Epävarmuutta

Tällä keskustan kadulla oli aamulla epätavallisen tyhjää.

Aamulla heräsin neljän aikaan,  ja olo oli hieman kummallinen... En kuitenkaan ajatellut sen enempää, vaan yritin nukkua vielä 2 tuntia. Aamulla klo 7 matkalla bussissa ,  kuului ilmahälytys ja kaikki ihmiset juoksivat pois bussista hieman turvallisempaan nurkkaan,  ja silloin tajusin että jotain on tekeillä.

Torillakin oli aika tyhjää,    ja kävin pikku kahvikauppa&kahvipisteessä juomassa espresson ja juttelemassa tutun baristan kanssa, kun hän sai puhelun,  ja kertoi että joutuu sulkemaan paikan.  

Kävelin tuttuun keskustan kauppakeskukseen (mistä olen usein tänne kirjoittanut)  , ja kadun alapuolella olevassa käytävässä oli taas uusi taidenäyttely.

Näyttelyn teema oli nainen 2020 ja farkkkukangas, ja tekijät vähemmän tai enemmän tunnettuja henkilöitä. Tämä hauska  työ  on laulaja Daphne Armonyn tekemä.

En ole varma kuuluiko tämä samaan näyttelyyn , mutta ei tosiaankaan maksa mitään olla kunnon ihminen....

Juuri kun olin  katselemassa muita näytteillä olevia töitä, kovaäänisistä kuului että kauppakeskus suljetaan,  ja kaikkien pitää mennä sieltä ulos.  Myöhemmin kuulin että tämä on todellakin epätavallista; tällaista ei kuulemma tapahtunut edes Irakin ohjusten aikana. Kun kauppakeskus suljettiin , aloin stressaantua ja pelätä että tilanne eskaloituu ja että en pääsekään lentämään Suomeen  Istanbulin kautta ,  keskiviikon ja torstain välisenä yönä.  Itse asiassa minulla on tälläkin hetkellä pieni ahdistus siitä...

Bambi hieman stressaantui , kuten aina,  kun näki matkalaukkuni. Bambin hoidossa kävi hyvin, sillä   tapasin viime viikolla  asuintalossani asuvan mukavan naisen,  ja kerroin matkustavani Suomeen. Hän kysyi missä Bambi on sillä välin,  ja kerroin että  joudun laittamaan Bambin Eläinsuojeluyhdistyksen pensionaattiin, missä Bambi ei oikein tykkää olla (oli viimeksi pitkään vihainen kun hain hänet sieltä pois).  Kochava   sanoi että hänpä kysyy mieheltään jos tämä suostuisi ulkoiluttamaan Bambin poissaollessani.  Ja se sopi.  Eli Bambi on kotona, mutta Kochava ja miehensä käyvät laittamassa kulhoihin juotavaa ja syötävää, ja lupasivat myös silitellä Bambia  ulkoiluttamisen lisäksi.  Bambi tuntee heidät, joten kyse ei ole ihan vieraista ihmisistä.  Kochava lupasi myös syöttää  talon takana asuvat kissat, ja veinkin  hänelle äsken ison pussillisen kissanruokaa. Kochavalla ja miehellään on 2 kissaa, joten  kun he joskus taas ovat matkalla , käyn minä syöttämässä kisut ja vaihtamassa kissanhiekat.  Onneksi näin kävi, paljon parempi järjestely kuin  Eläinsuojeluyhdistyksen pensionaatti.

Kiinalaista menoa

Ihana asetelma  posliinimaalauskurssipaikan edessä,  Tel Avivin keskustassa.

Tänään olin läpikulkumatkalla   Tel Avivin keskustan   vanhassa kauppakeskuksessa ,  jossa aina tapahtuu jotain, kuten Harry Potteria  heinäkuussa.   Huomasin toisen puolen (kauppakeskuksen jakaa katu) sisäaukiolla   Peking-julisteita.

Siellä oli myös  punainen lava,  jossa mainostettiin  hurmaavaa  Pekingiä.

Nämä kaksi kiinatarta kehoittivat tulemaan takaisin hieman myöhemmin ,  sillä tuolla olisi kaikenlaista tapahtumaa,   ja hieno arvonta.  Sain heiltä arpalipun.

Kun tulin tuonne myöhemmin uudestaan,  joku ojensi minulle toisenkin arpalipun.  Oli pöytä, josta sai Peking-kangaskassin kun täytti kyselylomakkeen.  Olen hulluna  kangaskasseihin,  joten pakko oli saatava tällainenkin kassi.  Tapahtuma oli   Pekingin kaupungin ja Hainan lentoyhtiön järjestämä.  Juttelin erään järjestäjän kanssa,  joka kertoi että  oli lentänyt täältä Pekingiin tuolla lentoyhtiöllä,  jolla kuulemma on hyvät ja edulliset lennot Kiinaan. Arpajaisten pääpalkinto  oli  edestakainen lentolippu Pekingiin,   joten  pakkohan sitä oli kokeilla onneaan,   ja jäin odottelemaan arpajaisia.

Tapahtumassa sai myös askarrella.  Tuossa olen juuri aloittamassa kiinalaisen viuhkani maalaamista, mutta  kun se oli valmis, ei se kuivunut millään, sillä  käytin liian paksua väriä.  

Alueella oli rekki täynnä kiinalaisia  vaatteita ,  kuvausta varten.

Lohikäärmetanssiakin oli .

Ennen arpajaisia piti kuitenkin vielä kuunnella vähän puheita. Tässä Tao Cheng,   joka on täällä Israelissa vastuussa Kiinan kulttuuritapahtumista. Hän puhui hyvää englantia, mutta seuraava puhuja  vain kiinaa, mutta onneksi puhe oli käännetty hepreaksi.   Peking ja Tel Aviv ovat olleet ystävyyskaupunkeja vuodesta  2006.

Ennen arpajaisia piti vielä leikata "Charming Beijing" nauha.  Harmaapukuinen pitkä mies on yksi kauppakeskuksen omistajista: hänen isänsä oli  toinen vuonna 1977  avatun kauppakeskuksen rakennuttajajista. 

Kolmas arpajaisvoitto  oli kaunis punainen lautanen hienossa laatikossa.  Näitä jaettiin 3 kappaletta. En tiedä mitä olisin tehnyt tuollaisella jos olisin voittanut,  mutta onhan tuo hieno.

Toista arpajaisvoittoa,  silkkihuivi hienossa laatikossa, ,  jaettiin 2 kappaletta, eikä taaskaan onni suosinut. Mutta  vaikka tuolla oli hurjasti väkeä ,  ja jokaisella yksi tai useampi arpalippu,  niin tuo vanha mies oikealla onnistui voittamaan kahdesti,   eli sekä lautasen että silkkihuivin. 

Sitten koittikin jännittävä hetki kun  arvottiin pääpalkinto eli lentolippu Kiinaan.  Tämän pariskunnan miestä onnisti.  He joutuvat sitten hankkimaan toisen lipun jos haluavat lähteä yhdessä Kiinaan.  He tulivat ostoksille   kauppakeskukseen,  ja lähtivät sieltä   lentolippu taskussaan, aika hienoa.

Kun tulin kotiin, tarkistin mitä oli laitettu kassiin.  Kaikenlaista pientä kivaa, mutta paras juttu oli tuo kangaskassi:)

Elokuun kuumaa loppua

Knafeh, /kunafeh-leivonnaisia torilla

Elokuu lähenee loppuaan, ja täytyy sanoa että  tämä elokuu on ilmastollisesti ollut paljon helpompi kuin kaikki aikaisemmat elokuut täällä:  aamuisin ja iltaisin on ollut miellyttävää , eikä ole niin hikoiluttanut ulkona. Tosin nyt viikonloppuna ja hieman sitä ennen oli muutama kamala hikipäivä, mutta tänään aamuna oli taas sellaista että ei tullut hiki pintaan. Nyt illalla sitten tuli hiki  kun kävin viemässä Bambia puistoon iltalenkille...

Mutta koska kuitenkin on ollut sellaisia  30 +- asteita , niin olen usein tehnyt kävelylenkkini  keskustan vanhassa kauppakeskuksessa ,  josta niin pidän.  Tämän kuvan otin hissistä matkalla katolle.

Hydroponinen kastelujärjestelmä. Vesi kiertaa  putkissa.

Luin nimittäin että kaupunki järjestää opastetun kierroksen kauppakeskuksen ekologiselle katolle,  englanniksi ja  ilmaiseksi, kun taas kauppakeskuksen järjestämät kierrokset tuolla ovat maksullisia.  Vaikka olinkin katolla muutama vuosi sitten hydro-ja vesiviljelyn alkeita oppimassa, niin halusin nähdä oliko katolla jotain uuttakin.

Kävimme ensin katsomassa pientä mehiläistarhaa,  jossa ei kerätä mehiläisten hunajaa, vaan haluttaan turvata mehiläisten säilyminen urbaanissa ympäristössä.  Matkalla mehiläisten luo ohitimme pitkät rivit nuoria puita,  jotka saavat katolla kasvaa hieman suuremmiksi.   Viime vuonna kirjoitin  miten lapset istuttivat nuoria puita puiden uutena vuotena. Kerroin silloin virheellisesti että puut annetaan niiden kasvettua niitä istuttaneille lapsille, mutta se ei menekään niin vaan puut lahjoitetaan eri projekteihin,  esimerkiksi sellaisiin paikkoihin missä metsäpalot ovat tuhonneet kasvustoa. Katolla on myös iso hyönteishotelli,  linnunpesiä ja perhospuisto, mutta tähän  aikaan vuodesta perhosia näkee vähemmän.

Sitten menimme opetusfarmille, missä kävin oppimassa  muutama vuosi sitten,  ja oppaamme Nimrod (kuvassa) kertoi miten  nuo kasvujärjestelmät  toimivat. Kuvassa Nimrodilla on kädessään salaatti , joka muistaakseni oli kasvanut vasta  viikon verran.  Kasvien taimet  kasvatetaan mullassa, mutta sen jälkeen kasvu tapahtuu vedessä.

Oli ihan mielenkiintoista käydä tuolla uudelleen, vaikka  aihe ehkä kiinnosti enemmän muita koska heille asia oli täysin uusi. 

Ihanat basilikat,  jotka tuolla tuoksuivat vielä paremmalta kuin torin basilikat. Opetusfarmin tuotteita myytiin aikaisemmin  kauppakeskuksessa parissa myyntipöydässä,  ilman myyjää, niin että maksu laitettiin rasiaan.  Kävin viikottain ostamassa salaattini sieltä,  ja sitten yhtenä päivänä ei myyntipöytiä enään ollutkaan, sillä liian monta ihmistä käveli ohitse ja otti salaatteja ja yrttejä ilman että maksoivat. Vilkas kauppakeskus ei kyllä ole sopiva   paikka tuollaiseen luottamukseen perustuvaan myyntipaikkaan...

Basilikat ja muut vihreät kasvavat tuolla vesiviljelyssä.

Mukavaa elokuun loppua teille:)

Harry Potter kauppakeskuksessa

Viime syksynähän tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä kun ilmestyi ensimmäinen Harry Potter  kirja (joissain paikoissa lukee että ensimmäinen kirja olisi ilmestynyt jo vuonna 2007).

Keskustan kauppakeskuksessa ( josta niin pidän;)  oli Harry Potterin juhlavuoden kunniaksi suuri  Harry Potter-tapahtuma.  Sitä ei voinut välttyä näkemästä.   Tämä on varmaan joku kiertävä näyttely joka kulkee maasta toiseen,  Kauppakeskuksessa oli  kaikenlaisia Harry Potter- tapahtumia , joista osa sellaisia mihin pitää ilmoittautua netin kautta.  Ei ihme että kauppakeskus oli täynnä nuoria ja lapsia, koska  Harry Potter -kuukausi kauppakeskuksessa alkoi tällä viikolla,  ja loppuu elokuun lopussa.

Näiden vitriinien ympärillä kävi kuhina. Oli miekkoja, ja koruja ja esineitä joita on varmaan nähty Harry Potter- elokuvissa.

Hagrid

Kauppakeskuksen joka puolella näkyi jotain Harry Potteriin liittyvää

Dobby ja vähän tärähtänyt kuva

Jonkinlainen Harry Potter nurkkaus.  Minun täytyy tunnustaa etten ole lukenyt yhtäkään Harry Potter kirjaa, mutta olen nähnyt yhden elokuvan sarjasta..

Sitten saavuinkin  toiselle kauppakeskuksen kaksi puolta yhdistävälle , kadun yläpuolella olevalle käytävälle,  joka oli muutettu Harry Potter kaupaksi.  En tiennytkään että Legollakin on Harry Potter tuotteita.

Lisää Harry Potter tuotteita

Ja Harry Potter kirjakauppa, tottakai.   Pikaisella vilauksella näin HP-kirjoja ainakin hepreaksi ja englanniksi. 

 Oikea Harry Potter, brittisotilas joka kuoli täällä toisen maailmansodan aikana,   on haudattu Ramlen kaupungissa sijaitsevalle sotahautausmaalle. Viime vuonna kävin Harry Potterin haudalla,  ja kirjoitin siitä täällä.

Kattopuistoa etsimässä

Täällä on ollut kuumaa, ja  välillä kosteaakin,  ja ulkona liikkuminen on selvästi vähentynyt omalla kohdallani,  ainakin viileään aikaan verrattuna. Tänään on kuitenkin ollut miellyttävää, eli vaikka on yli 30 astetta niin kosteus oli tänään sen verran alhaalla että  oli miellyttävää kävellessä.  Olispa koko kesä näin...  

Olin lukenut Tel Avivin keskustan vanhan kauppakeskuksen sivuilta, että  katon puistolle pääsee kuka vaan.  En ollut ennen huomannut  että sinne pääsee noin vain, joten päätin tänään mennä  katsomaan  löytyykö sieltä  mitä en ole ennen huomannut.  Katolla on  hydroponiset viljelmät , joissa viljellään vihanneksia  alueen ravintoloille, mehiläistarha,  perhostarha,  pikkupuiden puisto sekä  puutarha jossa opitaan mitä vesiviljely on ,  ja jossa minäkin kävin kurssilla muutama vuosi sitten.   Ajatus rauhallisesta hetkestä  kauppakeskuksen  katolla kuulosti hyvältä.

Lähdin liikkeelle torin alueelta,  ja ohitin tämän vastikään  restauroidun 2 talon projektin,  joka nyt on valmis.  Minusta lopputulos ei ole kaikkein onnistunein  koska lisäosa ylhäällä ei ole   tarpeeksi takana.  Vanhojen  talojen taakse  on rakennettu uusi talo,  josta osa   siis tuossa katon kohdalla, mutta muuten katukuvassa näkyvät vain vanhat talot, uudistettuina.

Mutta kun ajattelee että  kaikki alkoi tällaisesta,  tammikuussa 2017,  niin kai lopputulos on hyvä.  Kuvasin  rakennusprojektia eri aikoina ,  ja oli mielenkiintoista seurata miten projekti edistyi.

Tulin kauppakeskukseen,  ja aloin etsiä miten pääsee kattopuistoon.  Oli kyllä kylttejä  jossain  mutta se ei kuitenkaan ollut niin selvää.  Tämä kauppakeskus jota niin rakastan,  oli ensimmäinen kunnon suuri kauppakeskus Tel Avivissa kun se avattiin vuonna 1977,  ja sisältä  kauppakeskus on hieman sokkeloinen. Ehkä sen vuoksi olen niin ihastunut Kalasataman Redi-kauppakeskukseen.... Kauppakeskus  on kadun molemmilla puolilla,   ja kahta puolta yhdistävät   2 käytävää (toinen tuossa edessä)  kadun yläpuolella, ja sitten käytävät katutason alapuolella.  Vasemmalla on kauppakeskuksen katolta alkava  asuintorni. Tuolla näkyy vihreää,  ja sinne halusin päästä, mutta en niin helposti löytänyt miten sinne pääsee...

Näkymä toiseen suuntaan ,  ja toisen puolen katolla oleva tornirakennus. Seinille on ripustettu Israelin euroviisuvoittajien taideportretteja.

Pääsen lopulta katolle,  kiitos ystävällisen naisen joka neuvoo että sinne pääsee hissillä.   En kyllä näe mitään mikä muistuttaa puistoa, on vihreää,  on hydroponisesti kasvavia kukkia,  mutta en löydä mehiläistarhaa enkä perhostarhaa.  Tarkistan puhelimestani,  ja selviää että kaikki sellaiset voi nähdä vain jos  ilmoittautuu  kauppakeskuksen  vihreiden osien kierrokselle,   mutta seuraava sellainen on vasta kuun lopussa.

Katselen katolta  lähellä olevia taloja,  ja tuota missä on kiva kattoterassi.

Löydän pikkupuut,  joita lapset istuttivat puiden uutena vuotena kevään alussa. Puut kasvavat  ruukuissa, ja jokaiseen puuhun on merkitty sen lapsen nimi joka on puun istuttanut. Kun puut hieman kasvavat , saavat lapset hakea pois oman puunsa,  ja istuttaa sen vaikka kotipihalleen.  Toissa vuonna osuin kauppakeskukseen juuri kun pikku puita oltiin istuttamassa.

Ennenkuin  lähden katolta pois,  löydän ison ötökkähotellin.

Hissillä kerros alas,  ja käytävää pitkin toiselle puolelle,  kadun yli.  Pitäisi ehkä joskus ilmoittautua sille kierrokselle.....