Uudelleen tutustumista

Kun vuoden aikana oli niin monta kuukautta täynnä  liikkumistakin rajoittavia sääntöjä,  kävin vain tietyissä paikoissa.  Tänään päätin lähteä pitkästä pitkästä aikaa  katsomaan Saronan puistoaluetta.  Saronan historiasta olen kirjoittanut v. 2009 täällä.

Kodin vierestä lähtevä bussi  pysähtyy aika lähelle Saronaa, mutta ensin piti kävellä aukion kautta toiselle puolelle. Aukiolle  oli lisätty  tuoli-pöytä-ryhmiä , mutta  huomasin että osa niistä ravintoloista jotka olivat tuolla ennen koronaa,  eivät enään olleet. Yksi hyvä ja edullinen paikka,  jossa tuli usein syötyä,  on nyt supermarketti.

Puu aukiolla, ja suihkulähde tai allas  takana.  Ensi viikolla  täällä on vaalit,  ja kuvitelkaa, 4.vaalit 2 vuoden aikana,  ihan kamalaa.  Syypää on  pääministeri täällä,  ja  mistä sen tietää vaikka tulisi   vielä 5 vaalit, jos ei päästä sopuun.  Vaalien järjestäminen  maksaa maltaita, ja  ne rahat olisi voitu mieluummin ohjata sinne minne niitä tarvitaan.  Jos jotain inhoan täällä, niin se on  nykyinen poliittinen tilanne. Nämä neljännet vaalit masentavat aikaisempia enemmän,  sillä näyttää siltä että   lopputulos on vain entistä  huonompi ja  sama pääministeri jatkaa ja jatkaa... 

Ennen puistioaluetta poikkesin  Saronan ruokahallissa ,  ja sisäänkäynti , josta olin ennen mennyt sisään, olikin kiinni, joten piti mennä sisään toista kautta.

Ruokahallikin oli todella muuttunut vuoden aikana: olin kyllä lukenut että uudet omistajat olivat poistaneet keskellä olevia ruokakojuja,  ja laittaneet istuimia niiden tilalle.  Monet paikat  olivat vielä kiinni, ja monet entiset paikat eivät enään olleet tuolla.

Saronan puistoalueen entisistä ruokapaikoista oli vain osa jäljellä, mutta toivottavasti  tulee uusia yrittäjiä jos tilanne ei huonone.

Kirkas ja lämmin päivä, taas.  Kylmä kausi on todella ohi. 

Saronan puistoalue on täynnä sitruspuita,  ja ne kukkivat nyt. Se tuoksu on hurmaava! Istahdin penkille yhden kukkivat  puun alle, ja olisin voinut jäädä sinne ihan vain sen tuoksun vuoksi.

Koi-kalojakin pitää katsella ennen poislähtöä. Ensi viikon lopussa täällä alkaa myös  Pesah, juutalainen pääsiäinen,  joka tänä vuonna loppuu silloin kun kristitty  pääsiäinen alkaa. Viime vuonna taisivat osua samaan aikaan.

Kaikenlaista

Pesulan kissahan siinä   ikkunan takana.  Eteläisessä Tel Avivissa  asustaa tämä kissaneito eräässä pesulassa,  jossa sillä on mukava peti , ja ruokaa ja juomaa.  Aamuisin usein bongaan sen tuossa ikkunan takana.

Parasta viikossa on ollut se  että  kahvilat ja ravintolat aukenivat taas.  Kävelykadulla torin vieressä oli niin mukavaa nähdä pitkästä aikaa ihmisiä istumassa kahviloissa.  Sisällä saa istua vain  rokotetut, ja rajoitettu määrä,  ja ulkona  myös ei-rokotetut,  rajoitetettu määrä sielläkin.   Tuo vanha kahvila onneksi   kesti vuoden  kestäneet rajoitukset,  mutta  lähes 5000 ruokapaikkaa eivät sellaista kestäneet. 

Torillakin on mukavempi käydä kun torin ruokapaikatkin ovat nyt auki. Tämä kuva on otettu aikaisin aamulla alkuviikolla,  ja aamuisin on ollut hieman viileää....

Viileää kunnes tuli tämä keskiviikko.... AIvan kamalan kuumaa,  ja kun se tulee yhtäkkiä , tuntuu tosiaankin aika kamalalta.  Tämä  ei onneksi kestä kauan , sillä huomenna pitäisi  jo olla normaalimpaa.  Talven ja kevään vaihtuessa (myös syksyllä ennen talvea)  on näitä  kuumia hiekkatuulipäiviä.  Nyt illallakin on melkein hellettä.

Torilla kävin ostamassa hieman hedelmiä  kuvassa näkyvän Abedin kojusta. Kuvassa näkyy myös yksi Abedin kissoista, Choko. Abed on torin tunnetuin myyjä, ollut mainoksissa ym.  ja  Värikästä Vegeä-kirjassa on kuva meistä kahdesta tuolla kojussa.  Abedilla on surullinen tarina:  muutama vuosi sitten hänen poikansa ammuttiin kuoliaaksi,  mutta en tuntenut hänen tarinaansa enemmän, ennenkuin luin siitä nettilehdessä  toissa viikolla.  Abed on  muslimi-isän ja juutalaisen äidin poika,  jonka vanhemmat  erosivat   pojan ollessa vuoden vanha.   Isä meni uudestaan naimisiin  musliminaisen kanssa,  ja äiti juutalaisen miehen kanssa,  joten Abedilla on  sisaruspuolia molemmista uskonnoista.   Huumeet hallitsivat elämää useita vuosia,  mutta torilla Abed on ollut 20 vuotta,  ja   jo hänen suuresta rakkaudestaan kissoja kohtaan  tietää että hän on hyvä ihminen. Kissoja on 6  tuolla, ja kaikki niin hyväkuntoisia kun saavat ruokaa ja rakkautta.

Nettiasioissa siirryin vähän parempaan eli asuntoon liitettiin valokaapelit,  ja tämä langanlaiha  teknikko joutui työskentelemään niiden asennuksessa 5 tuntia muutaman  tunnin sijaan,  koska tässä asunnossa on ennen minua tehty kaikenlaisia ihmeellisyyksiä, ja oli tosi vaikeaa saada kuljetettua valokaapelit yhdestä kohdasta toiseen, eli miten puhelinkaapelit kulkivat ennen tätä.  Kun katselette kuvaa, huomaatte että tuolla oikealla katto on matalempi,  sillä siellä on varasto, Ennen tehtiin  tuollaisia varastoja,  katon alle rakennettiin malala kerros jossa säilytettiin tavaroita. En edes muista mitä minulla on tuolla, mutta  teknikon laihuus oli tässä tapauksessa erittäin hyvä asia,  sillä  selvisi että sen  varaston  kautta piti johtaa kaapelia ,  ja hän onnistui mahtumaan sinne varastoon sitä varten .  Tietokoneeni on vanha enkä  erityisesti huomaa  että bittejä on nyt paljon enemmän,  mutta puhelimella huomaan eron.

Vanhoissa taloissa / asunnoissa löytyy ongelmia,  ja kauhukseni huomasin viikonloppuna  että rappukäytävän seinässä  , jonka takana  on keittiöni,  on märkä kohta ja maali on ruvennut hilseilemään.   Voin kyllä syyttää itseäni  sillä keittiön kraana on vuotanut muutamia kuukausia, mutta en ajatellut että  siitä voi tulla tuollaisia ongelmia.  Löysin  kotikadulla asuvan Evelynin kautta todella mukavan   putkimiehen,  joka laittoi ensiapua,  ja tulee huomenna korjaamaan   loput, ja vaikka pelkäsin  jo hurjia laskuja toimenpiteistä,  niin lasku on pienempi mitä pelkäsin, onneksi.

Tänään käytiin pienellä retkellä eksän kanssa,   mutta  ei ollut mitään erityistä kuvattavaa paitsi nämä ihanat villikukat:  villisyklaameja  ja vuokkoja. Kumpaakaan ei saa poimia mutta ihailla saa:)

Kaunista loppuviikkoa ja  toivottavasti kylmä väistyy vähitellen Suomessa

Iltapäiväkävely joen varrella

Eilen iltapäivällä teimme eksän kanssa pienen retken  Nahal Sorekin luonnonpuistoon,  joka on keskisen Israelin alueella. Koska lähdimme liikkeelle  vain pari tuntia ennen pimeän tuloa,  puiston  lyhyt reitti oli juuri sopivan pituinen. En ollut koskaan aikaisemmin  ollut tuolla ,  ja ihastuin heti.  Luonto oli vielä ihanan vihreää,  kuten kuvan  kiiltomalvat,  jotka täällä lähialueellani ovat jo aika nahistuneen näköisiä.

Mikä parasta, olimme ainoat ihmiset tuolla puistossa.   Oli ihanan hiljaista ja kaunista.  Tämä on lähellä aluetta missä  Sorek-joki laskeutuu Välimereen. 

Vihreää oli joka puolella.

Puistossa on monta eukalyptuspuuta, mutta puiston eukalyptuspuut näyttivät hieman erilaisilta kuin kodin edessä olevan puiston eukalyptuspuut.

Joen varrella kasvavan eukalyptuspuun juuret olivat muodostaneet ikäänkuin majan .

Tämänkin eukalyptuspuun runko oli aika erikoinen.

Sitten kuului miaou,   ja näimme nuoren kissan, joka seurasi meitä reitin loppuun saakka.  Kissa oli  selvästi tottunut ihmisiin,  ja mietin mistä se oli ilmestynyt tuonne. Lähellä on kibutsi, ehkä sieltä.

Joen varrella näkyi myös useita lintuja, kuten jalo-ja harmaahaikaroita. Näin miten haikara nappasi kalan joesta. Tästä kohtaa on ehkä aiemmin  päässyt toiselle puolelle mutta nyt ei, ellei halua  kastella jalkojaan.  Jossain kyltissä luki että vesi on saastunutta, mutta  eksän mielestä siinä luki niin jotta ihmiset eivät tulisi kalastamaan tuonne. Mene ja tiedä....

Jalohaikara.

Jatkoimme matkaa,  ja kissa seurasi meitä koko ajan.  Toisella puolella on  kilpikonnasaareksi  kutsuttu alue, jossa on kilpikonnia,  mutta sinne ei nyt pääse. Kilpikonnista puheenolleen, Israelin rantaviivalla oli suuri  luonnonkatastrofi toissa viikolla,  kun valtava määrä bensiiniä ja tervaa ajautui   ranta-alueelle myrskyisän viikonlopun jälkeen.  Pienet kilpikonnavauvat  olivat  tervan peittämiä, ja suurin osa kai saatiin pelastetuksi,  ja vapaaehtoiset puhdistivat rantoja, mutta kestää ennenkuin tuollaisen katastrofin jäljet ovat poissa.  Tällä viikolla selvisi  että syypää öljyvuotoon oli Iranista lähtenyt libyalainen laiva,  joka oli tahallaan poistanut  öljyä Välimereen,  ja jota myrsky toi sitten tännepäin.  Ekoterrorismia siis.

Tulimme reitin loppupäähän ,  joka näytti hieman erilaiselta.  Siellä kasvoi  sisalagaavekasveja.   Ensin luulin että nämä ovat niitä agaaveja joista tehdään agavesiirappia,  mutta näistä agaaveista tehdäänkin sisalia, mitä on esimerkiksi kissojen kiipeilypuissa ja raappimistelineissä.

Täällä näkyi jo dyynejä,  ja takana on kibutsi jonka alueella maan suurin desaalinaatiokeskus, jonka kautta saadaan suurin osa juomavedestä täällä. Jos tuonne kiipeää näkyy myös meri.

Kissa  seurasi meitä vielä jonkun aikaa kun kävelimme poispäin, mutta kiipesi sitten eukalyptuspuuhun.

Kissa jäi hiemaan vaivaamaan minua: pääsiköhän se pois puusta, löysikö se sinne missä se saa ruokaa. Toivottavasti...

Alueella kasvoi myös paljon keltasinappia , joka kukkii nyt.,Harmittelin etten ollut ottanut pussia mukaani, ja tungin keltasinapin lehtiä ja kukkia farkkujakkuni taskuihin.  Ne päätyivät salaattiini tänään

Helmikuun loppu

Viime postauksessa mainitsin että täällä harkittiin  torstaina alkavaa ilta& yö-lockdownia,  ja sellainen tulikin, ja on voimassa vielä tämän  tulevan illan ja yön.  Sen piti vähentää Purim-juhlaan liittyviä  juhlimisia , mutta  monet järjestivätkin  täysin  rajoitusten vastaisia juhlia päiväsaikaan,  eilen Carmel-torin  alueella, ja tänään Jaffassa.  Ei sitten ihme jos maaliskuun 9.  päivälle kaavaillut seuraavat helpotukset perutaan,  kun  silloin näkyy koronatilastoissa näiden juhlien vaikutukset. Että voikin  suututtaa sellainen:  satoja nuoria ihmisiä, ilman maskeja, ilman turvavälejä   juhlimassa , tosin ulkona  mutta ei sillä väliä. 

Eilen aamulla matkustin bussilla  Tel Avivin keskustaan,  ja ihmettelin kun  ei Purim-juhlaa näkynyt missään, ei ihmisiä naamioasuissa, ei mitään. Normaalisti jo pari päivää ennen Purim-juhlaa katukuvassa näkyy paljon naamioasuisia ihmisiä. Korona on kyllä latistanut tunnelman.  Taisin olla kuitenkin liian aikaisin liikkeellä. Odottaessani toista bussia  maustetorille, katselin bussipysäkin takana olevaa telttaa , jossa voi tehdä ilmaisia  koronatestejä. Takana  on toinen teltta, mistä voi hakea rokotuksen,   ja ainakin Tel Avivissa  rokotteen hakeminen on helppoa,  kun tuo paikka on aivan keskustassa eikä tarvitse  edes aikoja rokotteeseen. Silti olen ymmärtänyt että etenkin nuorten aikuisten parissa on  rokotuslaiskuutta. 

Kun tulin ulos bussista, näin Punahilkan.  Pyysin saada kuvata,   ja  sainkin,  mutta valo-olosuhteet tuolla olivat vähän huonot. Punahilkka ihmetteli miksi hän oli ainoa naamioasuinen, mutta  lohduttelin että myöhemmin varmaan näkyy muitakin.

Ostosten jälkeen  bussilla asuinkaupunkini Holonin keskustaan,  ja kaukaa näin nämä kamelit, mutta ne eivät olleetkaan oikeita kameleita. Muistin että  vaikka kaupungin perinteinen Purim-karnevaalikulkue oli peruttu jo toisen kerran,  kaupunki halusi kuitenkin järjestää jotain  värikästä asukkaille. 

Hän oli pukeutunut morsiameksi.....

En tiedä mitä tämä asu esitti, mutta siihen oli käytetty paljon lusikoita ja muita keittiöstä löytyviä  välineitä.... Teepannu keikkui miehen pään päällä.

Elävä patsas,  jota ensin luulin ihan värikkääksi , elottomaksi patsaaksi, mutta ihan oikea ihminen siellä olikin.

Vastaan tuli oranssiasuinen keppikävelijä.   Ehkä tämän piti olla viime vuoden peruutetussa Purim-kulkueessa, sillä kulkueissa on yleensä aina myös korkeita keppikävelyhahmoja.

Sama vielä takaapäin.

Jatkoin kävelyä ja ohitin nämä kaksi hahmoa.

Sitten vastaan tuli tällainen hahmo. Ei aavistustakaan mitä  tuo kultainen hahmo esitti, mutta mieleen tuli Intia. Satu?

Sama takaapäin.

Kävelin kohti bussipysäkkiäni.  Pikkutytöille prinsessa-asu on  aina se paras.

Päätin matkustaa bussilla pari pysäkkiä eteenpäin omasta pysäkistäni,  sillä olin lukenut että vanhan ostokeskuksen aukio on yksi 4 paikasta minne kaupunkin on järjestänyt jotain, etupäässä lapsille.

Sielläkin oli korkea oranssipukuinen hahmo.

Sama takaapäin. Tuolla oli hieman tungosta. Kaikilla oli maskit , mutta toivon että he olivat myös rokotettuja.

Yritin katsoa mikä aiheutti tuon pienen tungoksen.

Syy tungokseen oli keijukainen,   joka puhalsi ilmapalloja lapsille.

Hyvää helmikuun loppua ja kevään odotusta💚