Eilen olin mukavalla retkellä Seurasaaressa yhdessä blogiystävä Ritan kanssa.Olen viettänyt koko lapsuuteni sekä suurimman osan elämääni Seurasaaren lähettyvissä,joten se on tuttuakin tutumpi paikka. Kun kuulin,ettei Rita ollut koskaan siellä käynyt, tarjouduin mielelläni oppaaksi,joten tapasimme uudelleen, ja kiva reissu sinne olikin;kiitos kivasta seurasta Rita! Rita otti miehensäkin mukaan ,ja näpsimme siellä paljon kuvia! Ilmakin oli loistava!
Ihan sillan vieressä näimme joutsenemon ja monen monta pientä joutsenpoikasta, mutta missä oli isäjoutsen? Häviääkö se poikasten tullessa...Olen ymmärtänyt ,että joutsenet ovat kovin uskollisia toisilleen,niinpä ihmettelin tätä yksinhuoltaja-joutsenäitiä....
Jep, Seurasaareen toivon minäkin ehtiväni tänä kesänä, toinen kohde olisi Suomenlinna. Miten ne onkin aina jäänyt väliin..
VastaaPoistaEn ole koskaan käynyt Seurasaaressa.
VastaaPoistaOlisikohan nyt sen vuoro? Kauniita kuvia olit ottanut.
Seurasaari on kesalla ihana paikka.Ja Hesasta löytyy paljon ihania ja kauniita vapaa-ajanviettopaikkoja.Tapasitpa paljon elainystaviakin rtkellasi.Kauniita kuvia.Nuo kanadanhanhet ovat nayttavia lintuja,mutta kamalia sotkijoita.Silla,missa niita on paljon,niin ei tieda mihin astuisi,kun jatöksia on tie taynna.
VastaaPoistaSirokko:Tuonne on sunkin päästävä tänä kesänä,niin ja Suomenlinnaan kanssa,ehdinköhän mä sinne vielä...
VastaaPoistaUnelma:Seurasaari on ainakin yhden käynnin vertainen ainakin kesällä,kaunis paikka on!
Sateenkaari: Seurasaari ja koko lähiympäristö onkin kaunista ja Helsingistä kaipaankin juuri näitä ihania ulkoilupaikkoja!Enpäs tiennytkään että nuo hanhet ovat sellaisia sotkijoita....
Heh, en ole minakaan Seurasaaressa kaynyt, maalainen juntti.
VastaaPoistaOlen kuullut huhuja etta pohjoisessa Hermonin lahella saattaisi muutama orava olla. En tieda kuka niita olisi nahnyt.
Hangossa nahtiin noita hanhia paljon, ja kylla olivatkin kakkineet ympariston aika kamalaksi.
Anu: oliskin kiva nähdä kurreja siellä Israelissakin.Kaliforniassa syötin sellaisia maaoravia, vähän niinkuin Tiku ja Taku,mutta olen kuvitellut,ettei Israelissa mitään oravia ole.
VastaaPoistaVai että sellaisia sotkijia on nuo hanhet!
Lemmikki on kaunis luonnossa, mutta ruukussa näivettyy nopeasti (ainakin mulla...)
VastaaPoistaMäkin tykkään kurreista, täällä Irlannissa niitä on myös, tosin ihan keskustassa harvemmin näkee... Seurasaaressa ne on niin kesyjä, että voi kädestä tosiaan syöttää. Muistan pikkutyttönä saaneen sormeeni kipeän kurrenpuremankin :)
VastaaPoistaOnpas siellä kaunista - hyviä kuvia... Ilmat ovat olleet kyllä nyt suosiollisia;D
VastaaPoistaNe oravat kuuluu kyllä ehdottomasti Seurasaareen. Hieno ilma ja upeita kuvia, tuli oikein mieli lähteä Hesaan.
VastaaPoistaHauskaa, että otat vaihteeksi kuvia täältä päin. :-) Ei sentään osuttu Seurasaareen samana päivänä. Minut olisi tunnistanut pallomahasta, kovasta vauhdista ja edellä kirmaavasta pikkuotuksesta (ei oravasta).
VastaaPoistaHyvin osaat käytellä uutta kameraasi. Kivat muistot jää tuosta retkestä sekä mieleen että kuviksi :) Tack för sällskapet. Det var en upplevelse!
VastaaPoistaMinäkin tein juuri Seurasaaripostauksen.
Susadim: Lemmikit onkin tosi nättejä ja nuo villit erityisesti.
VastaaPoistaMaaMaa: Muakin on kurre purrut kerran kakarana,kun halusin sen ottaa syliin syöttäessäni sitä kädestä.Siitäkös kurre kimmastui ja puri käteen...Brooklynissä asuessani niitä oli myös paljon ihan kaupungissa.
Marke:Kaunista on Seurasaaressa ja ilmat loistavat!
Allu:juu, kurret kuuluu Seurasaari-käyntiin ehdottomasti!
Annie: Voihan nenä,ettei siellä törmätty ;-)
Rita:Kiitos tack detsamma! Kävinkin juuri katsomassa postaustasi:-)
Vai on Seurasaaressa noin paljon poikasia. Luen näistä nyt sitten Israelissa asuvan ihmisen blogista, vaikka asun itse 2 km päässä Seuriksesta :D Olis aika varmaan tehdä sinne taas itsekin visiitti.
VastaaPoistaHyviä kuvia ja ah niin tuttuja maisemia.
Hienoja kuvia. Joutsenet on hyvin uskollisia, aina parina, toivottavasti isälle ei tapahtunut mitään.
VastaaPoistaÖö..eikös nuo kukat ole orvokkeja eikä lemmikkejä??
VastaaPoistaSeurasaari on ihana!Eläimiä näeämmä kuin Korkeasaaressa.
VastaaPoistaJuu eivät nuo valitettavasti ole lemmikkejä...vaan ns. keto-orvokkeja. Lemmikit ovat selaisia pieniä vaaleansinisiä tai hieman vaalean violetteja rykelmäkukkasia...:-)
VastaaPoistaTosi ihanaa . Noista joutsenista sen verran , että minusta näyttää , että nmolemmat vanhemmat eivät ole koko ajan poikueen likellä . Ja joskus näyttää jopa sille että yhden emän perässä näyttää olevan parikin poikuetta . Näin meidän mökkijärvellä . En kylläkään ole varma tästä .
VastaaPoistaKivoja kuvia Seurasaaresta!
VastaaPoistaMuut kuviesi eläimet ovat tuttuja, mutta en muista että olisin nähnyt milloinkaan luonnossa kanadanhanhia. Komeita ovat.
Kauniita lemmikin kukkia.
Kyllä meitä nyt hemmotellaan ihanien kuvia muodossa! Suloisia nuo joutsenenpoikaset - vai muka rumia ankanpoikasia, pöh! ;)
VastaaPoistaMinullekin Seurasaari on tuttu paikka jo lapsuudesta. Aikuisiällä tuli pitkä paussi, etten siellä käynyt, mutta sen puutteen korjasin keväällä. Aivan ihana paikka!
Jael, olit saanut aivan mahtavia kuvia Seurasaaresta! Reima, entinen hesalainen tässä juuri traagisesti vanhentuneena muisteli villejä vuosiaan Hesan saarilla;-)
VastaaPoistaJoutsenkuva oli ihan kortti/julistetasoa.
Minulla on omat oravat, joita syötän pähkinöillä talvella. Jouluna saavat oikein hasselpähkinöitä. Oraville on iso oma syöttölauta ja linnuille monta pienempää.
Musta tuntuu, että sulla on ollut mahtava Suomen loma, Jael.
Kivoja kuvia ja juttuja vaihteeksi ihan kotimaisemista! :-) Mä tykkään kanssa hirmuisesti oravista, mutta noita Seurasaaren kurreja melkein pelkään, kun ne ovat niin rohkeita! Kerrankin yksi kurre hyppäsi ruoan toivossa kiipeilemään ylös mun housunpunttiani pitkin, jolloin minä tietysti rupesin kirkumaan suureen ääneen, ja paikalle sattuneella turistiryhmällä oli hauskaa... :-D
VastaaPoistaVarmaan on ollut tosi hauska tavata blogituttuasikin!
Hoover:Seurasaaressa näytti olevan paras poikueaika parhaillaan,joten kipin kapin sinne kameran kanssa, suosittelen, kun vielä niin lähelläkin on...
VastaaPoistaHannele:Niin toivon minäkin,ehkä oli vain ruokaa etsimässä se isäjoutsen..
Anonyymi:Kiitos korjauksesta, olen todella surkea kukkatietämyksen suhteen....
ArjaAnneli:juu, Seurasaaressa on tähän vuoden aikaan tosi kivasti eläimiä....
Kyllimarjaana:Ehkä se niin onkin, tuolla emolla kun oli niin monta poikasta
Susanne: Tuo olikin eka kerta kun pääsin noin lähelle Kanadanhanhea!
Elegia: Mäkin ihmettelin että missä ne rumat ankanpoikaset oikein onkaan ,tosi söpöjä nuo oli nimittäin...Seurasaari onkin tosi ihana paikka, tosi rakas mulle.
Leena: Kiitos:-) Onpas sun oravillasi tuuri,kun niitä noin hemmotellaan! Ihan kivaa on ollut vaikka välillä vähän kipeältä tuntui.
Hippu:Kiva taas kuulla sustakin:-) Ohoh, olipa röyhkeä orava, mulle ei tuollaista ole käynyt;tosin kerran yksi puri mua mutta ihan oma vika oli kun yritin sitä ottaa käsiin...
sinakin siella... :)
VastaaPoistamuistoja herattava paikka...
Täällä blogissa Seurasaari kuvin, eräässä toisessa blogissa oli Pihlajasaari. Sinä sait ruokkia oravia ja minä ruokin kesä-Hesa-ikävääni!
VastaaPoistaIhania kuvia :-)
BLOGitse:niinpä, säkin siitä kirjoitit aikaisemmin.Mun täytyy päästä sinne joka kesä!
VastaaPoistaNurkkalintu:kiitos:-) Oravia oli tosi kiva ruokkia! Missä kerrottiin Pihlajasaaresta?
Pihlajasaari-postaus on blogissa "Saven vaivantaa ja Pensselin vetoja" :-)
VastaaPoistaNurkkalintu:Kiitos;-)
VastaaPoista