Kaunista mutta epätavallista säätä

Violettikukkainen jacaranda pudottelee nyt kukkiaan

Eilen ja tänään on ollut ihanan epätavallinen toukokuinen sää täällä. Eilen aamupäivällä jo satoi jonkun verran  ja lämpötila laski,niin että oli ihanan miellyttävää. Yöllä klo 4 aikaan heräsin siihen,että satoi päälleni.Ikkuna on heti sängyn takana ja kaihtimet auki...Katsoin ulos ja näin kunnon sateen;eihän tällaista  voi olla toukokuussa,mutta nyt oli:) Toukokuussa yleensä on sateiden aika jo loppu,mutta nyt saimme nauttia tästä harvinaisesta toukokuisesta sääilmiöstä koko viikonlopun;huomenna sen pitäisi sitten olla ohi.Tänään sitten tein Bambi-koiran kanssa aamupäivällä kunnon lenkin lähiympäristössä,kun ilmat olivat noin suotuisat eikä ollut kuumaa.

Omakotitalon pihalla oli puusta veistetty kyyhkypariskunta

Seuraavan talon kohdalla oli japaninmispelipuu,jonka hedemät näyttivät hieman kitukasvuisilta ja muutenkin huonoilta

Oliivipuissa oli pienen pieniä oliivin alkuja

Eilen torin sisäänkäynnin vieressä olevalla aukiolla joukko ihmisiä teki kaikenlaisia liikkeitä ohjaajan ohjeiden mukaan,ja sitten he kerääntyivät ryhmäksi ja nauroivat oikein kunnolla.Selvisi ,että kyseessä oli naurujooga ja kansainvälinen naurupäivähän oli tänä vuonna toukokuun ensimmäisenä eli vappuna.

Torilla oli vielä mansikoita ja nyt kun ne kohta ovat loppu on hintakin laskenut.

Gabriel Cousensin luennolla

66-vuotias Gabriel on elämänsä kunnossa ja ikäistään nuoremman oloinen.

Edit.Kirjoitin tämän eilen ,mutta bloggerin ongelmien vuoksi tämä hävisi vuorokaudeksi,ja tuli nyt vähän aikaa sitten takaisin.
Gabriel Cousens on lääketieteen tohtori,shamaani,visionäärinen mystikko, maailmanrauhan puolestapuhuja,kirjailija, sekä Arizonassa Yhdysvalloissa sijaitsevan Tree of Life-keskuksen perustaja.Tree of Life-keskuksessa voi opiskella ,ottaa hoitoja,meditoida, olla puhdistavalla mehupaastolla ja ylipäänsä saada työkalut uuden ruokavalion tai elämäntavan aloittamiseen. Toinen Tree of Life-keskus toimii täällä Israelissa,mutta sillä ei ole pysyvää paikkaa kuten Arizonassa, vaan kaksi kertaa vuodessa tohtori Cousens tulee tänne pitämään 9 päivän mehupaasto-ja meditointileirin. Tree of Life-keskuksessa Arizonassa  tarjoillaan ainoastaan raakavegaaniruokaa,ja siellä voi myös opiskella raakaruokakokiksi. Nuo leirit ovat hurjan kalliita,ja kun kuulin,että hän pitää ihan normaalihintaisen luennon Tel Avivin Reidman Collegessa(vaihtoehtoisen lääkinnän opisto),halusin ehdottomasti mennä sitä kuuntelemaan..Minulla oli hyvin vähän tietoa luennon sisällöstä,ja mennessäni eilen illalla Reidman-opistoon yhdessä ystäväni kanssa,kuvittelin,että Gabriel puhuu enimmäkseen raakaruosta ja ravinnosta,jonka piirissä hän on tunnettu auktoriteetti ja josta hän on kirjoittanut useita kirjoja,kuten vaikka  800-sivuisen kirjan nimeltä "Conscious eating "(tietoinen syöminen) joka on eräs kattavimmista raakaruokaan keskittyneistä kirjoista.

Tullessame paikalle huomasimme,että luento onkin joogasalissa,ja istuimmekin tyynyjen päällä.Koska tilaisuutta oli mainostettu ainoastaan Tree of Lifen omilla sivuilla ,tuli paikalle vain noin 30 ihmistä,joista osa näytti olevan ennestään tuttuja keskenään. 

Vaikka olin hieman pettynyt,ettei luento käsitellytkään raakaruokaa ja sen merkityksestä elimistöön,mistä hänellä on niin kattava tietomäärä,oli luento kuitenkin erittäin mielenkiintoinen.Gabrielillä on miellyttävä ääni ja häntä kuuntelee mielellään ja kiinnostuneena..Luento käsitteli tietoisuutta ja mielen asioita enemmän kuin ravintopuolta,ja Kundaliini-joogaan liittyviä asioita mainittiin siinä usein.Se ei kuitenkaan häirinnyt luennon ymmärtämistä. Ravinto tuli siinä esille siinä mielessä,että jos haluaa kehittää tietoisuuttaan tulee myös elimistön olla puhdas, eli syödä mahdollisimman puhdasta ja vähän käsiteltyä ruokaa.

Gabriel jakoi kaikille mantra-kortit

Luennon loputtua sai kysyllä mitä halusi,ja Gabriel vastasi kysymyksiin.  Sen jälkeen olikin yllättäen meditaatiohetki. Kävin viime syksyn puoliväliin saakka säännöllisesti joogatunneilla täällä lähistöllä,ja puolentoista tunnin joogaamisen päätimme aina lyhyeen meditaatioon.Eilen kun kaikki valot sammutettiin ja hiljaisuus laski joogahuoneeseen ,oikein tunsin miten yhtäkkiä minun olikin lämmin,vaikka ennen meditaatiota  kärsinkin hieman liian vahvasta ilmastoinnista. Pystyin aika pitkään olemaan ajattelematta melkein mitään ja rentoutumaan,mutta jossain vaiheessa meditaatio alkoi tuntua liian pitkältä ja näin,miten Gabriel kävi jokaisen paikalla olleen kohdalla,ja painoi tiettyä kohtaa otsasta.Tunnustan,että kun alussa näin Gabrielin siellä kiertelevän painelemassa otsia,melkein purskahdin nauruun,mutta onnistuin hillitsemään itseni. Itse asiassa Gabrielin kosketus tuntui ikäänkuin sähköiseltä ja energiaa antavalta.   Kahden ja puolen tunnin kuluttua koko tilaisuus oli ohi,ja painelimme Maryn kanssa kohti linja-autoasemaa.Pysäkille tuli myös nainen,jonka kanssa aloimme juttelemaan.Selvisi,että hän on Reidman-opiston ruokalan keittiöpäällikkö ja myös järjestää raakaruokakursseja.Hanna kertoi olleensa Arizonan Tree of Life-keskuksessa melkein 4 kuukautta,jossa hän opiskeli raakaruokakokiksi. 

Arizonan Tree of Life-keskuksessa on myös kuvattu dokumentti nimeltä Simply Raw-reversing diabetes in 30 days. Dokumentissa on kuvattu kuinka  6 eri puolelta Yhdysvaltoja olevaa diabeetikkoa tuli Tree of Life-keskukseen 30 päiväksi,syöden vain raakaruokaa,ja miten se vaikutti heidän terveyteensä.Dokumentissä on kuvattu henkilöt ennen Arizonaan menoa,heidän siellä ollessaan ja sen jälkeen,ja on aika uskomatonta,miten nämä ihmiset tekivät täydellisen elämänmuutoksen,joka selvästi vaikutti heidän terveyteensä. Dokumentin mukaan sokeritaudista voi päästä eroon oikealla ja nimenomaan raakaruokavaliolla.En ihan sataprosenttisesti usko,että sokeritaudista voi kokonaan päästä eroon sen kerran saatuaan,mutta tuota dokumenttia katsellessaan ei voi kuin ihmetellä.Sehän on selvää,että kun roskaruokaa ja epäterveellistä ravintoa syöneet ihmiset syövätkin yhtäkkiä puhdasta ja luonnonmukaista ruokaa,tapahtuu heidän elimistössään jotain,parempaan suuntaan.Mutta miten paljon sitä tapahtuu? Ja miten sitä pystyy jatkamaan kotoisessa ympäristössä,kaikkien houkutusten edessä.

Dokumentin voi kokonaisuudessaan katsella YouTubessa.Se on siellä jaettu 7 osaan,ja yhden osan loppuessa klikataan seuraavaa osaa.Suosittelen tämän katsomista,sillä se antaa ajattelemisen aihetta.

Bloggeri toimii taas:)

Pitkän tauon jälkeen bloggeri näkyy taas toimivan jotenkuten. Siellähän tehtiin huoltotöitä,jotka taisivat kestää oletettua pitempään,ja sen vuoksi viimeisimmät blogikirjoitukset poistettiin väliaikaisesti ja koko bloggeri oli vain read only-tilassa,eli sitä pystyi lukemaan,eikä muuta. Oma eilen postaamani postaus,johon meni paljon aikaa kuvien asettelun ja linkkien laittamisen vuoksi,on edelleenkin kateissa, mutta toivon sen näkyvän taas jossain vaiheessa.

Jos tällaista tapahtuu,kannattaa kurkistaa vaikka Bloggerin Twitter-sivuilta,,mikä on viimeisin tilanne.

Täällä oli muuten tänään ihmeellinen toukokuinen sää,sillä satoi vettä (ei paljon,mutta satoi kuitenkin) ja oli jopa viileää.Tällaista tähän aikaan vuodesta on kai viimeksi ollut parikymmentä vuotta sitten.

Granaattiomena kukkii

Joskus on kauhean vaikeaa keksiä otsikolle nimi.....Tuo alempi kissa näkyy usein puiston toisella puolella tai sen vieressä.Kaunis puolipitkäkarvainen,mutta säikky.

Granaattiomena kukkii parhaillaan ja hedelmien alkuja on jo näkyvissä. Ne kypsyvät syksyä kohti.

Eilen oli itsenäisyyspäivä,ja viereisessä puistossa vuoden suurin grillauspäivä,sillä se onkin itsenäisyyspäivän suurin huvi monelle. Aamulla aikaisin Bambia ulkoiluttaessa oli useassa kohtaa puistoa tällainen näky: roskia ja vielä roskiksen vieressä.Ihmiset kyllä ottavat roskapusseja mukaansa,ja keräävät roskiaan,mutta eiväthän ne mahdu puiston pieniin roskiksiin. Puiston laidalla on suuri roskasäiliö,mutta ei tainnnut kenenkään mieleen tulla,että sinnekin voisi roskapussinsa heittää.Koska puistossa on kissoja ja pusseissa lihanjätteitä,voi vain kuvitella,etteivät pussit jää ehjiksi...Tunti tämän kuvanoton jälkeen puisto oli jälleen putipuhdas.

Pari postausta sitten kuvasin yhden uusista vuokrapyöräasemista,ja nyt osaan niistä on jo laitettu pyörät. Ihan näin alussa näitä voi vuokrata vain vuosikortin hankkineet,mutta jatkossa näitä voi vuokrata päivä-kuukausi-tai viikkovuokralla. Vuokrapyöräasemilla on laite,jossa maksetaan pyörävuokra luottokortilla,jolloin saa jonkinlaisen koodin,jonka avulla pyörä vapautetaan telineestä. Ensimmäinen puoli tuntia kuuluu hintaan,mutta sen jälkeen siihen lisätään n.euro per puoli tuntia. Se,että pyöriä pystyy vuokraamaan vain luottokorteilla maksamalla on hyvä asia,sillä silloin tiedetään,kuka pyörän vuokrasi.Jos pyörää ei palauteta,on sakko melkoinen. Muistan,kuinka Helsingissä vuokrapyöriä varastettiin ja hajoitettiin,eikä ollut minkäanlaista kontrollia siitä,kuka sen vuokrasi,joka mahdollisti ilkiteon.En edes muista,toimiiko vuokrapyöräsysteemi vielä Helsingissä.

Värikollaasihaaste # 34

Tämän viikon kollaasissa oli eräitä vihreitä sävyjä sekä mustaa. Minun värejäni juuri nyt,sillä minulla on jo pitkään ollut vihreä kausi,joka näkyy esimerkiksi noista eri vihreänsävyisistä topeista ja Vallilan kankaasta,josta olen teettänyt pöytäliinan..Pyöränikin on vihreä ja olohuoneesta löytyy sekä mustaa ja vihreää,tosin ei tähän kollaasiin sopivaa vihreää.  Tosin ei kollaasissakaan kaikki vihreä oli juuri tuota vaadittua vihreää...

 Muut vihertävät kollaasit löydät täältä

Kaipuu

Äiti,kissa ja minä

Äitienpäivä tuo mieleeni oman äitini,ja lapsuuden muistot äitienpäivien vietosta.Muistan kuinka yllätimme äidin  aamulla herkkutarjottimella ja muistaakseni lauloimmekin jotain.Äitini oli hyvin nuori minut saadessaan ja myös kuoli aika nuorena. Kuva on hieman haalea,sillä kuvasin albumista kameralla.Printteri skannereineen on rikki,ja muutenkin albumin liima on niin vahvaa,etteivät kuvat irtoa rikki menemättä.Olen jo pitkään halunnut siirtää  lapsuuden kuvia myös digimuotoon,mutta pitää kai skannata sivu kerrallaan,ei taida muuten onnistua.

Täällä ei äitienpäivää vietetä;sen sijaan täällä vietetään perhepäivää,joka oli helmikuussa ja joka meni minulta täysin ohi,sillä sitä ei markkinoida kuten Suomessa markkinoidaan äitien-tai isäinpäivää. Ennen vietettiin täälläkin äitienpäivää,mutta jossain vaiheessa se muutettiin perhepäiväksi.Silloin juhlitaan vanhempia ja isovanhempia,mutta kaikenlainen kaupallisuus puuttuu tästä päivästä;sen sijaan lapset valmistavat koulussa jotain kivaa vanhemmille.

Oikein hyvää äitienpäivää !

Huh huh kuumaa!

Viereisen kaktuspuiston sisäänkäynnin vieressä olevassa kukkaruukussa kasvaa joulutähti

Kahden viimeisen päivän aikana on ollut kamalan kuumaa,ja yölläkin lämpötila yli 20 asteen.Nämä ovat näitä kevään sääilmiöitä,kuumia aavikkotuulia,enteitä kesästä....Huomisesta pitäisi hieman helpottaa. Että sitten inhoan näitä kuumia aavikkotuulia!

Aikaisin aamulla kävelin ortopedin vastaanotolle.Ortopedin vastaanotto oli ennen ihan lähellä ,mutta muutti pari viikkoa sitten uuteen paikkaan.Ei kuitenkaan 20 minuutin kävelymatkaa pitempi. Vasen ranteeni on jo pitkään ollut kivulias,ja olen pitänyt siinä sellaista rannetukea aina välillä.Sain lähetteen röngteniin ja fysioterapiaan.Matkalla ortopedille kävelen läpi alueen,jossa paljon omakotitaloja. Useilla pihoilla on sitruspuita,jotka nyt ovat tuossa vauvavaiheessa. Kukinta on melkein loppunut ja uudet pienet appelsiinit kypsymässä.

Ja kodin viereisen puiston 2 suuren  oliivipuun kukinta on lopuillaan,ja kukat jo kuihtumassa.Saapa nähdä tuleeko niihin paljon oliiveja kun tuo kukintakin on niin runsasta.Oliivipuu on kukkiessaan allergeeninen,ja monet saavat allergisia oireita sen kukkiessa.

Kun oliivipuiden alla olevia portaita mennään alaspäin ,vastaan  tulee tämä Holocaust-uhrien muistomerkki,nimeltään "6 miljoonaa valoa".Jos katsoo tarkkaan,huomaa,että vasemmalla keskellä on pieni keltainen laatikko.Koirien kakkapussilaatikkoon oli vihdoinkin laitettu koirankakkapusseja. 2 vuotta olen tällä alueella asunut,ja nyt oli ensimmäinen kerta kun näin siinä pusseja. Ja kuitenkin ihan sen läheisyydessä olivat jotkut unohtaneet puhdistaa koiransa jätökset,vaikka ilmaisia pusseja oli nokan edessä!

Jotain tapahtui bloggerissa,sillä olin laittanut tähän kuvan,joka hävis.Ja olin poistanut sen koneestakin ja kamerasta,joten se siitä,

Viime maanantaina  muistomerkkiin sytytettiin tuli,sillä silloin täällä oli Holocaust-uhrien muistopäivä.  Tuolloin muistomerkin vierellä pidetään muistoseremonia,ja muistomerkin "kynttilät" sytytetään.

Värikollaasi numero #33

Viikon värikollaasissa on siniset sävyt tällä kertaa.Pidän paljon sinisestä,ja sen värisiä esineitä löytyykin kotoa ja vaatekaapistakin. Ennenkin on ollut sinisävyisten kollaasien vuoro,joten yritin etsiä sellaista,mitä en ehkä aiemmin ole laittanut.

Tässä ne värit ovat

Muut viikon siniset kollaasit löytyvät täältä

Tutustuminen Amerikan-pikkuserkkuun

Matkustin tänään Haifaan tapaamaan Amerikan pikkuserkkua ,jota en ollut aiemmin tavannut.Minulla on Yhdysvalloissa aika montakin pikkuserkkua,sekä äidin että isän puolelta,mutta äidin puoleisia en ole tavannut yhtäkään,ja isän puolelta olen aiemmin tavannut Chicagon pikkuserkun perheineen sekä hänen New Jerseyssä asuvan isänsä,joka on isäni serkku. Nyt tuli tavattua Kaliforniassa asuva pikkuserkku,joka on Välimeren risteilyllä miehineen. Laiva lastautui tänne kahdeksi päiväksi,ja tänään oli aikaa tavata.Olisin heti tunnistanut hänet,niin paljon tuttua näköä hänessä  oli:)

Istuimme kahvilla lähellä Bahain kauniita puutarhoja.Tältä näyttää alhaalta ylöspäin katseltuna.Vielä paremmalta näyttää,jos kuvan ottaa tuolla ylhäällä...

Kävelimme vielä jonkun aikaa Wadi Nisnasissa,jossa näin tämän kauniin talon.

Sitten Amerikan serkkujen pitikin palata laivalleen ja minä lähdin kohti kotia Tel Avivin suuntaan.

Bollywood Tel Avivissa

Kävin tänään ystävän kanssa Suzanne Dellalin tanssikeskuksessa Tel Avivissa,jonka keskusaukiolla olevasta Bollywood-tapahtumasta olin jostain lukenut aiemmin.Muistin,että siellä olisi joku intialainen tanssinäytös,mutta kun tulin paikalle,selvisi että siellä onkin Bollywood-tanssi workshop.

Intiasta oli edellisenä päivänä tänne lentänyt ranskalainen,mutta jo vuosia Intiassa asunut tanssija,koreografi ja kirjailijakin Gilles Chuyen. Hän on vuodesta 1994 asti toiminut Intiassa,ja tehnyt koreografioita sekä tanssinut useassa Bollywood-elokuvassa.Tämän päiväinen tanssi-workshop oli ilmainen ja avoinna kaikille. Gilles oli mahtava opettaja;energinen ja selkeä ja hauska!

Tanssi-workshop oli osa täällä melkein kuukauden kestävää Intia festivaalia,johon kuuluu  intialaisia tanssi-,teatteri-,elokuva-,musiikki-ja lauluesityksiä.Samoin kuin intialainen ruokafestivaali eräässä hotelliketjussa.

Aukiolle alkoi kerääntyä ihmisiä(enimmäkseen naisia) jotka innostuivat tanssimaan Gillesin oppien mukaan.

Minäkin menin alussa mukaan,mutta tuli kuuma enkä ollut varustautunut edes vesipullolla,joten keskityin kuvaamiseen pikkukameralla.Harmitti,ettei tullut isoa kameraa otettua mukaan. Bollywood-elokuvien musiikki on ihanaa, ja sen tahdissa tekeekin mieli liikkua! Gilles pani oppilaansa harjoittelemaan liikkeitä uudelleen ja uudelleen,kunnes ne varmasti olivat muistissa.Oli todella hauskaa katsella touhua.

Jotkut ovat synnynnäisiä tanssijoita..

Jotkut tulivat paikalle Segway-ajopeleillä

Kävelin torin laitaan,bussipysäkille,jonka viereen on tullut polkupyörien vuokrauspaikka.Näitä vuokrauspisteitä on tänä vuonna ilmestynyt vähän joka puolelle Tel Avivia,ja koko homman piti olla jo käytössä ennen pääsiäistä ,mutta kuten monet asiat,niin myös tämä on myöhässä...

Näitä pisteitä pitäisi olla vuoden loppuun mennessä 150 kappaletta,niin että vuokrausasemat ovat vähintään 250 metrin päästä toisistaan. Pyöriä varten voi hankkia vuosi-tai kuukausikortin,jolloin saa jonkinlaisen avaimen,jolla voi irroittaa pyörä noista tangoista. Myös päiväkortin voi hankkia,mutta en ihan täysin vielä ole tajunnut,miten tuo toimii.Pyörätkin ovat kirkkaan vihreitä,joten pian varmaan kaupunki on täynnä vihreillä pyörillä polkevia ihmisiä. Minäkin voisin käyttää tuota,bussin sijaan olisi mukava pyöräillä määränpäähän kaupungin sisällä.

Kukkia ja sen sellaista

Kevätsää voi täällä olla oikukas,ja tänään onkin ollut koko päivän pilvistä ja tihkusadettakin tuli.(ja hieman rakeitakin tätä kirjoittaessa) Jokainen tippa on tervetullut!

Kävelin taas tutun kukkakaupan ohitse.Olen ennenkin tätä kuvannut,täällä,ja  kuvaankin tätä aina kun se muuttaa asuaan.Nyt oli aika vappuisen näköistä vaikkei täälläpäin mitään vappua vietetäkään:samppanjapulloja ja tuossa kuvassakin  kaupan ikkunassa näkyy olevan jollain ylioppilashattu!Kuvassa lukee:"kevät saapui,kukka tulee"

Erilaiset puut kukkivat edelleenkin,kuten tämä keltakukkainen puu(golden trumpet tree)

Puiston laidalla

Puiston laidalla asumisessa on sekä hyvät että huonot puolensa:on ihanaa nähdä kaunis puisto ikkunoitten takaa ja myös koiraa on mukava siellä ulkoiluttaa.Mutta kun ilmat lämpenevät alkaa grillikausi,ja silloin puiston laidalla asuminen muuttuu vähemmän miellyttäväksi. Tänään on viimeinen Pesah-juhlan pyhäpäivä ennen normaaliin arkeen paluuta ,ja se näkyy! Koko puisto on täynnä perheitä,jotka ovat vallanneet jokaisen vapaan pläntin tuosta  puistosta ja pystyttäneet sinne pöytänsä,telttansa ja grillinsä.Aamulla Bambia ulkoiluttaessa ennen klo 8 oli muutama jo ehtinyt varata oman alueensa puistosta. Ei se minua niin häiritsisi,elleivät muutamat heistä olisi linnoittautuneet melkein ikkunoitteni alle,jolloin grillikäryt tunkeutuvat sisälle. Onneksi tätä ei sentään tapahdu joka päivä,mutta nyt keväällä on pari tälläista supergrilli-päivää,ja kesällä yleensä lauantaisin ihmiset tulevat koko päiväksi puistoon. Vaikka nykyään valistetaan aika hyvin siitä,että tulisi jättää alue siistiksi sen jälkeen kun sitä on käyttänyt,on puisto kuitenkin seuraavana aamuna kuin hurrikaanin jäljiltä. Kaupunki onneksi siivoaa puiston melkein päivittäin,joten kauan sitä sotkua ei tarvitse nähdä. Monet keräävät roskansa, mutta jättävät sitten sulkemattoman pussin roskiksen viereen:( Tuon grillikäryn vuoksi astmalääkettä onkin tullut otettua tänään kaksinkertainen annos...

Kävelin kaupungin maatilan galleriaan,jossa yleensä on mielenkiintoisia,ekologiaan ja kierrättämiseen liittyviä näyttelyitä.Luulin ,että galleria olisi auki tänään kuten yleensä lauantaisin,muttei se ollutkaan.

Maatilan ja gallerian lähistöllä  kasvoi paljon unikkoja. Viime kuussa kukkivat unikkovuokot (anemone coronaria) ja nyt unikot,ja niitä on tosi vaikeaa erotella toisistaan.Itse tiedän sen lähinnä siitä,että ensin kukkivat vuokot ja sen jälkeen unikot. 

Takaisin tullessa näkyi hieman ennen puistoa kaunis mutta säikky kissa syömässä kuivaruokaa.Olen vihdoinkin nähnyt kuka ruokkii puiston kissat.Nuori mies,jolla on vanha koira mukanaan....

Mukavaa pääsiäismaanantaita!

Kaikenlaista

Lumpeenkukkia Tel Avivin Rabin-aukion uudessa vesilammessa

Kulunut viikko on täällä kulunut Pesahin merkeissä,jolloin,jolloin koulut ovat kiinni,samoin kuin monet kaupat ja yritykset ja monet ihmiset ovat lomalla,mikä tuntuu katukuvassa,ja jos jonnekin menee,niin tällä viikolla on ollut tunkua. Huomenna on taas lyhyt päivä,ja illalla pesahin viimeinen ilta,jolloin taas kokoonnutaan yhteiselle illalliselle. Maanantai on pyhäpäivä;tiistaina kaupat ovat taas auki ,mutta monet viettävät silloin värikästä Mimouna-juhlaa.

Koko viikon (huomennakin vielä) moniin paikkoihin on ollut ilmainen sisäänpääsy,kiitos suuren pankin sponsoroinnin.Niinpä keskiviikkona suuntasin Reuven Rubinin museoon,lähellä Tel Avivin vanhaa kaupungintaloa.R.Rubin oli vuonna 1974 kuollut taidemaalari,ja yksi Israelin tärkeimpiä artisteja.

Tämä Rubinin taulu(first seder) kuvaa seder-illallista,ja siinä näkyy oikealla taiteilija itse,kun taas vasemmalla näkyy Jeesuksen hahmo.

Torstaina tapasin täällä pikaisesti vierailleen veljeni vaimoineen Jaffassa,uudessa ravintolassa,jossa ruoka oli ihanaa:)

Eilen oli ihana ilma;harvinaisen viileää ja hieman harmaatakin.Sadettakin tuli hieman,mutta pohjoisessa kuulemma satoi enemmän.Tänään sitten pilvetkin jo hävisivät...Tel Avivin Rabin-aukiolla oli tuollainen kiipeily-seinä,joka kuului Action race-kisan ohjelmaan.Siellä sun täällä näkyi vihreäpaitaisia ihmisiä,kun taas viime vuoden kisapaita oli oranssi.Olisi ollut kiva kiipeillä tuonne ylös!

Aukion lähellä kävellessäni huomasin yhden talon pihalla papaija-puun,joka oli täynnä hedelmiä.Olen kävellyt tuosta ohi lukemattomia kertoja,mutta vasta nyt bongasin tuon papaijan.Olispa päässyt tuonne poimimaan noita hedelmiä.....Tosin ne olivat sen verran korkealla,että talon asukkaiden pitää varmaan käyttää isoa tikapuuta tai peräti nostokurkea  jos haluavat nuo papaijat tuolta alas.

Iloista Pääsiäistä!

Oikein ihanaa pääsiäisen aikaa 

kaikille lukijoille!

Makroviikko numero 4

Tämän viikon makrohaaste liittyi sisällä otettuu,pääsiäisaiheiseen kuvaan.Ostin helmikuussa Suomessa näitä pieniä pääsiäisnameja,ja kuvasin aika läheltä.Oliskohan tämä tarpeeksi makroa?

Muut pääsiäisaiheiset makrot löytyvät täältä

Neljännen kansion 4. kuva

Kopioin Allun blogista meemin,jossa etsitään 4. kansion 4. kuva.Olen joskus aiemminkin  laittanut 4. kansion kuvan,mutta kansiot olivat silloin eri järjestyksessä.Tämä kuva oli ensimmäissä ulkoisessa kovalevyssä(niitä on nyt kaksi). Kuvassa poikani Otto-kissa hassussa nukkumisasennossa..Otto täytti kuun alussa 17 vuotta ja kuva on otettu kesällä hieman alle 2 vuotta sitten. Oton hankin aikoinaan poikani ollessa pieni, ja se oli oikeastaan minun kissani,kunnes muutin pois Suomesta.Siitä lähtien se on asunut poikani ja kihlattunsa luona Helsingissä,ja voi edelleenkin,korkeasta iästään huolimatta,suhteellisen hyvin.

Sunnuntaiklassikko teemasoitto 17.4

Sunnuntaiklassikoissa on tällä kertaa teemasoittona elokuviin sävelletty musiikki. Mieleen tuli heti Randy Newman,ahkera  Oscarin  ,Emmyjä ja Grammyjä voittanut elokuvamusiikkisäveltäjä ,joka myös on itse esittänyt monta elokuviin säveltämäänsä kappaletta,kuten tässä " I love to see you smile" elokuvasta  Parenthood vuodelta 1989.Newman oli myös tämän kappaleen johdosta Oscar-ehdokkaana.Suosikki Randy Newman-kappaleeni on upea " I think it is going to rain today"

Muut elokuvaklassikot löytyvät täältä

Kitarakonsertti ja Klimtin maalaus

Gustav Klimtin  muotokuva Friederike Maria Beeristä  v uodelta 1916 Tel Avivin taidemuseossa. Hieman
huono kännykällä otettu kuva.

Viime maanantaina olin Tel Avivin museossa kitarakonsertissa,joka aloitti Felicia Blumental-musiiikkikeskuksen viime viikolla olleen vuotuisen kansanvälisen musiikkifestivaalin. Konsertti oli ilmainen,mutta koska katsojien määrää haluttiin rajoittaa,piti sitä varten hankkia liput,jossa hinnan kohdalla luki "0". Konsertti oli museon pysyvän näyttelyn salissa,jonne oli rakennettu lava ja laitettu riviin tuoleja. Oloni ei samana iltana ollut kauhean hyvä,mutta ihana musiikki piti huolen siitä,että jaksoin istua siellä koko kaksituntisen konsertin.

;"
;

Joaquin Turinan kaunis opus oli yksi siellä kuulemamme teos

Konsertissa kuultiin Jerusalemin musiikkiakatemian klassisen kitaransoiton opiskelijoita,jotka olivat kaikki jo siinä vaiheessa,että pystyivät esiintymään erittäin hyvin.Lisäksi kuultiin kahta hyvää sopraanoa kitaran säestämänä sekä kitaran ja mandoliinin yhteisoittoa. Rakastan kuunnella klassista kitaraa ,ja levyhyllylläni on monta klassisen kitaran CD:tä.Minulla on myös klassinen kitara ja otin aikoinani tuntejakin,mutta siitä on jo pitkä aika,ja kitara on tuolla nurkassa ja kieletkin pitäisi vaihtaa....

Toinen ihana teos oli täkäläisen säveltäjä Y.Braunin sonaatti kitaralle ja mandoliinille.Aivan ihana!. Säveltäjä oli itse paikan päällä. Konsertissa en voinut olla huomioimatta vasemmalla puolella ollutta valtavan kokoista Gustav Klimtin taulua,jonne katse harhaili pakostakin vähän väliä,sen verran upea teos se on.Kännykkäkamerani tosin ei ole hyvä,joten kuvasta ei kauhean hyvä tullut.

Unikkojen aika

Täällä on nyt koittanut unikkojen aika,ja pellot taas ovat niistä punaisia.Blogiystäväni Sarah kuvasi niitä lähipelloilla ja laitan hänen kauniin videonsa tänne. Helmikuussa olin parin muun blogikaverin kanssa Sarahin kotona keräämässä villikasveja,sillä hänen lähistöllään luonto on mitä kauneinta.Joku aika sitten kuvasin myös vuokkoja,jotka muistuttavat paljon unikkoja.

Edellisessä postauksessa tein ekologista pesuaineitta,jossa jätin appelsiinikuorista ja vodkasta tehtyä nestettä haihtumaan.Jätin hieman nestettä haihtumaan hieman lisää,ja tänään se oli jo öljymäistä,eli appelsiiniöljyä.