lauantai 14. lokakuuta 2017

Pienet ressukat

Toissa iltana saman kadun varrella asuva tuttu Evelyn soitti , ja kertoi että hänen tyttärensä moottoripyörän viereen oli laitettu laatikko,  jossa 2 ihan pikkuista kissanpentua. Emoa ei näkynyt missään. Tzaffi, joka muutama kuukausi sitten oli joutunut lopettamaan rakkaan mutta kovin iäkkään Picasso kissansa, toi pennut kotiin.  
Aamulla Evelyn ja Tsaffi veivät pennut eläinlääkärille,  joka ei pitänyt toisen pennun mahdollisuuksia selviytyä kovin hyvinä. Pennut ovat korkeintaan ehkä 3 viikkoa vanhoja, ihan pikkuiset vielä; mitenköhän olivat joutuneet laatikkoon ja missä oli emo... Evelyn osti kissojen äitienmaitokorviketta, ja pikkuruisen lemmikkipentujen tuttipullon.   Isompi pennuista,(ensimmäinen kuva ) on vilkas ,energinen ja utelias, ja sille ruoka maistui. Lattialla se alkoi heti uteliaana tutkia ympäristöään.  Toinen pennuista ei liikahtanutkaan, emmekä saaneet sitä syömään kuin aivan vähän: se piti suunsa tiukasti kiinni. Pentu myös ripuloi.
Heikkoa pentua oli helpompi kuvata koska se  pysyi paikoillaan, mutta iltapäivällä se nukkui pois.
Perheen Kai mopsi on tottunut kissoihin.
Pikkuista pentua onnisti:  se saa hyvän kodin  Evelynin ja Tzaffin luona:)
Pari päivää myöhemmin kävin katsomassa pentua, juuri kun oli lounas kesken;D

torstai 12. lokakuuta 2017

Puita ja kissoja

Tässä eräänä iltapäivänä ulkoiluttaessani Bambia puistossa, huomasin että eräässä puussa valui pihkaa. Tämä puu on yksi niistä jotka niin brutaalisesti leikattiin joku aika sitten.  Kiiltävä pihka oli tosi kauniin näköistä puun pinnalla. Otin tahmeaa pihkaa hieman käteen: se tuoksui erittäin hyvälle mutta ei sellaiselle että olisin maistanut sitä.
Pihkaa oli valunut aika paljonkin.
Jokin havupuu tämä on mutten ole varma mikä niistä.
Otin puiston kissoista samalla muutaman kuvan. Grey on niin ihana kissa, mutta hieman säikky muitten kissojen suhteen.  Se on "minun kissani" siitä lähtien kun paransin sen aivan kamalan haavan muutama vuosi sitten antibioottikuurilla. Tässä olen juuri antanut Greylle hieman ruokaa, ja se aina pelkää jonkun muun kissan vievän sen ruuat, joten seison sen vieressä kunnes Grey on syönyt ruuat loppuun,  Harmi ettei Grey oikein osaa puolustaa itseään,  vaikka on kooltaan muita kissoja suurempi.
Komea Grey!
Levana on asustellut tässä asuintaloni ympärillä niin kauan kun minäkin olen tässä asunut.
Pilkku on suhteellisen uusi tulokas puistossa, se ilmestyi sinne muutama kuukausi sitten. Leikkaamaton poikakissa, mikä ei ole niin hyvä asia sillä emme kaipaa tänne uusia kissanpentuja; niitä syntyi keväällä ja kesän alussa ihan tarpeeksi. Pilkulla on pilkullinen selkäturkki, ja se on aika säikky,m utta jos se alussa piti suurta etäisyyttä minusta niin nyt se uskaltaa tulla jo melkein viereen.
Tänään on lehtimajajuhlan päättävä viimeinen juhlapäivä, eli Simhat Tora, jonka jälkeen sitten alkaa normaali kausi ilman pyhiä;D  Lehtimajajuhlan arkipäivinä oli hurjasti tapahtumia ,etenkin lapsiperheille, ja tämä hahmo oli kauppakeskuksessa, johon oli pystytetty lumottu metsä,
Tämä on otettu torin ja kävelykadun viereisen Poli House hotellin katolta. Kiertelimme torialuetta Ninarose Maozin ja Robert Segerin kanssa, jotka tekevät ensi maaliskuussa ilmestyvää kirjaa täkäläisestä ruuasta ja ihmisistä  . Minutkin voi sitten bongata siitä kirjasta kunhan ilmestyy.
Eilen oli sitten taas vuoden suurin pyöräilytapahtuma Tel Avivissa, joka sulki monet kadut ja sotki liikenteen. Pääsin kuitenkin hyvin perille ja takaisin,  ja tämän kuvan otin valtatiellä pyöräilevistä kun bussini ohitti sillan.

Alkuviikon ensimmäisen sateen jälkeen tapahtui selvä käänne parempaan sään suhteen, ja viime yönnä nukuin ensimmäistä kertaa ilman tuuletinta, sitten kesäkuun. Vielä on lämmintä ,  ja peittona edelleenkin pelkkä lakana, mutta hiljalleen viilenee....:)



sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Ensimmäiset tipat

Ihanaa, tänään iltapäivällä tuli ensimmäinen sade! En edes osaa kuvailla sitä ilon tunnetta kun sataa ensimmäistä kertaa kuukausiin. Vaikka täällä on edelleenkin hellettä ja lähellä 30 astetta päivisin niin kosteus on jo laskenut sen verran että on miellyttävää: syksy on selvästi saapunut tänne.
Sade oli aika lyhyt, mutta puistoon tuli lätäköitä ja kissat tuoretta juomavettä.
Viikonlopun alussa pikkuserkkuni Chicagosta  saapui vierailulle  Israeliin . Viimeksi tapasimme 9 vuotta sitten, ja oli tosi ihanaa tavata taas. Pikkuserkku miehineen asusteli muutaman päivän minun heille suosittelemassa putiikkihotellissa, jossa on tosi mielenkiintoinen sisustus.
Chicagon pikkuserkku toi minulle minttusuklaata sekä  Trader Joe'sin yrttiteetä, joka tuoksuu mielettömän hyvältä.
Torin viereisen kävelykadun varrelle oli laitettu paljon ilmapalloja, sillä katu on nyt ollut 30 vuotta kävelykatuna. Lehtimajajuhlan aikana joka puolella on miljoona ihmistä kun niin monilla on tällä viikolla lomaa, mutta kun kävimme Chicagon pikkuserkun ja miehensä kanssa tuolla aikaisin niin oli vielä kovin tyhjää.
Tänään aamulla  kävelin taas aikaisin kävelykadun varrella; käsityöläisten kojujen pystyttäminen oli vielä kesken.
Kuulin erään myyjän valittavan että väkeä on niin vähän, mutta eiväthän lomalla olevat ihmiset tule tuonne aikaisin aamulla, vaan vasta myöhemmin.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Lokakuu ja pyhät jatkuu

Tämän bongasin kävelykadun varrella
Lokakuu alkoi täällä hyvinkin lämpimänä:  heti ensimmäisenä päivänä oli kuumia tuulia, jotka nostivat lämpötilan lähelle 40 astetta, mutta oli onneksi kuivaa.   Se oli myös merkki siitä että syksy on alkamassa ,vaikka edelleen onkin päivisin hyvin lämmintä. Kosteusprosentti on kuitenkin hieman alhaisempi kuin viime kuussa, ja illalla ja aikaisin aamulla on miellyttävää.
Tänä iltana on sitten päästy siihen pisteeseen että alkaa syksyn viimeisin pyhäjakso, eli nyt illalla vietetään sukkotin eli lehtimajajuhlan aattoa.  Lehtimajajuhla kestää kokonaisen viikon, ja kun se päättyy on heti perään vielä Simhat Tora-juhla, ja se siinä, huh!  Lehtimajajuhlan aikana ihmisiä on hurjasti liikkeellä, sillä  koulut, virastot,  ja järjestöt ovat kaikki kiinni, eli monilla on lomaa tuona aikana.  Lehtimajajuhlan aikana pihoille  (tai jos on iso parveke niin sinne)  ilmestyy tällaisia lehtimajajuttuja,  ja uskovaiset ihmiset aterioivat lehtimajoissa.  Tämä lehtimaja  oli erään ravintolan edessä : se ei ollut vielä koristeltu eikä ollut pöytiä eikä tuolia.  Tässä lähellä asuvat samarialaisetkin viettävät lehtimajajuhlaa, omalla koristeellisella tavallaan, josta olen kirjoittanut täällä. Lehtimajajuhlan aikana on kaikenlaisia tapahtumia , etenkin lapsille, ja kamalasti väkeä joka paikassa, mikä on vähemmän kivaa. Mutta lehtimajajuhlan aikana tulee Amerikan pikkuserkku Chicagosta miehensä kanssa käymään  Tel Avivissa, ja odotankin kovasti uutta tapaamistamme.
Tällä viikolla bussipysäkeillä tai muuallakin ei ole voinut  olla törmäämättä julisteisiin , jossa maailman komein entinen  rikollinen  Jeremy Meeks poseeraa joko yksinään , tai Israelin tunnetuimman valokuvamallin, Bar Refaelin kanssa. Julisteissa he mainostavat Carolina Lemke-merkin silmälaseja.
Torin ja kävelykadun vieressä oleva vanha , ränsistynyt talo  restauroidaan vihdoinkin.  Tai ainakin seinälle  on ilmestynyt suuri juliste, jossa kerrotaan lähestyvästä restauroinnista.
Vuonna 1927 valmistunut pylvästalo, kuten sitä kutsutaan, on todella upea.  Se on päässyt huonoon kuntoon, ja kun se on  kunnostettu, voivat siinä asua vain miljonäärit, sillä  tällaisen talon kunnostaminen , joka pitää tehdä tarkkojen sääntöjen mukaisesti, maksaa maltaita.  Mutta parempi että se kunnostetaan kuin että se ränsistyisi vieläkin enemmän, vaikka pidänkin tuosta ränsistyneestä ilmeestä,. Rakennuttajat ovat tehneet projektista todella upeat nettisivut, joissa näkyy millainen talo on sitten valmiina. Siellä on hauska video, jossa palataan vuoteen 1927, jolloin talo valmistui.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Viikon teemahaaste: Aamiainen

Täälläpäin tykätään  syödä aamiaista ulkona kahviloissa tai ravintoloissa;  etenkin viikonloppuna,  Oma aamiaiseni on yleensä ehkä kahvi  ja taateli, ellen ole tehnyt mitään valmiiksi edellisenä iltana,  mutta usein teen illalla valmiiksi jokoi chiavanukkaan tai tuorepuuroa.  Joskus käyn syömässä aamiaisen ulkona, ja yksi parhaimmista jonka tiedän on lähialueeni Silo-ravintolassa, jonka aamiaisbuffetista nämä 2 kuvaa.

Viikonloppuisin aamiaiseni on sitten runsaampi, ja usein teen silloin munakasta tai shakshukaa.

perjantai 29. syyskuuta 2017

Hiljaisin viikonlopppu

Aamulla aikaisin nappasin kuvan Tel Avivin pääsynagoogan yhdestä kulmasta. Tämä synagooga valmistui vuonna 1926,  ja rakennus kunnostettiin vuonna 1970, mutta jo pitkään on näyttänyt siltä että kerros maalia tekisi tälle rakennukselle hyvää.  Keväällä luki että synagooga oli sulkenut ovensa sillä synagoogalla oli paljon velkoja, mikä oli surullista sillä rakennuksella on ollut tärkeä merkitys kaupungin historiassa.  Synagoogan nettisivujen perusteella  sulkeminen oli kuitenkin väliaikaista,   ja toiminta jatkuu tuolla. 

Tänään illalla täällä hiljennytään  vuoden pyhimpään päivään , Jom Kippuriin, eli sovituspäivään,  ja silloin kaikki hiljentyy: julkinen liikenne, normaali liikenne, lentokoneet,  kaupat,ravintolat, televisio, radio eli kaikki.  Pidän tästä kerran vuodessa tapahtuvasta totaalisesta hiljentymisestä , mutta kadut eivät suinkaan ole täysin hiljaisia; siitä pitävät huolet pyöräilevät lapset. ja aikuisetkin.  Pyöräkauppojen paras aika onkin ennen pyhää jolloin polkupyöriä ostetaan paljon. Suurin osa ihmisistä täällä myös paastoaa  Jom Kippurin aikana.  
 Aamulla ostin kahvin leipomosta nimeltä Leipomo (aika paljon mielikuvitusta käytetty nimessä;D)  ja huomasin että ihmisiä oli liikkeellä vähemmän kuin normaalisti perjantai-aamuisin , jolloin monet aloittavat viikonlopun syömällä aamiaisen ulkona.
Kävelykadulla katselin kangaskauppojen ikkunoita.  
Bussista otettu kuva  jossa näkyy Tel Avivin keskustan vanhan kauppakeskuksen päällä oleva tornitalo. Vähän oli täälläkin ihmisiä liikkeellä normaaliin perjantaihin verrattuna, mutta olin myös aika aikaisin liikkeellä.  Pyhä osuu samanaikaisesti tällä kertaa  sapatin kanssa.
Eilen kävin Suomen funkkisarkkitehtuuria käsittelevässä näyttelyssä  Tel Avivin keskustassa. Näyttely oli viimeistä päivää auki, ja koska avajaistilaisuudessa  en ehtinyt niin tarkasti tutkia julisteita tein sen sitten eilen.  Mieluisin oli tämä Tilkka-juliste, koska asuin Helsingissä ihan rakennuksen naapurissa.
Kauniiden fiikuskukkien myötä toivottelen hyvää syyskuun loppua.
Edit. Tänä aamuna noin klo 7.30. Ei auton autoa, hiljaista. Vielä oli aikaista, eivätkä polkypyöräilevät lapset olleet täyttäneet katuja.  Ihanaa tämä kerran vuodessa tapahtuva liikennettömyys;näin yhden auton, ambulanssin, mutta ilman sireeniä, sillä katujen ollessa tyhjä sille ei ollut tarvetta.
Sama katu toiseen suuntaan katsottuna.  Oli  ihanaa kävellä kadulla kun ei tarvinnut pelätä autoja.  Aamulla kun menin ulos Bambin kanssa kuulin ääniä vain samarialaisten luota. Hekin viettävät Jom Kipuria, mutta 24 tuntia aikaisemmin; heidän almanakkansa ei stemmaa juutalaisen almanakan  kanssa....Miten samarialaisten Jom Kipur eli sovituspäivä eroaa juutalaisten Jom Kipurista?  Juutalaisuudessa  tytöt paastoavat 12 ikävuodesta ja pojat 13 ikävuodesta eteenpäin. Samarialaisten Jom Kipurissa  sen sijaan kaikki paastoavat: jopa aivan pienet lapset . Poikkeuksena äidinmaitoa saavat vauvat.   

tiistai 26. syyskuuta 2017

Virtuaalimatkalla

Kuun alkupuolella  alkoi Tel Avivin keskustan Rothchild Bulevardin loppupäässä tapahtua, Olin lukenut että NTA, joka on vastuussa  tulevasta pikaraitiotie&metrorata-projektista,  oli tuonut Kiinasta näytille tulevan kaupunkijunan mallivaunun.  Tästä kaupunkijuna&metroradasta puhuttiin jo silloin kun poikani oli ihan pikkuinen,  mutta vasta muutama vuosi sitten alkoi tapahtua jotain,  ja eri puolilla kaupunkia alettiin myllertämään maata, autoilijoiden kauhuksi.
Vaunua pääsi katsomaan sisältäkin päin, ja halusin nähdä sen ennen seuraavalla viikolla alkavaa Lehtimajajuhlaa, jolloin on kamalasti ihmisiä liikkeellä , joka paikassa... Tuollahan näytti lähes aidolta: oli tunneli, ja  vaunu joka oli ikäänkuin tulossa sieltä ulos.
Mallivaunun ympärillä oli kojuja, jossa rakennuttajan edustajat jakelivat infoa, ja kaikenlaisia puuhavihkoja lapsille.  (kaikki kuvani muuten ovat tärähtäneitä, olin kai niin innoissani etten osannut pitää  puhelinta niin että kuvista tulisi vähemmän tärähtäneitä;D) Minäkin sain tuollaisen pahvijunan!
Meidän piti odotella että olisi sopivan suuri ryhmä, en oikein tiennyt miksi, mutta se selvisi myöhemmin. Ja sitten pääsimmekin jo katsomaan vaunua. 
Vaunu on vaalea ,ja en osaa sanoa onko tämä ehkä hieman kapeampi kuin Helsingin metrovaunut.
No koska tämä jo lähtee eteenpäin? Ensimmäisen, eli punaisen linjan, pitäisi olla valmiina vuonna 2021. mutta tuskinpa.  Eihän Länsimetrokaan vielä kulje vaikka sen piti jo kulkea. Ensi vuonna pitäisi alkaa vihreän linjan rakentaminen. Vihreän linjan pitäisi joskus tulevaisuudessa  kulkea kotini ohitse.  
Palautetta sai antaa; ulkona oli suuret tietokoneruudut, joihin sai kirjoittaa palautetta. Minusta kangaspäälliset kuluvat liian nopeasti käytössä ,ja niiden puhdistaminenkin  on kalliimpaa. (minulla on näköjään mielessä Helsingin metrovaunut;D) Täällä kun on niin paljon enemmän ihmisiä kuin Suomessa pääkaupunkiseudun metropoliliikenteessä niin vaunussa ei ehkä  oltu tarpeeksi maksimoitu istumapaikkojen määrää.
Sitten selvisikin miksi ihmisiä piti olla tietty määrä ennenkuin pääsi junaa katsomaan. Pääsimme virtuaalimatkalle virtuaalilasien ansiosta. Tämä oli ensimmäinen kerta kun käytin virtuaalilaseja, ja olipa mahtavaa: matka pikaraitiotievaunussa tuntui aivan todelliselta matkalta:)
Mallivaunun ulkopuolella istuivat mallivaunun rakentaneen yrityksen edustajat Kiinasta. Kun pyysin ottaa heistä kuvan, poseerasivat he minulle näin kauniisti  (ja totisina;D) He tulivat tänne Changchunin kaupungista , jossa junavaunut rakennetaan.

torstai 21. syyskuuta 2017

Pyhiä riittää

Hunaja joka symbolisoi makeaa uutta vuotta, kuuluu Rosh Hashanan ruokiin
.Niinpä myös hunaja-astiota on löytynyt helposti-
Eilen illalla  täällä alkoi Rosh Hashana , eli juutalainen uusi vuosi (alkoi vuosi 5778) Yleensä pyhä kestää kaksi päivää, mutta tänä vuonna uusi vuosi osui juuri ennen sapattia, eli kun Rosh Hashana loppuu niin sapatti alkaa, mikä merkitsee että keskiviikko-iltapäivästä lauantai-iltaan ei ole lainkaan julkista liikennettä, ja oikeastaan vasta sunnuntaina normaali julkinen liikenne. Toivoisin että uskonto olisi erotettu valtiosta ; silloin ehkä linja-autot kulkisivat pyhänäkin.  Olen riippuvainen julkisessta liikenteestä,  eli en suinkaan iloinen siitä että osui näin monta päivää  ilman julkista eikä varmaan  missään  muussa maassa tapahdu tällaista... Suurin  osa kaupoista on kiinni, mutta Tel Avivissa monet kahvilat ja ravintolat ovat auki, ja tässä lähellänikin on pieni joka päivä auki oleva marketti, mutta eniten häiritsee julkisen liikenteen puute.
Kukkakaupoilla on kiirettä ennen pyhää, ja Billienkin kukkakaupassa oli normaalia enemmän kukkia eilen aamulla.
Pyöreät challah-leivät  ja hunajakakut kuuluvat myös juhlapöytään, 
Luomumarketissa oli aseteltu nätisti esille pyhään kuuluvia ruoka-aineksia (hunaja, omena, granaattiomena, taatelit).  Vasta sunnuntaina on normaali arkipäivä, ja se tuntuu niin kaukaiselta!

Pyhät eivät suinkaan tähän lopu, vaan ensi viikon perjantaina illalla alkaa Jom Kipur eli sovituspäivä,  joka on vuoden pyhin päivä.  Kun se loppuu alkaa lehtimajajuhla, ja sen jälkeen onneksi ei ole vähään aikaan pyhiä:D  Ensi vuonna uusi vuosi osuu paljon aikaisemmin, eli juuri syntymäpäivänäni.