Joulukuun kissat ja muutakin

Tämä nuori kissakaunotar ilmestyi puistoon  jostain vähän yli kuukausi sitten.  Ilmestyy aina jostain puskasta kun tulen puistoon,  ja  odottaa että laitan sille keon ruokaa. Olen nimennyt kissan Bellaksi, ja Bella tulee ihan lähelle, mutta Bellaa ei voi silitellä,  sen verran säikky on tämä kaunis kissa.

Tätä ystävällistä kissaa silittelin tänään torin lähellä . 

Tämä kissa aiheutti  huolta tällä viikolla.  Hyvin nuori kissa, ehkä  4-5 kk vanha,  ilmestyi jostain puistoon puolitoista viikkoa sitten.   Tämä kissa hakeutui ihmisten luokse, oli selvästi tottunut ihmisten seuraan,   mutta vierasti puiston  muita kissoja.  En ole ihan varma, mutta luulen että tuon käyttäytymisen vuoksi kissa on ollut jossain perheessä,  ja tuotu tuonne puistoon.  Toissapäivänä huomasin että  sillä on toinen etujalka joko poikki tai muuten kipeä, sillä se  tassutteli vain 3 jalalla ja varoi tuota toista etujalkaa. Eilen soitin eri järjestöihin,  eläinsuojeluyhdistykseen,   lähetin viestin  ja kissan tuntomerkit kaupungin veterinaariselle osastolle , mutta en saanut mitään  apua kissalle.  Tänään etsin kissaa  puistosta, aamulla , päivällä ja nyt illalla, mutta kissaa ei näkynyt missään. Toivottavasti joku on vienyt sen turvallisempaan paikkaan.Edit:Aamulla aikaisin se olikin meidän takapihalla, ja annoin sille ruokaa. Myöhemmin etsin mutten löytänyt kisua. 

Kissoista puihin.... Viime kuussa tein aamukävelyn Tel Avivin  vanhemman keskustan alueella,  ja näin erään talon pihalla aivan ihastuttavan aidan,  joka oli tehty muutamasta sitruunapuusta.   En ole koskaan nähnyt tällaista ennen,  ja  mietin miten saadaan aikaiseksi tuollainen aita.  Aidan kadunpuoleinen ja myös molemat sivuilla olevat osat olivat täynnä vielä  vihreitä sitruunoita.

Ihana!🍋🍋

Eilen kävelin taas samaa reittiä,  ja halusin nähdä miltä aita näyttää kun sitruunat ovat kypsän keltaisia.  No tuosta oli aika monta sitruunaa jo  poimittu,  sillä raakileita oli viime kuussa tosi monta. Jos asuisin omakotitalossa, haluaisin tuollaisen sitrusaidan:)

Sitruuna-aidan talo on kulmatalo, ja  kulman takana , kadun alapuolella , on piha-alue , missä jännät siniset kissapenkit.

Lopuksi jotain jouluista:  tässä Jaffan joulukuusi päivällä,   sekä myöhemmin illalla.  Kuvat otti eksä.

Tämä veljen viime kuussa lähettämä kuva on Kööpenhaminasta, joulukauden avajaisista. Veljellä oli muutama myyntikoju  Kööpenhaminan joulutorilla.

Mukavaa joulun odotusta🎅🎄

Talvi tuli!

Talvi tuli vihdoinkin , toissa yönä. Yöllä satoi, ja vielä aamulla, joten sade jäi aika lyhyeksi mutta sitä tuli mukavasti. Jokainen tippahan täällä on tärkeä,  mutta täksi talveksi on taas povattu vähäsateista talvea, mikä on huono juttu täällä.   Kuvassa näkyy asuinkaupunkini Holonin uudempia taloja; kuvat hieman tärähtäneitä kun kuvasin puhelimella sateenvarjoni alla;D

Lämpötilatkin laskivat, vaikka ei vielä ole erityisen kylmää, ei ainakaan täällä rannikkoseudulla. Aamulla tänään oli mukavan viileää, mutta nyt illalla kun tätä kirjoittelen on ulkona 18  astetta, eli melkein täydellistä:)   Uutta sadetta ei kuitenkaan ole näkyvissä..

Edit: Tänään sade yllätti, sillä säätiedotus ainakin aamulla ei luvannut sadetta,eli menin ilman sateenvarjoa ja kumisaappaita liikkeelle, ja sitten kastuin kun olikin sadetta., Hyvä että tuli hieman lisää:)

Ehkä jo viilenee

Viime viikon loppupuolella Tel Avivin satama-alueella

Meilläkin siirrettiin kelloja tunti taaksepäin  viime yönä, eli edelleenkin olemme täällä samassa ajassa kuin Suomessa.  Nyt kun  pimeä tulee aikaisemmin,  niin alkaa jo hieman tuntua talvisemmalta, vaikka päivälämpötilat yhä ovat pysytelleet hellerajan yläpuolella,  ja vaikka edelleenkin nukun vain pelkällä lakanalla ,  joka toistaiseksi toimii peittona.  Eiliseksi oli luvattu sadetta,  ja aamulla oli kovin pilvistä, mutta tippaakaan ei tullut omalla alueellani vaikka muissa paikoissa satoi hieman. No ehkä marraskuussa tulee sadetta...

Aamulla kävelin taas tämän vaatekaupan , jossa asuu kissa, ohitse. Kissa ei tainnut oikein pitää  kuvaamisesta ; sillä oli hieman tuima ilme kun otin puhelimeni esille.  Kissa asuu kaupassa; kauppa on iso ja avara, ja sillä on siellä oma ruokakuppi ja kai kissanvessakin.  Omistajalla , joka näkyy takana, on kassapöydällä  keräyslipas eläimille, ja pöydältä voi ottaa vegaaniliiton reseptilehtisen. Mukava kauppias siinä mielessä:)

Kissoja oli myös eläinkaupan ulkopuolella, kun menin torstaina  kaupan lähellä olevan klinikan kirurgille.    Kissoille oli laitettu ulos ruokaa ja juomaa, mutta minä tulin kirurgin vastaanotolta pettyneenä:  kun kaaduin lähes tasan puoli vuotta  sitten rappusissa, sain vasempaan sääreen  hematooman, joka tuntui ihon alaiselta , särkevältä patilta.  Ortopedi lähetti ultraäänikuvaukseen, ja ehdotti että menen näyttämään pattia kirurgille . Kirurgi lähetti uudestaan ultraäänikuvaukseen (siinä välissä kului muutama kuukausi) ja pyysi tilaamaan uuden ajan. Koska seuraavan ultran tulos oli parempi, peruutin kirurgin ajan, mutta patti koveni ja oli kosketusarka.  Nyt sitten kirurgi sanoi että minun pitäisi mennä ortopedille! Mutta ortopedi lähetti kirurgille, eli tunsin olevaní jonkinlainen ping pong -pallo.  No , sain sentään uuden lähetteen ultraäänikuvaukseen...

Talon kuva on otettu bussista sen seistessä liikennevaloissa.

Tätä kuvatessa bussi taisi jo liikkua..

Kotikadun naapurin Evelynin kotitalon edusta uusittiin, ja pidän paljon näistä puupaneeleista.  Rappusetkin uusittiin. Tuollaiset puupaneelit  olisivat kivat minunkin kotitaloni edustassa, mutta meillä ei ole rappusia ulko-oven edessä.  Evelynin Kai mopsi oli auto-onnettomuudessa  viime viikolla: ihan omistajan oma vika koska antoi koiran kulkea ilman hihnaa, vaikka  olin usein varoittanut että voi sattua jotain. Auto tönäisi Kai ressua niin että sen toinen etujalka jouduttiin leikkaamaan, ja kylkikin oli hieman kosketusarka.  Kun menin katsomaan Kaita seuraavana päivänä,  se nilkutti vaivalloisena ja se katse: melkein tuli itku pelkästä Kain katseesta. Eilen Kai kuitenkin voi jo paljon paremmin , ja tikit poistettiin tänään. Evelyn oppi tuosta jotain ,  ja osti Kaille uuden,  pitkän talutushihnan.

Mukavaa kuun loppua kaikille:)

Lokakuu ja pyhät jatkuu

Tämän bongasin kävelykadun varrella

Lokakuu alkoi täällä hyvinkin lämpimänä:  heti ensimmäisenä päivänä oli kuumia tuulia, jotka nostivat lämpötilan lähelle 40 astetta, mutta oli onneksi kuivaa.   Se oli myös merkki siitä että syksy on alkamassa ,vaikka edelleen onkin päivisin hyvin lämmintä. Kosteusprosentti on kuitenkin hieman alhaisempi kuin viime kuussa, ja illalla ja aikaisin aamulla on miellyttävää.

Tänä iltana on sitten päästy siihen pisteeseen että alkaa syksyn viimeisin pyhäjakso, eli nyt illalla vietetään sukkotin eli lehtimajajuhlan aattoa.  Lehtimajajuhla kestää kokonaisen viikon, ja kun se päättyy on heti perään vielä Simhat Tora-juhla, ja se siinä, huh!  Lehtimajajuhlan aikana ihmisiä on hurjasti liikkeellä, sillä  koulut, virastot,  ja järjestöt ovat kaikki kiinni, eli monilla on lomaa tuona aikana.  Lehtimajajuhlan aikana pihoille  (tai jos on iso parveke niin sinne)  ilmestyy tällaisia lehtimajajuttuja,  ja uskovaiset ihmiset aterioivat lehtimajoissa.  Tämä lehtimaja  oli erään ravintolan edessä : se ei ollut vielä koristeltu eikä ollut pöytiä eikä tuolia.  Tässä lähellä asuvat samarialaisetkin viettävät lehtimajajuhlaa, omalla koristeellisella tavallaan, josta olen kirjoittanut täällä. Lehtimajajuhlan aikana on kaikenlaisia tapahtumia , etenkin lapsille, ja kamalasti väkeä joka paikassa, mikä on vähemmän kivaa. Mutta lehtimajajuhlan aikana tulee Amerikan pikkuserkku Chicagosta miehensä kanssa käymään  Tel Avivissa, ja odotankin kovasti uutta tapaamistamme.

Tällä viikolla bussipysäkeillä tai muuallakin ei ole voinut  olla törmäämättä julisteisiin , jossa maailman komein entinen  rikollinen  Jeremy Meeks poseeraa joko yksinään , tai Israelin tunnetuimman valokuvamallin, Bar Refaelin kanssa. Julisteissa he mainostavat Carolina Lemke-merkin silmälaseja.

Torin ja kävelykadun vieressä oleva vanha , ränsistynyt talo  restauroidaan vihdoinkin.  Tai ainakin seinälle  on ilmestynyt suuri juliste, jossa kerrotaan lähestyvästä restauroinnista.

Vuonna 1927 valmistunut pylvästalo, kuten sitä kutsutaan, on todella upea.  Se on päässyt huonoon kuntoon, ja kun se on  kunnostettu, voivat siinä asua vain miljonäärit, sillä  tällaisen talon kunnostaminen , joka pitää tehdä tarkkojen sääntöjen mukaisesti, maksaa maltaita.  Mutta parempi että se kunnostetaan kuin että se ränsistyisi vieläkin enemmän, vaikka pidänkin tuosta ränsistyneestä ilmeestä,. Rakennuttajat ovat tehneet projektista todella upeat nettisivut, joissa näkyy millainen talo on sitten valmiina. Siellä on hauska video, jossa palataan vuoteen 1927, jolloin talo valmistui.

Heinäkuun loppu

Aamulla hyvin aikaisin kävelen Tel Avivin sydämessä. Se on aluetta josta pidän eniten, ja aikoinaan asuin ihan lähellä.  Monia katuja varjostavat suuret ja rehevät puut,  jotka antavat ihanasti varjoa. Varjo, se on tärkeää täällä etenkin kesällä kun aurinko porottaa niin voimakkaana. Aamulla on hiljaista, mutta niin on tänään illallakin, sillä tänään illalla /huomenna  täällä on  Tisha Be'av, juutalaisen kalenterin surullisin päivä ,  sillä samalle päivämäärälle on osunut kaikenlaisia tragedioita , kuten ensimmäisen , ja myöhemmin toisenkin temppelin hävitys, ja paljon muutakin (koko lista näkyy tuolla  linkin takana...).  Uusi suru tuli juuri  sillä luin juuri (ei  liity tuohon päivään mutta kuitenkin) että yksi lempinäyttelijöistäni,  Sam Shepard ,  on kuollut. Shepard oli pääosassa yhdessä kaikkien aikojen lempielokuvassani ,Onnellisten aika-elokuvassa.

Katukuvassa se näkyy lähinnä siinä että kaupat sulkevat ovensa aikaisemmin, ja että huvittelupaikat ovat kiinni. Tosin huomenna monet ovat jo auki, kuten kantakahvilani. Tisha Be'av -illan ja päivän aikana uskovaiset paastoavat ja rukoilevat. Uskovaiset  matkustavat Jerusalemiin, ja menevät rukoilemaan Itkumuurille, joka on jäänne toisesta temppelistä. 

Tel Avivin pääkadulla Even Gvirol-kadulla  taatelit kypsyvät palmuissa, mutta ovat kypsiä vasta syksyllä. Pari vuotta sitten minulle selvisi että näissä palmuissa kasvaa Medjoul-taateleita, kun vastapäisen kukkakaupan omistaja Billie sattui huomaamaan   että kaupungin työntekijät olivat leikkaamassa taateliterttuja pois palmuista. Hän pyysi saada muutaman tertullisen, ja toi osan niistä kahvilaankin. Että olivat hyviä,  juuri poimittuja Medjoul-taateleita.    Kun nuo alkavat kypsyä toivon aina että minulla olisi tikapuut joilla pääsisi palmujen latvaan poimimaan noita ihania taateleita. En tiedä mitä kaupungin työntekijät tekevät sillä mahtavalla määrällä taateleita, sillä näitä palmuja on pitkä rivi.

Bussilla ohitan aina tämän rakennustyömään, jonka edessä tuo taulu. Siinä vaihtuu kuva parin viikon välein.

Tänään huomasin että siihen oli maalattu uusi kuva. Luulen että tuo liittyy siihen että rakenteilla on tornitalo nimeltä "Acro-Work of Art".

Viime viikkoisen kamalan kuuman ja hikisen sään jälkeen lauantaina alkoi olla miellyttävämpää, ja toivottavasti elokuussakin on vähemmän  hikoiluttavia päiviä, mutta se ei ole lainkaan varmaa sillä elokuu on lämpimin kuukausi täällä...  Oikein hyvää alkavaa elokuuta kaikille:)

Tunne oma asuinseutusi

Joka vuosi, toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna, sadoissa kaupungeissa ympäri maailmaa järjestetään Jane's Walk-kävelykierroksia.  Kävelykierroksia järjestetään  Jane Jacobsin, Yhdysvalloissa syntyneen mutta Kanadassa eläneen kaupunkiteoreetikon, kirjailijan ja aktivistin muistoksi,  ja ne ovat aina ilmaisia ,ja kierrosten vetäjät vapaaehtoisia. Viime vuonna asuinkaupunkini Holonin Jane's Walk-kävelykierrokset menivät minulta ohi, mutta tänä keväänä näin kaupungin Face-sivuilla ilmoituksen kierroksista tarpeeksi aikaisin.   Kierroksiin piti rekisteröityä, ja kun näin paikallisen ravintoloitsijan järjestämän kulinaarisiin muistoihin perustuvan kierroksen, ilmoittauduin siihen . Eilen sitten suuri joukko kävelijöitä kokoontui  Holonin Design museon vieressä, josta reittimme alkoi.  Huomasin että iso osa ihmisiä oli toisilleen ennestään tuttuja.

Kierroksemme karismaattisella vetäjällä Bernardolla on mielenkiintoinen elämäntarina: Hän muutti tänne vanhempiensa ja siskonsa kanssa 6-vuotiaana,Uruguaysta, oppi kielen nopeasti, oli aktiivinen lukion oppilaskunniassa,  ja järjesti oppilaiden maanlaajuisen lakonkin.  Alle 20.vuotiaana Bernardo ja siskonsa menettivät lyhyessä ajassa molemmat vanhempansa, ja heille jäi vain vanha isoäiti ja miinustili. Mietittyään mitä tehdä he onnistuivat perustamaan pizzerian , joka erosi muista siinä että pyöreän pizzan sijaan pizzaa myytiin pituuden mukaan.  Pizzeriasta tuli nopeasti suosittu,ja jopa maanlaajuinen ketju mutta sitten kaikki romahti, ja  Bernardo menetti rahansa.  Hän vannoi ettei enään ikinä perusta uutta ruokapaikkaa ,mutta tänään hänellä on muutama menestyvä ravintola tässä asuinkaupungissani ,sekä myös parissa muussa kaupungissa. Suurin osa kävelyyn osallistuneista ihmisistä näkyi tuntevan Bernardon, jota halattiin ahkerasti ennen kävelyä.

Olen asunut täällä Holonissa nyt 8.5 vuotta ,ja tunnen hyvin lähi-ympäristöni, mutta huonommin kaupungin uusia asuinalueita   joissa kaupunkisuunnittelu on täysin eri luokkaa mitä se on omalla 70-luvun alulla rakennetulla alueella. Kävelimme uudemman alueen päätiellä, lähellä Design museota ,josta käännyimme sitten vasemmalle. Iso alue on rakennettu niin että isot talot muodostavan ikäänkuin aidan  jonka sisäpuolelta löytyy suuri puistoalue. 

Asuinkaupunkini tunnetaan lasten kaupunkina, ja erikoisuutena täältä löytyy ns. satupuutarhoja, jotka liittyvät täkäläisiin satuihin. Yleensä yksi satupuutarha per puisto, mutta tässä isossa puistossa oli yhdistetty  8 satupuutarhnaa ,ja hauskoja hahmoja löytyi puistosta sieltä täältä. En tunne näitä satuja ,paitsi yhden jota luin täällä pojalleni hänen ollessaan pieni, ennen paluumuuttoa Suomeen. Muistan sadun koska poikani piti siitä niin paljon että sitä piti lukea uudestaan ja uudestaan;D 

Mikäköhän satu tässä on kyseessä..

Hauskat letit!

Puiston reunalla on Bernardon suosittu  kahvila , jonne  pysähdyimme juomaan kylmää vettä , ja joka perustuu hänen luomaansa konseptiin lapsiyställisistä kahviloista. Tämä on ensimmäinen ,ja samanlaisia kahviloita on jo perustettu muutamaan toiseen kaupunkiin, ja lisää tulossa. Perjantaina iltapäivällä paikka oli tupaten täynnä. 

Kävelimme pois puistoalueelta, ja ehdimme kävellä jonkun aikaa kun vastaan tulivat kaupungin hiekkadyynit. Tämä kaupunkihan on rakennettu hiekkadyyneille, ja parhaillaan rakennetaan viimeistä kaupunginosaa hiekkadyyneille. Kiitos ympäristöaktivistien,  osa dyyneistä säilytettiin dyynipuistoksi, mikä on hyvä asia sillä siellä on mielenkiintoista kasvistoa ja eläimiä. Mm. ketut joita kuulemma  näki kaupungissa ennen siellä sun täällä  ennen rakentamista , saivat uuden kodin täällä.

Puistossa on pysähdyspaikka ,  missä palloteos  jossa kasvaa puu.

Hiekkadyynejä.  En tiedä onko tämä dyyni osa puistoa vai sellainen alue johon vielä joskus rakennetaan jotain.

Taas kävelimme, ja tulimme seuraavaksi kierroksen päätepisteeseen, eli lähellä kotiani olevaan La Park-puistoon. Edessämme näkyivät Saida Biergartenin punaiset auringonvarjot ja tuolit. Saida on suurin biergarten tässä maassa,ja tuonne mahtuu 700 henkilöä! 

Saidan vieressä on Bernardon osittain omistama Gordos-ravintola, jonka annokset ovat suuria kuten nimikin sanoo. Ihailimme paikan seinämaalausta.

Gordosta ulos tullessamme törmäsimme kuvassa näkyvään ladyyn. Ira Vigdorchik on yhtä kuin tämän maan rytminen voimistelu; Rion olympialaisissa tuli 6. sija, kun taas Euroopan mestaruuskisoissa tuli kultaa viime kesäkuussa. Seuraaviin olympialaisiin Iran valmennettavana on täysin uusi joukkue. Asuinkaupunkini on kunnostautunut mitä tulee rytmiseen voimisteluun;täällä pidetään Grand Prix-kilpailut ,ja ja joukkue myös harjoittelee täällä.

Kävelykierroksemme viimeinen etappi oli kuvassa näkyvä Silo ravintola ,jonka Bernardo osittain omistaa ,ja siellä meitä odotti yllätys.

2.5 tunnin kävelylenkin jälkeen pizza maistui erikoisen hyvältä:)

Itsenäisyyspäivän viettoa

Kaunis kukka rantabulevardilla. Tämä on varmaan sellainen kasvi joka ei tarvitse paljon kastelua,
mutta nimeä en tiedä... Edit.Kiitos Sirokko,joka tiesit että se onkin Limonium sinuatum eli sini-ikiviuhko , jota olin juuri kuvannut kasvitieteellisessä puutarhassa enkä siltikään tunnistanut vaikka tiesin sen nimen...

Tänään täällä vietettiin Israelin 69. itsenäisyyspäivää, ja koska silloin kotini edessä oleva puisto aina täyttyy grillaajista ,(vaikka on kiellettyä)  päätin lähteä viettämään itsenäisyyspäivää Tel Aviviin ystäväni Maryn kannsa ,joka jo ensi viikolla palaa Yhdysvaltoihin. Itsenäisyyspäivään täällä kuuluu iloista juhlintaa, grillijuhlia siellä missä vain voi , kaupungin tarjomia konsertteja aattona,ilotulituksia, ilmailunäytös rannikon alueella ja kaikkea muuta.

Otin Bambinkin mukaani.Kuvassa Mary,lähes 80 v. sekä Bambi.

Kävelimme Maryn kodista Rothchild bulevardille, ja kaikkialla oli lippuja itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Bulevardin varrella oli järjestetty kaikenlaista tapahtumaa etenkin lapsille. Tässä oli tekonurmikolle laitettu pehmeitä jättityynyjä, ja lapsilla näkyi olevan hauskaa tyynyjen kanssa.

Tulimme bulevardin loppupuolella olevalle aukiolle ,jossa  oli tiskijukka ja tanssittajia.

Tanssijoita oli hauska seurata.

Aukiolla olevan suihkulähteen ja siinä olevan suuren mosaiikkityön edessä oli paljon uskovaisia ihmisiä.  Itsenäisyyspäivä on arkipyhä, joten uskovaisia näkyi paljon.  Sapattinahan he eivät aja autoa eikä heitä näe elleivät asu lähellä.

Kun asuin täällä ensimmäistä kertaa, ja poikani oli pieni ,samainen suihkulähde mosaiiikkeineen  sijaitsi lähellä silloista kotiani, Tel Avivin vanhan kaupungintalon aukiolla, josta se sitten siirrettiin nykyiseen paikkaansa.  Mosaikkityöt valmisti taiteilija Nachum Gutman ,ja kun asuimme lähellä, ohitimme suihkulähteen joka päivä  matkalla tarhaan. 

Aukiolta kävelimme rantabulevardille, jossa oli niin paljon ihmisiä että hyvä kun pääsi eteenpäin. Myös ranta-alueet olivat tupaten täynnä.

Ihmisiä oli runsain joukoin rantabulevardilla ilmailusnäytöksen vuoksi. Näimme vain osan, ja onhan se hienoa katseltavaa. 

Vastapäisissä taloissa oli hyvät näköalat sekä rannalle että ilmailunäytökseen, kuten tässä hotellin terassilla.

Sääkin suosi rannalla oloa. Toukokuu toi lämpimämmät säät.

Tällä rannalla oli ehkä hitusen vähemmän ahdasta;D

Aikoinaan pojan ollessa pieni,ennen paluumuuttoa Suomeen, kävimme usein töitten /tarhan jälkeen näillä rannoilla. 

Bambikin löysi kavereita, monta koiraa oli liikkeellä tuolla. Tässä vaiheessa sekä Mary että Bambi väsähtivät, joten palasimme Maryn luokse. Pitkän kävelylenkin jälkeen huomaa Bambin ikääntymisen: totaalinen väsähtäminen sen jälkeen joka jatkuu vielä nyt illallakin.