaa.
Tämä kala-aiheinen pylväsmaaulaus oli suosikkini.   Täällä ovat omikron-luvut lähteneet kunnon nousuun, mutta esim.  hengityslaitteissa ym. olevien määrä  on pysynyt matalana, ja jopa laskenut välillä,  ja suurin osa sairaaloissa olevista koronapotilaista (tällä hetkellä koko maassa  117)  vähemmän vakavia tapauksia  sekä rokottamattomia. Jos Israel  oli rokotusten mallimaa vielä vuosi sitten  , niin  nyt täällä ojn 70 %  rokotusaste, kun se esim. Tanskassa on 82.7 % . Mutta kaikesta huolimatta täällä  taas päätettiin että  rokotetut turistit saavat tulla tänne ensi viikosta lähtien; tosin  sekin voi muuttua  nopeasti kuten marraskuussa  , jolloin päätettiin avata maa turisteille, ja silloin omikron peruutti kaiken. Minusta  turismin alamäki täällä  (tiukkojen rajoitusten vuoksi)   on tosi surullista,  sillä  Tel Aviv on kaupunki jolle turismi on tärkeää ,  ja  turistien puute näkyy ja tuntuu.
Maalattujen pylväiden alueelta kävelin lähelle,  pienelle kadulle nimeltä " tuntematon katu", jonka päässä tämä rakennus leijonapatsaineen.  Olen joskus blogin alkuaikoina kirjoittanut talon historiasta, mutta en löydä postausta mistään.  Talon rakennutti  1900-luvun alussa  Tel Avivissa asunut rikastunut liikemies suuresti rakastamalleen , paljon nuoremmalle vaimolleen.   Viimeksi kun kävin katsomassa taloa,  se oli huonommassa kunnossa . mutta nyt se oli saanut maalia päälle, ja muutenkin siistimpi kuin silloin kun kirjoitin siitä.  Talon tarina on mielenkiintoinen,  ja siitä  on eräässä matkalehdessä mielenkiintoinen  juttu englanniksi täällä.
Saman pikkukadun varrella on 2 huonokuntoista taloa, joissa ei varmaan tällä hetkellä asu kukaan.
Ränsistyneet talot on yhdistetty toisiinsa   pienen sillan avulla.
Vastapäätä ränsistyneitä taloja on  muutama vuosi sitten uudistettu rakennus,  johon lisättiin muutama kerros.
Samana päivänä päätin kävelyni Saronan puistoalueella,  ja huomasin että pensaita oli parturoitu,
Paikka sikarien ystäville.
Sarona on aina sellainen paikka jossa voi rentoutua, ja  unohtaa kaiken muun,  vaikka paikka on keskustan alueella, vilkkaiden katujen varrella.  Ja myös  pilvenpiirtäjien ympäröimä, kohta 3 puolelta.
Rosmariinia. 
Helokolibrikukkia. 
Suurin osa puiston sitruspuista oli kynitty,   eikä niissä ollut hedelmiä, paitsi näissä kahdessa puussa. Ja tietenkin hedelmät niin korkealla ettei niitä voi poimia. Kotikatuni loppupäässä  on pieni talo, ja sen pienellä pihalla  pomeranssipuu,  mutta sekin puu oli kynitty,  ja kotikadullani asuva Evelyn oli onnistunut poimimaan sieltä minulle 4 pomeranssia.  Näissäkin puissa kasvavat hedelmät ovat jonkinlaisia pomeransseja,  ja olen poimnut pomeransseja  asuinkaupunkini pienestä puistosta,  mutta  niiden kuoret eivät tuoksu kuivattuna yhtä hyviltä kuin  kotikadun päässä   olevan puun hedelmät , jotka menevät ihan hukkaan. Pomeranssejakin on monta lajiketta,    ja hieman harmittaa etten voi poimia niitä kotikadun päässä kasvavia pomeransseja.
Kahden korkean pomeranssipuun edessä on Saronan ruokahalli, ja tarkoitus oli kävellä hallin toiselta puolelta kadulle, jota kautta pääsen bussipysäkilleni.
Oli vielä sen verran aikaista että  hallin ruokapaikoissa vasta tehtiin esivalmisteluja , eikä ihmisiä vielä näkynyt.  Hallin keskiosa  oli ennen täynnä ruokakojuja, mutta nyt niiden tilalla on ruokapöytäryhmiä.
Selvisi ettei toisesta uloskäynnistä pääsekään nyt ulos,  joten jouduin kiertämään hallin ulkopuolelta  seuraavalle kadulle.
Teekaupan ikkunassa oli nätti joulumuki.
Ja lautanen.

maanantai 27. joulukuuta 2021

Hyvää loppuvuotta

Launtaina  pilvinen ja sateinen sää kääntyi  aurinkoiseksi ja lämpimämmäksi, ainakin päiväsaikaan. Ja kun  on satanut muutaman kerran kunnolla   , ja sen jälkeen aurinko paistanut, luonto on herännyt kunnolla.  Kuvan käenkaalit kasvoivat todella äkkiä,  yli puolen vuoden kuivuuden jälkeen, ja tässä meidän talon ja naapuritalon välissä oleva alue oli vielä joitakin viikkoja sitten aivan paljas.

7-kerroksinen talomme oli kokonaisen viikon ilman sähköä ( talon tilat, eivät asunnot)  ja  oli pakko ostaa  taskulamppu jotta näkisin mennä alas portaita.  Koska talomme vesipumppu toimii sähköllä,   ei sekään toiminut kuin vajavaisesti, niin että vain alimpien kerrosten kraanoista tuli joitakin tippoja vettä.  Onneksi asun 3 kerroksessa  , joten kraanoista tuli edes pikkuisen vettä, toisin kuin ylempien kerrosten asunnoissa.    Eilen sähköasentaja asensi uuden sähkökaapin,  mutta hissi ei toiminutkaan, joten piti tilata hissiyhtiön ihminen tarkistamaan miksi hissi ei toimi. Nyt iltapäivällä se onneksi toimi, mutta talon  ulko-oven avaava koodisysteemi ei jostain syystä toimi.  Oli kyllä mahtavaa  kun valot tulivat takaisin, mutta  vuotava katto pitäisi korjata ennen seuraavia sateita. 
Lauantaina  menin Nancyn mukana  hänen reformijuutalaiseen seurakuntaansa.  Kun Nancy muutti tänne kesällä, etsi hän sopivaa seurakuntaa,  ja löysi tämän asuinkaupungissani Holonissa sijaitsevan  seurakunnan, joka on  aika kaukana omasta kodistani.  En ole koskaan käynyt/nähnyt reformijuutalaista seurakuntaa,  joten olin kovin utelias näkemään miten se toimii. Tällä kyseisellä seurakunnalla on  väliaikainen paikka erään  kaupunginosan vapaa-ajan keskuksessa,  kunnes heille luvattu oma paikka valmistuu.

Reformijuutalaisuus  on juutalaisuuden liberaali suuntaus,  joka on kovin erilainen esim,  yleisimpään  ortodoksijuutlaisuuteen verrattuna. Reformijuutalaisuus syntyi  Saksassa, mutta on yleistä etenkin Yhdysvalloissa, minkä vuoksi Nancy etsi juuri tällaista seurakuntaa.   Ortodoksisynagoogissa  naiset ja miehet on erotettu toisistaan,  eikä naisilla ole  tasavertaista asemaa jumalanpalveluksissa, mutta  reformijuutalaisuudessa naisten ja miesten asema on tasavertainen. 
En tiennyt etukäteen mitä odottaa  , ja  tunnelma tuolla oli todella iloinen ja ystävällinen.  Lapsille oli  tuossa näkyvä alue leikkikaluineen. Lapsia oli  tuolla tosi paljon , mutta suurin osa juoksi koko ajan tämän salin ja ulkopihan välillä.   Myös ihmisten pukeutuminen oli hyvin informaalia,  toisin kuin  ortodoksisessa synagoogassa, missä sapattina yleensä pukeudutaan  juhlavasti.  Kuvassa toorarulla on otettu esille,  Tämän seurakunnan  toorarulla oli juuri saatu lahjoituksena Kalifornian  Sacramenton  reformiseurakunnalta. Nancy on kuvassa vasemmalla (punainen lyhyt hame).  Reformiseurakunnassa  suurin osa rukouksista laulettiin,  kitaraa soittavan jäsenen säestyksellä.  Nancy soittaa  huilua , ja on jäsenenä  seurakunnan  "orkesterissa".  Rukousten / laulujen jälkeen siirryttiin salista toiseen huoneeseen minne oli katettu herkkupöytä.   sillä jokainen oli tuonut&valmistanut syötävää.  Olipa mukava kokemus.
Keskuksen toisella puolella  oli yksi kaupungin   49 satupuistosta.  Eri taiteilijat ovat luoneen satupuistojen hahmoja,  enkä tiedä mikä satu oli tässä pikku puistossa.

Tämän aamun aloitin Cofix-kahvilaketjun  capuccinolla,  joka on edelleenkin  erittäin edullinen, eli tämän hetken kurssin  mukaan 1.42 Eur. Cofixhan on  viime vuosikymmenellä perustettu täkäläinen halpiskahvilaketju, joka laajeni  todella nopeasti,mutta joka sitten lopahti muutaman vuoden jälkeen, kun kaikkia tuotteita ei enää voinut  myydä  tosi alhaiseen hintaan,   ja nyt kahvilapisteitä on jäljellä vain muutamia  aikaisempaan verrattuna.  Ketju laajeni joitakin vuosia sitten Venäjälle, jossa on aika monta Cofix-pistettä.
Löysin vasta äskettäin tämän Cofix-ketjun lippulaivakahvilan,  vaikka olin tosi usein kävellyt läheltä ohi. 

Korona(omicron)luvut ovat viime päivinä nousseet täällä,  ja täällä on otettu käyttöön taas uusia rajoituksia, kuten  ihmismäärän rajoittamisia  kauppakeskuksissa,  vihreän passin näyttö   suuremmissa kaupoissa,   ym. ym. Vaikka tartuntamäärä on nousussa,  niin sairaaloissa olevien määrä ei ole noussut, ja koko maassa  on alle 100 koronasairasta sairaaloissa.
Iltapäivällä kun vein Bambin ulos, kävin viemässä ruokaa kisuille.  Kuvassa näkyy kissojen sadesuojat, jonka joku ystävällinen henkilö on rakentanut  kaupungin asentaman kissojen syöttötelineeseen.  Itse syöttöteline ei ole koskaan toiminut syöttötelineenä, mutta tällaiseen se sopii todella hyvin, ja tarjoaa kissoille suojaa sateelta.
Olen etsinyt sitä nuorta vaalea jalkavammaista kissaa, jonka kuvan postasin muutama postaus sitten, mutta  kun myrsky alkoi sateineen ja tuulineen,  kissaa ei löytynyt mistään,  eikä sen jälkeenkään. Edit: Kissa olikin tänä aamuna bussipysäkillä, ja sen jalka oli kunnossa, eli kaikki hyvin:)

Tämä on vuoden  viimeninen postaus, joten toivottelen teille oikein hyvää loppuvuotta ja Uutta Vuotta 2022

perjantai 24. joulukuuta 2021

Hyvää Joulua


Kaunista joulua teille rakkaat lukijat💖