Kaktuksien keskellä

Kaktusviikunat ovat nyt täynnä hedelmiä. Huomasin että osa oli jopa piikittömiä ,ja
nappasin yhden,mutta nämä eivät ole niin hyviä maultaan.

Kotini lähellä olevasta kaktuspuistosta olen kirjoittanut tänne blogiin muutaman kerran, mutten ollut pitkään aikaan käynyt siellä, vaikka se on parin sadan metrin päästä kotoa.   Yleensä puisto on ollut auki aamupäivisin, ja  sulkenut ovensa 3 ,tai kahdelta.  Puisto on ollut auki myös viikonloppuisin , mutta päiväsaikaan.  Muutama päivä sitten ulkoilutin illalla Bambia,  ja kävelin  puiston ohi. Huomasin että siellä oli ihmisiä,  ja juoksinkin heti puiston toiselle puolelle,  jossa puiston pääportti.  Sain kuulla että puisto onkin nyt toistaiseksi auki 17-21, mahtavaa, sillä kesän kuumuudessa illat ovat parempia tuolla kiertelyyn. Oli jo pimeää , mutta päätin tulla seuraavana päivänä , eli eilen,  kamerani kanssa puistoon.

Hassua ettei missään ole ollut ylhäällä että puisto on nyt auki iltaisin.  Minäkin huomasin sen ihan sattumalta, mutta postasin siitä heti kaupungin foorumisivustolle. Eilen illalla taisin olla melkein ainoa vierailija puistossa....

Puiston kaktuskokoelma on todella suuri. Aloeita on useita kymmeniä; tässä Aloe ferox.  Kaktuksien lisäksi puistossa on myös erämaan kasveja.  Keväällä kun kävin täällä viimeksi,  pikavisiitilla, iso osa kaktuksista kukki, mutta nyt ei yksikään niistä kukkinut.

Etsin Aloe veraa tutusta paikasta, mutten löytänyt. Tällainen aloe oli aika lähellä. Aloeita, etupäässä Aloe arborescens-aloeta, on myös puiston porttien ulkopuolella,  sekä kodin edessä olevassa puistossa, ja kun saan jonkun haavan,  käyn ottamassa yhden palasen niistä....

Jotkut puiston kaktuksista  ja erämaan kasvista ovat valtavan kokoisia.

Eri puolilla puistoa on erilaisia kasveja.

Puistossa on myös kiva kurkistaa edessä olevan talon parvekkeille. Tähän taloonhan lisättiin parvekkeet vasta viime vuonna, ja täytyy sanoa että heillä on kyllä aika hieno näkymä.

Puistossa on kivoja pieniä nurkkauksia .

Tämä kaktus ilmoittaa selkeästi ettei siihen kannata koskea:D 

Tässä on Calotropis procera, jota myös Sodoman omenaksi kutsutaan.  Kun hedelmää koskettaa , se tuntuu pehmeältä pussukalta, mutta hedelmän sisus on myrkyllinen. 

Tässä vasemmalla näkyy tuo Sodoman omena paremmmin. En ollut aiemmin nähnyt hedelmää; en kai ole ollut puistossa juuri tähän aikaan vuodesta.

Puiston lintutaloa oli myös pakko mennä katsomaan. Lintutalossa oli aiemmin vain  lovebirds-eli kaijasia, mutta nyt siellä näkyi olevan muitakin värikkäitä lintuja. kuten undulaatteja.

Oli myös yksi vähän isompi lintu.

Paljon näkyi flirttailevia pariskuntia. Eksälläni on täällä omassa puutarhassaan myös lintutarha, jossa undulaatteja ja kanarianlintuja. Näiden touhujahan voisi katsella vaikka koko illan.

Puisto on nyt auki iltaisin, koska sinne löydettiin henkilö vahtimaan puistoa. Mitä ystävällisin puistovahti puhui hepreaa vahvalla korostuksella , jonka arvelin olevan peräisin farsin kielestä ennenkuin  hän kertoi olevansa Azerbaidzanista. Tuon korostuksen vuoksi oletan hänen kuuluvan vuoristojuutalaisiin.  Kysyin saako ottaa kuvan , ja hän sanoi että kun on tämä aluspaita päällä,  mutta sanoin höpsistä, täällähän on niin kuuma.  

Tel Aviv blogin uusivanha koti

Tel Aviv blogini muutti uuteen /vanhaan kotiin, eli palasi Rantapalloon,  ja ensimmäinen postaus  uusivanhassa paikassa kertoo 3 kolmesta päämuseosta. Takaisinmuutossa tapahtui myös blogin nimessä pieni muutos.

Eli sen blogin löytää nyt täältä

Hevosenkarvaa sen pitää olla...

Täällä on taas ollut niin kuumaa ja kosteaa, mutta kävellä pitää aina kun voi:D   Muutama päivä sitten Eero-kissalla oli runsas aamiainen bussipysäkillä; joku laittaa sinne aika reilun määrän ruokaa. Minä jaan hieman ruokaa puistossa aikaisin aamulla : jo klo 6 aikaan aamulla kisut osaavat odotella aamupalaa.   

Eilen menin vihdoinkin ostamaan uuden lakaisuharjan.  Vanha harja  ei enään pysynyt kiinni kepissä vaikka yritin vaikka mitä (teippiä, sinitarraa...)  ja  oli vaikeaa saada kaikki lattian pölyt pois viime perjantaina.  Pölyä tulee nyt paljon sillä pidän aina  ikkunat auki,  koska en käytä ilmastointilaitetta,  ja puistoa vastapäätä on iso rakennusprojekti,  josta tulee hiekkapölyä tuulen mukana.  Vanha lakaisuharjani on  palvellut uskollisesti 5 tai 6 vuotta,  ja se on tehty hevosenkarvoista.   Synteettiset harjat eivät ole läheskään niin hyviä kuin hevosenkarvaharja, ja tiedän vain yhden kaupan, Tel Avivin eteläisessä osassa, missä sellaisia myydään.  Kauppa on niin sekava kuin vain voi olla; hieman kärttyisä omistaja ei kai ole järjestellyt kauppaansa pitkään aikaan;D

Nyt on sitten harja ostettu,  ja ostin myös hiuksilleni luonnonharjan,  jota olin jo pitkään halunnut,  ja heitin muutaman synteettisen ja liian kovan  hiusharjan roskikseen. Molemmat harjat haisivat hieman naftaliinille ,  joten niitä piti tuulettaa  kunnolla  ennen käyttöä.

Torstai-aamuna tapasin kantakahvilassani vieressä työskentelevän ystäväni, joka on lähdössä viikonlopun jälkeen vuosilomalle  Englantiin.  Hänen kahvissaan  oli niin kiva leppäkerttu että oli pakko kuvata se.  Minun kahvini oli pienempi , ja siinä oli sydän.💗

Tapasin myös toisen ystäväni, joka on pian lähdössä 3 viikoksi Intiaan miehensä kanssa. Kauhean  paljon rokotteita heidän oli pitänyt ottaa matkaa varten, sekä malariatabletteja, ja vielä erikoishyttyvoiteita.  Teimme pienen kävelyretken, etenkin kun tänään kosteus oli hieman alhaisempi, ja kävelykadulla torin vieressä tämä  talo oli juuri  kuoriutunut maalausprojektin jälkeen pressujen alta, ja  tuo sitruunankeltainen väri on kyllä pirteä.  Ennen maaulausta  talon seinät olivat kulahtaneen beigen väriset. Projekti ei vielä ollut ihan valmis, ja kauppojen kohdalla oli vielä tekemistä.

Kävellessä tulee huomattua kaikenlaista. Tuossa korkeassa tornitalossa on kalteva seinä.

Tässä vanhan  korjatun talon takana on tornitalo, ja  osassa tornitaloa hotelli.

Tämäkin talo oli juuri kuoriutunut pressujen alta, ja siinä tehtiin viimeistelytöitä.

Toinen tornitalo vanhan talon edessä.

Ystävän piti mennä kauppakeskukseen ostamaan lahja sukulaisille, ja menin mukaan. Kaupan ulkopuolella törmäsin Eliseteen, täällä pitkään asuneen  brasilialaisen laulajattaren,  jota olen aiemminkin kuvannut tänne blogiini, 2 kertaa , mutta en muista koska. Aina elegantin  Eliseten Mischka koira oli suloinen. 

Tässä yksi Eliseten lauluista (laulu alkaa kohdassa 0.39)

Kauppakeskuksen toisessa päässä oli joku tapahtuma lapsille. Putkia päällystettiin foliolla, ja lapsilla näkyi olevan tosi hauskaa . Täällähän lapsilla on vielä kesäloma, ja kouluun palataan syyskuun alussa.

Teetä ehkä?

Kuuma ja kostea jatkuu täällä edelleenkin, onhan nyt elokuu. Siitä huolimatta yritän joka päivä tehdä kävelylenkkejä vaikka hiki valuu. Perjantaina, viikonlopun  ensimmäisenä aamuna,  menin Levinsky-torin alueelle  ostamaan tofua aasialaisesta kaupasta,  ja koska  se ei ollut vielä auki, ihailin sen lähellä olevan kaupan (joka sekään ei ollut vielä auki)  ikkunassa olevia teekannuja. Tämä oli nätti,  mutta minulla ei kyllä ole minkäänlaista tilaa tällaiselle.  Juon joka päivä vihreää teetä , ja  olishan sitä kiva tarjoilla tuollaisessa setissä.

Kaupan ikkunoissa oli monen monta erilaista teekannu+kuppisettiä. 

Kaupassa oli myös käsinveivattavia kahvimyllyjä,  sellaisia mitä joskus käytettiin , mutta niistä ottamani kuva oli liian tärähtänyt.

Teekannun ja kupin yhdistelmä on aika kiva:)

Välillä tuntuu että sää on ihan mukava; esim. tästä jos kulkee aamulla eteenpäin niin ei pahemmin tunnu se kuumuus. Kadun talot ovat suurimmaksi osaksi sellaisia joista kadulle tuleva osa on pylväiden päällä, eli katos lähes koko kadun varrella,  ja kauppoja.  Kuvan otin kantakahvilani terassilta, ja oikealla näkyy osa Billien kukkakauppaa. 

Täällä kävelykadulla sen sijaan oli kostean kuumaa. ehkä koska talot ja puut pidättelevät tuulta. 

Oikein hyvää alkavaa viikkoa:)

Elokuussa on kuuminta

Aamulla kävin sairaskassani klinikalla  olkapääni ultrasoundissa.  Olkapäässä on jotain joka vieläkin  vaivaa vaikka portaissa kaatumisesta on kulunut jo yli 3 kk. Ei onneksi mitään vakavaa, mutta se että siellä on jotain tuntuu kun otan esimerkiksi puseron pois, tai nostan käsivarttani. Olen varma että jos olisin satuttanut vasemman puoleni (olen oikeakätinen) niin tämä olisi ohi jo kauan sitten.  Odottaessani vuoroani otin kuvan ikkunasta,  ja kuvassa vasemmalla näkyy Tel Avivin viimeksi valmistunut pilvenpiirtäjä, Sarona Tower, joka tosin ei ihan vielä ole täysin valmis, sillä alimmissa kerroksissa oleva muotiin keskittynyt kauppakeskus on vielä keskeneräinen. Kun klinikan ikkunasta katsoo alas niin näkee osan kahden korkean tornitalon  välissä olevan  ekologisen altaan.

Altaassa uiskentelee kaiken kokoisia koikarppeja, joista jotkut ovat tosi suuria vonkaleita, niin että mielessä kävi hetken ajatus että miltä tuollainen mahtaisi maistua lautasella;D Koikarpit voivatkin kasvaa todella suuriksi, Ne saattavat myös sairastua  koiherpekseen,  mutta Jerusalemin yliopistossa kehitettiin siihen lääke,  ja Israelin koikarpit ovat tällä hetkellä ainoita maailmassa jotka saavat koiherpesrokotteen.

Täällä on nyt kostean kuumaa, ja läkähdyn!  Oli jo mukavempia päiviä, jolloin tuntui että  ei tämä kesä oikeastaan niin paha ole täällä, mutta sitten tuli taas tämä kamala kosteus; eikä ihme sillä elokuu on kuumin kuukausi.  Jo pelkkä iltakävely Bambin kanssa saa hien pintaan.

Luonnon ihmeitä

Tänään esittelen teille eukalyptuspuun, sillä nyt on se aika jolloin eukapyptus pudottaa  vanhaa kuortaan.  Kodin viereisessä puistossa on muutama suuri eukalyptuspuu, ja muistan kuinka innostunut olin  kun ensimmäistä kertaa huomasin näitä irronneita puun kuoria.  Eukalyptuspuut ovat kotoisin Australiasta , ja niillä on syvät juuret, joilla se imee vettä syvältä maaperästä,  Tämä onkin syy miksi eukalyptuspuita päätyi tänne; niitä tuotiin tänne kuivattamaan suo-alueita,  jotka viime vuosisadan alussa olivat malaria-alueita. Sen jälkeen eukalyptuspuut ovat levinneet ehkä vähän liikaakin, ja kun joku aika sitten kaadettin eukalyptuspuita eräältä alueelta , siitä ärähtivät mehiläiskasvattajat.  Eukalyptuspuut ovat tärkeitä mehiläisten hunajatuotannolle, sillä tietyt eukalyptuslajikkeet kukkivat lähes vuoden ympäri.

Kerran vuodessa, kesän loppupuolella, eukalyptukset vaihtavat nahkansa eli vanha puunkuori irtautuu rungosta , ja putoaa maahan.  Australiassa  alkuperäiset asukkaat tekevät taidetta näistä kuorista. 

Kosketin suurta kuorenpalaa, joka vielä oli kiinni puun rungossa  , ja se irtosi ja jäi käteeni.. Kuva ei ehkä ole niin selkeä koska otin kuvat puhelimellani ,jonka kamera ei ole erityisen tarkka.

Ylhäältä puu oli jo lähes kuoriutunut.

Läheltä katsottuna puun uusi pinta näyttää tältä, Ensi vuonna  tämäkin on vanhaa kuorta.

Puiston edessä on leveä tie,  ja sen  takana alue, joka vielä joitakin kuukausia sitten oli luonnontilassa.   Siellä oli 5-6 suurta eukalyptuspuuta, ja kun siellä muutama kuukausi sitten alkoi suuri rakennusprojekti, hieman pelkäsin puiden puolesta. Suurin osa niistä kuitenkin jätettiin, ja niiden ympärille on rakennettu aita  niitä suojaamaan. Puut jouduttiin myös parturoimaan kunnolla jotta ne eivät olisi rakentamisen tiellä, mutta pääasia että puut säilytettiin.

Makrotex: Luonto

Makrotexin aiheena tällä viikolla on luonto, ja oikeastaan luonto on parhaimmillaan täällä talvella  ja keväällä, ja kuivimmillaan nyt elokuussa. Vihreää täällä näkee kiitos keinokastelun.  Tein kierroksen koiran kanssa viereisessä puistossa ja etsin luonnon merkkejä.  Aloitan oliivilla, joka on kuulunut tälle alueelle tuhansia vuosia , eli oikeasti kuuluu täällä luontoon, vaikka puiston kaksi oliivipuuta on istutettu sinne. Puiston oliivipuut  eivät voi kauhean hyvin sillä niissä on kypsymässä harvakseen vain muutamia oliivieja, kun taas olen muissa oliivipuissa nähnyt runsaasti kypsyviä oliiveja.

Kissat kuuluvat Välimeren  (kaupunki) luontoon. Tämä kisu katsoi minua hieman epäillen kun yritin kuvata , vaikka oli juuri saanut minulta ruokaa.

Muualta tullutta luontoa on tämä   Carissa macrocarpa,  jolla on jasmiinilta tuoksuvat valkoiset kukat, ja hedelmät joista teen hilloa.

Muualta tullut on myös tämä keltanokkainen  myna-lintu, joka lisääntyy ahkerasti ja pitää kamalaa räksytystä, Ei mitään kaunista linnunlaulua tämän linnun kohdalla...

Erilaisia palmuja näkee myös paljon luonnossa. Tämän taatelipalmun hedelmät ovat kypsyessään punaruskeita,  mutta eivät erityisen maukkaita (maistoin kerran..).

Muut luontopostaukset löydät täältä.