Eläimellistä menoa

Katse kauppakeskuksen atrium-pihalle katolta päin

Olipa kerran eläintarha.  Näin joku aika sitten hurjan mielenkiintoisen dokumenttielokuvan Tel Avivin vanhasta eläintarhasta ,   jonka jälkeen oli pakko mennä katsomaan paikkaa missä eläintarha sijaitsi ennenkuin se siirrettiin moninkertaisesti  eläinystävällisempiin tiloihin , josta kirjoitin täällä.

Itse asiassa tuo eläintarhan entinen sijainti ja nykyinen kauppakeskus  on minulle enemmän kuin tuttu,  sillä olen käynyt siellä satoja kertaa, kiitos hyvän sijaintinsa keskustassa.  Myös tällä katolla olen käynyt monta kertaa, kiva keidas vilkkaalla alueella. Rakennus tuossa edessä on Tel Avivin kaupungintalo.

Eläintarha siirtyi nykyiseen paikkaansa eläinpuistoon ja eläintarhaan,  viereiseen kaupunkiin,  jo vuonna 1981. Tulin katolle etsimään eläintarhan perustajan  patsasta  jonka piti olla kauppakeskuksen ja sen viereisen puiston alueella.  Kauppakeskuksen katolla on korkea asuintalo ja matalempi kulttuurikeskus, ravintola ja muutama muu rakennus. 

Portaat johtavat puistoon kauppakeskuksen katolta.  Etsin ja etsin eläintarhan perustajan  ,  tohtori Schornsteinin,  patsasta, mutta en löytänyt sitä mistään,  ja ihmettelin että miten voi olla että  tällä paikalla sijainneen eläintarhan perustajan patsasta ei millään löydy. Tohtori Schornstein oli  Kööpenhaminan päärabbi ja suuri eläinten ystävä,  joka muutti  Tel Aviviin vuonna  1935, ollessaan jo 65 -vuotias. Hän olisi mielellään muuttanut jo aikaisemmin , mutta vaimo ei halunnut muuttaa. Vaimon kuoltua hän muutti Tel Aviviin, ja perusti kaupungin ensimmäisen eläinkaupan. Hänen eläinkauppansa oli oikeastaan pieni eläintarha ; hänellä oli Egyptistä lahjaksi saatu leijonapari, muutama leopardi, muutama Aasian mustakarhu ,  ja muita eläimiä.  Hän piti eläimiä myös kodissaan, ja kerrotaan että hän käveli ulkona leijonapentujen kanssa . Ihmisiä alkoi häiritä suurten eläinten läsnäolo (ja lemu) kodin lähellä,  joten Schornstein  pyysi kaupungilta paikkaa eläintarhalle. Sitä varten perustettiin säätiö,  ja tohtori luovutti kaikki eläimensä saätiölle,  jotta nille löytyisi parempi paikka,  ja jotta hän saisi toimia eläintarhan johtajana.

Tohtori Schornstein eläintarhassa  rakkaiden leijoniensa luona, samat leijonat joiden kanssa hän käveli Tel Avivin
kaduilla niiden ollessa pentuja.  Kuva täältä.

Säätiö ja Schornstein eivät tulleet toimeen keskenään,  ja  hänen palkkansa lakkautettiin.   Hän marssi eläintarhan kassalle, ja otti sieltä muutaman kolikon,  sillä hän oli aivan rahaton.  Hän joutui siitä oikeuteen , eikä  enään saanut toimia eläintarhassa.  Lopulta säätiö ja eläintarhan perustaja pääsivät yhteisymmärrykseen,  ja säätiöltä tulikin kuukausittainen summa,  ja Schornsteinin perheenjäsenet pääsivät ilmaiseksi eläintarhaan. Tämän jälkeen Schornstein muutti Jerusalemiin.  jossa hän perusti  lintupuiston.  Hän kuoli 80-vuotiaana vuonna 1949. On tosiaankin kummallista ettei Tel Avivin kaupunki edes muistanut häntä patsaan muodossa, sillä se patsas , jota en ole vielä löytänyt , on kuvanveistäjän lahjoittama.

Joku aika sitten luin että Tel Avivin vanhassa kaupungintalossa,  joka nykyisin toimii museona, on  eläintarhanäyttely.   Asuin ensimmäisellä kerralla täällä asuessa aivan lähellä tätä taloa,  ja reitti aamuisin  pojan päiväkotiin ja työpaikkaani kulki tätä kautta. Huomatkaa kirahvi ja kameli rakennuksen katolla.

Keväällä  Tel Aviv  täytti 110 vuotta , ja  historiallinen eläintarha perustettiin 80 vuotta sitten.    Vanha kaupungintalo muuttui jännäksi eläintarhaksi,  ja näyttely on ehkä enemmän lapsille tarkoitettu  ,mutta minustakin se oli aivan ihana:)

Hui krokotiili!

1960-luvulla Tel Avivin vanha eläintarha oli yksi harvoista eläintarhoista  maailmalla jossa  onnistuttiin kasvattamaan flamingoja.

Kiva näyttely lapsille ja lapsenmielisille.

Vanha eläintarhajuliste

Sisällä ei puhelimella oikein saanut otettua hyviä kuvia.

Apua, käärme portaikossa!

Museossa oli myös pari huonetta jossa sai nähdä vanhoja filmiraitoja eläintarhasta.

Museon lattia on koottu vanhoista lattialaatoista.

Alakerrassa on myös pysyvä valokuvanäyttely, jossa  kaupungin asukkaiden lahjoittamia kuvia. Vuonna 1954 Tel Avivissa oli lunta. Sen koommin ei lunta ole kaupungissa näkynyt...

Museon aukiolta kävelin alas rappusia kadulle,  jossa aiemmin sijaitsi poikani esi-esikoulu, jota hän kävi 4-5 vuoden iässä, jonka jälkeen muutimme takaisin Suomeen.  Nyt sen tilalla on asuinrakennus.

Kissojen päivä

Elokuun 8. päivänä vietetään kansainvälistä kissanpäivää,  ja  sen kunniaksi otin muutaman kuvan näistä takapihan kissoista  joita syötän. Kuvassa trikolori Nipsu, ja harmaa Groo,  jotka ovat viime kesän pentuja. Molemmat leikattiin nuorina, joten ne jäivät aika pienikokoisiksi.  Groo on jotenkuten ihastunut koiraani Bambiin, ja seuraa sitä aina ulkona,  ja tuppaa häiritsemään sitä välillä.

Ruoka maistuu

Neko on tämän kesän pentu, eikä vielä leikattu. Neko (kissa japaniksi) ilmestyi meidän talon parkkipaikalle  kesäkuun lopussa. Se oli silloin aivan pieni  ,  ja niin arka ettei se uskaltanut tulla pois  autojen alta. Vähitellen  se rohkaistui,  kun tajusi että tuon ruokaa,  ja nyt Neko on jo aika rohkea.

Muutama viikko sitten kaupunki asensi puistoon uuden kissojen syöttötelineen, mutta se on sijoitettu niin hankalasti,  että siihen on vaikeaa laittaa mitään. Sitäpaitsi kissat vierastavat sitä. Näille kissoille annan välillä ruokaa talon takana, mutta  mieluummin syötän näitä ja paria muuta kissaa puistossa  , syöttetelineen vieressä.

Neko. Valaistus katoksen alla on vähän huono.

Mjau

Kuumenee

Hyvää elokuun alkua:)  Täällä elokuu tarkoittaa kuuminta aikaa, josta en tykkää lainkaan,  kuten jo tiedätte.  Kuumuus ei niin paha, mutta kun se yhdistyy kosteuteen,  on se aivan kamalaa.  Kodin lähellä ,  erään talon pihassa,  granaattiomenat ovat jo melkein kypsiä.

Hyvän näköiset granaattiomenat.

Nyt on ollut 2 päivää todella  miellyttävä sää aamulla ja illalla ,  ja kun aikaisin perjantai-aamuna odottelin bussipysäkillä  bussia,  olin aivan ihmeissäni ,  sillä  viileähkö tuuli tuntui ihanalta, eikä kosteuskaan tuntunut. Kosteus tuli sitten myöhemmin. Sama tänään: aikaisin aamulla  ja nyt illalla miellyttävää, vaikka onkin elokuu.  Bussipysäkillä aika kului  kun seurasin miten vastapäätä  oleva suuri tornitalorakennusprojekti edistyy. Edistyy mutta hitaasti... Toista oli Kiinassa,  jossa 57-kerroksinen tornitalo rakentui 19 päivässä!  (linkin takana video siitä)

Viime viikolla oli  mukava kohtaaminen, kun tapasin 16 vuoden jälkeen vanhan täkäläisen ystävän,  joka asui ennen Suomessa.   Aamiainen tässä lähelläni eräässä kahvilassa oli  tosi hyvää ja täyttävää. Kuvasta puuttuvat kahvi ja tuoremehu.

Toisen bussiaseman takana olevan salaattibaarin pöydillä oli tosi kivat suola&pippurisetit:)

Rikollisen loppu

Kuva ei mitenkään liity tekstiin

Ihan ensimmäisiä postauksia tässä  blogissa oli juttu kokemuksestani  vankilassa (vierailijana...) Venezuelassa,  joka liittyi eksän työhön. Muutama viikko sitten  Meksiko Cityssä  , eräässä kahvilassa, tapettiin 2 israelilaista,  ja se toi tuon vuonna 2009 tekemäni postauksen mieleeni. Postauksessa kerroin silloin 3 israelilaisen mafian jäsenestä, joilla oli vankilassa muihin suhtautettuna  aika hyvät oltavat,  jos niin voi sanoa,  sillä vankila oli oikea helvetinluola.

Toinen meksikolaisessa kahvilassa ammutuista  miehistä oli yksi kolmesta  , joiden kanssa juttelimme muutamia kertoja  vankilassa  Los Tequesin kaupungissa, Venezuelassa.   Ampumisesta lähtien sekä täkäläiset että meksikolaiset lehdet ovat kirjoittaneet tapauksesta   lähes päivittäin ,  sillä ensin sitä luultiin mustasukkaisen naisen tekemäksi  murhaksi , kunnes selvisi että murhatut olivat kovan kaliiberin rikollisia,  ja murha oli näköjään meksikolaisen kartellin tilaama.

Venezulan vankilaan kolmikko joutui huumerikosten ja poliisimurhan vuoksi,  mutta  heillä oli rahaa voidella vankilan johtaja,  ja näin  heillä oli televisio, tietokone ja muita laitteita,  millä vankilassa olo hieman helpottui. Myöhemmin kuulin että  kaikki 3 oli vapautettu, mikä kuulosti oudolta, ottaen huomioon millaisen rikoksen he olivat tehneet.  Selvisi että asianajaja , joka oli  silloisen sisäministerin  serkku,  oli saanut heidät vapaaksi,  ja  se maksoi maltaita.  Olisimme eksän kanssa halunneet käyttää samaa naista asianajajana,  mutta hollantilaisella pariskunnalla,  jonka  poikaa yritimme  vapauttaa vankilasta,  ei ollut varaa niin kalliiseen asianajajaan.

Myöhemmin vankilassa  tapaamani, nyt ammuttu rikollinen,  palasi Meksikoon,  jossa hän oli asustellut ennen Venezuelaa,  paettuaan sitä ennen israelilaisesta vankilasta. Meksikoon hän oli päässyt väärennetyn passin ja korruptoituneen, itsekin rikoksen tielle menneen poliisin  avulla .  Palattuaan Meksikoon hän ei  ehtinyt olla siellä kauan, sillä vuonna 2005 hän jäi kiinni poliisin lahjomisesta,  ja palautettiin Israeliin, vankilaan.  Tämän vuoden alussa  hän vapautui vankilasta,. 14 vuoden jälkeen,  ja matkusti aika pian taas Meksikoon. 3 vankilasta olleesta israelilaisesta rikollisesta on nyt 2 tapettu,(toinen tapettiin jo aikaisemmin).

Vuonna 2005 kesällä matkustimme eksän kanssa  Euroopassa, ja  Malmössa, Ruotsissa,  eräs siellä asuva täkäläinen kysyi, voisimmeko auttaa Malmössa asuvaa israelilaista naista, jolla oli ongelmia. Ajoimme naisen luokse,  ja selvisi että hän oli ollut naimisissa ensin Israelissa,  eronnut  ja tavannut ruotsalaisen miehen,  jonka perässä hän muutti Ruotsiin.  Naisen ensimmäisessä avioliitossa syntyneet lapset muuttivat äidin mukana.  Avioliitosta ruotsalaisen kanssa naisella  oli poika, joka oli  silloin vankilassa Espanjassa,  huumerikoksista.  Naisen sisarentytär  oli käymässä tätinsä luona, ja kun puhuimme  Venezuelasta,  selvisi että naisen siskonpoika oli yksi kolmesta israelilaisesta rikollisesta , jotka näimme Venezuelassa. Mikä sattuma!  Ymmärrettyämme millaisesta  perheestä oli kyse,  emme tietenkään auttaneet heitä... Joskus puolisen vuotta sitten täkäläisessä lehdessä oli juttu osittain  Ruotsissa kasvaneesta israelilaisesta,  joka oli asunut jonkin aikaa Kolumbiassa,  näköjään murhattu siellä , mutta ruumista ei ole löydetty tähän päivään mennessä.   Tämä mies oli Malmössa tapaamamme naisen poika...

Ei kannata olla rikollinen.....

Harry Potter kauppakeskuksessa

Viime syksynähän tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä kun ilmestyi ensimmäinen Harry Potter  kirja (joissain paikoissa lukee että ensimmäinen kirja olisi ilmestynyt jo vuonna 2007).

Keskustan kauppakeskuksessa ( josta niin pidän;)  oli Harry Potterin juhlavuoden kunniaksi suuri  Harry Potter-tapahtuma.  Sitä ei voinut välttyä näkemästä.   Tämä on varmaan joku kiertävä näyttely joka kulkee maasta toiseen,  Kauppakeskuksessa oli  kaikenlaisia Harry Potter- tapahtumia , joista osa sellaisia mihin pitää ilmoittautua netin kautta.  Ei ihme että kauppakeskus oli täynnä nuoria ja lapsia, koska  Harry Potter -kuukausi kauppakeskuksessa alkoi tällä viikolla,  ja loppuu elokuun lopussa.

Näiden vitriinien ympärillä kävi kuhina. Oli miekkoja, ja koruja ja esineitä joita on varmaan nähty Harry Potter- elokuvissa.

Hagrid

Kauppakeskuksen joka puolella näkyi jotain Harry Potteriin liittyvää

Dobby ja vähän tärähtänyt kuva

Jonkinlainen Harry Potter nurkkaus.  Minun täytyy tunnustaa etten ole lukenyt yhtäkään Harry Potter kirjaa, mutta olen nähnyt yhden elokuvan sarjasta..

Sitten saavuinkin  toiselle kauppakeskuksen kaksi puolta yhdistävälle , kadun yläpuolella olevalle käytävälle,  joka oli muutettu Harry Potter kaupaksi.  En tiennytkään että Legollakin on Harry Potter tuotteita.

Lisää Harry Potter tuotteita

Ja Harry Potter kirjakauppa, tottakai.   Pikaisella vilauksella näin HP-kirjoja ainakin hepreaksi ja englanniksi. 

 Oikea Harry Potter, brittisotilas joka kuoli täällä toisen maailmansodan aikana,   on haudattu Ramlen kaupungissa sijaitsevalle sotahautausmaalle. Viime vuonna kävin Harry Potterin haudalla,  ja kirjoitin siitä täällä.

Keltaista kauneutta

Eilen oli vuoden kuumin päivä, 40 astetta joka tosiaankin tuntui siltä vaikka olikin kuivaa.  Yö oli kostean kuuma  ja nyt jo kuumempaa kuin edellisinä viikkoina,  eli voi sanoa että tuosta  kuumasta päivästä alkoi täällä se kuumin hikikausi,  jolloin kosteuskin  on korkea. Ei kivaa.... 

Kuumuudesta sen sijaan pitävät nyt kukkivat  keltaiset Peltophorum dubium-puut,  joille ei oikein löydy muuta kuin tuo latinankielinen nimi,  mutta Argentiinassa sitä kutsutaan  nimellä  Ibira-pita, mikä tulee varmaan intiaanien kielestä. Puu onkin alunperin kotoisin etupäässä Brasiliasta, mutta myös Argentiinasta, Uruguaysta ja Paraguaysta.   Tämä onkin viimeisin kukkivista puista täällä, ja kukkii pitkään , eli kesä-heinäkuussa.  Puu kasvaa  todella suureksi, ja sen parhaita puolia on sen tarjoama  varjoinen tila:)

Usein tätä puuta luullaan keltaiseksi liekkipuuksi,  ja olen itsekin tainnut joskus luulla niin, mutta  keltainen liekkipuu,  Peltopharum pterocarpum,  kuuluu kyllä samaan sukuun , mutta on alkuperältään aasialainen.  Keltaisen liekkipuun kukinta on myös vähemmän tuuhea kuin tämän etelä-amerikkalaisen sukulaisensa kukinta. Puun hedelmät kehittyvät kukinnan aikana,  ja kuvassa näkyy noita pitkähköjä  siemenpalkoja. Puun kukissa on reilusti  siitepölyä,  mikä houkuttelee esim, mehiläisiä.  Talvella puu on täysin lehdetön, mutta siemenpalot jäävät roikkumaan puihin.

Kodin viereisessä puistossa on muutama  Peltophorum dubium-puu,  ja putoavat kukat muodostavat kauniin roskaavan kukkamaton.

Nyt kun puuti kukkivat,  huomaa miten paljon näitä on istutettu.  Mutta oikeastaan nämä puut sopivat paremmin puistoihin kuin tienvarsille,  sillä   puiden juuret ovat hyvin  agressiiviset.

Muumeja ja kissoja

Hieman yli 2 vuotta sitten kirjoitin että muumit olivat tulleet erääseen puistikkoon lähiseudulleni. Kirjoitin myös siitä miten muumit päätyivät tänne.   Olin lukenut että muumiperheelle tulisi talokin,  ja joka kerta kun bussini meni puistikon ohi,  katselin oliko talo jo ilmestynyt sinne.  Kesäkuun alussa huomasin että talo oli vihdoinkin pystytetty,  ja tänään menin tervehtimään muumeja,  ja katsomaan heidän taloaan.

Myös tämmöinen juttu oli tullut sinne:)

Muumiperhe on näitä vastapäätä,  mutta minusta muumit olisi voitu siirtää tänne kun nyt talokin on pystytetty heille.

Siellähän se muumiperhe on. Valo on tuossa kohtaa hieman haasteellinen mitä tulee kuvaukseen.

Muumimamma -ja pappahan siinä, Mutta voi,  muumipapan rintamus on aika likainen...Pitäisiköhän tulla tänne joku päivä rätin ja puhdistusaineen kanssa.

Musta kissa, joka on pelkuri,  yritti syödä kaikki ruuat, joten jouduin välillä hätistelemän sen pois.

Ja tänään sain puhelinsoiton kaupungin eläinklinikalta; kysyttiin mihin kohtaan haluan kissansyöttötelineen.  Hieman harmitti etten ollut lähistöllä samaan aikaan,  sillä vaikka alue on oikea, niin vähän huonosti sijoittivat tuon telineen, eikä sitä saa siirrettyä. Puolitoista vuotta sitten luin että kaupunki asentaa  kissansyöttötelineitä puistoihin.  Ja yhtä kauan olen käynyt kirjeenvaihtoa kaupungin kanssa,  ja jankuttanut  kissansyöttötelineestä.  Nyt viime viikolla taas muistutin että ovat täysin unohtaneet tämän meidän puiston,  ja tänään teline sitten tuotiin tuonne.  Olin luullut sitä vähän hienommaksi,  joten pieni pettymys alussa, mutta  pääasia että tuossa on nyt kaupungin asettama kissansyöttöteline,  eikä kukaan voi sanoa mitään siitä että kissoille annetaan kuivaruokaa tuossa.

Kissat olivat järjestelystä aika hämmentyneitä:  ne ovat tottuneet syömään tämän entisen hiekkalaatikon reunalla, johon olen laittanut jokaiselle oman annoksen kuivaruokaa.    Nyt täytyy totuttaa kissat  syömään telineestä, mutta luulen että on parasta laittaa sinne pieniä astioita,  jotta ei tule riitaa.

Uusin tulokas, kissanpentu Neko (kissa japaniksi...),   ei tajunnut lainkaan uutta järjestelyä,  ja maukui onnettomana,  joten annoin sille erikseen oman annoksen. Mutta Nekonkin pitää totutella syömään uudessa syöttöpaikassa.

Kattopuistoa etsimässä

Täällä on ollut kuumaa, ja  välillä kosteaakin,  ja ulkona liikkuminen on selvästi vähentynyt omalla kohdallani,  ainakin viileään aikaan verrattuna. Tänään on kuitenkin ollut miellyttävää, eli vaikka on yli 30 astetta niin kosteus oli tänään sen verran alhaalla että  oli miellyttävää kävellessä.  Olispa koko kesä näin...  

Olin lukenut Tel Avivin keskustan vanhan kauppakeskuksen sivuilta, että  katon puistolle pääsee kuka vaan.  En ollut ennen huomannut  että sinne pääsee noin vain, joten päätin tänään mennä  katsomaan  löytyykö sieltä  mitä en ole ennen huomannut.  Katolla on  hydroponiset viljelmät , joissa viljellään vihanneksia  alueen ravintoloille, mehiläistarha,  perhostarha,  pikkupuiden puisto sekä  puutarha jossa opitaan mitä vesiviljely on ,  ja jossa minäkin kävin kurssilla muutama vuosi sitten.   Ajatus rauhallisesta hetkestä  kauppakeskuksen  katolla kuulosti hyvältä.

Lähdin liikkeelle torin alueelta,  ja ohitin tämän vastikään  restauroidun 2 talon projektin,  joka nyt on valmis.  Minusta lopputulos ei ole kaikkein onnistunein  koska lisäosa ylhäällä ei ole   tarpeeksi takana.  Vanhojen  talojen taakse  on rakennettu uusi talo,  josta osa   siis tuossa katon kohdalla, mutta muuten katukuvassa näkyvät vain vanhat talot, uudistettuina.

Mutta kun ajattelee että  kaikki alkoi tällaisesta,  tammikuussa 2017,  niin kai lopputulos on hyvä.  Kuvasin  rakennusprojektia eri aikoina ,  ja oli mielenkiintoista seurata miten projekti edistyi.

Tulin kauppakeskukseen,  ja aloin etsiä miten pääsee kattopuistoon.  Oli kyllä kylttejä  jossain  mutta se ei kuitenkaan ollut niin selvää.  Tämä kauppakeskus jota niin rakastan,  oli ensimmäinen kunnon suuri kauppakeskus Tel Avivissa kun se avattiin vuonna 1977,  ja sisältä  kauppakeskus on hieman sokkeloinen. Ehkä sen vuoksi olen niin ihastunut Kalasataman Redi-kauppakeskukseen.... Kauppakeskus  on kadun molemmilla puolilla,   ja kahta puolta yhdistävät   2 käytävää (toinen tuossa edessä)  kadun yläpuolella, ja sitten käytävät katutason alapuolella.  Vasemmalla on kauppakeskuksen katolta alkava  asuintorni. Tuolla näkyy vihreää,  ja sinne halusin päästä, mutta en niin helposti löytänyt miten sinne pääsee...

Näkymä toiseen suuntaan ,  ja toisen puolen katolla oleva tornirakennus. Seinille on ripustettu Israelin euroviisuvoittajien taideportretteja.

Pääsen lopulta katolle,  kiitos ystävällisen naisen joka neuvoo että sinne pääsee hissillä.   En kyllä näe mitään mikä muistuttaa puistoa, on vihreää,  on hydroponisesti kasvavia kukkia,  mutta en löydä mehiläistarhaa enkä perhostarhaa.  Tarkistan puhelimestani,  ja selviää että kaikki sellaiset voi nähdä vain jos  ilmoittautuu  kauppakeskuksen  vihreiden osien kierrokselle,   mutta seuraava sellainen on vasta kuun lopussa.

Katselen katolta  lähellä olevia taloja,  ja tuota missä on kiva kattoterassi.

Löydän pikkupuut,  joita lapset istuttivat puiden uutena vuotena kevään alussa. Puut kasvavat  ruukuissa, ja jokaiseen puuhun on merkitty sen lapsen nimi joka on puun istuttanut. Kun puut hieman kasvavat , saavat lapset hakea pois oman puunsa,  ja istuttaa sen vaikka kotipihalleen.  Toissa vuonna osuin kauppakeskukseen juuri kun pikku puita oltiin istuttamassa.

Ennenkuin  lähden katolta pois,  löydän ison ötökkähotellin.

Hissillä kerros alas,  ja käytävää pitkin toiselle puolelle,  kadun yli.  Pitäisi ehkä joskus ilmoittautua sille kierrokselle.....