Ei tippaakaan

Jättiläisen kengät kauppakeskuksessa

Otsikko viittaa  siihen ettei meidän talon kraanoista tule tippaakaan vettä.   Kaikki alkoi aikaisin eilen aamulla,  kun  kevytraitiotietä rakentava   yritys  vahingoitti  alueen päävesiputkea.  Se vaikutti koko meidän kaupunginosan ja myös  sen ulkopuolella olevien  rakennusten vedentuloon.  Meidän talossa on vesivarasto,   ja iltapäivällä oli vielä vettä , mutta kun vesivarasto tyhjentyi, loppui veden tulo joskus klo 17 aikaan eilen .  Kaikki soittivat kaupungin palvelunumeroon  ja sieltä sanottiin että asia on hoidossa,  ja eilen klo 23 aikaan  tuli vettä taas  niin että rakennuksen vesivarasto   täyttyi,  ja aamulla vedentulo oli normaalia. Mutta kun tulin myöhemmin kotiin,  kraanoista tuli vain  muutama tippa ja nyt  taitaa olla jo 6 tunti ettei tule tippaakaan vettä koko rakennuksessa.   Nyt  illansuussa selvisi myös että talon vesipumppu, joka johtaa vettä  asuntoihin (en tarpeeksi ymmärrä näistä asioista) ei toimi, koska ei tullut vettä,  ja on siis vahingoittunut.

Eli tosi kurja tilanne,  ja  vesilaitos väittää että ongelma on korjattu, mutta kaupunginosan    WhatsApp-ryhmässä on selvinnyt että monissa taloissa vedentulo tosi niukkaa,  ja meillä siis ei tule mitään, Ja viikonloppuna tosi hankalaa saada ketään  korjaamaan sitä vesipumppua.

Onneksi seinänaapurini, jotka vasta tänään tulivat kotiin vauvan syntymän jälkeen, kertoivat että jätehuoneen  kraanasta tulee vettä,  ja naapuri oli vielä niin ystävällinen että otti ämpärini ja toi sen minulle täytettynä.  Eli jotain vettä sentään, jota pitää hakea ämpärillä.....

Edit: Tuon kirjoitin eilen, ja illalla myöhään, sen jälkeen kun joku ammattilainen oli käynyt tekemässä jotain katolla,  vettä tuli taas,  samoin aamulla, mutta sitten väheni taas.  Taas piti kutsua  joku ammattilainen  paikalle,   ja vesiallas täyttyi ja on vettä, mutta kun allas tyhjenee , ei taas ole vettä. Kaupungin  kaikille asukkaille avoimessa  Fb-ryhmässä selvisi  että   vedentulo oli ongelmallista monessa kohtaa kaupunkia, täällä lähialueella,  ja taitaa olla ryhmäkanteen paikka ....En oikein ymmärrä näistä vedentuloasioista, mutta täällä vanhoissa kerrostaloissa , kuten siinä missä asun, on katolla vesiallas, joka on vesisäiliö.  Uusissa rakennuksissa ei sellaista ole.

Samassa kauppakeskuksessa  oli näyttely nimeltä "Liisa illuusioiden maassa",  ja  siellä oli erilaisia peilejä sekä muuta hauskaa. Tässä peilissä näkyvät vain vaatteitteni värit.

Ja sitten oli taikapeili joka loihti minusta tosi pitkän ja hoikan;D

Edelllisellä kerralla kun kävin tuolla  paikassa oli kahvila, mutta nyt kahvila oli poissa ja tilalla nämä peilit ja muut  jutut. Kahvila oli ollut tuolla tosi pitkään,   ja yllätyin kun sitä ei enää ollutkaan tuolla.

Kauppakeskuksen  galleriassa  huomasin tosi mielenkiintoisen näytttelyn,  jonka  tarkoitus oli huomioida pois heittämämme   roskien määrä ja mitä niille tapahtuu.. Kaikissa kuvissa  olevat  vaatteet näyttivät kaukaa  hyvän näköisiltä vaatteilta,  kuten tämä, joka on tehty pullonkorkeista,  mutta läheltä huomasi että ne on tehty jätemateriaaleista.  Kun  laitoin muutaman kuvan  näyttelystä  Instagramiin,   valokuvaaja kirjoitti minulle että oli joitakin vuosia sitten viettänyt  muutamia  kuukausia  Lapissa, mm. Kilpisjärvellä, ja kuvannut siellä  revontulia.   Selvisi että valokuvaaja  on yhden ihmisen mediatoimisto, joka  erilaisilla tempauksilla ja  videoilla  yrittää saada ihmiset vähentämään esim. muovin sekä halpamuodin  käyttöä. Kaikki kuvien mallit ja  asujen suunnittelijat toimivat vapaaehtoisesti tässä projektissa.

Morsiamen asu tehty poisheitetystä muovista.

Tässä asussa  käytetty pullonkorkkeja ja muovia.

Hänen  jakkunsa  on tehty kertakäyttökasseista.

Tällä viikolla oli suuri  harmistuksen paikka kun huomasin että joku oli lähes kokonaan tuhonnut "perunamaani",  Muutamia kuukausia sitten huomasin unohtaneeni käyttää perunan, johon oli kasvanut ituja.  Laitoin perunan takapihalla olevaan suureen ruukkuun, josta poistin  siellä kasvaneet   rikkaruohot, ja hoidin "palstaani" viemällä sinne säännöllisesti vettä  ja lisäämällä multaa.  Perunan varret olivat kasvaneet tosi hyvin,  ja laskin että ennen juhannusta minulla on muutamia uusia perunoita, mutta  viikon alussa joku oli työntänyt  ruukkuun  jonkun kuivanhtaneen pensaan,  ja tuhonnut perunani!  Pikkuruisia pottuja oli 4 joista yksi vihreä, joten jätin sen ruukkuun, ja tuhoutuneissa juurissa oli pikkuruisia  mukuloita joista olisi vielä tullut pottuja.  Keitin pikkuruiset potut,  päälle voita ja tilliä, ja hyviä olivat, mutta kun  ne olivat minimaalisen kokoisia niin eihän tuossa mitään syötävää ollut.

Eilen perjantaina kävin taas  samassa vanhassa kauppakeskuksessa,  jossa torstaisin ja perjantaisin ruokatori, josta voi ostaa valmista , eri etnisten keittiöiden ruokaa kotiin, tai syödä paikan päällä., Tämä koju on suurin , Samaan aikaan kauppakeskuskessa oli myös  second hand-tapahtuma,  ja  monta vaatekojua,. Kauppakeskuksen katolla oli  vaatteiden vaihtotapahtuma, mutta en mennyt sinne , sillä tarkoitus oli mennä toiseen tapahtumaan.

Olin matkalla  Houses  from Within-tapahtumaan.  Vihdoin täällä tuntuu että  on palattu normaaliin: PCR-testit tänne tullessa peruttiin kaikilta,  viime viikolla oli suuri katuruokafestivaali  pitkän tauon jälkeen,  kesäkuun alkupuolella suuri vegaaniruokafestivaali  myös pitkän tauon jälkeen , Pride-tapahtumat ja kulkueet ,  ja nyt tämä Houses from Within-tapahtuma, jossa pääsee tutustumaan lähes 200 paikkaan, minne ei muuten pääsisi.  Osaan pitää rekisteröityä  , osaan ei , ja osa on eri aiheisia kierroksia, jotka liittyvät arkkitehtuuriin.  En ollut ensin  ajatellut mennä mhinkään,  mutta keskustan alueella oli japandi-tyyliin kunnostettu piha-asunto, jonka halusin nähdä. Tämä oli pimeän ja huonokuntoisen asunnon kunnostaneen arkkitehdin, joka myös sisustussuunnittelija,  asunto.  Kun tulin paikalle , oli pitkä jono,  ja  sisään pääsi kerrallaan  vain muutama henkilö. Kengät piti myös ottaa pois ennenkuin astui sisälle. Täällähän ei melkein kukaan ota kenkiä pois sisään tullessa, mutta tähän asuntoon tullessa pitää ottaa kengät pois.  Asunto on talon takana ,  paljon alempana, ja siihen kuuluu oma piha. 

Koska ulkona  oli pitkä jono, ja aikaa kierrellä asunnossa vain lyhyen aikaa, napsin nopeasti vain muutaman kuvan. Sisään tullessa tuntui niin tutulta; minusta asunnossa näytti enemmän  skandinaaviselta kuin japanilaiselta mutta esim. vanhempien makuuhuoneessa sänkynä oli japanilainen tatamisänky.  Vaihdoin  pari sanaa  asunnon omistajan /arkkitehdin/sisustussuunnittelijan kanssa.

Pariskunnalla on kaksi pientä tytärtä,  jotka jakavat  pienen huoneen,  ja  tämä kerrossänky ihastutti. Ylempään vuoteeseen vievät  portaat, joissa on säilytystilaa,  ja kummassakin sängyssä on lamput sekä pieni hylly kirjoille.

Tällainen terassipiha  ihan kaupungin keskustassa, lähellä kaikkea ,  on kyllä mahtava juttu.

Eilen illansuussa kun  korjaaja tuli katsomaan mitä vesiongelmalle pitää tehdä,  jouduin olemaan katolla jonkun aikaa.  Tässä näkyy samarealaisten  pikkuruisen kaupunginosan taloja. Katolle ei ole kauhean helppo mennä, sillä oven tilalla on luukku,   josta pitää jotenkuten mahtua kulkemaan katolle ja sieltä pois. 6 vuotta sitten kuvasin eri suunnista näkymiä katolta, ja niistä huomaa miten paljon lähialue on sinä aikana muuttunut.

Tämän ison toimistotalon tilalla oli silloin vielä  villiintynyt alue, jossa kävin usein Bambin kanssa kävelyllä. Tällä viikolla alkoi myös lämmetä kunnolla,  ja  nyt on peittona vain lakana.

Lämmintä riitää

Hyvää huhtikuun alkua teille:) Täällä  huhtikuu, tai maaliskuun loppu, alkoi sään muutoksella,  kun  sateinen ja viileä kausi loppui, ja sateeton ja lämmin kausi alkoi. Tänäänkin on päiväsaikaan 28 astetta,  ja ensi viikolla 30 asteen päiviä,  kiitos  aavikkotuulien.  Lämmin kausi alkoi niin äkkiä, että  kesti hetken ennenkuin tajusi että  sateita ei enää tule ennenkuin  joskus lokakuun loppuvaiheilla,  ja että  lämpimät vaatteet voi nyt laittaa pois.

Viikko sitten illalla ja  aamulla oli vielä viileää,  ja  viime lauantai-iltana näin  talomme WhatsApp-ryhmässä kommentin jossa kerrosnaapurini kertoi löytäneensä talon sisääntuloaulasta  pikkuruisen kissanpennun. Hän oli laittanut aulan vieressä olevaan tilaan  pienen laatikon, jossa pehmeä pyyhe alla ja päällä, ja tonnikalaa sen viereen. Hän myös pyysi ettei pentua laitettaisi sieltä ulos. Menin katsomaan pentua, ja huomasin että se oli aivan pieni, sellainen joka tarvitsee lämpöä, joten otin pennun asuntooni.   Mitään emoa en ole täällä talon lähellä nähnyt,  joten on mysteeri miten pentu päätyi taloomme.  Tarkistin pennun, ja arvioin sen iäksi 3-3.5 viikkoa, sillä  pennulla oli jo hampaat, korvat kehittyneet ja silmien väri oli jo suurimmaksi osaksi  muuttunut sinisestä tummemmaksi. Oli myös helppo nähdä että kyseessä  oli poikapentu. Ilmoitin  naapurille että kissa on minun luonani, ja laitoin pehmeän pyyhkeen punaiseen pahvilaatikkoon,  ja toisen pyyhkeen päälle.  Muistin että minulla on kaapissa kissojen äidinmaitokorviketta,  mutta  viimeinen päiväys oli mennyt ohi jo aikoja sitten , ja maitojauhe muuttunt ruskeaksi, joten se  piti heittää  pois. Annoin kissalle sen sijaan  pipetillä vettä,  sillä tuon ikäinen ,  emosta erotettu pentu  tarvitsee nesteitä.

Laitoin laatikon kissanpentuineen  sänkyyni , mutta hieman kauemmas kun menin nukkumaan, mutta pentu kömpi ulos laatikosta ja peiton alle viereeni.  Laitoin pennun takaisin  laatikkoon 2 kertaa, mutta molemmilla kerroilla se tuli uudestaan viereen peiton alle, joten annoin sen olla,  ressukka etsi lämpöä. Jos ei Bambia, olisin varmaan mennyt ostamaan lisää äidinmaitokorviketta,   ja pitänyt pentua vielä muutaman päivän,  mutta koiran vuoksi en voi   ja vein pennun  Eläinsuojeluyhdistyksen tiloihin. Täytin lomakkeen ja annoin pennun naiselle, joka laittoi pennun  fleecetakkinsa sisälle.  Toivottavasti pentu selviää ja kasvaa.  Se oli ihan syötävän suloinen,   mutta  tuon ikäinen tarvitsee myös ruokintaa ja huolenpitoa usein vuorokauden aikana.

Tällä viikolla kävin myös Tel Avivin matkamessuilla,  jotka pidettiin ensimmäistä kertaa sitten  koronan alkamisen.   Näitäkin messuja siirrettiin 3 kertaa, koska  ulkomaalaisia ei päästetty tänne, mutta nyt tuollaiset rajoitukset on poistettu,  ja messut tapahtuivat viimeinkin.  Ennen  näille messuille on päässyt myös kaikki sinne haluavat, mutta itse sain kutsun ja kehotuksen rekisteröityä jo kuukausia sitten,   ja  tuonne tullessa  sain nimellisen vierailijakortin nauhoineen.  Messuja kierrellessä näin että lähes jo kaikilla oli vierailijakortti,  joten tuolla ei tainnut olla tavallista yleisöä tällä kerralla.

Kävin messuilla tiistaina,  joka oli kevään ensimmäinen kunnon  hellepäivä, ja messuille tullessa oli kamala jano. Tel Avivin osastolla huomasin monta ihmistä jotka jonottivat kuvssa näkyvän Benny Brigan juomia.  Benny Brigalla on  Tel Avivin maustetorilla pieni kahvi&juomakioski, jossa hän valmistaa  fermentoituja hedelmiä , yrttejä ja siirappeja jotka päätyvät hänen poreiliviin juomiinsa. Jano oli kova joten minäkin jonotin juomaa.

Eräs ulkomaalainen ruokatoimittaja ihastui Brigan juomiin niin että kirjoitti siitä   jutun New York Times-lehteen,  ja niinpä  Briga sai kustannussopimuksen arvostetulta kustantajalta.  Minäkin ostin tuon englanninkielisen kirjan,  ja olen kokeillut siitä yhtä ohjetta tähän asti.  Tuo kuvan juomani oli  todella virkistävä ja hyvän makuinen.

Matkamessut ovat ihanan värikkäitä tapahtumia,  ja taas huomasin kuvanneeni lähes pelkästään ihmisiä siellä. Filippiinien osastolla oli tanssia ja laulua, joten jäin sinne hetkeksi. 

Brasilian osastolla.

Georgian osastolla sain häneltä pienen maustepussin.

Tel Avivin matkamessuilla on lähes aina ollut panamalaisia tanssijoita, ja niinpä heitä oli tälläkin kertaa.

Marokon osastolla olisi saanut teetä. Marokko oli mukana ensimmäistä kertaa, samoin kuin   Dubai sekä Bahrain.

Ja Jerusalemin osastolla tuota Jerusalemin rinkeliä.

Ashdodin kaupunki (linkin takana postaus vierailustani Ashodissa)  panostaa aina näihin messuihin,  ja nyt heillä oli pieni ruokarekka,  jossa sai pienen lasillisen arak-juomaa, ja lasin sai pitää itselllään.

Kazakstanin jurtta, joka oli tosi upea sisältäpäin. Samalta alueelta olivat mukana myös Uzbekistan sekä Azerbaidzan.

Tämä matkaopas kuuluu druusi-vähemmistöön.

Eniten pidän tserkessien asuista, jotka niin upeita. Joku kysyi minulta noista pampuloista miesten asuissa, mutta en tiedä mitä ne merkitsevät.

Hieno asu   tserkessitytöllä. Täällä Israelissa tserkessit asuvat 2 kylässä.

Helteellä varmaan hikoiluttaa tuollaisen päähineen alla....

Ennen poislähtöäni sain tehdä  Timna Parkin osastolla värjätyllä hiekalla täytetyn pullon. Kotiin tullessa huomasin että olisi pitänyt lisätä vielä vähän hiekkaa, ja korkkina toimiva kuivunut savi valui alas.

Torstaina olin tosi pettynyt, sillä olin ilmoittautunut Hyvän Teon päivän säätiön vapaaehtoistoimintaan, ja minun oli tarkoitus viettää muutama  tunti pakolaislasten päiväkodissa.  Hyvän Teon päivä (Good Deeds Day-säätiö) on täältä alunperin alkanut tapahtuma, joka kerran vuodessa kerää vapaaehtoisia suorittamaan jonkun hyvän teon.  Täällä Hyvän teon päivä oli muutama päivä sitten, mutta muualla maailmassa  se on huomenna, huhtikuun kolmantena päivänä.  Tuo tapahtuma on täältä levinnyt jo yli sataan eri maahan. Olin ilmoittautunut siis tuohon päiväkotiin,  ja minulle vielä soitettiin viikon alussa  ,ja varmistettiin että tulen paikalle.   Minulle myös ilmoitettiin että saan ennen päivää yhteyshenkilön nimen ja puhelinnumeron. En saanut sellaista  mutta koska minulla oli ilmoitus tuosta vapaaehtoishommasta   ja osoite ym. ,  matkustin Tel Avivin  hieman köyhemmälle alueelle yli puolentoista tunnin ajan,  koska iltapäivällä ruuhkat ihan kamalia,  etupäässä  kevytraitiotietöiden vuoksi. Kun tulin paikalle,   siellä ei tiedetty lainkaan että oli tulossa joku vapaaehtoinen,  enkä voinut jäädä  sinne ,  koska kyseessä on lasten kanssa työskentely eikä heille ollut ilmoitettu tulostani. Mikä möhläys, ja niin harmitti! Jätin kuitenkin  puhelinnumeroni , jotta voivat ottaa yhteyttä  jos joskus tarvitsevat apua. Tuossa päiväkodissa, joka koulun yhteydessä,   kaikki lapset afrikkalaisten vanhempien lapsia   ja  enemmistö  eritrealaisten  lapsia. Päiväkoti oli tosi kodikkaan näköinen ja lastenhoitajat täkäläisiä sekä afrikkalaisia.  Tuo päiväkoti on Unitaf-järjestön ylläpitämä  päiväkoti, 

Hän soitti ja kysyi voinko jäädä vaikka heille ei ilmoitettu että olin tulossa, ja tässä vaiheessa vielä uskoin että voin tehdä hyvän teon.   Täällä Israelissa on ollut vaikea viikko,  sillä viikon aikana  oli 3 kuolettavaa terroritekoa,  joissa kuoli yhteensä 11 ihmistä, ja sellainen luo heti pelon ilmapiirin.  Pitää toivoa ettei niitä tule nyt lisää, sillä usein terroriteon jälkeen tulee copycat-terroriteko.

Takatalvi

Täällä alkoi jo olla lämpimämpää,  ja sitten saimmekin (ilokseni) takatalven:)  . Torstai-iltana tuntui niin kylmältä että piti laittaa vähän lämpimämpää päälle,  ja perjantai-aamuna sateli jonkun verran.Ei enää  kunnon sateita kuten tammikuussa, mutta pienikin sade täällä on tärkeää.  Nyt on koko alkuviikko sitten viileä  ja välillä tulee  tippojakin taivaalta,  mutta torstaina, kun vietetään  Purim-juhlaa, ja ihmiset, etenkin lapset, ovat naamioasuissa,  niin silloin pitäisi olla jo normaalimpaa, eli ei niin kylmää. Tiistaiksi on jopa luvattu  lunta korkeille paikoille pohjoisessa ja ehkä Jerusalemiin, harvinaista maaliskuussa.. Maaliskuu onkin täällä yleensä sellainen että voi välillä olla kylmempää, ja sen jälkeen hellettä.  

Perjantaina odottelin bussia  keskustan alueella, ja  bussin odottelu sujui mukavasti kun oli katseltavaa, eli tuo kahvila kadun toisella puolella. 

Kotiinpäin tullessa päätin kerätä lisää askelia (päivässä pitäisi kertyä minimi 7000 askelta) jäämällä pois  keskustan alueella.  Kävelen  pieneen  puistikkoon missä  pomeranssipuita,  ja ne ovat nyt siinä  vaiheessa että ylikypsiä hedelmiä  putoaa maahan.   Harmi että tämä ei ole ihan kodin lähellä,  muuten toisin tikkaat tuonne ja poimisin nuo ylhäällä olevat hedelmät,  mutta hedelmiä putoaa maahan etenkin tuulisina päivinä , kuten oli perjantaina,  ja  löysin juuri maahan pudonneita,  täydellisiä pomeransseja. Olen aikaisemminkin kirjoittanut näistä pomeransseista: niitä ei voi syödä sellaisenaan,  mutta aromaattinen kuori  sopii leivontaan,   kirpeä mehu salaattikastikkeeseen  ja siemenet ovat täynnä pektiiniä.  Pomeranssit pitää kuitenkin käyttää nopeasti , sillä  ne pilaantuvat helposti, etenkin näin kauden loppuna.

Lauantai-aamuna aikaisin sää oli minulle ihan täydellinen kävelyä varten, eli pilvistä ja viileää.   Kadun toisella puolella olevan uuden toimistotalon etupihalla yritän katsella ikkunan kautta   vielä rakennusvaiheessa olevan pizzapaikan edistymistä,  mutta lasi onkin sellainen että pizzapaikan sijaan tulin itse kuvaan.  Aamulla oli tihkusadetta, joten päällä oli sadetakki ja jaloissa  kumisaappaat. Tätä ennen olin vienyt  jo Bambin aamupisulle,   mutta Bambia ei enää voi viedä pitkille lenkeille.

 Viereisen jäätelöbaarin sen sijaan näkee ainakin osittain lasin läpi.  

Varjoisissa kohdissa on vielä  hyvä määrä  villiyrttejä,   kuten kiiltomalvaa, mutta aurinkoisissa paikoissa ne ovat jo kukkineet ja lehdet nuutuneen näköisiä.  Keräsin ison pussillisen näitä lehtiä ja  kaalivalvatin lehtiä. Kaalivalvattia pitäisi löytyä Suomessakin,   ja  kiiltomalvaa eteläisessä Suomessa,  ja molemmat tosi herkkua sipulin kanssa paistettuna.  

Lähellä on  rivi vielä rakenteilla olevia toimistotaloja,  joista alimmainen on lähes valmis.  Vielä joitakin vuosia sitten näiden tilalla  oli luonnontilassa oleva alue,   josta löytyi  hyvin  villiyrttejä sekä kukkia, mutta nyt ovat sellaiset paikat häviämässä lähialueelta koska rakennetaan niin paljon. 

Rakenteilla olevien toimistotalojen takana on tämä hökkeli,  joka on aikoinaan rakennettu tuonne ilman lupia, enkä tiedä asuuko tuolla enää kukaan, mutta pihalla oli auto, ja kadun puolella  jonkinlainen  metallinen hökkeli,  jossa muutamia kukkoja ja kanoja.

Kruunukakkarat kukkivat nyt joka puolella,  missä ei rakennettu ,Näiden vihreitä osia syödään   Aasiassa, mutta ne  pitäisi kerätä ennen kukintaa, enkä koskaan huomaa niitä ennenkuin ne kukkivat.

Myös villiunikot kukkivat kodin lähellä.  Muutaman viikon kuluttua tässä on vain kuivuneita kasveja....

Muutama postaus sitten kerroin  kuinka muualle muuttavien  naapureitteni Jerry kissa piiloutui muutaman kerran niin ettei sitä löytynyt, ja oli hirveä stressitilanne kun luulimme ettei Jerryä löydy ennenkuin uudet asukkaat muuttavat asuntoon.   Jerry löytyi   onneksi , ja on jo hyvin sopeutunut uuteen kotiinsa , kahden muun kissan kanssa. Kuvan lähetti  naapuri uudesta kodistaan.

Satu kysyi  olenko itse naamioasussa Purim-juhlan aikana. Yleensä olen laittanut jonkun venetsialaisen naamion,  ja nyt löysin tämän  halpiskaupasta, enkä voinut vastustaa tätä. Edelliset naamiot ovat ties missä , en löytänyt joten piti hankkia uusi. Ostin samalla  punaisen peruukin, ja  ajattelin pukeutua täysin mustiin,  kun naamalla on tämä ja päässä se punainen  peruukki.  Molemmat olivat tosi halpoja, enkä edes uskalla kokeilla sitä peruukkia ennen käyttöä, koska siitä varmaan irtoaa "hiuksia":   Nämä olivat todella edullsia  sillä naamio ja peruukki maksoivat yhteensä hieman alle 5 euroa. Viimeksi olen ollut kunnolla naamioituna silloin kun asuimme eksän kanssa täällä yhdessä, ennen  Venezuelaa ja Yhdysvaltoja.,  ja meidät oli kutsuttu purim-juhliin.  Olin musta kissa.....

Salainen puutarha

Toissa viikolla näin  pitkästä aikaa  Glorian, kolumbialaisen ystäväni, joka on miehensä kanssa  ollut ekstra varovainen koko 2 koronavuoden aikana,  niin että meidän torstai-tapaamisista tuli todella harvinaisia. Gloria asuu Tel Avivin keskustan alueella,  ja sovimme  että kävelen torilta päin hänen suuntaansa,  ja  hän kävelee taas minun suuntaani, kunnes kohtaamme. 

Kävellesseäni  ohitin kahvilan,  jossa en ole koskaan ollut,  ja huomasin että sieltä näkyi ovi ulkopihalle.  Gloria oli painottanut ettei halua istua missään sisällä,   joten kun kohtasimme,   kerroin että löysin paikan missä on ulkopiha.  Oli aika lämmin päivä,  mikä sopikin hyvin ulkona istumiseen.

Astuimme sisään ja kadun puolella oleva kahvila&baari näytti viihtyisältä,  mutta teimme siellä vain tilauksemme,  ja astuimme ulos takapihalle.

Pihaterassi oli todella suuri,  ja siellä oli erilaisia tuoli -ja pöytäryhmiä.  Selvisi että pihaterassi on osa Assemblage-putiikkihotellia,  Muistin lukeneeni jotain hotellista  ja sen kahvilasta joitakin vuosia sitten, avajaisten yhteydessä,  mutta ajan myötä unohdin jutun.  Hotelli ja kahvila&baari sekä ulkoterassi sijaitsevat 100-vuotiaassa rakennuksessa. Asuin aikoinaan ihan rakennuksen lähellä, mutta silloin lähialueella ei ollut mitään niin kiinnostavaa kuten nyt.  

Olimme ainoat asiakkaat  sinä aamuna. Vasta myöhemmin sinne tuli muutama ihminen. 

Pidin siitä että vaikka  sisällä oli kalliimman puoleinen  putiikkihotelli,  pihan koko ulkosivu oli jätetty käsittelemättä, ja siinä oli kaunista ajan patinaa.

Tuolla oli niin mukava istua ,  emmekä edes huomanneet ajan  kuluvan. Vietimme  terassipihalla muutaman tunnin. 

 Meidän istuessa  joku hotellin työntekijöistä kävi poimimassa ensimmäisen kuvan minisitruunat, ja asetti ne pöydälle. 

Tästä mennään kadun puolen kahvilaan. Kun astuimme ulos kadulle,  tosi mukava mies, en tiedä oliko hän  hotellin johtaja tai jotain muuta,  sanoi  että meidän on ehdottomasti nähtävä myös hotellin galleria.  Muistissa oli hieman kylmempi vastaanotto vihreän talon galleriassa, täällä mies hotellista lähes vaati että meidän on nähtävä galleria.

Hän johdatti meidät  sisälle hotellin puolelle,  (tuosta näkyy hieman ulkoterassia) ja kertoi  että hotellin  galleria on portaikkogalleria, ja että siellä nyt on valokuvanäyttely  Tel Avivin yöelämästä 90-luvulla. Tel Avivin yöelämä oli erityisen vilkasta  ja osittain  dekadenttia  silloin.   En itse kokenut sitä sillä asuin silloin Suomessa. 

90-luvun underground -yöelämää.. Valokuvaaja on  tänään tosi tunnettu, jonka töitä    on esitetty myös ulkomailla,  mutta kuvia ottaessaan hän oli vielä nuori, aloitteleva valokuvaaja. Aika erikoista sijoittaa  galleria portaikkoon.

Koska olimme jo itse hotellissa, päätimme hieman katsoa miltä siellä näyttää. Koko hotellissa on vain 20 huonetta. 

Yhden huoneen ovi oli auki, koska siellä oli juuri siivooja,  ja kun näin nämä  lamput, pyysin kurkistaa pikaisesti  miltä huone näyttää.   Huoneessa oli pieni parveke pihalle päin  ja nämä lamput olivat kyllä tosi jännät!

Ylimmässä kerroksessa on kattoalue, ja sielläkin oli muutama näyttelyn kuva.

Tämä oli tosi jännä, ehkä joku lepotuolin tapainen? Katolla pitäisi myös olla kahvila, mutta se on auki vain kesällä.

Lukija hotellin katolla. Täälläkin paikat oli jätetty rosoisen näköiseksi.

Alas kävellessä näkyi taas jännä lamppu. Kun tulimme ulos hotellista, törmäsimme  taas mukavaan hotellin johtajaan? , ja kysyin häneltä miten hotelli pärjää kun ei ole turisteja.  Hän kertoi  että heillä on pitkäaikaisia  täkäläisiä vieraita,  ihmisiä jotka Tel Avivissa työn takia,  tai ihmisiä joiden pitää olla karanteenissa  ym. Näin ovat myös  muut  kaupungin hotellit pärjänneet joten kuten,   ja esim. yhdessä halvemmassa hotellissa on asunut nuoria jopa kuukausien ajan,  ja  huonevuokra  joskus jopa halvempi korona-ajan hotellissa kuin  jos vuokraisi asunnon, etenkin kun huonevuokraan sisältyy vesi, sähkö ja netti.

Talvemme täällä on jatkunut jo 2 viikkoa,  ja  talvitakkia olen käyttänyt useastikin, toisin kuin viimeisimpinä vuosina. Ja viime yönä  Elpis-lumimyrsky,  joka toi lunta  Turkkiin  ja Kreikkaan, saapui tännekin , tosin hieman lauhtuneena,  ja toi lunta myös  Jerusalemiin, ja tänä aamuna  Jerusalemin asukkaat heräsivät lumisessa kaupungissa.  Tässä kuvassa   Israelin presidentti Yitzhak  Herzog leikkii lumisotaa   vaimonsa kanssa presidentin virka-asunnon pihalla.  Ja kun  täällä  ihan pohjoisessa on joka vuosi  lunta  mutta Jerusalemissa vain noin kerran  viidessä vuodessa, lumentulosta tehdään tosi iso juttu;D Minun alueellani satoi korkeintaan rakeita...