Näytetään tekstit, joissa on tunniste tapahtumia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tapahtumia. Näytä kaikki tekstit

perjantai 27. joulukuuta 2019

Kesästä talveen

Eikös tästä tulekin mieleen mustikka....Mutta on myrkyllinen.
Hei taas, toivottavasti joulun  viettonne sujui oikein mukavasti.  Täällähän  joulu ei ole virallinen  juhla,  ja joulupäivät olivat tavallisia arkipäiviä; tosin  Hanukka-juhlan vuoksi koululaisilla on lomaa, ja  näköjään myös osalla vanhemmista,  sillä katukuvassa on näkynyt normaalia enemmän ihmisiä.
Maanantaina  oli kulunut tasan viikko siitä kun sairastuin aika pahaan influenssaan,  mutta tunsin oloni paremmaksi ja lähdin kaupungille. Olin sopinut tapaamisesta  täällä  nyt vierailevan  Suomen  suosituimman  vegaaniblogin,  Chocochilin , kirjoittajan Elinan kanssa.  Sovimme treffit  torikadun ja viereisen kävelykadun edessä olevalle aukiolle,  ja kun tulin sinne,  huomasin tämän jättimäisen, ainakin 2 metrin korkuisen jääkarhun.    Tuo maanantai ja sitä edeltävät ja pari sen jälkeistä päivää  olivat todella lämpimiä ja aurinkoisia,  ja jääkarhu näytti tuolla hieman hassulta.
Monet halusivat tietenkin kuvauttaa itsensä jääkarhun kanssa.  Mietin että tuon jääkarhupuvun sisällä oli varmaan tukalan kuumaa,,,,,,...
Kävelimme Elinan ja hänen ystävänsä kanssa kohti  Levinsky-toria,  joka viikkoa aikaisemmin oli muuttunut kävelykaduksi.  Tämä oli kyllä tosi hyvä muutos,   ja kadulla  on nyt  värikkäitä tuoleja ja pikku pöytiä  autojen sijaan. Kaupatkin näkyvät nyt paremmin.  Tämä tori on hieman erilainen, eli torin pääkadulla ja sivukaduilla on kauppoja,   jotka avautuvat kadulle päin,   kuten näkyy oikealla puolella. Elinan ja hänen ystävänsä kanssa tuli käveltyä paljon,  ja ehkä liiankin paljon,  sillä illalla  en voinutkaan enään niin hyvin. Seuraavat päivät  yritin olla varovainen ,    mutta nyt perjantaina olo ei vieläkään ole täysin  hyvä,   sillä yskä ärsyttää etenkin öisin, yskänlääkkeestä huolimatta.  Yritän olla varovainen etten rasita itseäni liikaa niin kauan kuin olo on tällainen.  Otin rokotteen marraskuussa, mutta  sehän ei kata kaikkia viiruksia,  ja   kuulemma tämän talven viirukset ovat aika agressiivisia: täällä on kuollut jo 10 ihmistä,  ja  lähes kaikki heistä nuoria,  ei rokotettuja ja terveitä.
Eilen , Tapaninpäivän illalla,  Anneli oli kutsunut muutamia meistä suomalaisista täällä joulupuurolle.  Kaikenlaisia muitakin herkkuja oli siellä, kuten kuvasta näkyy:)  Ja sää muuttui torstaina   kesäisestä talviseksi,   ja kun olimme Annelin luona,  ulkona oli rankkasateita,  ukkosta ja  salamointia, ja nyt on kylmempääkin (mitä olin toivonut).  Tänäänkin aamulla oli kovin sateista, mutta  huomenna  sunnuntaina pitäisi auringonkin taas paistaa,  Hyvä että vihdoinkin tuli kunnolla sadetta, vaikka se aiheutti monille  ongelmiä: yhdelle tutulleni tuli vettä makuuhuoneeseen, kurja juttu.  Mutta  näiden sateiden ansiosta luonto pian kukoistaa kunnolla:) Hyvää loppuvuotta kaikille:)

tiistai 27. elokuuta 2019

Elokuun kuumaa loppua

Knafeh, /kunafeh-leivonnaisia torilla
Elokuu lähenee loppuaan, ja täytyy sanoa että  tämä elokuu on ilmastollisesti ollut paljon helpompi kuin kaikki aikaisemmat elokuut täällä:  aamuisin ja iltaisin on ollut miellyttävää , eikä ole niin hikoiluttanut ulkona. Tosin nyt viikonloppuna ja hieman sitä ennen oli muutama kamala hikipäivä, mutta tänään aamuna oli taas sellaista että ei tullut hiki pintaan. Nyt illalla sitten tuli hiki  kun kävin viemässä Bambia puistoon iltalenkille...
Mutta koska kuitenkin on ollut sellaisia  30 +- asteita , niin olen usein tehnyt kävelylenkkini  keskustan vanhassa kauppakeskuksessa ,  josta niin pidän.  Tämän kuvan otin hissistä matkalla katolle.
Hydroponinen kastelujärjestelmä. Vesi kiertaa  putkissa.
Luin nimittäin että kaupunki järjestää opastetun kierroksen kauppakeskuksen ekologiselle katolle,  englanniksi ja  ilmaiseksi, kun taas kauppakeskuksen järjestämät kierrokset tuolla ovat maksullisia.  Vaikka olinkin katolla muutama vuosi sitten hydro-ja vesiviljelyn alkeita oppimassa, niin halusin nähdä oliko katolla jotain uuttakin.
Kävimme ensin katsomassa pientä mehiläistarhaa,  jossa ei kerätä mehiläisten hunajaa, vaan haluttaan turvata mehiläisten säilyminen urbaanissa ympäristössä.  Matkalla mehiläisten luo ohitimme pitkät rivit nuoria puita,  jotka saavat katolla kasvaa hieman suuremmiksi.   Viime vuonna kirjoitin  miten lapset istuttivat nuoria puita puiden uutena vuotena. Kerroin silloin virheellisesti että puut annetaan niiden kasvettua niitä istuttaneille lapsille, mutta se ei menekään niin vaan puut lahjoitetaan eri projekteihin,  esimerkiksi sellaisiin paikkoihin missä metsäpalot ovat tuhonneet kasvustoa. Katolla on myös iso hyönteishotelli,  linnunpesiä ja perhospuisto, mutta tähän  aikaan vuodesta perhosia näkee vähemmän.
Sitten menimme opetusfarmille, missä kävin oppimassa  muutama vuosi sitten,  ja oppaamme Nimrod (kuvassa) kertoi miten  nuo kasvujärjestelmät  toimivat. Kuvassa Nimrodilla on kädessään salaatti , joka muistaakseni oli kasvanut vasta  viikon verran.  Kasvien taimet  kasvatetaan mullassa, mutta sen jälkeen kasvu tapahtuu vedessä.
Oli ihan mielenkiintoista käydä tuolla uudelleen, vaikka  aihe ehkä kiinnosti enemmän muita koska heille asia oli täysin uusi. 
Ihanat basilikat,  jotka tuolla tuoksuivat vielä paremmalta kuin torin basilikat. Opetusfarmin tuotteita myytiin aikaisemmin  kauppakeskuksessa parissa myyntipöydässä,  ilman myyjää, niin että maksu laitettiin rasiaan.  Kävin viikottain ostamassa salaattini sieltä,  ja sitten yhtenä päivänä ei myyntipöytiä enään ollutkaan, sillä liian monta ihmistä käveli ohitse ja otti salaatteja ja yrttejä ilman että maksoivat. Vilkas kauppakeskus ei kyllä ole sopiva   paikka tuollaiseen luottamukseen perustuvaan myyntipaikkaan...
Basilikat ja muut vihreät kasvavat tuolla vesiviljelyssä.

Mukavaa elokuun loppua teille:)

torstai 23. toukokuuta 2019

Juhlat ikkunan alla

Joskus klo 18 aikaan tänään  alkoi kodin edessä olevassa puistossa soida kovaäänisesti se tuttu sirkussävelmä.  Katsoin ikkunasta alaspäin, ja siellähän oli täydet lastenjuhlat juuri alkaneet.  Ohjelmasta piti alussa huoli  tuossa  epäselvästi näkyvä klovni. 
Lapset istuivat kuvassa näkyvien laatikoiden päällä,  ja poislähtiessä jokainen lapsi sai tuollaisen
laatikon jossa oli yllätyksiä sisällä
Pieni tirkistelijä heräsi minussa , ja katselin syntymäpäiväjuhlia (näin oletin)   sälekaihtimen läpi (jotta minun tirkistelyä ei huomattaisi;D) . Aina välillä tässä puistossa pidetään lasten  syntymäpäiväjuhlia,  joka on minusta ihan ok,  vaikka se aiheuttaakin paljon ääntä,  kunhan ei samalla tapahdu grillaamista, joka on tässä puistossa kielletty.   Täällä on yleistä pitää syntymäpäiväjuhlia lapsille puistoissa; kodeissa voi olla hankalaa pitää synttärijuhlat isolle porukalle.  Asuessani Venezuelassa törmäsin myös puistosyntymäpäiväjuhliin,  ja Miamissa olimme  eksän kanssa kerran hänen tuttavansa lapsen 1-vuotissyntymäpäivillä, myös puistossa. Tapahtuukohan tällaista Suomessa? Sää ei ainakaan suosi sellaista kuin pienen osan vuotta.
Juhlien tarjottavat: pizzaa ainakin , pitaleipiä ja salaatteja oli tarjolla . Toisessa pöydässä oli kakkuja.
Juhlat lähes 40-asteen kuumuudessa...
Pizzat ainakin hupenivat nopeasti.
Lapsille oli kaikenlaista ohjelmaa: saippuakuplien puhaltelua ja muuta , ja sitten pöydältä korjattiin ruuat, ja oli taiteellisen puolen vuoro.  Tuttu äskettäin  muualle muuttanut pariskunta hääri tuolla niin että oletin juhlan olevan heidän nuoremman tyttärensä syntymäpäivä.

Vein Bambin iltapisulle ,  ja kuulin pariskunnalta ettei tässä vietettykään syntymäpäiviä,  vaan tarhalaisten "luokkajuhlaa".  Kivat juhlat oli lapsilla. Kun kirjoittelen tätä on kaikki jo korjattu pois tuolta.
Kuva täältä
Mutta, eilen täällä vietettiin inhokkijuhlaani, eli LagBaOmeria.    Tuohon juhlaan kuuluvat kokkotulet, mikä on täysin järjetöntä, kun ajattelee miten se vaikuttaa ilmakehään.,  Koska nyt oli tulossa äärimmäisen kuumaa,  sekä aavikkotuulia,  monet kaupungit , kuten oma asuinkaupunkini, kielsivät kokkotulet,  mutta  näköjään aina löytyy sellaisia jotka eivtä välitä säännöksistä,  sillä yöllä tuntui aivan kuin olisin tulipalon keskellä.   Ja tänään on sitten ollut monen monta tulipaloa; kaikki palomiehet on kutsuttu töihin,  mutta he eivät ole saaneet tulipaloja hallintaan, ja monta taloa on jo palanut. Nyt harkitaan jo avunpyyntöä ulkomailta,  ja tulossa ehkä hätätila niillä alueilla missä tulipaloja.  Kun on yli 40 astetta ja äärimmäisen kuivaa, riittää että joku heittää tupakannatsan metsään... ja tulipalo on siinä. Miksi joillain ei ole järki päässä......Tällainen suututtaa tosi paljon, Edit; poliisi on pidättänyt 3 tuhopolttajaa....

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Värikästä matkamessuilua ja blogi täytti 10 vuotta!

Joka vuosi harmittelen kun en ole Helsingissä silloin kun siellä on matkamessut, mutta onneksi aika pian Helsingin matkamessujen jälkeen on Tel Avivin matkamessujen vuoro.  Messut kestävät täällä vain kaksi päivää,  ja olin saanut  mediakutsun:  klo 14 asti messut olivat auki vain medialle,   ja sen jälkeen muulle yleisölle.  Matkamessut ovat aina niin värikkäitä,  ja on mielenkiintoista tutustua muiden maiden tarjontaan  vaikkei niihin pääsisikään tutustumaan.  Messut olivat taas   Tel Avivin kongressi-ja messukeskuksen uusimmassa  osassa,  jossa myös pidetään  toukokuun Euroviisut.
Latvia ja Liettua olivat aika hyvin edustettuna tuolla,  ja tässä Liettuan pisteessä  oli niin nätit esitteeet että otin muutaman mukaani. En ole koskaan käynyt Latviassa tai Liettuassa.
Hän oli pukeutunut korealaiseen asuun Korean osastolla, mutta ei kuitenkaan ollut korealainen.
Ja nyt en ole varma oliko tämä neitonen korealainen vai taiwanilainen.
Japanin osastolla yllätyinkin kun japanilainen neitonen puhui sujuvaa hepreaa.
Fidzin oastolla oli iloisia ihmisiä. Selvisi että he olivat  Fidzin   Etiopian suurlähetystön väkeä, ja  neitonen oikealla olikin etiopialainen.
Nepalin osastolla tämä herra oli täysin keskittynyt puhelimeensa...
Myös beduiiniteltassa keskityttiin puhelimeen..
Hello from Vietnam! Kolumbialainen ystäväni  miehineen on parhaillaan kuukauden kiertomatkalla Vietnamissa,  ja olen ihaillut heidän matkakuviaan Facebookissa.
Tansaniallakin oli oma osastonsa.
Samoin Ruandalla. Joitakin vuosia sitten matkailu Ruandassa olisi ollut suuri ihmettelyn aihe,  sillä Ruandan kansanmurhasta ei ole niin pitkä aika. Hienoa että he ovat päässeet sen yli , ja että Ruanda nykyään on mielenkiintoinen  matkailumaa.
Panaman osastolla oli taas tanssiesityksiä ,  ja muistan että tämä tanssija olisi ollut mukana myös edellisillä messuilla. Ihana tuo hame!
Tässä olisi tarjoiltu drinkkejä.

Monen monella muullakin maalla oli tuolla osasto, esimerkiksi Ruotsilla. (Suomella ei ollut..).  Israelin eri paikat olivat edustettuina. Luulin tätä ryhmää ensin tserkesseiksi, mutta asu on kuitenkin erilainen kuin täällä asuvilla tserkesseillä.
Tel Avivin kaupunki mainosti tietysti tulevia  Euroviisuja,
Omalla asuinkaupungillani Holonilla ei tällä kertaa ollut osastoa messuilla.  mutta Ashdodin kaupunki oli satsannut oikein kunnolla messuihin,  ja heillä oli hieno osasto. Sain sieltä jopa kirjan  joka kertoo  Ashdodin kulinaarisista helmistä. Olin Ashdodissa viime vuonna lyhyellä reissulla eksän kanssa,  ja huomasin että kaupungilla on paljon tarjottavaa , kuten upea ranta-alue.
Muistinkin tänään että blogillani oli 10-vuotissyntymäpäivät  aiemmin tässä kuussa,  eli helmikuun 8. päivänä.  Tämä blogihan sai alkunsa kun halusin erotella ruokablogista  muut kuin ruokapostaukset. 

torstai 15. marraskuuta 2018

Lokakuun ja marraskuun vaihteen Suomi-muistoja osa 2

Postaus sisältää mainoslinkkejä
Täälläpäin  marraskuun alkupuoli on ollut aika lämmin, mutta illat ja aikaiset aamut ovat ihanan viileitä. Ja tänään tuntui jossain vaiheessa  jopa hieman kylmältäkin, hetken aikaa.  Tässä kuvassa  näkyy kultakastepensas,  jonka marjat näyttävät tosi houkuttelevilta, mutta ovat myrkyllisiä.
Tuoreessa muistissa on vielä äskeinen Suomen-matka,  jonka aikana sain kokea yhden päivän ajan talvea; ensimmäistä kertaa vuosiin.
Kuvassa lapsuuteni kotikatu Helsingissä
Näytti tosiaankin talviselta, mutta ei ollut kuitenkaan erityisen kylmää. Tosin toisen viikonloppuni aikana oli niin kylmää,  että jouduin  ostamaan takin ja huivin, koska oma takkini on sen verran pieni etten saa vetoketjua enään  suljettua kuin puoliväliin,  ja olin ottanut vain kevyitä  huiveja mukaan.  UFF:sta löytyivät edullisesti hyväkuntoinen takki sekä huivi:)
Hyvin nopeasti sopeuduin taas Helsingin menoon, mutta minähän kävinkin siellä viimeksi vain puoli vuotta sitten , eli huhtikuussa.
Kävin tervehtimässä  poikani pientä perhettä Myyrmäessä,  ja ihailin taas näitä Myyrmäen juna-aseman värikkäitä seinämaalauksia.  Tällaiset niin piristävät ympäristöä:)  Muutama päivä tuli vietettyäkin Myyrmäessä.  Samalla taas totesin että  ulkopaikkakuntalaiselle  pääkaupunkiseudun julkisen liikenteen liput ovat todella kalliita.   Luin että kantakortit uusiutuvat, joten kävin vaihtamassa  anonyymin kantakorttini uuteen, ja  toivottavasti   uusi vyöhykemuutos alentaa hieman ulkopaikkakuntalaisen lippuhintoja. Ainakin jos matkustaa Helsingistä vaikka Espooseen tai  Vantaalle..
Kuten aiemmilla Helsingin reissuillani, kävin nytkin usein lounaalla Keskuskadun  Deliberissä.   Mitä ulkosuomalainen kaipaa? Sellaisia ruokia mitä ei helposti saa asuinmaassaan,  ja Deliberin ihanasta salaattibaarista lautaselleni pääsi  etupäässä  lämminsavustettua  lohta, leipäjuustoa ja tuoreen ananaksen paloja ( vaikka ananasta kasvatetaan täällä Israelissa on se sikakallista...)   On ihan ikävä tuota ihanaa salaattibuffaa ,  joka on sekä herkullinen että edullinen.  Sinne myös menimme kahville Johannan kanssa  ,  sen jälkeen kun olimme treffanneet Stockmannin kellon alla. Oli aivan ihanaa tavata Johanna livenä kaikkien vuosien jälkeen, ja heti tunnistinkin hänet:  kauniin ja  , ystävällisen Johannan:)
Lomani aikana oli myös paljon tapahtumia joihin olin saanut kutsun.  Suuri osa niistä osui samoille päiville, mikä  oli mukavaa:)  Kävin esimerkiksi  Changen muotinäytöksessä, jossa esiteltiin  toinen toistaan upeampia alusvaatteita, uimapukuja ja pyjamiakin.   Malleina toimivat upeat Miss Helsinki finalistit.  Juontajana toimi aina niin upea Karita Tykkä.
Ihanaa nähdä että Changen asuja on kaiken kokoisille:)  Kuvassa oikealla ensimmäinen  Miss PlusSize Suomi Marjaana Lehtinen. Minulla on yhdet Changen rintaliivit, ja ne ovat ehkä kaikkein mukavimmat rintaliivini.  
Kävin  viestintätoimistojen  mediapäivillä,  ja Republicin mediapäivillä maistoin Härtelöä,  josta kuulin samalla ensimmäistä kertaa.  Härtelö on härkäpavuista tehtyä jäätelöä, enkä olisi tosiaankaan arvannut että jäätelö on tehty pavuista, ja vadelma-rosmariinihärtelö maistui hyvältä:) Härtelön syntytarina on mielenkiintoinen ,  ja siitä voi lukea täällä.
Sain kokeiluun purkillisen  KSM66-kapseleita, jotka ovat äskettäin ilmestyneet  luontaistuotekauppoihin.   Kapselit sisältävät  ashwagandhaa eli rohtokoisiota , jota kutsutaan Intian ginsengiksi. Näiden kapseleiden luvataan harmonisoivan  elimistöä stressitilassa,  lisäävän fyysistä ja henkistä vireyttä ym. ,   ja olenkin muutaman kerran ottanut kapselin kun en ole saanut unta, 
Republicin toimistoon oli pystytetty PicaDelin  salaattipöytä, mikä oli ihana juttu, koska rakastan salaattibaareja:) 
Milttonin pressipäivillä  maistoin Kyrö Distilleryn  Koskue-giniä, joka on valmistettu rukiista. Hyvältä maistui drinkissä:)  
Riannon mediapäivilläkin oli pöydässä herkkuja.
Ihaninta Riannossa oli tämä paras ikinä  hierontatuoli joka ensin skannaa  hierottavan ihmisen, ja hieroo sitten kropan joka kohdan, jopa jalkapohjat. Tällaisen tuolin pitäisi olla  jokaisessa toimistossa, eikä leasing-hintakaan ole paha. Kuvassa hierottavana  Pauliina.   Olispa tällainen kotona...
Mikä mekko ja sen kantaja,  Riannon perustaja ja toimitusjohtaja Riitta Auvinen. Mekko täynnä bling blingiä:)