perjantai 29. joulukuuta 2017

Matka 172

Otsikon outo nimi tulee siitä, että hetken mielijohteesta päätin kuvata Tel Avivista kotini lähelle ajavan bussin reittiä ikkunan kautta. 172 on linjan numero.  Kuvat ovat aika tärähtäneitä: yritin ottaa kuvan aina kun bussi hetkellisesti pysähtyi joko liikennevaloihin tai bussipysäkille, mutta aina ei sekään onnistunut, tai sitten kohde ei ollut kuvaamisen arvoinen.  Bussissa olevat ihmiset varmaan ihmettelivät minkä takia kuvaan ikkunan kautta  , mutta oli hauska kuvata bussin reittiä.  Istuin vasemmalla puolella, ja mietin jossain vaiheessa että mitä jos  kuvaisin myös oikealta puolelta;D Ehkä sitten kun puhelimeni on vaihtunut parempaan:  puhelimeni (3 v. käytössä )  kamera on selvästi epätarkempi kuin alussa, ja muutenkin puhelin hidastelee; en yhtään ihmettelisi jos muutkin puhelinvalmistajat tekevät  Applen tavoin jotain vanhoille malleilleen.... Tässä ensimmäisessä kuvassa näkyy äskettäin restauroitu  vanha talo Alleby-kadulla,  lähellä Tel Avivin Carmel-toria.
Liikennevaloissa saan napattua kuvan tuosta vanhasta kauniista talosta Allenby-kadulla.  Allenby-kadun nimi tulee englantilaisen sotamarsalkka  Edmund Allenbyn nimestäKuten kuvista näkyy, tänään on ollut harmaa päivä: luvattiin ehkä sadetta, mutta sitä ei kuitenkaan tullut. Kuvat on otettu noin klo 10 aikaan aamulla,  perjantaina, joka on viikonlopun ensimmäinen päivä.
Matka jatkuu samalla kadulla, mutta Meier-tornitalosta (jonka alakerrassa ruokahalli) tulee kovin tärähtänyt kuva.
Hieman eteenpäin,  ja vasemmalla rakennetaan metroasemaa.
Tämä kulmatalo on hauskan näköinen. Tässä vaiheessa Allenby-kadun nimi on vaihtunut toiseksi.
Ha-Aliya-kadulla eteläisessä Tel Avivissa .  Oikealla puolella on maustetori.
Kulmatalossa on vihanneskauppa, joka  arkisin on  auki ympäri vuorokauden.
Linja-auto jatkaa matkaansa, ja ohitamme Bialik-Rogozin-koulun, jossa iso osa  siellä opiskelevista lapsista on vierastyöläisten ja pakolaisvanhempien lapsia. Siellä opiskeli aiemmin myös edellisen postauksen Ester, entinen ohjattavani, ja koulusta vuonna 2010 tehty dokumentti voitti lyhyen dokumenttisarjan  Oscarin  vuonna  2011. (dokumentin voi nähdä linkin takana).
Pidän taukoa seuraavan kaupunginosan kohdalla, sillä en bussin ikkunan kautta onnistu oikein kuvaamaan mitään,  Ylitämme junaradan ja moottoritien yläpuolella olevan sillan , ja sen jälkeen olemmekin jo Holonissa, asuinkaupungissani. Tel Avivin vieressä olevat kaupungit ovat kasvaneet niin kiinni Tel Aviviin , ja toisiinsa,  ettei edes huomaan kaupungin vaihtumista.  
Etenemme kohti liikenneympyrää.
Liikenneympyrä  , jonka kohdalla ruuhka on ihan kamala tiettyinä aikoina vuorokaudesta. Nyt ei ollut.  Tämä ympyrä tulee vastaan kun tullaan kohti kaupungin keskustaa 2 eri suunnasta, ja  suurten tapahtumien kohdalla liikenneympyrässä on niitä mainostavia isoja bannereita.
Bussi kulkee kohti Holonin vanhempaa keskustaa  (toinen keskusta on uudemmalla alueella).  Vasemmalla on kaupunginteatteri, mutta en saa otettua siitä kuvaa.
Tähän vanhaan tornitaloon rakennetaan parvekkeet; osa on jo valmiina,  ja osa vielä työn alla.
Olemme keskustan alueella ,  ja liikenne takkuilee hieman, vaikka ei olekaan ruuhka-aika. 
Seuraavassa kulmassa käännytään oikealle.  Takana näkyy suuri rakennusprojekti,  jossa vanhat huonokuntoiset  ja ränsistyneet talot saivat kyytiä, ja niiden tilalle rakennetaan uudet hienot talot. Vanhojen talojen asukkaat saavat uusista taloista uuden asunnon , ihan veloituksetta, ja koska uudessa talossa on monta asuntoa enemmän kuin vanhassa talossa, hyötyy tietysti rakentajakin. Win-win-tilanne...
Tämän kadun jälkeen linja-auto jatkaa vielä eteenpäin, minkä jälkeen se kääntyy vasemmalle, pitkälle leveälle kadulle . En enään jaksanut kuvata  , joten loppumatkasta ei ole kuvia.
Kun nousen ulos linja-autosta, kävelen hieman eteenpäin ja menen kuvassa takana näkyvään vihanneskauppaan.  Sen jälkeen kadun toiselle puolelle , ja kotiin.

tiistai 26. joulukuuta 2017

Koiria joka puolella

Koirakoristeita Novy Godin, venäläisen uuden vuoden kunniaksi.   Joulupäivänä menin naapurikaupunkiin tapaamaan Esteriä, tyttöä jonka ohjaaja olin iltapäiväkerhossa.  Minulla oli muutama joululahja Esterille, ja ennenkuin tapasin hänet,  kiertelin hieman kauppakeskuksessa, jossa meidän piti tavata.  Huomasin pop-up-kaupan täynnä jouluisia ja muitakin koristeita.Yksi syy miksi täällä nykyään näkee niin paljon jouluisia koristeita johtuu Novy Godista, joka helposti sekoitetaan jouluun visuaalisen ilmeensä vuoksi.  Kauppa oli täynnä pieniä koirapatsaita ja koirakoristeita. En niin hämmästynyt siitä sillä olin pari päivää aikaisemmin lukenut että  Novy Godiin kuuluu joka vuosi koristeita, jotka itseasiassa ovat kiinalaisen uuden vuoden symboleita.   Seuraavan kiinalaisen vuoden symboli on siis koira:)
Koiria oli meille tuttujen jouluisten koristeiden joukossa vähän joka muodossa, esim, mukeissa tai suola&pippuriastiossa.  Minullakin kesti aika ymmärtää etteivät venäläisen  uuden vuoden niin tutun näköiset koristeet liity jouluun vaan uuteen vuoteen.  Tänne  Novy Godin juhlinta on rantautunut  entisessä  Neuvostoliitossa asuneiden ihmisten,  ja heidän jälkikasvunsa myötä. Heille Novy Godilla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, vaan se oli kuulemma Neuvostoliitossa ainoa pyhä joka ei liittynyt kommunistiseen puolueeseen.  Neuvostoliiton ideologian mukaan uskonnolliset asiat piti eliminoida, eikä omia pyhiä saanut viettää , mutta Novy Godia saivat kaikki viettää.
Koiria oli jopa kuusen palloissa.  Valitan kuvien tosi huonoa laatua; otin kuvat puhelimen kameralla joka on kyllä tosi huono. Puhelimeni on muutenkin viime aikoina reistaillut, ja kai se niin on että nykyisten kännyköiden  maksimi-ikä on joku 3 vuotta , kuten minun puhelimeni.   Odotan ensi vuoden alkuun, ja katson löytyykö joku puhelin  jossa parempi kamera ja hyvä hinta/laatusuhde.
Eilen kävin supermarketissa, joka myös näytti jouluiselta. Tämä on venäläisperäisten suosima ketju, ja koristeet ovatkin tuolla Novy Godia varten.
Esteriä oli ihana tavata: Tapasimme ensimmäistä kertaa  hänen ollessaan 7 vuoden ikäinen, ja nyt hän on lähes pituiseni, 14 vuotias nuori nainen. 
Koko joulukuu oli säiden puolesta tosi huono:  oli liian lämmintä ,ei satanut ja joulua edeltävällä viikolla oli tosi lämmintä, ja  harmaata, kuten näkyy tässä kuvassa . 
Jouluaattona kaikki muuttui:  tuli sadetta, aika mukavastikin, ja hellesää muuttui viileämmäksi sääksi.  Nyt on taas aika normaali sää, vaikkakin tämä talvi on taas selvästi hyvin vähäsateinen, mikä ei ole hyvä juttu.  Aamut ovat  nyt kylmiä,  mutta päiväsaikaan auringossa tuntuu ihan lämpimältäkin.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Hyvää Joulua

Oikein Hyvää Joulua kaikille:)  Kuten olen kirjoittanut, täällä joulua ei vietetä kuin joisssain piireissä,  mutta joulun visuaalisia ilmeitä on tänä vuonna näkynyt entistä enemmän. Mutta joulua voi kuitenkin viettää täälläkin, monessakin paikassa.
Eilen kävin maustetorilla , ja menin katsomaan sen lähellä olevaa joulukauppaa, jossa on tosi suuri valikoima joulukoristeita, ja muovisia joulukuusia.
Tapaan joulupäivänä Esterin, jonka ohjaaja olin iltapäiväkerhossa, ja on nyt jo ehtinyt 14 vuoden ikäiseksi.  Ester näki tämän kuvan nallet, ja sanoi haluavansa sellaisen joululahjaksi.   Olin jo ostanut Esterille lahjan, joten nalle jää nyt kauppaan. 
Muovikuusi kaupan ulkopuolella.

tiistai 19. joulukuuta 2017

Joulua kohti

Joulu lähenee, ja edelleenkin olen etsinyt joulun merkkejä täällä.    Koristeita näkee siellä sun täällä: tämä pukki on suklaakaupan ikkunassa.
Sunnuntaina huomasin että torin viereisen kävelykadun ja sen sivukadun puut oli koristelu sekä jouluisin koristeisin, että tänään päättyvän valon juhlan koristeilla.
Kiva että puita oli näin koristeltu. Kuvan olen ottanut aikaisin aamulla, juuri kun käsityöläistorin ihmiset olivat pystyttämässä kojujaan.
En katsellut tarkkaan mitään kojuja, mutta tässä oli suloisia käsitöitä.
Kojujen takana olevan kahden kaupan välissä olevan oven molemmille puolille oli tehty uusi mosaiikkityö.
Toisen reunan mosaiikkityö oli uimapukukaupan vieressä. Uimapuvut voisivat olla hyvinkin käytössä nyt, sillä epänormaali sää jatkuu. Päiväsaikaan kummallisen lämmintä, eikä yölläkään mitenkään kylmää.  Perjantaiksi on luvattu  27 astetta, eikä sadetta näy. Mutta puhelimen sääaplikaationi näyttää että joulun jälkeen hieman viilenisi, toivottavasti, sillä tänään näin perhosen,  mikä ei kuulu täälläkään talveen.

Hyvää joulun odotusta kaikille:)

perjantai 15. joulukuuta 2017

Jouluisia merkkejä mutta huono talvi

Jouluisia merkkejä täällä on nyt näkynyt enemmän kuin aiemmin. Täällähän joulu ei ole virallinen pyhä, eikä ennen ollut helppo löytää esim.  jouluisia koristeita. Kauppakeskuksessa oli musisoiva joulupukki, ja eilen Carmel-torilla huomasin jouluisen kojun. 
Joulukoristeita Carmel-torilla.
Tänään viikonlopun ensimmäisenä päivänä, vein  ystävän tutustumaan Tel Avivin  sokkeloiseen pääbussiasemaan. Hänelle paikka ei ole tuttu,  eikä se ole monelle muullekaan tuttu vaikka paikka on mitä mielenkiintoisin, sokkeloisuudesta huolimatta.   Hollannissa  osan lapsuuttaan viettänyt ystävä oli innoissaan kun hän huomasi että pääbussiaseman 4. kerroksessa, joka on oikeastaan  pääsisääntulokerros, on joulutori. Sinne siis.
Koristeissa oli paljon bling blingiä, ja ehkä liian paljonkin sellaista.
 Enimmäkseen pöytien lähellä kuului venäjää; jouluiset koristeethan kuuluvat venäläiseen uuteen vuoteen.
Sää täällä sen sijaan ei ole lainkaan jouluinen:  huonoin talvi ehkä ikinä sillä ihmiset kulkevat kesävaatteissa talvitakkien sijaan.  Illalla ja aamulla aikaisin on mukavan viileää , mutta ei kylmää, eikä sada! Tällä viikolla maantaina tai oliko se tiistaina oli lähes 30 astetta, ja päivälämpötilat lähentelevät  hellerajaa.   Se saa  luonnonkin sekaisin,  ja pari päivää sitten näin puistossa sisiliskon , vaikka tähän aikaan vuodesta sisiliskojen pitäisi olla talvihorroksessa.  Myös ötököitä on näkynyt, ja  puistoa on jo muutama aamu keinokasteltu, mitä ei yleensä tapahdu talvisin.  Lähiaikoina ei ole sadetta tai kylmää säätä näkyvissä: pitää toivoa että sellainen tulee jossain vaiheessa.

tiistai 12. joulukuuta 2017

Suomi-juhlia ja muita retkiä

Viime viikolla itsenäisyyspäivänä kävin Suomen suurlähettilään  itsenäisyyspäivävastaanotolla, ja eilen oli vuorossa suomalaisen kirjaston, Kirjakaktuksen,  ja Israel -Suomi Ystävyysseura Tel Avivin (Jerusalemissa toinen yhdistys...) järjestämä Suomi100 -ilta.   
Juhlien primus motorina toimi kuvassa puhuva Sirpa, jolle kuuluu suuri kiitos juhlien järjestämisestä.  Myös kirjaston Anu miehineen sekä ystävyysseuran Gabi tekivät todella paljon työtä juhlien eteen. Ja hienot juhlat olivatkin.  Juhlat toimivat nyyttäriperiaatteella, eli piti tuoda jotain, mielellään suomalaista ruokaa.
Oli upea makeiden herkkujen pöytä, ja todella pitkä suolaisten herkkujen pöytä. Oli lämminsavukalaa  ja kylmäsavulohta, karjalanpiirakoita, muita piirakoita  ja kaikkea hyvää.  Tosin olen edelleen tiukalla dieetillä, ja söin vain pienen palan  kalaa.  Dieetti on toistaiseksi pitänyt hyvin, ja katsaus vaatekaappini liian pieniin vaatteisiin auttaa pitämään suun kiinni herkkujen edessä. Eksäni sen sijaan ei voinut olla kertomatta miten hyviä karjalanpiirakat ovat.
Kiusauksia oli kyllä aika paljon.  
Oli hyvää ohjelmaakin: kuvassa Pohjanmaalta alunperin kotoisin olevan viulisti Denisen ja suloisen tyttärensä klassinen duo.  Myös trubaduuri Andre esiintyi juhlissa. Oli arpajaiset ja muuta kivaa. Hienot juhlat oli.
Kuva on eksän ottama
Edellisen päivän iltapäivänä kävimme Ceasareassa .  
Illansuussa kävimme Ceasarean satamassa, jossa en ollut koskaan aikaisemmin käynyt. Harmittelin ettei kamera ollut mukana, sillä kunnostettu satama-alue gallerioineen, kahviloineen ja  ravintoloineen on ihastuttava. Puhelimeni on selvästi väsähtänyt, eikä sillä iltavalossa saa kuin erittäin huonoja kuvia.    Heti sataman takana  on Herodeksen  v. 25 ja 13 ennen ajanlaskua perustama  Caesarea Maritima,  joka on arkeologinen kohde sekä kansallispuisto. Emme kuitenkaan menneet sinne , vaan viereiseen satamaan. Alueella on perustamisen aikana  rakennettu  amfiteatteri, joka edelleenkin on käytössä (kunnostettuna tietenkin) , suuria konsertteja varten,  muutama tuhat vuosi rakentamisen jälkeen.
Satamaa on viime vuosina kunnostettu,  ja sitä kunnostetaan edelleenkin, ja pidin siitä miten  sataman rakennuksissa on yhdistetty vanhoja raunioita ja uudempaa rakentamista.
Emme voineet olla huomaamatta erään sataman gallerian ikkunassa olevaa valtavaa, keraamista hanukkakynttelikköä.  Hanukka  eli valonjuhla alkaa tänään,   jolloin sytytetään kynttelikön ensimmäinen  kynttilä.  Tämä suuri kynttelikkö  on kai tarkoitettu vain taide-esineeksi, ja siinä keramiikan lisäksi käytetty platinaa.   Galleriassa oli paljon bulgarialaissyntyisen keraamikon töitä, mutta hänestä ei netissä ole oikein mitään.
Tänne  olisi kiva tulla uudestaan, kameran kanssa.