keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Vesikukkia

En ole viimeisen viikon aikana päässyt kauheasti liikkumaan,sillä viime torstaina kaaduin jalkakäytävältä kadulle ja loukkasin nilkkani. Onneksi en pahemmin ,sillä parin päivän kovan kivun jälkeen kivut hellittivät ja nilkkatuki auttoi myös. Olinpa kömpelö!
Tänään kuitenkin nilkka tuntuu jo paljon paremmalta ja olin lähellä Tel Avivin kaupungintalon aukion nurkassa olevaa ekologista lampea.Siellä olevat vesikukat ovat upeita ja hienoja kuvauskohteita:)

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Uusi vuosi ja ympäristöhavaintoja

Kotini viereiselle bussipysäkille,jota käytän paljonkin,ilmestyi tällä viikolla tämä laite joka ilmoittaa,milloin seuraava bussi on tulossa.Kiva,sillä bussi on aina välillä myöhässä...Vielä tuo ei toimi,mutta varmaankin pian.
Kun bussipysäkistä kävelee hieman eteenpäin,vastaan tulee jo puiston aluetta ja sen kaksi oliivipuuta.Oliivit ovat ihan kohta kypsiä mutta näiden puitten oliivit ovat tänä vuonna isoja mutta muhkuraisia ja reikäisiä.
Puiston taatelipuut ovat myös täynnä hedelmiä
Harmi vaan etteivät nämä taatelit kelpaa syötäväksi
Ja nyt illalla alkaa Rosh Hashana eli juutalainen uusi vuosi.Tästä illasta tiistai-iltaan saakka ei ole julkista liikennettä ja pyhää siis 2 päivää.
Uutena vuotena kuuluu syödä makeaa jotta vuodestakin tulisi makea,ja  uuden vuoden pöytään kuuluvat granaattiomenat,hunaja ja omenat.

Sunnuntaiklassikko 16.9


Kauniin "Come Saturday Morning" kappaleen sävelsi Fred Karlin ja sanoitti Dory Previn vuonna 1970.Ensimmäiseksi sen levyttivät The Sandpipers ja se oli Liza Minellin tähdittämässä "The Sterile Cuckoo" elokuvan ääniraidalla. Laulu oli myös Oscar-ehdokkaana.

Laitan tänne Rumerin version laulusta.Rumerin ääntä on verrattu Karen Carpenterin ääneen ja vaikka tämä versio onkin hidas,on se mielestäni ihana! The Sandpipersien version voi kuulla täällä.

Muut klassikot löytyvät sitten täältä.

lauantai 15. syyskuuta 2012

Koneetkin osaavat esiintyä


Tel Avivin Eretz Israel-museossa on lokakuun 8 päivään saakka hurmaava maaginen koneshow.Kyseessä on venäläinen kineettinen teatteri Sharmanka,jonka perusti Eduard Bersudsky vuonna 1989 Pietarissa.Vuodesta 1996 tämä erikoinen teatteri on pitänyt majaansa Glasgowissa,Skotlannissa.Löysin videon netistä ja kuten siitä huomaa,esitys on  ihastuttavan erikoinen,hieman aavemainen.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Hyvästejä ja muutakin

Meidän puistoon asennettiin vihdoin tällaiset jokamiehen kuntolaittet:) Itse asiassa ne ovat hieman puiston ulkopuolella,kuten kuvastakin näkee. Pohjustus paikalle tehtiin jo kesän alussa,ja kun tulin Suomesta olin varma,että laitteet ovat jo tuolla mutta ne asennettiinkin vasta viime viikolla.Tuonne tuli vain 3 laitetta,vaikka tilaa tuolla alueella olisi ollut vielä useammallekin,mutta  kiva että ne ovat tuolla ja olenkin jo käynyt niitä kokeilemassa!
Lempikahvilani Sugar Daddy laajenee,sillä viereinen liiketila vapautui,ja pikku kahvilakonditoria  saa lisätilaa.Liiketilojen seinä hajotetaan lähiaikoina ja niinpä tuolla saikin raapustella seinään mitä tahtoi.Oma panokseni oli tuo vihreä vihainen lintu;D
Tänään olin taas S.A.C.H-talossa,ja siellä oli hyvästien aika:suurin osa lapsista on nyt yöllä lähdössä kotiin,eli tansanialaiset,sansibarilaiset,burundilainen äiti ja tytär sekä angolalainen Moises. Kuvassa oleva tansanialainen Suleiman on ollut siellä kaikista kauimmin;melkein 5 kuukautta.Vaikka hän oli erittäin iloinen kotiinlähdön vuoksi,niin hyvästit saivat hänet hieman surulliseksi.
Äitinsä selän puolella oleva pikku burundilainen Clairia sotki tussilla vaaleat housuni,mutta se oli oma vikani:a)koska käytin vaaleita housuja b)koska toin heille tussikyniä. 
Angolalainen Moiseskin on lähdössä kotiin.Hän on ollut tuolla melkein yhtä kauan kuin Suleiman. Lapsilla on melkein poikkeuksetta matoja ja tulehduksia elimistössään tuonne tullessaan,eikä heitä voi leikata ennenkuin niistä on päästy eroon.Joillakin prosessi kestää kauemmin kuin muilla.
Kotiinlähtö oli saanut pojat kunnolla innostumaan ja tuolla rummutettiin oikein kovaa,kunnes eräs naapuri tuli valittamaan...
Etiopialainen herttainen Marta ei vielä lähde kotiin.

maanantai 10. syyskuuta 2012

"Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa...."

Uudistettu  talo Bialik-kadulla Tel Avivissa.Vanha rähjääntynyt talo sai uuden ilmeen,kun siihen yhdistettiin nykyaikaista rakentamista,mutta jäljelle jätettiin myös jotain vanhasta talosta.Tulos aika hyvä!
Otsikon lause on Raoul Wallenbergin,jonka syntymästä on tänä vuonna kulunut 100 vuotta."Olen vastaaanottanut tämän tehtävän,enkä voi palata Tukholmaan,ennenkuin tiedän,että olen tehnyt kaikkeni pelastaakseeni mahdollisimman monta ihmishenkeä".Näin hän vastasi,kun häntä pyydettiin menemään turvaan vuonna 1945.Raoul Wallenberg oli ruotsalainen diplomaatti,joka toimi toisen maailmansodan aikana Unkarissa ja pelasti kymmenien tuhansien juutalaisten hengen.Neuvostoliittolaiset joukot pidättivät Wallenbergin vuonna 1945 ja hänen ilmoitettiin kuolleen vankilassa vuonna 1947,mutta hänen kuolemastaan on spekuloitu vuosikymmeniä eikä vieläkään tiedetä tarkkaan,missä ja miten hän kuoli.Ruotsi ei koskaan hyväksynyt Neuvostoliiton selitystä Wallenbergin kuolemasta.Wallenbergin saavutukset muistuttavat,että rasismin vastaista taistelua tarvitaan jatkuvasti.
Menin tänään Israelin kansallisrunoilija Bialikin kotitalomuseoon,jossa on juuri nyt Wallenbergin muistonäyttely.Näyttely ei ollut itse Bialikin kauniissa museossa,vaan siihen kuuluvassa pienemmässä sivurakennuksessa.Näyttelyyn pääsee ilmaiseksi.
Pikkukamerallani ei sisätiloista saanut parempaa kuvaa..
Wallenbergin kiertävä muistonäyttely on Ruotsin instituutin(Svenska Intstitutet) järjestämä ja se on kiertänyt Budapestissa,Washington D.C:ssä,New Yorkissa,Genevessä,Moskovassa ,nyt Tel Avivissa ja tämän jälkeen vielä Berliinissä,Ottawassa ja Torontossa.Vuonna 2012 Ruotsissa kunnioitetaan Wallenbergin muistoa erilaisilla tapahtumilla.
Raoul Wallenberg myönsi tällaisia suojapasseja,jotka pelastivat yli 20 000 tuhannen juutalaisen hengen. 

Netissä on paljon tietoa  Raoul Wallenbergistä:
Täällä ja täällä englanniksi
sekä täällä ruotsiksi

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Sunnuntaiklassikko 9.9


Meksikolainen,Costa Ricassa syntynyt laulaja Chavela Vargas kuoli hieman yli kuukausi sitten 93-vuotiaana. Vargasin musiikkiin tutustuin aikoinani espanjaa opiskellessani ja hänen tuotantoaan löytyy levyhyllystänikin. Pidän ranchera-tyylistä,jota Vargasin musiikki edustaa ja hänen äänessään   on jotain,joka nostaa ihoni kananlihalle. Vargas esiintyi myös monessa Pedro Almodovarin elokuvassa.

Muut viikon klassikot löytyvät sitten  täältä