perjantai 2. joulukuuta 2022

Suomikin mukana


 Hyvää alkanutta joulukuuta ja joulun odotusta 🎅🎄❄️Täällä on tällä hetkellä menossa valtava valokuvanäyttely, ja kävin tutkimassa kuvia parikin kertaa. Ensimmäistä kertaa olin liikkeellä liian aikaisin, eli päivää ennen näyttelyn avajaisia, ja tajusin sen vasta  kun  näin asennustöitä näyttelyalueella. Suurin osa näyttelystä, sijaitsee Tel Avivin kaupungintalon (joka näkyy kuvassa oikealla) viereisen kauppakeskuksen katolla, mutta myös kauppakeskuksen eri kerroksissa . Näyttely ei oikeastaan ole yksi  vaan monta eri näyttelyä yhdessä, ja osa kuvista toteutettu yhteistyössä eri maiden suurlähetystöjen kanssa.  
Niin, ja kuten otsikkokin sanoo, mukana oli myös jotain suomalaista, eli täällä asuvan Eve Birgitan Suomessa otetut kuvat. Tuossa kuvassa näkyvässä tekstissä selitetään Eve Birgitan kuvia. 
Kun olin näyttelyssä päivä ennen avajaisia, katon yhdellä penkillä nukkui koditon ihminen. Mietin miten käy hänen "makuuhuoneensa" näyttelyn aikana, ja toisella kerralla häntä ei näkynyt, mutta näin hänen tavaransa yhdessä nurkassa. 
Näyttelyssä oli satoja kuvia, jotkut tosi mielenkiintoisia ja jotkut ajatuksia herättäviä, ja olen valinnut tänne postaukseen  tosi pienen osan kuvista. Pidin tästä täkäläisen valokuvaajan kuvasta burundilaisesta pakolaisnaisesta,  joka paettuaan ilman mitään omaisuutta toiseen afrikkalaiseen maahan, onnistui luomaan itselleen uuden elinkeinon. Tuo ilme kertoo paljon. 
Kuva ukrainalaisesta äidistä poikansa kanssa kuvastaa surua, pelkoa ja epätietoisuutta. 
Tässä kuvasarjassa täällä olevia ukrainalaisia pakolaisia, jotka onnistuivat tuomaan rakkaan lemmikkinsä mukaan. 
Flotsam&Jetsam. Nuo kaksi sanaa kuvaavat mereen heitettyä roskaa. Flotsam kuvaa mereen kuulumatonta roskaa, joka ei joutunut sinne tahallisesti, esim. haaksirikon jäännökset Jetsam kuvaa tahallisesti veneistä mereen heitettyä roskaa. Kuvan kuvasarja osa Meredith Andrewsin  "Flotsam and Jetsam:the cost of  modern living" - kuvasarja, jonka kuvissa merestä löydettyjä muoviesineitä. 

Flotsam and Jetsam on myös yhdysvaltalaisen thrash metal-yhtyeen nimi.

Tässä kuvasarjassa oli käytetty jotain tekniikkaa jonka nimeä en tunne, mutta kuvasarja tosi hieno. Kuvastani ei tosin tullut kovin selkeä. 
Tässä taas näkyy kattoalueella oleva korkea asuintalo. Valokuvia oli niin paljon että hyvin saa tuolla kulutettua parikin tuntia. Vasemmalla olevassa kulttuurikeskuksessa oli kuvien aiheisiin liittyviä luentoja näyttelyn aikana. 
Tämä on upea kuva, ja taisi olla kuvattu Pakistanissa, jos muistan oikein, ja tämä kuva oli myös näyttelyesitteessä. Koko monien näyttelyiden teema on "Action". 
Israelin baletin tanssijoista otetut kuvat olivat täynnä liikettä. 
Tundran saamelaiset. En ollut tietoinen että sielläkin saamelaisia, ennen tätä. 
Yksi minua kiinnostavista kuvasarjoista tuolla oli kolumbialaisen valokuvaajan kuvasarja Llanero-naisista. Llanerot ovat Venezuelan ja Kolumbian karjapaimenista käytetty nimitys. Yleensä kerrotaan Llanero-miehistä, mutta valokuvaaja oli enimmäkseen kuvannut ryhmien naispuolisia jäseniä, jotka yleensä jäävät vähemmän huomiolle. Harmikseni olen näköjään poistanut kuvat, ja jäljellä oli vain tämä yksi kuva. 
Kauppakeskuksen katto-osa, jossa suurin osa näyttelystä, laskeutuu alas puistoon, jossa paljon sitruspuita Poimin muutaman kumkvatin tästä puusta, mutta olivat tosi kirpeitä.. 
Päivää ennen näyttelyn avajaisia myös kauppakeskuksen muihin osiin pystytettiin näyttelytelineitä. 
Jopa suihkulähteeseen oli pystytetty näyttelyteline. (vesi ei osunut kuviin...) 
Perjantaina aamupäivällä olin sopinut tapaamisesta eksän kanssa. Odottelin häntä aukiolla, ja huomasin valtavan määrän sähköskoottereita, aitojen takana. Selvisi että kaikki skootterit oli takavarikoitu liikennerikkeiden vuoksi, ja omistaja saa ajokkinsa takaisin, kunhan maksaa sakon. Sähköskoottereilla ei saisi ajaa jalkakäytävillä, mutta aina joku rikkoo sääntöjä.. 
Tarkoitus oli mennä kansallisteatterin aulaan, jossa etiopianjuutalaisten Sigd-juhlan myyntipöytiä, . Sigd on tärkeä juhla etiopianjuutalaisille, ja vuodesta 2008 sitä on vietetty myös virallisesti täällä Israelissa. Koko viikon ajan teatterissa oli etiopialaisten musiikki ym. tapahtumia, ja minua harmitti etten ollut huomannut asuinkaupunkini Sigd-tapahtumaa kodin lähellä olevassa teatterissa. 
Kansallisteatterin aulassa oli nyt vähemmän  myyntipöytiä kuin ennen koronaa, ja ihmisiäkin oli aika vähän. 
Tässä myytiin mausteita. 
Ruokakoju ei vielä ollut valmis, mutta olimme sen verran aikaisin tuolla, että myöhemmin oli varmaan enemmän ihmisiä. 
Eksä halusi myös nähdä valokuvanäyttelyn, joten kävelimme sinne. Viikonloppuisin kauppakeskuksissa on yleensä ruokakojuja, ja tässä druusinainen valmistaa litteitä leipiä, jotka täytetään, ja kääritään rullalle. Kaiken kävelemisen ja näyttelyiden jälkeen olimme nälkäisiä, ja labneh-jugurttitahnalla ja tabbouleh-salaatilla täytetty rullaleipä oli hyvää😋
Vegaanikojussa oli tosi hyvän näköisiä kasvispihvejä. 
Ja muutenkin houkuttelevia vegaaniherkkuja💚

lauantai 19. marraskuuta 2022

Ja kesä jatkuu

Taas oli niin vaikeaa löytää hyvå otsikko, mutta kun tällä hetkellä tuntuu niin kesäiseltä, niin tuli tuo. Täällä oli jo muutama hieman viileämpi päivä, mutta nyt on muutaman päivän aikana ollut aika lämmintä. Ei kuitenkaan niin vaikeaa tuo lämpö, sillä se on kuivaa eikä kosteaa, ja illat jja aikaiset aamut mukavan viileitä. Viime vuonna kirjoitin että marraskuun 19.  päivänä alkoi tuntua talvisemmalta, mutta tänä vuonna kylmempi sää alkaa selvästi myöhemmin. 
Viime maanantai-iltapäivänä matkustin 2 bussilla Kirjakaktukseen, eli meidän täällä asuvien suomalaisten kirjastoon. Viimeksi taisin käydä kerran kuussa tapahtuvaan kirjastoon joskus keväällä. 2 bussin matka ruuhka-aikaan, ja reitillä mikä täynnä kevytraitiotie-töitä, kestää niin kauan että samassa ajassa voisi lentää kauemmaksi. Muuten varmaan kävisin tuolla useammin. Kuvassa kirjaston emäntä Anu❤️
Kirjojen ja rupattelun lisäksi oli myös herkkuja, kuten aina💗
Olin varannut perjantai-aamulle kierroksen kulinaariseen instituuttiin, jonka kahvilaravintolassa söin edellisellä viikolla lounasta kolumbialaisen ystäväni kanssa. Keskus järjestää kierroksia perjantaisin, ja minua kiinnosti nähdä keskuksen  kattopuutarha. Tapani mukaan olin liikkeellä liian aikaisin, ja tapoin osan ajasta kiertämällä kauppakeskuksen viikonlopulle ajoittuvaa ruokatoria. 
Druusi-nainen taikinan teossa ruokakojussaan. 
Vieläkin oli liian aikaista, joten kiersin käsityöläistorin. 
Pysähdyin ihailemaan näitä kahta, juuri restauroituja taloja. Talot olivat ennen uudistusta aika rähjäisessä kunnossa, ja restauroinnin aikana 2 rakennusta yhdistettiin  niitä yhdistävällä lisäosalla. Nyt tuossa toimii uusi putiikkihotelli. 
Myös tämä restauroitu rakennus oli matkan varrella.
Kierros alkoi keittokirjakirjastossa, missä oppaamme Dafna esitteli meille kirjaston vanhimman kirjan, saksankielisen keittokirjan 1900=luvun ensimmäisiltä vuosilta. Tuo on sellainen kirjasto minne voi tulla lukemaan keittokirjoja, mutta niitä ei voi lainata mukaansa 
Kirjaston jälkeen oli leipänäyttelyn vuoro, josta jo laitoin  muutaman kuvan edellisessä postauksessa. Tämän kuvan etualalla tunnetun leipurin  näkemys 1700-luvun sapattileivistä (challah-leipä). Kaikki näyttelyn leivät leivottiin muutama kuukausi sitten, kuivattiin ja aseteltiin suolan päälle, ja hyvin ovat säilyneet. Takana vasemmalla Borek Bisaman, eli taikinakerroksista valmistettu täytetty leivonnainen. Borek levisi turkkilaisten kansojen mukana moneen maahan, esim. Balkanin maihin, ja täällä Israelissa paikallinen versio nimeltä bureka löytyy lähes joka leipomosta. Oikean puolen litteät leivät pyhiä kristillisiä leipiä, jonka pinnalla leipäleimasimella tehty kuvio. Layla ja Ibrahim Shibani leipoivat pyhiä leipiä Galileassa, Ramen kylässä, ja leipäleimasimen he olivat saaneet kylän papilta. 
1700-luvun Jerusalemissa vain harvoilla oli oma uuni. Perheet valmistivat taikinan kotonaan, ja veivät leivät yhteisuuniin, ja sitä varten jokaisella oli oma leimasin leipiä varten. Kuvan keraamiset leipäleimasimet eivät ole 1700=luvulta, vaan muotoiluinstituutin opiskelijoiden versiot leipäleimasimista. 
Sitten menimmekin sinne mikä itseäni kiinnosti eniten, eli keskuksen vertikaaliseen puutarhaan katolla. Juuri nyt viljelykset olivat vasta alkuvaiheessa, mutta silti tuolla oli paljon vihreää. 
Olispa tällainen vihreä seinäpuutarha💚🌱💚🌱Luulin että kattopuutarhan sato päätyy keskuksen kahvilaravintolan keittiöön, mutta kaikki tuolla kasvavat lukuisat yrtit sekä vihannekset käytetään  testikeittiössä. 
Kattopuutarhassa oli hienot näkymät. 
Puutarhan jälkeen menimme testikeittön alueelle, missä.maistoimme herkullista leipää, kahta erilaista taatelisiirappia, oliiviöljyä sekä jugurttikiviraastetta. Labane kishk, eli jugurttikivi, valmistuu vuohenmaidosta. 
Koekeittiöön oli jäänyt edellisen illan tapahtuman leivonnaisia, jotka saimme jakaa, eli pieni maistiainen jokaiselle😋
Lopuksi vielä tämä ihanuus, eli tällä viikolla satoi, ja se ja edellisen viikon sade herättivät kuivuneen maan puolen vuoden kuivuuden jälkeen, ja nämä vihreät suolaheinän alut nousivat kuivahtaneella tontilla talon vieressä ihan muutamassa päivässä💚Luonto on ihmeellinen💚

lauantai 5. marraskuuta 2022

Hyvää ja huonoa

Ikeassa oli lokakuun lopussa 
jo paljon jouluisia tuotteita, mutta ei Abban silliä
Terve taas, miten teillä on sujunut marraskuun alkupuoli? Otsikkoni viittaa siihen että tällä viikolla oli paljon huonoa mutta myös hyvää. Huonoa oli alkuviikon vaalit, viidennet 3.5 vuoden sisällä! ja etenkin vaalien lopputulos, jota pelkäsin etukäteen: äärioikeisto - sekä ääriuskovaiset onnistuivat näissä vaaleissa niin että saa nähdä mitä tapahtuu.... 

Hieman pienempi kurja juttu oli se että matkustin Ikeaan 2 bussilla ihan Abban sillin  vuoksi, mutta Ikean ruokakaupassa ei edes nyt ollut tuttua kalasäilykkeiden kylmäkaappia, mikä pettymys! En pidä täkäläisten kauppojen sillistä, joten toivottavasti Abban kalasäilykkeet olivat vain väliaikaisesti poissa. 
Keskustan kauppakeskuksen kaupassa oli kunnon Halloween-tunnelma. Täällä ei vietetä Halloweenia, eikä sitä ole aikaisemmin näkynyt, mutta parin viimeisen vuoden aikana sitä on näkynyt joissain kaupoissa. 
Pelottavia hahmoja... 
Kurpitsoja tietysti. 🎃
Ja pääkalloja.. 
Kauppa oli levittäytynyt kauppakeskuksen kahden osan yhdistävän käytävän kohdalle. 
Alkuviikon yksi hyvä ja mukava juttu oli lounaskutsu burmalaisen ystäväni luokse. Olen tuntenut N:n siitä lähtien kun hänen poikansa oli pakolais-ja vierastyöläislasten iltapäiväkerhossa,  jossa toimin vapaaehtoisena, ja olin siellä yhden tytön ohjaajana. N:n perhe kuului niihin jotka siihen aikaan saivat pysyvän oleskeluluvan, ja heidän poikansa on nyt armeijassa. N:n perhe kuuluu karen- kansaan.   

N. oli valmistanut herkullisen nuudeliruuan, sekä ihanaa burmalaista keittoa, josta tein sitten kotona hieman parannetun  version. 
Torstain hyvä juttu oli se kun tapasin kolumbialaisen ystäväni Glorian pitkästä aikaa. Kävimme lounaalla Israelin kulinaarisen instituutin  kahvila-ravintolassa, ja oman annokseni Camembert-tyylinen, tabuuniuunissa paahdettu vuohenjuusto oli niin hyvää että nytkin tätä kirjoittaessa haaveilen tuosta annoksesta. 
Kulinaarisen instituutin toisessa kerroksessa on keittokirjakirjasto. 😋
Lounaan jälkeen kävimme sulattelemassa kaloreita lähellä olevassa ratapuistossa, ja huomasimme että aiemmin vielä remontissa olleet osat puistosta oli nyt avattu. Oli aurinkoinen ja tosi lämmin päivä, mutta onneksi ilman kesän kamalaa kosteutta. 
Kun näin ratapuiston uuden ulkokuntosalin, kateus valtasi hetkeksi mielen, sillä ulkokuntosalissa oli jopa TRX-nauhat! En ole koskaan aikaisemmin nähnyt sellaisia ulkokuntosalissa. 
Kuluneella viikolla kävimme taas Anitan kanssa vaatekauppakierroksella. Anita saa selvästi lisäenergiaa nähdessään vaatekauppoja, ja kun kauppakeskuksen monet vaatekaupat oli käyty läpi, löytyi lopulta mieluinen pusero. 

Kaunista viikonloppua teille❤️

sunnuntai 23. lokakuuta 2022

Paluu normaaliin

Tämä viikko on vihdoinkin normaali viikko, pitkän pyhäjakson jälkeen, jolloin joku pyhä oli monta kertaa heti sapatin jälkeen. Torstain ja perjantain välisenä yönä tuli vihdoinkin sadetta, puolen vuoden sadettomuuden jälkeen☔. Sadetta ei tullut paljon, mutta ilma todellakin puhdistui sen jälkeen Kuvan vihreä on asuintaloni puutarhasta, sillä näin lehtien pinnoilla hieman sadepisaroita. Kesä on nyt sitten ohi, vaikka päiväsaikaan edelleenkin helteistä, ja sitä vielä pitkään, sääaplikaationi mukaan. 
Tämä surullinen näky on entinen paras kattilani, jonka jouduin heittämään pois, sillä kotona oli melkein tulipalo. Tulin kaupasta kotiin, ja olin sopinut meneväni Evelynin  luokse. Aikaa välissä oli 15 minuuttia, ja ajattelin että ehdin keittää kananmunat ennen lähtöäni. Laitoin kananmunat kiehumaan maksimilämmölle, surffasin netissä, kunnes huomasin että pitää lähteä Evelynin luokse. Lähdin kiireessä ulos ja unohdin täysin hellalla kiehuvat kananmunat 

Kun tulin kotiin 3 tuntia myöhemmmin, vastassa oli sankka savu kotona, palanut kattila sekä räjähtäneitten kananmunien palasia siellä sun täällä. Mielessä kävi että jos olisin ollut kauemmin, vastassa olisi voinut olla tulipalo. Tämä tapahtui torstaina, ja siitä lähtien olen siivonnut minkä ehdin sekä käyttänyt muutaman pullon ilmanraikastinta, mutta vielä eilen palaneitten kananmunien haju tuntui kotona joka puolella, vaikka kaikki ikkunat auki. Eilen pesin huoneiden katot etikan  ja veden sekoituksella, mutta se haju ei vieläkään ole kokonaan hävinnyt. 
Perjantaina iltapäivällä olin kutsuttu mukavan pariskunnan luokse, joilla kerran kuussa perjantaina sapatti-ilta, jonne jokainen tuo jotain syötävää. Pariskunta on miespari, joista toinen täältä Israelista,ja toinen Ukrainassa syntynyt mutta Yhdysvalloissa kasvanut. Heillä on suloinen pieni 2-vuotias tyttönen, jonka kuvasin edellisessä postauksessa Nancyn kattoterassilla. Pikku A tuli maailmaan Yhdysvalloissa sijaissynnyttäjän avulla, ja keväällä heille tulee pieni poikavauva, samoin Yhdysvalloissa sijaissynnyttäjän avulla, niin että molemmilla on biologinen lapsi. Perjantaina illansuussa ei ole julkista liikennettä, ja eksä heitti minut lähelle, mutta liian aikaisin, joten tapoin aikaa tässä puistikossa punertavan kissan seurassa🐈
Kun tulin sisälle salaattieni kanssa(olimme sopineet että tuon 2 salaattia) huomasin että koko olohuone oli koristeltu Halloween - teemalla. 🎃🎃
Kurpitsavalaisin oli kiva💚🎃
Kaikki oli koristeltu samalla teemalla. Ensi kerralla teemana on Kiitospäivä, koska pariskunnan toinen osapuoli kasvanut Yhdysvalloissa. 
S:n ja M:n asunto sijaitsee uudella alueella, korkeahkossa tornitalossa. Asuntoon kuuluu todella pitkä ja mukavasti leveäkin  parveketerassi, kuulemma 40 m2 kokoinen, ja siellä vietimme kaikkien ihmisten kanssa suurimman osan iltaa. Kuvasin viereiset parvekkeet, jotka olivat todella pienet  isäntäväen parvekkeeseen verrattuna. 
Parvekkeelta oli tosi hyvät näkymät lähiympäristöön. Uudehkoja tornitaloja, mutta myös 2 asunnon pieniä taloja. 
Uudempaa arkkitehtuuria. 
Huomenna täällä on maanjäristysharjoitus, ja kuulemme ensimmäistä kertaa miltä kuulostaa maanjäristyshälytys.

sunnuntai 16. lokakuuta 2022

Syksyn merkkejä

Eilen aamulla aikaisin, kuten usein lauantai-aamuisin, tein aamulenkin lähellä olevan ison toimistotalon alueella. Toimistotalon alapihalla on puita, joista kuvan lehdet🍁. Jonkinlainen vaahteralajike, mutta en tiedä mikä, ja pudonneiden lehtien joukosta löysin nuo kaksi hyväkuntoista, jotka toivat syksyn mieleen. Täällä on edelleenkin lämmintä, mutta iltaisin ja aikaisin aamulla tosi miellyttävää, eikä enää inhottavan kosteaa. 😍. Joitakin päiviä sitten luvattiin ensisadettakin, mutta vielä ei olekaan sen aika. 
Eräänä iltana teimme Anitan kanssa kuvan herkullisia pikkuleipiä, joihin tuli sekä vehnäjauhoa että kookoshiutaleita. Anita, 89 v. on kova leipomaan, ja rakastaa vaatekauppoja. Keskiviikkona iltapäivällä Anita halusi mennä lähistöllä olevan avoimen kauppakeskuksen kaikkiin vaatekauppoihin, ja väsähdin siitä kunnolla, ehkä enemmän kuin Anita 🤣. En erityisesti rakasta vaatekaupoissa kiertelyä, ellei ole pakko hankkia jotain.
Hän oli äitini ystäviä, ja muistin että äidin albumissa on kuvia hänestä. Tässä kuvassa Ann-Christinen  omistuskirjoitus äidilleni. Muistan tavanneeni Ann-Christinen muutaman kerran meillä kotona, ja muistan että hän oli tosi pirtsakka ja mukava. 
Tässä vielä toinen kuva Ann-Christinesta äidin albumissa. Ann-Christine edusti Suomea Euroviisuissa vuonna 1966.
Eilen iltapäivällä olin taas kutsuttu amerikkalaisen ystäväni Nancyn luokse, ja taas tuli ihailtua tuota hienoa näkymää Välimerelle,Nancyn kattoterassilta. Tämän kuvan otin hieman ennen auringonlaskua 
Nancyn kattoterassilta on mielenkiintoista kurkata viereisen, tosi korkean, talon parvekkeille. Muutama postaus sitten kuvasin samat paikat iltapimeällä. 
Tänään täällä on (taas...) pyhäaatto, eli lehtimajajuhlan loppu, ja tässä Nancyn lehtimaja, kattoterassilla. 
Meitä oli eilen illalla aika suuri joukko Nancyn luona, ja Nancyn ystäväpariskunnan vilkas 2-vuotias sekä sokean ystävän suloinen opaskoira Hudson veivät kaiken huomion🐕😍