Silta

Tänä aamuna olin tosi tyytyväinen kun muutaman kirkkaan ja aurinkoisen ja lämpimänkin päivän jälkeen  satoi , ja oli hieman viileämpää. Tänne on luvattu viileämpi viikonloppu, mutta katselin pari viikkoa eteenpäin, ja  jo ensi viikon loppupuolella  asteet kipuavat yli 20 asteen , eivätkä enään mene päiväsaikaan täällä sen alle, joten lyhyen lyhyt talvi  on tosiaankin loppumaisillaan,  Olen täällä kertonut ad nauseam kuinka paljon enemmän pidän viileämmästä säästä täällä.  

Viime viikon eräänä aurinkoisena päivänä  kävimme kolumbialaisen ystäväni Glorian kanssa katsomassa uutta siltaa,  jonka kautta pääsee kaupungin itäpuolelle, jonka monikaistainen moottoritie erottaa tästä kohtaa Montefiore nimisestä kaupunginosasta. Tämän osan asukkaat ovat joutuneet kiertämään kaukaa päästäkseen toiselle puolelle tähän asti, ja vanhempi silta on autoilijoille ja jalankulkijoille. Kun siltaa rakennettiin ultrauskovaiset pitivät kamalaa meteliä,  koska siltatyöt  tehtiin  sapattipäivinä , sillä arkena vilkkaan moottoritien sulkeminen ei ollut mahdollista. Onneksi silta lopulta valmistui, ja uusi silta on upea.

Uusi silta on jalankulkijoille ja  pyöräilijöille, ja  molemmat osat oli hyvin erotettu toisistaan. Tosi kiva oli tuo puiden dekki jalankulkijoille. Tämä silta muuten helpottaa omaa matkaani kun menen esim. mammografiaan (pian taas edessä.,..) . Kivasti oli laitettu myös isoja kiviä istumista varten.

Näkymä toiselta suunnalta.

Ei hullumpi silta.

Huomasimme että silta on myös hyvä näköalapaikka:)  Suoraan edessä näkyy autoille tarkoitettu silta ja se leveä moottoritie.

Kuluneella viikolla kävin myös labrakokeissa sairaskassani klinikalla,  ja  labran alueella oli kiva nurkkaus pienille.  Viime vuonna  omalääkärini lähti pois,  enkä ole enään löytänyt  uutta yhtä ihanaa lääkäriä.  Ihana lääkärini antoi suurinpiirtein kaiken mitä pyysin, eli labrakokeet pari kertaa vuodessa. Koska olen riskiryhmässä,  olen ehkä hitusen verran luulosairas;D ja  kun kävin labrakokeissa pari kertaa vuodessa tiesin että olen ok. Uusi lääkärini ei ole erityisen ihana,  ja  ei suostu antamaan lähetettä labraan kuin kerran vuodessa...

Eräänä iltapäivänä tein Bambin kanssa hieman pidemmän lenkin, ja menin vihdoinkin katsomaan  kiipeilyseinää , joka rakennettiin viime vuonna jäähallin viereen. Kun tulin tuonne, jäähallista tuli juuri pikkupoikia jaakiekkoharjoittelun jälkeen. Kuulostaa ehkä kummalta että täälläkin jotkut pelaavat jääkiekkoa,  mutta oletan että poikien vanhemmat ovat kotoisin joko Venäjältä, USAsta, Kanadasta tai ehkä pohjoismaista....

Kiipeilyseinien lisäksi tuolla oli jonkinlainen Ninja Warrior-rata, Paikallinen versio Ninja Warrior-kilpailuohjelmasta on ylen suosittu, ja kaikki haluavat olla ninjoja....

Lopuksi vielä muutaman kissakuva. Tässä edessä näkyy Neko (kissa japaniksi) joka on syntyi kesän loppupuolella.  Takana oleva Groo syntyi sitä edellisenä  kesänä, ja molemmat ilmestyivät pieninä pentuina jostain talomme taakse. Molemmat olivat vuorollaan alussa niin arkoja että pysyivät  autojen alla piilossa lähes koko ajan, mutta vähitellen uskalsivat tulla jo esille kun toin ruokaa kissoille.  Molemmista tuli  kesympiä sterilisoinnin jälkeen.

Groo ja Neko ovat aika samannäköisiä ja välillä niitä on vaikeaa erottaa toisistaan, mutta Groon turkissa on on myös  vaaleanruskeaa sävyä kun taas Nekon turkissa on vain harmaita sävyjä. Entiset niin arat kissat  oikein pyytävät rapsutuksia tänään.

Euroviisuja kohti

Täällä Israelissa euroviisukarsinnat lähenevät loppuaan,  ja ensi viikolla valitaan Israelin edustaja kisoihin. En ole koskaan erityisesti innostunut katselemaan euroviisuja, mutta  sen sijaan pidän paljon  viisukarsinnoista täällä, joka omasta mielestäni on paljon viihtyisämpi kuin itse Euroviisut. Viisukarsinnat, joiden nimi suomennettuna  on "seuraava tähti Euroviisuihin", on pisin kaikkien viisumaitten karsinnoista.  Siihen menee pari kuukautta,  ja monta jaksoa alusssa menee  karsintojen katseluun, joka onkin mielenkiintoista.   Lopuksi valittiin 12 kilpailijan loppukilpailuryhmä,  joista tätä kirjoittaessa on jäljellä 8 kilpailijaa. Erikoista tänä vuonna oli  teini-ikäisten kilpailijoiden  määrä ja taso. 8 tämän hetkisistä loppukilpailijasta peräti 5 on teini-ikäistä. Suosikkini ovatkin  nuorimmat kilpailijat, mutta saapa nähdä ensi viikolla kuka viisuihin lähtetään.

16-vuotias Ella-Lee Lahav on suosikkini,   Ella-Lee on todella karismaattinen ja hyvä laulaja,  joka pitää eniten K-popista... Hän on kaikista kilpailijoista ajankohtaisin esiintyjä.

Or Brookman-Amrami.  Or on taaperona Ukrainasta  tai Venäjältä, en muista  kummasta, adoptoitu juuri 17 vuotta täyttänyt nuorimies,  joka on kasvanut miesparin lapsena. Or on todella eläytyväinen ja hyvä laulaja.

Tässä pieni otos Ella-Leen ja Orin duetosta.

19-vuotias Eden Alena voitti X-Factorin 17-vuotiaana, mutta ura ei oikein lähtenyt siitä liikkeelle ,vaikka Eden on mielettömän hyvä laulaja. Eden on toinen suosikkini.  Hänen vanhempansa syntyivät Etiopiassa.

Edit: Eden voitti karsinnan, ja oikeutetusti:)

Tässä Edenin studiolaulua viime vuodelta.

Gaya Shaki on 17-vuotias; taitava pianisti ja laulaja, joka mielellään säestää itseään pianolla.Gayalla on syvä hieno ääni.

Tässä näyte Gayan laulusta.

Viimeisin teineistä on 16-vuotias Lali, joka on powerhouse-laulaja.

Edit: Tänä vuonna Israelin edustaja on teini-ikäinen.....

Kaikkea sitä näkeekin

Kaikkea sitä näkeekin kun katselee ympärilleen. Tänään  ystävä oli kutsunut aamiaiselle , ja aamiaisen  jälkeen kävelin kotiinpäin  ,  ja ohitin kaupungin logistiikkakeskuksen. Keskuksen sisäänkäynnissä on aina ollut jotain mielenkiintoista kierrätystaidetta,  ja niin oli nytkin.

Aamiainen oli tosi hyvä, ja täyttävä, ja oikeastaan söimme sen lounasaikaan.  Kahviloiden aamiaiset täällä  ovat usein sellaisia, että niillä pärjäisi hyvin iltaan saakka. Tästä kuvasta puuttuivat salaatit, omeletit ja kahvit. Tarjoilija kertoi että jos haluamme,  noita pieniä kipposia täytetään uudestaan. Mutta ei  tullut tarvetta sellaiselle, sillä oli muutenkin niin täyttävää.

Menin logistiikkakeskuksen portista sisälle katselemaan näitä teoksia hieman tarkemmin.

Logistiikkakeskuksen portilla on vartijan koppi, ja vartija kertoi  luoneensa kaikki nämä kierrätystaideteokset.

Hän myös  kertoi että joutuu etsimään tälle taiteelleen uuden paikan, sillä logistiikkakeskuksen edessä olevaa katua tullaan laajentamaan.

Ihana leijona! Itse asiassa menin tuonne sisälle ihan muu mielessä: paikan kadunpuoleisen aidan vieressä kasvaa pomeranssipuu,  ja ajattelin kysyä voinko poimia siitä muutaman hedelmän..

Vartija väitti kivenkovaan että pomeranssit ovat sitruunoita.  Sanoin etteivät sitruunat ole oransseja, m mutta en viitsinyt alkaa väittelemään siitä ovatko ne sitruunoita vain pomeransseja  .  Kirpeitä ne ovat kuin sitruunat, mutta kuitenkin pomeransseja! Ymmärsin että  vartija halusi pitää "sitruunansa";D

Viime viikon loppupuolella törmäsin  melkein naapuriini Evelyniin asuinseutumme jättimarketissa. Tiesin että hän ja poikansa olivat liikkeellä autolla, joten jäin marketin kahvilatilaan odottelemaan kyytiä. Tämä kahvilatila, ja sen molemmilla puolilla olevat pienet kaupat jakavat marketin kahtia: niin että  toisella puolella on kaikki paitsi vihannekset ja hedelmät,  ja toisella puolella sitten hedelmät ja vihannekset. 

 Supermarketin alueella on aivan mielettömän ihana leikkipaikka lapsille.  Ei ollut tuollaisia kun olin lapsi....

Viime viikon puolella kävin myös eteläisen Tel Avivin puistossa, jossa papukaijat ovat sen verran rohkeita  että liikkuvat nurmikolla.   Kotini viereisessä  puistossa ne eivät laskeudu puiden latvojen korkeudesta, missä pitävät kamalaa meteliä.

Puistossa on pieni vihannespuutarha, jossa  linnunpelätin, mutta en nähnyt siellä kyllä mitään vihanneksia kasvamassa.

Ja taas  oli joukko tarhalaisia puistossa. Tällä kertaa heillä oli myös  teltta, ehkä sateen varalta.  Viime viikolla vielä satoi todella paljon, mutta tällä viikolla päivälämpötilat ovat nousseet, joten  selvästi on lämpenemään päin. Tammikuun lyhyt "talvi" on ollut ihana:  kylmempi kuin vuosiin,   ja alin lämpötila mitä näin makuuhuoneeni mittarissa oli 7 astetta eräänä iltana.

Hieno tapahtuma

3 sateisen päivän jälkeen aamulla paistoi aurinko, tosin iltapäivällä tuli vielä hieman vettä.  Minun täytyy perua aiemmat sanani, jossa väitin että  edellinen talvinen episodi oli se ainoa, sillä viime yö oli vuoden kylmin,  ja jopa niin kylmä että jouduin keskellä yötä laittamaan sukat jalkaani (sisällä oli 12 astetta). 3 päivän aikana satoi todella paljon, ja eilen illalla kun tulin kotiin näytti siltä että  meidän talon sisäänkäynnin edessä oleva  vesilammikko ulottuisi pian jo ulko-ovelle, mutta sellaista ei sitten onneksi tapahtunutkaan. Nyt kun tammikuu on lopuillaan niin voi sanoa että tämä tammikuu täällä on ollut erittäin sateinen. Hyvä juttu paitsi että sateet ovat muistuttaneet enemmän trooppisia sateita ja myrskyjä , ja asun puolitrooppisella alueella....

Torilla on tyhjää kun sataa.

Torin edessä olevalla aukiolla oli tyhjää sateisena aamuna.

Eilen oli sitten hieno tilaisuus kun Suomen suurlähettilään residenssissä  vietettiin Suomen ja Israelin diplomaattisten suhteiden 70-vuotisjuhlaa. Tuosta  70 vuotta vanhasta valokuvasta ei näy niin hyvin, mutta siinä näkyy Suomen silloinen ulkoministeri Ahti Karjalainen. Eilen oli siis todella sateinen päivä, ja saavuimme suurlähettilään residenssiin liian aikaisin. Eksä ei halunnut tulla autolla koska  pelkäsi ruuhkia. Tulimme tuonne 2 bussilla ja pienen loppumatkan taksilla.  

Koska tulimme liian aikaisin , oli vielä väljää.  Kuvan viulisti on  Denice , joka on entinen ammattiviulisti,mutta nyt töissä Suomen suurlähetystössä täällä. 

Pian sali alkoikin täyttyä vieraista, joita oli paljon aika  pienessä tilassa.  Tarjottavat olivat taas niin ihania: pieniä lohileipiä,  lihapullia (ei minulle..) ,  pikkuisia karjalanpiirakoita ja muuta hyvää.   Tämä jääjuttu oli tosi hieno, ja sen keskellä taisi olla ehkä vodkapullo.  Edit: Selvisi että se onkin  Kyrön Napue-giniä.

Kaikki odottivat illan kunniavierasta , ja sitten hän saapui....

Ei sitä joka päivä pääse kättelemään ja puhumaan presidentin kanssa.  Niinistön vieressä Suomen suurlähettiläs täällä Israelissa, Kirsikka Lehto-Asikainen.  Oli hieno tilaisuus.  Mutta kun tulin lähelle kotia, satoi niin paljon että  sateenvarjosta huolimatta olin litimärkä...

Lempiaikani sitrusten aika

Ihana sitrusten aika, olen ihan hulluna  sitruspuihin silloin kun niissä on hedelmiä.  Näen aina bussistani asuinkaupunkini keskustan alueella olevan pienen puistikon sitruspuut, ja viikon alussa päätin mennä katsomaan saisinko poimittua puista muutaman hedelmän. Minulle tulee tähän aikaan vuodesta kauhea hinku tehdä sitrushilloja,  ja nuo puiden sitrushedelmät eivät ole hyviä sellaisenaan syötynä, mutta loistavia sitrushilloissa.

Kaikkien puiden hedelmät olivat tosi korkealla, eikä alaosissa ollut hedelmiä. Ehkä kaupungin puutarhurit ovat tarkoituksella poistaneet alaosien hedelmät.... Mutta en halunnut kuin ihan muutaman...

Puissa on myös piikkejä, mikä vaikeutttaa hedelmien poimimista.  Enkä löytänyt kepppiä millä olisin voinut hieman ravistella puita. Lopulta onnistuin poimimaan yhden vaivaisen hedelmän....

Mutta ei hätää; myöhemmin samana päivänä kun vein Bambin ulos,  kävelimme kotikatuni loppupäähän, jossa on pieni piha, jossa pieni mökki ja suuri pomeranssipuu. Pomeranssipuun omistaja vuokraa mökkiä, eikä kukaan käytä puun hedelmiä, mutta hän ei kuitenkaan antanut lupaa poimia hedelmiä. Niitä putoo puusta maahan mädäntymään, Sattumalta pihalla oli puutarhuri, joka leikkasi pensaiden kuivuneita oksia pois. Sanoin että otan puusta muutaman hedelmän,  mutta ne olivatkin liian korkealla. Maahan pudonneista ei löytynyt hyviä.  Puutarhuri siirsi tikapuut puun lähelle ja poimi minulle noin  2 kiloa pomeransseja. Mahtavaa! Kun kysyin häneltä että tietääkö hän mitä näillä tehdään, sanoi hän ettei hänellä ole siitä aavistustakaan. Sama juttu muuten omistajan kanssa. Minä  kuivatan ohuesta keltaisesta osasta leikkaamani suikaleet, ja jauhan ne sitten pomeranssijauheeksi.   Siemenet taas ovat hyvin pektiinipitoisia. 

Talvi tuli ja meni, ja nyt on aurinkoista  ja huomenna pitäisi olla yli 20 astetta.  Täkäläisten mielestä täällä on edelleen talvi, mutta  minusta talvi oli se kylmä puolentoista viikon episodi  joka vielä viime viikolla aiheutti tulvia, hengenmenetyksiä ja paljon aineellista vahinkoa. Täällä on joka talvi suurinpiirtein viikon kestävä talvinen episodi, joka tänä vuonna oli kylmempi kuin vuosiin.  Käytin talvitakkiani enemmän kuin 2 kertaa, ja parin päivän ajan piti jopa laittaa sukkahousut  housujen alle, sen verran viileää oli. Mutta ei enään.  Sadetta tietysti tulee edelleenkin joskus   ennen loppukevättä,mutta ei enään  sellaista kuin viime viikolla. Aika outoa että täällä oli kylmempää kuin pitkään aikaan, ja samaan aikaan Suomessa harvinaisen leutoa....

Minusta tämä on kevät... Kukat kukkivat, luonto kukoistaa ja on aurinkoista. Talvitakkia ei ehkä enään edes tarvitse.

Torin luomumarketin ihana Herzel-kissa. En tiedä kuinka vanha Herzel on ,mutta jo vuosia se on ollut luomumarketin sisäänkäynnin edessä

Marraskuisia muistoja Helsingistä

Minulla on koneella  kuvia marraskuisesta Helsingin matkastani, jotka pitäisi saada  reistailevasta tietokoneestani muualle (ja ulkoinenkin kovalevy aika täynnä) joten laitetaan ne tänne, Saavuin Helsinkiin   marraskuun puolivälissä,  ja koska saavuin torstaina aamupäivällä Helsinkiin nukkumattoman yön jälkeen,  kului ensimmäinen päivä siitä toipuessa. Seuraavana päivänä eli perjantaina oli matkan ainoa aurinkoinen päivä,  ja keskustan alueella kuvasin muutamia Helsingin kauniita rakennuksia siellä kävellessäni.

Marraskuun 15. päivä ei lainkaan tuntunut marraskuiselta...

Samana päivänä kävin myös Triplassa, mutta en ehtinyt kunnolla tutustua  uuteen kauppakeskukseen  sillä matkaväsymystä oli edelleenkin hieman ,tai sitten se johtui pimeydestä;D

Olisin halunnut tulla uudestaankin Triplaan , sillä en saanut tuon vierailun aikana siitä kunnon käsitystä, mutta en sitten ehtinytkään tuonne uudestaan matkan aikana.

Viherseinä oli hieno!

Tästä Triplan kaupasta ostin värillisen heijastinnapin.  Tavallista heijastinta en täällä Israelissa viitsi käyttää sen jälkeen kun kerran joku tuli vetämään hihasta, ja kuiskasi että kaupan lappu oli jäänyt roikkumaan hihaan. Piti selitellä ettei se ollut kaupan lappu vaan heijastin....

Muut päivät olivatkin sitten aika harmaita, mutta ei se minua erityisesti häirinnyt.

Kävelin matkan aikana tosi paljon, ja lähes koko puolentoista viikon ajan kadut  olivat suhteellisen kuivat, joten  oli hyvä kävellä.

Kävin muutaman kerran kauppakeskus Redin WeFood-hävikkiruokakaupassa. Minusta tuo on niin hyvä idea! Olispa täälläkin tuollainen kauppa.

Onko kukaan teistä lukijoista käynyt WeFoodissa?