Puiston iloja

Aksiskauris  puiston ensimmäisessä  eläinnurkkauksessa

Viileämmän  kauden ensimmäinen puistokierrokseni  Tel Avivin keskuspuistossa   tapahtui viime viikolla, viileänä  aamuna, joka myöhemmin vaihtui lämpimäksi sääksi.    Viimeksi olin puistossa  viime keväänä, silloin kun oli vielä tarpeeksi viileää., Kesällä  en  koskaan käy siellä.

Minulla on kodin vierestä  bussi ihan puiston viereen, lähellä tätä kohtaa mistä yleensä aloitan kävelyn. Matka ei kuitenkaan ole erityisen lyhyt, ja kestää ennenkuin pääsen perille. Tällä kertaa kävelin puistossa lyhyemmän reitin,   mutta ensi kerralla pitää sitten   kävellä se pidempi reitti. Talvella puisto on niin ihanan vihreä,  ja syy miksi en käy tuolla kesällä on se että silloin kaikki tuo luonnon vihreä on poissa.   Puiston puissa asuu suuri määrä  kauluskaijoja, jotka osaavat olla tosi äänekkäitä.

Ihan lähellä edellisen kuvan aluetta sijaitsee puiston vanhempi eläinnurkkaus, josta on kiva aloittaa kävely. On ankkoja, ja muita lintuja sekä pari emustrutsia,  jotka liikkuivat niin nopeasti ettei niitä saanut kuvattua.

Pulleita kanoja ja kalkkunoita. Tämä vanhempi eläinnurkkaus on jaettu kahteen aitaukseen,  ja toisessa aitauksessa on   emu, joka yleensä   vahtii siellä olevia    aksiskauriita.

Näin aitauksessa ensin vain emun, ja luulin että  aksiskauriit oli viety muualle, mutta ne olivatkin eri nurkassa.  Huomasin että näille oli tullut perheenlisäystä , ja siellä oli yksi aivan pieni  kauriin vasa.

Zoomaus ei auttanut sillä pieni vasa pysyi tiiviisti emonsa suojassa.  Suloisia nämä "bambit".

Huomasin että  pyörä-ja jalankulkijoiden tie oli nyt paremmin eroteltu toisistaan.  Olisko se ollut  viime talvena tai sitä edeltävänä talvena kun vahingossa kävelin  väärällä puolella ja raivostunut pyöräilijä melkein törmäsi minuun. No nyt  on selvempää....

Aamulla varhain puistossa näkee paljon  kävelijöitä, pyöräilijöitä ja  juoksijoita. 

Ja myös voimistelijoita.

Tässä kohtaa  joki on jakautunut niin että keskellä on tuo saareke, ja sen takana myös jokea.  Yleensä  käyn tuollla saarekkeen puolella   keräämässä villiyrttejä,  kuten villisinappia,  mutta  niiden aika ei ole vielä.

Kävelen kohti siltaa ,  jonka kautta pääsee saarekkeelle,   ja joen toisella rannalle.   Koska teen lyhyemmän reitin,  kävelen toiselle puolelle sillan kautta. Sillan yläpuolella  kulkevat autot ja bussit.

Sillan keskiosasta näen alhaalla olevan , kiinalaiselta näyttävän kalastajan.  Joen vesi on sateiden jälkeen niin mutaisen näköistä  etten kyllä onkisi tuolla,  enkä edes tiedä miten tuolta tulee kalaa,  mutta kai sieltä jotain tulee.

Joen toisella puolella on jo vähemmän luonnonvaraista aluetta, ja nyt ollaan jo   asuinalueen lähellä.

Ruohikolla näen afrikanhanhen,  joka ei näytä pelästyvän vaikka tulen aika  lähelle.

Kaunis lintu. Puistossa on myös sakaaleja, mutta nyt en nähnyt niitä.

Joen reunalla on tuttuja sorsia ja muita vesilintuja; osa syvässä unessa.

Lisää vesilintuja.

Voi anteeksi ,herätinkö sinut,,,

Puiston uudemmassa  eläinnurkkauksessa  näen  emustrutsin ja nubianvuohen.  

Eläinnurkkauksen vieressä on lasten leikkikenttä,  ja tämä karhu,  johon päättyykin kierrokseni puistossa tällä kertaa.

Hyvää loppuvuotta

Launtaina  pilvinen ja sateinen sää kääntyi  aurinkoiseksi ja lämpimämmäksi, ainakin päiväsaikaan. Ja kun  on satanut muutaman kerran kunnolla   , ja sen jälkeen aurinko paistanut, luonto on herännyt kunnolla.  Kuvan käenkaalit kasvoivat todella äkkiä,  yli puolen vuoden kuivuuden jälkeen, ja tässä meidän talon ja naapuritalon välissä oleva alue oli vielä joitakin viikkoja sitten aivan paljas.

7-kerroksinen talomme oli kokonaisen viikon ilman sähköä ( talon tilat, eivät asunnot)  ja  oli pakko ostaa  taskulamppu jotta näkisin mennä alas portaita.  Koska talomme vesipumppu toimii sähköllä,   ei sekään toiminut kuin vajavaisesti, niin että vain alimpien kerrosten kraanoista tuli joitakin tippoja vettä.  Onneksi asun 3 kerroksessa  , joten kraanoista tuli edes pikkuisen vettä, toisin kuin ylempien kerrosten asunnoissa.    Eilen sähköasentaja asensi uuden sähkökaapin,  mutta hissi ei toiminutkaan, joten piti tilata hissiyhtiön ihminen tarkistamaan miksi hissi ei toimi. Nyt iltapäivällä se onneksi toimi, mutta talon  ulko-oven avaava koodisysteemi ei jostain syystä toimi.  Oli kyllä mahtavaa  kun valot tulivat takaisin, mutta  vuotava katto pitäisi korjata ennen seuraavia sateita. 

Lauantaina  menin Nancyn mukana  hänen reformijuutalaiseen seurakuntaansa.  Kun Nancy muutti tänne kesällä, etsi hän sopivaa seurakuntaa,  ja löysi tämän asuinkaupungissani Holonissa sijaitsevan  seurakunnan, joka on  aika kaukana omasta kodistani.  En ole koskaan käynyt/nähnyt reformijuutalaista seurakuntaa,  joten olin kovin utelias näkemään miten se toimii. Tällä kyseisellä seurakunnalla on  väliaikainen paikka erään  kaupunginosan vapaa-ajan keskuksessa,  kunnes heille luvattu oma paikka valmistuu.

Reformijuutalaisuus  on juutalaisuuden liberaali suuntaus,  joka on kovin erilainen esim,  yleisimpään  ortodoksijuutlaisuuteen verrattuna. Reformijuutalaisuus syntyi  Saksassa, mutta on yleistä etenkin Yhdysvalloissa, minkä vuoksi Nancy etsi juuri tällaista seurakuntaa.   Ortodoksisynagoogissa  naiset ja miehet on erotettu toisistaan,  eikä naisilla ole  tasavertaista asemaa jumalanpalveluksissa, mutta  reformijuutalaisuudessa naisten ja miesten asema on tasavertainen. 

En tiennyt etukäteen mitä odottaa  , ja  tunnelma tuolla oli todella iloinen ja ystävällinen.  Lapsille oli  tuossa näkyvä alue leikkikaluineen. Lapsia oli  tuolla tosi paljon , mutta suurin osa juoksi koko ajan tämän salin ja ulkopihan välillä.   Myös ihmisten pukeutuminen oli hyvin informaalia,  toisin kuin  ortodoksisessa synagoogassa, missä sapattina yleensä pukeudutaan  juhlavasti.  Kuvassa toorarulla on otettu esille,  Tämän seurakunnan  toorarulla oli juuri saatu lahjoituksena Kalifornian  Sacramenton  reformiseurakunnalta. Nancy on kuvassa vasemmalla (punainen lyhyt hame).  Reformiseurakunnassa  suurin osa rukouksista laulettiin,  kitaraa soittavan jäsenen säestyksellä.  Nancy soittaa  huilua , ja on jäsenenä  seurakunnan  "orkesterissa".  Rukousten / laulujen jälkeen siirryttiin salista toiseen huoneeseen minne oli katettu herkkupöytä.   sillä jokainen oli tuonut&valmistanut syötävää.  Olipa mukava kokemus.

Keskuksen toisella puolella  oli yksi kaupungin   49 satupuistosta.  Eri taiteilijat ovat luoneen satupuistojen hahmoja,  enkä tiedä mikä satu oli tässä pikku puistossa.

Tämän aamun aloitin Cofix-kahvilaketjun  capuccinolla,  joka on edelleenkin  erittäin edullinen, eli tämän hetken kurssin  mukaan 1.42 Eur. Cofixhan on  viime vuosikymmenellä perustettu täkäläinen halpiskahvilaketju, joka laajeni  todella nopeasti,mutta joka sitten lopahti muutaman vuoden jälkeen, kun kaikkia tuotteita ei enää voinut  myydä  tosi alhaiseen hintaan,   ja nyt kahvilapisteitä on jäljellä vain muutamia  aikaisempaan verrattuna.  Ketju laajeni joitakin vuosia sitten Venäjälle, jossa on aika monta Cofix-pistettä.

Löysin vasta äskettäin tämän Cofix-ketjun lippulaivakahvilan,  vaikka olin tosi usein kävellyt läheltä ohi. 

Korona(omicron)luvut ovat viime päivinä nousseet täällä,  ja täällä on otettu käyttöön taas uusia rajoituksia, kuten  ihmismäärän rajoittamisia  kauppakeskuksissa,  vihreän passin näyttö   suuremmissa kaupoissa,   ym. ym. Vaikka tartuntamäärä on nousussa,  niin sairaaloissa olevien määrä ei ole noussut, ja koko maassa  on alle 100 koronasairasta sairaaloissa.

Iltapäivällä kun vein Bambin ulos, kävin viemässä ruokaa kisuille.  Kuvassa näkyy kissojen sadesuojat, jonka joku ystävällinen henkilö on rakentanut  kaupungin asentaman kissojen syöttötelineeseen.  Itse syöttöteline ei ole koskaan toiminut syöttötelineenä, mutta tällaiseen se sopii todella hyvin, ja tarjoaa kissoille suojaa sateelta.

Olen etsinyt sitä nuorta vaalea jalkavammaista kissaa, jonka kuvan postasin muutama postaus sitten, mutta  kun myrsky alkoi sateineen ja tuulineen,  kissaa ei löytynyt mistään,  eikä sen jälkeenkään. Edit: Kissa olikin tänä aamuna bussipysäkillä, ja sen jalka oli kunnossa, eli kaikki hyvin:)

Tämä on vuoden  viimeninen postaus, joten toivottelen teille oikein hyvää loppuvuotta ja Uutta Vuotta 2022

Vihreä tie

Toissa viikolla sain kaupungilta tekstiviestin,   jossa lähiseudun asukkaita kutsuttiin kierrokselle, tutustumaan  vihreän  kävelytien  suunnitelmiin.   Minua kiinnostaa kaikki mitä tällä alueellani tehdään, ja ilmoittauduin heti mukaan.

Tapaamispaikka oli kotini lähellä olevan kaupungin maatilan  portilla.  Portti oli kiinni,  mutta vartija tuli heti avaamaan portin. Tapani mukaan olin ennen aikoja paikalla,  ja ensimmäinen paikalle tullut.  Tässä kuvassa näkyy toisen aidan takana olevaa aluetta,  jonne eivät pääse   kuin  koululaisryhmät,  joille  maatila on tarkoitettu, ja joita kuulemma on lähes  joka päivä oppimassa tuolla ekologiaa  ja vihannesten viljelyä. Minua on aina hieman harmittanut etteivät muut kuin  koululaisryhmät pääse tuonne, ja näen aluetta vain aidan takaa.  Kerran kuulemma tuonne pääsivät muutkin  avoimien ovien päivänä, mutta en ollut huomannut sitä.

Ensimmäinen etappi oli  maatilan alueella oleva taidegalleria,  jossa vaihtuvia  näyttelyitä.  Galleria onneksi on auki viikonloppuisin ja loppuviikon iltapäivinä ,  jolloin pääsee maatilan alueelle, tosin ei sinne missä suurin osa viljelyalueista. Tämä galleria oli varastona useita vuosia, kunnes rakennus kunnostettiin,  ja siitä tehtiin kaupungille kuuluva taidegalleria.

Ehdin pikaisesti käydä sisällä galleriassa,  jossa tällä hetkellä on  On & Beoynd-näyttely....saappaista!  Näyttelyn kuraattorit esittelevät saappaita toisaalta  toiminnallisen roolin  omaavana esineenä,  ja toisaalta  esineenä,  jolla on historiallisia, kulttuurisia ja  sosiaalisia merkityksiä. Tämä on 3 näyttely  kenkiin liittyvien näyttelyiden trilogiasta, mutta edelliset näyttelyt olivat menneet minulta ohi  Galleria on kävelymatkan päässä,  joten pitäisi varmaan tarkemmin seurata mitä ohjelmaa siellä on.

Oppaamme olivat  nämä naiset,  joista kaksi oli suunnittelutoimiston arkkitehtia,  ja 2 kaupungin  palveluksessa olevaa naista.  Kuulimme että tarkoituksena on luoda  yhtenäinen vihreä kävelytie,  joka yhdistää erilaisia vihreitä alueita matkan varrella.   Kierrokselle kutsuttiin alueen asukkaita ,  jotta voisimme vaikuttaa tulevan  kävelytien suunnitteluun.  Koska tuo vihreä tie on vasta varhaisessa  suunnitteluvaiheessa,  niin saapa nähdä  koska  se konkretisoituu. Suunnitelma kuulostaa kyllä tosi hyvältä..

Innostuin kun huomasin että gallerian edessä on kaksi mantelipuuta. En olisi varmaankaan huomannut sitä ellei oksilla olisi vielä  manteleita, joita ei ole poimittu, tai pudonnut maahan.  Olen aina luullut ettei omalla alueellani ole mantelipuita, mutta nyt selvisi että onkin muutama sellainen.

Kävelimme pois maatilan alueelta,   ja ohitimme tämän viljelysalueen,  joka kuulemma joutuu pois, ja  jonka tilalle pitäisi  tulla puisto uuden vihreän tien varrelle.

Kävelimme pitkin suurta puistoaluetta, joka ei nyt näytä niin hyvältä, mutta  jonka vihreän tien suunnitelmien mukaan pitäisi kokea muodonmuutos. Toivottavasti...

Tulimme kaupungin eläinnurkkauksen kohdalle,  josta postauksen ensimmäinen pupukuva,  ja  paikan ulkopuolella oli paljon vesilintuja. 

Eläinnurkkaukseen   kuuluu tämä aidan takana oleva alue, jossa erilaisia vesilintuja, joutsenia ja suloisia vuohia. (rakastan vuohia..)  Takana on alue, johon puputkin kuuluvat,  ja jonne pitää ostaa  pääsylippu.  Siellä  lapset oppivat eläimistä  ja  saavat myös tehdä läheisempää tuttavuutta eläinten kanssa.  

Tämä eläinnurkkaus on lapsiperheiden suosiossa viikonloppuisin,  mutta  vihreän tien suunnitelmiin kuuluu paikan siirto jonnekin muualle, koska nykyinen sijainti kuulemma on liian lähellä ihmisasutuksia. Tämän jälkeen kävelimme vielä yhdelle alueelle,  jossa  en ollut aikaisemmin käynyt,  ja sen jälkeen kävelin takaisin kotiin. 

Hyvää alkanutta marraskuuta. Täällä  edelleenkin tosi lämmintä, mutta onneksi ei kesän kosteutta. 

Kevätpäivän seisauksesta se alkoi

Kissa  bussipysäkillä

Tasan kevätpäivän tasauksesta alkoi täällä lopullisesti lämpimämpi kausi.   Muistin että viime vuonna  lämpimämpi aika alkoi  myöhemmin,  ja kun tarkistin , niin se tosiaankin alkoi vasta huhtikuussa. No ei ihme kun tänä vuonna  on ollut ennätyslämmin talvi.    Eilen  tiistaina oli yli 30 astetta ,nihkeää ja hiekkapölyä,  ja huokaisten vaihdoin  lämpimän talvipeittoni ohuempaan peittoon. Huokaisten koska nukun niin paljon paremmin kun yöt ovat kylmiä. Tänään on sitten ollut parempi sää, ja  sää on  näinä aikoina kyllä tosi miellyttävää: ei liian kylmää eikä liian lämmintä mutta minä pidän kylmästä...

Kaunis nuori  orkideapuu  kukkii lähellä terveyskassani klinikkaa,  jossa kävin ravintoterapeutin luona.  Kiloja on tullut enemmän  ja pitäisi mahtua kesävaatteisiin ihan kohta ,  ja ajattelin että  käynti ravintoterapeutilla selventää mitä tehdä. En syö erityisen paljon,  pidän tosi pitkiä taukoja,  ja syön kerran päivässä   kunnolla kun sen sijaan pitäisi  jakaa pieniä aterioita päivän aikana. En  normaalisti syö klo 18 jälkeen,  eikä aamullakaan ruoka aina maistu erityisesti ,  ja ongelmani on lähinnä klo 12-18 aikana syödyt ateriat, joita  on ehkä vain yksi  ja liikaa lyhyessä ajassa.  Kävimme läpi  parin kuukauden takaisia  verikokeiden tuloksia,  ja sain muutamia ohjeita sekä uuden ajan.

Klinikka on lähellä toria ja sen viereistä kävelykatua,  jonka penkit maalattu iloisilla väreillä. Tässä on ihanat värit:)

Lockdownin aikana  katutaiteilijat olivat käyneet lisäämässä väriä tuonne. Kissa oli  jo aikaisemmin mutta  pylväät oli maalattu ja seinää lisätty lisää  väriä.

Tein kävelylenkin   samalla alueella ,  ja huomasin että tämä talo hävitetään  koska sinne rakennetaan uusi kallis talo.

Tosi harmi sillä kivan näköinen pikku kulmatalo, mutta talo ei ole suojeltavien talojen listalla. Eilen meillä sitten oli täällä 4. vaalit kahdessa vuodessa,  ja saapa nähdä  jos  syntyy hallitus.  Minusta 3 viimeisintä vaalia ovat olleet turhia, ja  syypää niihin jatkaa  pääministerinä.,,,

Lähes joka päivä menen Bambin kanssa tästä ohi, ja  olen katsellut miten kypsiä sitruunoita putoaa maahan ,   eikä kukaan näytä poimivan noita sitruunoita.  Talo on samarialaisten alueella,   joka on vastapäätä kodin viereistä puistoa. Samarialaisista ja käynnistäni heidän luonaan olen kertonut täällä.

Ihan mieletön sitruunasato!  Samarialaisilla on tuolla alueellaan juhlatila,  ja jo 3 päivän aikana siellä on juhlittu joko häitä, kihlajaisia  tai jotain muuta,  ja musiikki kovaäänisistä heillä aina niin kovaa että   joudun sulkemaan kaikki ikkunat.  Saavat pitää ääntä klo 23 saakka..Eilen ennen auringonlaskua näin sitten tuolla pihalla muutaman naisen jotka poimivat sitruunoita. Noita sitruunapuita on 3 , ja kaikki täynnä sitruunoita.

Ihan vieressä on pikkuinen alue jossa kasvaa villikukkia, mutta kun on ollut sekä kuivaa että lämmintä parin viimeisen viikon aikana,  luonto on jo  aika kuivunutta.

Kruunusuvikakkarat ovat vielä hyvän näköisiä,  mutta  lähes jokaisessa kukassa on ötökkä... En tiedä onko tällä  suomenkielistä nimeä  mutta  tämän nimi latinaksi on Oxytthyrea noemi.

Kaikenlaista

Pesulan kissahan siinä   ikkunan takana.  Eteläisessä Tel Avivissa  asustaa tämä kissaneito eräässä pesulassa,  jossa sillä on mukava peti , ja ruokaa ja juomaa.  Aamuisin usein bongaan sen tuossa ikkunan takana.

Parasta viikossa on ollut se  että  kahvilat ja ravintolat aukenivat taas.  Kävelykadulla torin vieressä oli niin mukavaa nähdä pitkästä aikaa ihmisiä istumassa kahviloissa.  Sisällä saa istua vain  rokotetut, ja rajoitettu määrä,  ja ulkona  myös ei-rokotetut,  rajoitetettu määrä sielläkin.   Tuo vanha kahvila onneksi   kesti vuoden  kestäneet rajoitukset,  mutta  lähes 5000 ruokapaikkaa eivät sellaista kestäneet. 

Torillakin on mukavempi käydä kun torin ruokapaikatkin ovat nyt auki. Tämä kuva on otettu aikaisin aamulla alkuviikolla,  ja aamuisin on ollut hieman viileää....

Viileää kunnes tuli tämä keskiviikko.... AIvan kamalan kuumaa,  ja kun se tulee yhtäkkiä , tuntuu tosiaankin aika kamalalta.  Tämä  ei onneksi kestä kauan , sillä huomenna pitäisi  jo olla normaalimpaa.  Talven ja kevään vaihtuessa (myös syksyllä ennen talvea)  on näitä  kuumia hiekkatuulipäiviä.  Nyt illallakin on melkein hellettä.

Torilla kävin ostamassa hieman hedelmiä  kuvassa näkyvän Abedin kojusta. Kuvassa näkyy myös yksi Abedin kissoista, Choko. Abed on torin tunnetuin myyjä, ollut mainoksissa ym.  ja  Värikästä Vegeä-kirjassa on kuva meistä kahdesta tuolla kojussa.  Abedilla on surullinen tarina:  muutama vuosi sitten hänen poikansa ammuttiin kuoliaaksi,  mutta en tuntenut hänen tarinaansa enemmän, ennenkuin luin siitä nettilehdessä  toissa viikolla.  Abed on  muslimi-isän ja juutalaisen äidin poika,  jonka vanhemmat  erosivat   pojan ollessa vuoden vanha.   Isä meni uudestaan naimisiin  musliminaisen kanssa,  ja äiti juutalaisen miehen kanssa,  joten Abedilla on  sisaruspuolia molemmista uskonnoista.   Huumeet hallitsivat elämää useita vuosia,  mutta torilla Abed on ollut 20 vuotta,  ja   jo hänen suuresta rakkaudestaan kissoja kohtaan  tietää että hän on hyvä ihminen. Kissoja on 6  tuolla, ja kaikki niin hyväkuntoisia kun saavat ruokaa ja rakkautta.

Nettiasioissa siirryin vähän parempaan eli asuntoon liitettiin valokaapelit,  ja tämä langanlaiha  teknikko joutui työskentelemään niiden asennuksessa 5 tuntia muutaman  tunnin sijaan,  koska tässä asunnossa on ennen minua tehty kaikenlaisia ihmeellisyyksiä, ja oli tosi vaikeaa saada kuljetettua valokaapelit yhdestä kohdasta toiseen, eli miten puhelinkaapelit kulkivat ennen tätä.  Kun katselette kuvaa, huomaatte että tuolla oikealla katto on matalempi,  sillä siellä on varasto, Ennen tehtiin  tuollaisia varastoja,  katon alle rakennettiin malala kerros jossa säilytettiin tavaroita. En edes muista mitä minulla on tuolla, mutta  teknikon laihuus oli tässä tapauksessa erittäin hyvä asia,  sillä  selvisi että sen  varaston  kautta piti johtaa kaapelia ,  ja hän onnistui mahtumaan sinne varastoon sitä varten .  Tietokoneeni on vanha enkä  erityisesti huomaa  että bittejä on nyt paljon enemmän,  mutta puhelimella huomaan eron.

Vanhoissa taloissa / asunnoissa löytyy ongelmia,  ja kauhukseni huomasin viikonloppuna  että rappukäytävän seinässä  , jonka takana  on keittiöni,  on märkä kohta ja maali on ruvennut hilseilemään.   Voin kyllä syyttää itseäni  sillä keittiön kraana on vuotanut muutamia kuukausia, mutta en ajatellut että  siitä voi tulla tuollaisia ongelmia.  Löysin  kotikadulla asuvan Evelynin kautta todella mukavan   putkimiehen,  joka laittoi ensiapua,  ja tulee huomenna korjaamaan   loput, ja vaikka pelkäsin  jo hurjia laskuja toimenpiteistä,  niin lasku on pienempi mitä pelkäsin, onneksi.

Tänään käytiin pienellä retkellä eksän kanssa,   mutta  ei ollut mitään erityistä kuvattavaa paitsi nämä ihanat villikukat:  villisyklaameja  ja vuokkoja. Kumpaakaan ei saa poimia mutta ihailla saa:)

Kaunista loppuviikkoa ja  toivottavasti kylmä väistyy vähitellen Suomessa