Vuoden ensimmäinen retki

Eilen  olin vuoden ensimmäisellä retkellä,  kun ajoimme eksän kanssa Juudean vuoriston alueelle, lähelle Jerusalemia.  Eilen  oli myös   muutamien sade-ja pilvisten päivien jälkeen kaunis aurinkoinen päivä .

Kulunut viikko on ollut vuoden kylmin viikko täällä,  ja  pitkästä aikaa  tuli käyttöä talvitakille.  Kylmintä oli muutamana aamuna ja iltana, kun lämpötila putosi  6 asteeseen,   ja kylmin sisälämpötila oli 10 astetta. Minua tuo  alhainen sisälämpötila ei erityisesti ole häirinnyt; minulla on kyllä  pieni infrapunalämmitin, mutta en edes ottanut sitä esille, vaan lisäsin vaatteita,  eli tällä viikolla olen tarvinnut täällä aika harvinaista kerrospukeutumista:)  Aivan pohjoisessa ja vuoristoisilla alueilla satoi lunta,  ja Jerusalemissakin satoi hieman lunta,  mutta ei tarpeeksi. Jos muistan oikein , viime vuonna ei ollut näin monta kylmää päivää.   Vieläkin on aika viileää aikaisin aamulla ja illalla, mutta esim. eilen illalla mittari näytti 12 astetta ulkona, eli ei enää niin kylmää kuin alkuviikolla.

Aloitimme aamun aivan ihastuttavassa  kahvila-ravintolassa , joka  sijaitsee orkidea-kasvihuoneessa.    Tässä ravintolasalissa oli vain yksi orkidea, mutta paljon muita kasveja,  ja jopa banaanipuu. Kaikki kasvit lisäsivät kyllä tunnelmaa.

Viereisessä huoneessa olikin monta orkideaa sekä muita kasveja, joita myydään tuolla.  Tässä huoneessa oli liian lämmintä, kasvien vuoksi,  joten istuimme edellisen kuvan ravintosalissa.  Kasvihuoneravintola  sijaitsee Maale HaHamisha-kibbutsin alueella,  ja  toimi aikaisemmin orkideakasvihuoneena, kunnes paikassa oli tulipalo.  Kasvihuoneessa ei ollut mitään muutamaan vuoteen, kunnes kibutsissa asuva pariskunta päätti kunnostaa paikan , ja avata siellä kahvila-ravintolan sekä kasvikaupan.  Aivan ihana paikka, ja olispa tuo lähempänä...

Kaunis ardisia-kasvi.

Orkideat ovat kyllä niin kauniita:) En ole koskaan yrittänyt kasvattaa orkideaa, mutta kun asuin  Venezuelassa,  näin orkideoitten kaupustelijoita tienvarsilla,  ja orkidea onkin Venezuelan kansalliskukka.

Kibutsin alueella on tämä Varsovan geton taistelijoiden muistomerkki.

Maaleh HaHamishan kibbutsi sijaitsee Juudean vuoriston korkeimmalla paikalla,  876 metriä meren pinnasta, ja sieltä onkin hyvät näkymät. Taivas oli tosin niin kirkas etten edes nähnyt mitä kuvasin;D  , mutta tämä taitaa olla osa Abu Goshin kylää.

Zoomasin  kuvan Abu Goshin moskeijasta.  Abu Goshissa sijaitsee myös kaunis keskiaikainen luostari, ja  kylän pääkatu on täynnä ravintoloita, jonne tullaan syömään kaukaakin.

Orkideakahvilan jälkeen ajoimme  toiselle muistomerkille, jonka tornista mahtavat näkymät. En ensin ajatellut kiivetä tuonne,  sillä  jotkut rappuset näyttivät hieman hatarilta ja olivat tuettu metallilla, mutta lopuksi kävelin ylös, aika monta rappusta. Ylhäällä tuuli kovaa ja oli kylmää, mutta näkymät olivat huikeat.

Tämä oli yksi näkymistä, ja tuon valkoisen talon katolla on kyllä sielläkin hienot näkymät alas laaksoon.

Seuraava etappi oli Ein Rafan arabikylä,  jonka lähellä vesilähde, jonka  eksä halusi näyttää minulle.  Jätimme auton hieman kauemmaksi, ja kävelimme kohti lähdettä,  ja en voinut olla kuvaamatta tätä hieman palatsimaista taloa.   Yleensä arabikylissä  tällaisissa taloissa asuu koko laaja perhe, ja 4-kerroksiseen taloon takuulla mahtuu isokin perhe.

Vesilähteen viereen on rakennettu pieni  allas, johon virtaa lähteen vesi.    Viereisestä kalliosta tippui  vettä , ja kuului ihanaa veden solinaa. Eksä maistoi vettä ja sanoi että se on tosi raikkaan makuista.

Kävellessämme vesilähteelle ohitimme  tämän kahvilaravintolan,  ja muistin joskus lukeneeni paikasta.  Lähes kaikki muut paikat olivat kiinni. 

Lähteen jälkeen menimme sisälle tuohon kahvilaravintolaan. Paikan nimi, "Shanklish"  , tarkoittaa Libanonissa ja Syyriassa suosittua  juustoa, joka muotoillaan pallon muotoiseksi, ja jota syödään joko pehmeänä versiona , tai  kuivempana versiona.

Koska olimme syöneet aamiaista muutama tunti aikaisemmin , edellisessä paikassa, otimme tuolla vain juotavaa. Eksä tilasi Salep-juoman, jota täälläpäin kutsutaan  sahlabiksi,  mutta on alunperin peräisin turkkilaisesta keittiöstä ,  ja Turkissa se onkin suosittu lämmin talvijuoma. Ottomaanit toivat juoman tälle alueelle. Juoman kanssa tuli kookoshiutaleita, kanelia ja  pistaasipähkinää, joita lisätään juoman sekaan.

Minä tilasin arabialaisen kahvin, joka oli hyvää.

Shanklish-kahvilaravintolassa myydään myös  shanklish-juustoa,  joka näkyy tuossa ylempänä ,  lasipurkissa. Hyllyillä oli myös zaatar-yrttimaustesekoituista, tahinia, labane-jugurttijuustoa  sekä jameed-jugurttijuustoa, joka on kotoisin  beduiinien keittiöstä.  Se valmistetaan  joko lampaan-tai vuohenmaitojugurtista, ja sitä kuivataan koviksi ja hyvin suolaisiksi palloiksi.  Maistoimme  palestiinalaista  oliiviöljyä, joka oli todella hyvää, mutta aika kallista.

Tännekin olisi mukava tulla uudestaan.  Päivän retki oli todella mukava ja tuli taas nähtyä ja koettua kaikenlaista.  Kaunista viikonloppua toivotellen💓

Flunssa onneksi eikä koronaa

Talon edessä olevassa pikku sitruunapuussa on yksi sitruunaraakile!

Viime perjantaina heräsin siihen että  sekä nenästä ja  keukoista alkoi tulla räkää ja limaa. Ensin  pelästyin ,  ja mielessä  oli tietysti korona, mutta minulla ei ollut kuumetta, ei lihaskipuja, ei maku/hajuaistin häviämistä,  vaan vain nuhaa ja limaa irrottavaa yskää, mikä helpotus.  Lievän laatuinen flunssa siis.  Mistäköhän senkin olen saanut : ainoat paikat missä olen voinut saada tartunnan ovat  supermarketti ja bussit. Ehkä busseissa , jotka joskus ovat olleet aika täynnä,  vaikka itselläni ja kaikilla on maskit päällä, ja busseissa pitää olla ikkunat auki nyt kun on korona.  Olen voinut välillä ihan hyvin ja välillä on olo ollut tosi räkäinen,  mutta nyt tuntuu että  alkaa olla parempi olo, mutta olen ollut jonkin verran liikkeellä, koska piti käydä ruokakaupassa.   Bussissa oli kyllä tosi vaikeaa olla maskin kanssa matkalla supermarkettiin ,   kun sieraimet ovat tukossa,   ja sain ihan kamalan yskänkohtauksen bussissa, niin että  oli melkein vaikeaa hengittää.  Jouduin poistumaan sen takia bussista paljon aikaisemmin, ja voin kuvitella mitä liikkui kanssamatkustajien mielessä....

Maanantaina meidän talossa ja koko kotikadun taloissa  oli 9-tuntinen sähkökatko: aamusta klo 17.30 saakka. Tämä oli jo kolmas kerta tänä vuonna kun sähkölaitos katkaisi sähköt näin moneksi tunniksi,  korjausten vuoksi kuulemma.  Viesti sähkökatkosta tuli 3 viikkoa aikaisemmin, mutta kyllä taas ärsytti ja kiroilin sähkölaitosta.  Edellisenä päivänä täytin monta vesipulloa,  sillä  meidän talon vesipumppu käy sähköllä, ja ilman sähköä  vettä ei tule kunnolla.  Onneksi on kaasuhella,  joten pystyi tekemään ruokaa/ kuumaa juotavaa sähkökatkosta huolimatta.  Noin tunnin jouduimme olla pilkkopimeässä,  ja olin varautunut kynttilöin. Toivottavasti saivat kaikki korjattua, sillä suutun jos  sähkölaitos tekee näin vielä neljännen kerran.

Ennen nuhaflunssan puhkeamista ehdin käydä saman kadun naapurini Evelynin luona  katsomassa kissoja. Siellähän on tämä iso kissa  Grey, jonka toin   viime vuonna pienenpienenä rääpäleenä heille, ja  nyt siellä on 3 pentua,  joista 2 on kuvassa. Alussa Grey oli todella  mustasukkainen, mutta nyt ollaan jo niin kavereita:)

Eilen kävimme pikaisesti eksän kanssa Jerusalemissa,  ja sen  jälkeen  eräässä pienessä artisaanisiideripaikasas  Jerusalemin lähellä.   Eksän piti järjestää joku juttu Jerusalemissa , ja sanoin jo matkalla ettei siellä voi varmaankaan järjestää mitään ellei ole sopinut vuoronumerosta netissä,  mutta eihän hän uskonut ennenkuin olimme paikalla, ihan turhaan.  Tämä kuva on otettu paluumatkalla , kun ajoimme kapeaa tietä pitkin , osan  siitä metsän keskelle  rakennetun tien kautta. Ennen tätä kohtaa , joka on korkealla vuoristossa, näin yhtäkkiä alhaalla,  oikealla puolellani,  upeat kullatut kupolit.  Auto ajoi niin nopeasti että ehdin nähdä  venäläisortodoksisen  Gorny-luostarin kupolit vain hetken. Olen aiemmin nähnyt luostarirakennuksen alhaalla, mutta ylhäältä katsottuna ne kullatut kupolit olivat todella vau!

Siideripanimo oli tosi ihana,  ja parasta siinä oli se että  siiderit, sekä omena-että päärynäsiiderit, tehdään hedelmistä jotka eivät kelpaa kauppoihin tai toreille, ja jotka muuten joutuisivat roskiin.  Myös jäljelle jäävä omenamassa  käytetään hyödyksi kompostoimalla se.  Panimon nuori omistaja kertoi miten oli päätynyt siiderin tekijäksi: hän oli ollut töissä läheisessä kibutsissa  , ja näki miten maahan pudonneet ja ei-täydelliset hedelmät hävitettiin.  Joten hän päätti  tehdä niistä siideriä. 

Saimme maistella siidereitä, jotka olivat tosi hyviä,  ja pidin eniten kuivasta omenasiideristä, jota ostin kotiin 2 pulloa. Näissä oli aika korkea alkoholiprosentti, eli 7%. ja se alkoi hieman tuntua siidereitä maistellessa;D Kysyin miten eri omenalajikkeet vaikuttavat makuun.  Tomer, paikan omistaja sanoi että ero on hyvin pieni  valmiissa siiderissä,  eikä kuluttuja sitä helposti tunnista, mutta hän on oppinut tunnistamaan makuerot.

Oikein hyvää viikonloppua, toista Adventtia ja Itsenäisyyspäivää. Tänä vuonna meidän suomalaisten kesken täällä ei ole mitään Itsenäisyyspäivän juhlintaa, sillä koronan vuoksi  suurlähettilään itsenäisyyspäivätilaisuus on tietysti peruttu, samoin kuin muut tapahtumat.

Korkealla

Värikkäät kanat tänään IzaPzizan  vuohitarha&juustolassa.   jossa käytiin eksän kanssa ihan ex tempore-visiitillä, sillä meidän oli tarkoitus mennä paikkaan jossa valmistetaan siidereitä, mutta sinne ei päässytkään tänään. Joten poikkesimme vuohitarhalla,  josta kirjoitin viime toukokuussa. Vuohitarhan emäntähän on suomalainen,  mutta on töissä Suomen suurlähetystössä täällä. 

Kalkkunoitakin kiersi vuohitarhalla.

Itse vuohista sain vain tämän tärähtäneen kuvan ,  sillä olin niin tohkeissani  tänään syntyneistä kileistä, jotka olivat eri aitauksessa. Muutenkin valo-olosuhteet tuolla ovat aika vaikeat.  Nyt on  se aika kun kilejä syntyy,  ja siellä oli montakin pikkuista,  että osaavat olla suloisia.  Kävimme ostamassa  justolasta  palan juustoa ja keksejä,   jotka nautimme ulkona nurmikolla, sillä sisällä paikan ravintolassa ei saa istua, kiitos koronan.

Perjantaina kun ulkoilutin Bambia katsoin ylös, ja alkoi melkein huimata kun näin nuo ikkunanpesijät tuolla ylhäällä.  Tuo rakennushan ei vielä edes ole valmis: sen pitäisi valmistua kokonaan vuoden päästä, mutta ikkunat pitää puhdistaa. Täältä katsottuna rakennus näyttää melkein valmiilta,  mutta toiselta puolelta on vielä keskeneräinen.

Tänään kun odotin eksän autoa vastapäätä rakennusta,  mutta eri puolella, näin että nyt oli menossa toisen puolen ikkunoiden puhdistus. Huh, vaarallinen työ!

Täällä satoi viime viikolla ,  ja taas sunnuntaina,  ja heti sen jälkeen luonto heräsi ihan räjähdysmäisesti.  Rutikuivat paikat  , jotka ovat olleet ilman vettä puoli vuotta, alkoivat heti työntää vihreää esiin. Tässä ketunleipien alkuja.

Täällä avattiin kadunvarren kaupat, sen jälkeen kun ne olivat joutuneet olemaan kiinni muutaman kuukauden , jo toista kertaa.  Monet eivät kestäneet toista sulkemista,  ja "vuokrattavana" kylttejä on todella monessa kaupan ikkkunassa.   Ja kun täällä koronarajoitukset ovat välillä järjettömiä, niin nytkin sitten luotiin uusi sellainen: eli kadunvarsikauppoihin  pääsee kerralla   vain 4 ihmistä,  myös suuriin kaupppoihin. Tämän takia suosittujen vaate ym. kauppojen edessä on nyt pitkiä jonoja,  eika niissä aina   ole se vaadittu etäisyys. Avoimet kauppakeskukset , eli sellaiset missä kaupat ovat myös katutasolla, suuttuivat  ja nyt nekin saivat avata, mutta torin sivukatujen varrella olevat kaupat eivät saaneet , mikä on tosi väärin.  Eilatin kaupunki, jossa pääelinkeino tulee  turismista, ja  jossa työttömyysaste oli lähes 80 astetta, avattiin eilen, eli osa hotelleista saa nyt vastaanottaa matkailijoita.  Tosin vain paikallisia , koska turistit eivät vieläkään pääse tänne, ja myös täkäläiset eivät pääse kaupunkiin ilman negatiivista  koronatodistusta.

Kun kadunvarsikaupat (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) joutuivat olemaan kiinni,  jotkut yrittivät kaiken tavoin ansaita edes jotain. Tämä kauppa on oikeastaan vaatekauppa, mutta  muuttui vihanneskaupaksi, ja heti kun  kadunvarsikaupat saivat olla taas auki,  tästä tuli taas  vaatekauppa.

Toissapäivänä näin bussipysäkillä tosi värikkään ihmisen. Miehen puku oli huomiota herättävän värikäs, ja hänellä oli 3 käsilaukkua, kassien lisäksi.  Hmm, mihin joku tarvitsee 3 käsilaukkua;D 

Miehellä ei muuten ollut maskia, mikä on edelleenkin pakkojuttu täällä.

Mukavaa  viikkoa kaikille:)

Huijauksen uhri

Kissanpentu puistossa.

Huijauksesta siis....Minulla on , ainakin omasta mielestäni, aina ollut hyvä huijariseula. Esim. Venezuelassa, josta ei puuttunut huijareita,  tunsin parissa tapauksessa että kyseessä oli sellainen,  kun taas eksällä ei silloin toiminut minkäänlainen huijariseula. Myöhemmin selvisi että olin oikeassa...  Aiemmat työpaikkani ovat myös valmentaneet olemaan tarkkana netissä, ja jos joku tuntuu kummalliselta,  tarkistan yleensä kaiken tiedon mitä löydän . 

Toukokuun loppupuolella sain sähköpostiini meilin , jossa tarjottiin  yhteistyötä   reppuja ja matkalle tarvittavia  tuotteita  myyvän sivuston kanssa. Meilissä pyydettiin ottamaan yhteyttä heidän yhteyshenkilöönsä Instagramin kautta.  En pitänyt sitä mitenkään kummallisena tuossa vaiheessa   sillä  olen aiemminkin  muutaman kerran saanut muutamia tavarayhteystyöjuttua Instagramin kautta.  

Kysyin mitkä ovat heidän ehtonsa, ja sain linkin tälle sivulle,  joka on siis siellä yrityksen nettisivustolla..  Tässä vaiheessa aloin jo ihmetellä,  sillä  siinä tarjoiltiin reppua,  ja repun saamisen jälkeen  olisi pitänyt meilata heille 5 kuvaa , josta he maksaisivat  150 dollaria per kuva. Häh! Mikä ihmeen yritys muka maksaisi tuollaisia summia  jollekin instagrammaajalle,  jolla on vain joku 4400 seuraajaa... En uskonut siihen tippaakaan,  mutta  halusin ihanan kanvaksisen  repun ,  johon oli kirjailtu kaunis kukka. Sain linkin  repun  tilaamista  varten ,  jolla minun pitäisi saada reppu ilmaiseksi.  Sitä ennen kävin koko heidän  hvvin ammattimaiselta vaikuttavan   nettisivustonsa tarkasti läpi.  Tosin hieman ihmettelin sitä että   yrityksen pitäisi olla Los Angelesissä ,  mutta reppu lähetetään Liettuasta.  Mutta koska sivusto vaikutti  niin ammattimaiselta, eikä googlattaessa löytynyt mitään  negatiivista tietoa yrityksestä,  ja tuolla sivustolla on jopa rekisteritiedot, ja halusin niin sen repun, päätin tilata ilmaisen repun itselleni.  Hieman ihmettelin kun  jouduin maksamaan lähetyskulut   vaikka reppu oli ilmainen. Mietin että jos heillä on varaa lähettää ilmainen reppu ,  jonka kuvia ehkä jaan somessa,  niin miksi eivät voi maksaa myös postikuluja,  jotka ovat  vain pieni  osa repun hinnasta.  

Jäin odottelemaan kaunista reppuani (kuvassa). 

Minulle ilmoitettiin että repun saaminen voi kestää myös kuukauden, koronan vuoksi. Kuukauden kuluttua otin yhteyttä yritykseen,  ja kerroin että reppu ei ollut vielä saapunut. Minulle ilmoitettiin että kun reppu tilataan   Euroopan tai Yhdysvaltojen ulkopuolelta , eikä reppua kuulu,  heihin voi ottaa yhteyttä vasta 61 päivän jälkeen.   Tarkistin sen yrityksen nettisivuilta,  ja siellä se lukikin. Kun repun tilauksesta oli kulunut  puolitoista kuukautta, alkoi olla epäilyksiä  mutta   päätin vielä odotella , ja tarkistin postilaatikkoni joka päivä, mutta ei mitään ilmoitusta postista.  Sitten eräänä päivänä päätin taas googlailla yritystä ,  ja yhtäkkiä sieltä löytyikin  sivusto,  jonne olivat kirjoittaneet ihmiset, joille myös oli tarjottu reppua (ja korkeita summia kuvista;D)    Selvisi että  kyseessä oli todellakin huijaus, eikä ihana reppuni koskaan tulisi perille, nyyh.  Kirjoitin  heti Instagramin kautta  yhteyshenkilölle, että tiedän että   he ovat huijareita  ja haluan maksamani postikulut takaisin,  PayPalin kautta.   Heiltä tuli viesti että tietenkin he palauttavat summan, mutta on selvää etteivät he palauta. 

Yritys siis huijaa ihmiset tilaamaan tuotteita,  pitää ne postituskulut itsellään,  eikä koskaan   lähetä mitään tuotetta.  Kun nettikauppasivusto on laadittu  niin ammattimaisesti kuin tämä, pitää olla todellakin tarkkana ettei joudu huijatuksi.  Minulla oli onnea että  menetin vain noin 16 euroa, mutta kyllä harmittaa  sillä minusta tuo reppu on ihana.  Samanlainen löytyi sitten Etsystä ja AliExpress.nettikaupasta,...kiinalaisista nettikaupoista siellä...

Miten eteenpäin

Nyt kukkivat upeat liekkipuut

Juuri kun täällä luvut olivat laskeneet niin paljon että sairastuneita oli enään muutama päivittäin,  vakavasti sairaitten luku laski koko ajan , eikä kuolleita ollut kuin joskus harvoin,  sairastuneitten luku pomppi ylöspäin, niin että se on viime päivinä ollut yli 100 uutta sairastunutta per päivä.  Lähes kaikki nyt sairastuneet ovat  asymptomaattisia,  ja nuoria.  Ensin tuli uutisia kouluista,  joissa luokkia tai kokonaisia kouluja piti sulkea kun ihmiset joutuivat karanteeniin,  Kun torit  ja ravintolat, kahvilat ja baarit  avattiin täällä,   meno meni joissakin tapauksissa hieman överiksi,  ja jotkut viettivät koronan loppu-juhlia.  Täällä on maskipakko,  mutta viime viikolla ihmettelin kaupungin keskustassa sitä miten niin monet nuoret ihmiset ovat ilman maskia.  En ole ihan varma onko tuolla  välinpitämättömyydellä yhteys siihen että koronaan sairastuneitten määrä nousi, mutta sen vuoksi  jo 3 kk kiinni ollut junaliikenne  pysyy edelleenkin kiinni,  ja uudet helpotukset  siirrettiin myöhempään ajankohtaan. Kurjaa.....

Taloudellinen korona on niin näkyvää,  ettei sitä voi olla huomaamatta:  monet kaupat kiinni, ja niin monen kaupan ikkunassa "vuokrattavana"-lappu.   Ikävä kyllä täällä hallitus ei ole tehnyt tarpeeksi auttaakseen yrittäjiä.   Koronan aikana täällä nousi uusi hallitus, joka on suurin täällä ikinä ollut, ja varmaankin suurin koko maailmassa: 36 ministeriä,  16 varaministeriä,  jokaisella   liuta avustajia,  turvamiehiä, autoja ym. ym.  ja kaikki tämä maksaa  miljoonia.Kun katsoo täällä politiikkaa, Israel on tänään  kuin banaanivaltio, vaikka ei olekaan riiippuvainen vain yhdestä vientituotteesta  ...Suututtaa että samalla kun maa on menossa pahaan taantumaan,   on hallitus jossa muutamia tyhjänpäiväisiä  ministereitä,  joihin menevä raha voitaisiin käyttää  parempiin tarkoituksiin.

Tel Aviv on kaupunki , jossa paljon turismia, ja se   näkyy katukuvassa.  Nyt kun ei ole yhtäkään turistia ( rajat vielä suljettuna turisteilta)  se todellakin näkyy.  Torilla on monta tyhjää kojua, ja kauppa käy paljon hitaammin kuin ennen.  Viimeisten vuosien aikana turistien määrä torilla oli melkein puolet  siellä käyvistä ihmisistä.    Hotellit avattiin, mutta niistä on auki alle 25 %,  koska turistien poissaollessa   niitä ei kannata pitää auki, eivätkä paikalliset voi tarpeeksi täyttää  hotellien huoneita. Sama tilanne on tietysti kaikissa maissa, jossa turistialueita, jotka edelleenkin kiinni. Kunpa koroaan löydettäisiin jo pian rokote!

Tänään kävin IKEAssa ensimmäistä kertaa sitten alkuvuoden.   Yleensä IKEAt täällä avataan klo 10, mutta kahvila on avattu klo 9.30,  ja sinne on päässyt aamiaiselle/kahville ennen itse liikkeen avaamista. Kahvi on myös ollut ilmaista kunnes liike avataan.  Tulin ajoissa, mutta kiitos koronan,  kahvila avataankin nyt samaan aikaan  kuin  itse liike, eikä kahvi ollut enään ilmaista... Ulkona oli jono , 2 metrin välein, ja koska tulin liian aikaisin,  olin ensimmäinen jonossa:)   Tarkoitus oli ostaa Abban silliä ja Kallen kaviaaria, mutta ei ollut sillejä eikä mitään Abban tuotteita mitä normaalisti on IKEAn ruokakaupassa. Ihan kamala pettymys!

Viime viikolla kävimme  eksän kanssa ihanassa juustolassa, jossa olimme käyneet myös viime vuonna. Juustokaupan ympäristö on niin kauniisti laitettu. Tuon sillan alla on pieni lampi jossa uiskentelee japanilaisia koi-kaloja.

Aivan ihana paikka, ja  ihania juustoja, joita tosin oli vain muutama,  sillä edellisen viikon juustopainotteinen   Shavuot-juhla oli täälläkin tyhjentänyt kaikki juustohyllyt. 

Toisin kuin edellisessä juustolassa  jossa  juustot tehtiin  vuohenmaidosta, täällä ne tehdään lampaanmaidosta. Mutta täällä lampaita ei päässyt koskemaan,  vaan niitä piti ihailla vähän kauempaa.

Vuohia ja juustoja

Ihana vuohi joka halusin pään taputuksia koko ajan:)

Tänään iltana täällä perheissä kokoonnutaan  viettämään  Shavuot-juhlaa, jolla on eri merkityksiä, mutta yksi niistä on sadonkorjuujuhla. Shavuot osuu yleensä aina samoihin aikoihin kuin kristitty Helluntai, joka liittyy alkuperältään ja ajankohdaltaan tuohon Shavuot-juhlaan. Shavuotin juhlapäivällisellä kuuluu syödä  juustoisia ruokia,  ja   juustokakut kuuluvat lähes joka pöytään silloin.  Kun kaikki edellisten korona-ajan juhlien aikana  oli täysi ulkonaliikkumiskielto,  ei sitä nyt ole, eli  sukulaiset voivat kokontua toistenssa luokse, ja täällähän kokoonnutaan tällaisille aterioille koko suvun voimin,  yleensä.  Ennen  pyhää monilla juustoloilla on myös ovet auki,   ja niissä vieraillaan ahkerasti,  ainakin normaalina aikana.  Eksä ehdotti että menemme  erääseen juustolaan josta  en ollut aiemmin kuullut,  ja kuin luin juustolan (sivut harmi kyllä vain hepreaksi) taustasta,  huomasin että perheen äiti on Suomesta.

Ajoimme sinne, ja  menimme sisälle juustolan  rakennukseen . Juustola sijaitsee alueella jota jotkut kutsuvat Israelin Toscanaksi, ja  alueella on useita juustoloita sekä viinitarhoja. Kaunista oli nytkin matkan varrella vaikka luonto on jo  kuivunut pois.

Tuolla voi syödä paikan päällä juustolan vuohenjuustoja ja jugurtteja,  ja paikka oli auki, vaikka ravintolat ja kahvilat täällä avasivat vasta eilen, keskiviikkona. Mutta ei hätää , välimatkaa muihin oli reilusti.  Kun tuonne astui sisälle tuli jotenkuten tuttu olo kun rakennuksessa oli käytetty niin paljon puuta.

Salissa oli paljon kivoja yksityiskohtia.

Olisi ollut niin kiva puhua tuolla suomea, mutta  juustolan emäntä on töissä Suomen suurlähetystössä, eikä  ollut paikalla. Hänen miehensä ,  juustomestari,  kertoi että perhe  oli asunut Oulussa 4 vuotta, kunnes  tulivat tänne vuonna 2006,  ja avasivat vuohifarmin ja juustolan. 

Ihania vuohenjuustoja.

Juustotiskin kohdalla on ikkuna, josta näkyy missä juustot tehdään. Varjoni taisi tulla mukaan tuonne;D

Jaoimme juustolautasellisen  eksän kanssa.

Ulkopuolella oli suuri katettu terassi.   Ihan mahtava paikka tämä.

Ja sitten pääsin katsomaan vuohia . Olen käynyt monessa juustolassa, mutta en ole päässyt katsomaan vuohia, mutta täälläpä pääsi.  Vuohet ovat ihania , samoin lampaat ja lehmätkin.

Oli valkoisia,  ruskeita ja mustia vuohia.

Olisin voinut jäädä tuonne  vielä katsomaan vuohia, mutta eksällä oli kiire, eivätkä vuohet häntä kiinnostaneet. Tälle farmille on kyllä pakko päästä joskus uudestaankin.

Koska vielä ei voi järjestää mitään kunnon tapahtumia,  kaupunki oli laittanut kuvauspisteitä eri puolille kaupunkia.  Tämä oli lyhyen kävelymatkan päässä,  ja  kun vein Bambin ulos poikkesin katsomaan mitä sinne oli laitettu.   Edestä en voinut kuvata koska siellä oli jonollinen äitejä ja pikkulapsia odottamassa kuvausvuoroaan. Shavuot-juhlaan kuuluu  valkoiset asut, ja kukkaseppele päässä,  ja monella pikkuisella olikin tekokukkaseppele päässä.

Jokaiseen kuvauspisteeseen oli laitettu myös näyttelijä , ja kun hän huomasi että yritin kuvata, hän kääntyi ja poseerasi.

Minullakin on valkoinen tekokukkaseppele,  ja leikin hieman puhelimen filttereillä;D