lauantai 10. lokakuuta 2020

Olispa jo syksy

Hong Kongin Bauhinia bussipysäkillä

Niin , ei vielä näy syksyä täällä,  ja tämä viikonloppu on ollut jopa erittäin kuuma.    Sitä kyllä edelsi muutama miellyttävä päivä, ja alkoi jo tuntua että  pian viilenee, mutta ei taida vielä . Katselin viime vuoden lokakuun  postauksia ,  ja silloinkin olisin halunnut viileämpiä päiviä,  mutta syyskuu täällä oli kuumin ikinä. Eilinen kuumuus aiheutti myös  pahoja vahinkoja, sillä eri alueilla oli hurjia tulipaloja, ja  10 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa. Jotkut kodit olivat palanneet kokonaan.  On kyllä kamalaa  tulla takaisin ja löytää kodistaan vain palaneet rauniot. 

Olen itse kokenut tulipalon 2 kertaa: ensimmäistä kertaa täällä Israelissa , muutama vuosi ennenkuin palasin Suomeen.  Asuintaloni naapuritalo oli historiallinen rakennus ,  joka oli viimeiset vuotensa toiminut elokuvateatterina,  ja yhtenä myöhäisenä iltana se syttyi palamaan.   Tulipalorakennuksen ja oman asuintaloni välillä oli puita, ja pelättiin että tuli leviäisi sitä kautta  ssuintaloomme.  Olimme jo nukkumassa kun  palomies koputti oveen  ja pyysi menemään kadulle.  Pukeuduin, nappasin nopeasti pojan  ja laukkuni,  ja vietimme koko yön  kadulla, mikä oli stressaavaa , ennenkuin tuli saatiin sammutettua.  Aamulla aikaisin en saanut kuitenkaan lupaa mennä  kotiin , mahdollisen häkämyrkytyksen vuoksi, joten vein pojan suoraan kadulla vietetyn yön  jälkeen (valveilla tietysti) päiväkotiin,  ja menin töihin.  Töissä silmät eivät tietenkään pysyneet auki,  joten oli pakko mennä kotiin, jonne sai jo mennä. Tästä selvittiin säikähdyksellä,  mutta se historiallinen rakennus paloi poroksi,  eikä sen tilalle ole vieläkään rakennettu mitään .

Toinen kerta oli  Suomessa, pakkassäällä.  Naapuri oli jättänyt palavat kynttilät  ikkunalaudalle, verhojen!! viereen, ja  siitä syttyi palo. Tunsin savun hajua, kukaan ei ollut siellä kotona, ja soitin palolaitokselle.  Sillä aikaa kun palokunta sammutti asunnon tulipaloa, joka onneksi ei ehtinyt kasvaa liian suureksi, vietimme pojan kanssa   kylmällä parvekkeella. 
Tämä viikonloppu (joka nyt loppui, sunnuntaihan on täällä arkipäivä) päätti pitkän  , ns. High Holidays-pyhäkauden, joka tietysti tänä vuonna  oli poikkeuksellinen, kiitos koronan, ja muutenkin suurimmalta osalta pyhäpäivät osuivat viikonlopuksi tällä kertaa. Tämä viimeinen pyhä oli lehtimajajuhlan päättävä pyhä,  ja  näitä tällaisia "lehtimajoja "  näkyi vähän siellä sun täällä,  ehkä enemmän kuin normaalisti ,  sillä sai juhlia vain samassa  kodissa asuvien perheenjäsenten kanssa. 
Myrkyllisiä marjoja
Tämän lockdownin täällä piti alunperin loppua nyt parin päivän päästä , mutta sitä taas pidennettiin, vaikka luvut ovat laskeneet.  Minua ärsyttää  se että  ei eristetty niitä alueita,  joilla selvästi oli paljon enemmän tartuntoja kuin muilla, eli  ultraortodokseilla.    Ärsyttää myös se että  että kaikki ravintolat, kahvilat, baarit ym. ym eivät ole edes saaneet myydä tuotteitaan  muuten kuin lähettien kautta, mikä tekee monelle kannattavuudesta tosi huonoa.  Vaikeaa on ymmärtää miksi tietyt katujalkakaupat saavat olla auki mutta toiset eivät.
Tyhjä katu eräänä aamuna.

Suloinen pikkuruinen kissanpentu  tärähtäneessä kuvassa.  Näitä on kaksi, ja  ne kitisivät muutaman päivän puiston reunan pusikossa,  eikä emoa ollut näkyvissä.   Onneksi ne nyt ovat saman kadun naapurin Evelynin   tyttären hellässä hoidossa,  kunnes kasvavat, ja  niille voi etsiä kotia.  
Evelynin kotiin pennut eivät voi jäädä,  sillä siellä on  vuosi sitten hänelle tuomastani kissanpennusta kasvanut Grey-kissa,  ja tämä kuvassa näkyvä Toy-koira. Greystä on kasvanut mustasukkainen ja hieman agressiivinenkin kissa, joka ei ehkä hyväksy toista kissaa sinne,

Kaunista viikonloppua täältä lämpimästä. 

torstai 1. lokakuuta 2020

Hiljainen päivä

Viime perjantai-iltana täällä hiljentyi ihan  kaikki, kun alkoi vuoden pyhimmän päivän , Jom Kippurin , aatto. Silloinhan ei ole liikennettä missään: ei maassa,  merellä tai ilmassa.  Ambulanssit ym. tietenkin kulkevat jos on tarvetta. Illansuussa   kun vein Bambia iltapisulle kaduilla oli jo tyhjää, ja  pyöräilijät , etupäässä  lapset, ilmestyivät tyhjille kaduille pyörineen. 
Yleensä aina odotan tätä kerran vuodessa tapahtuvaa päivää,  juuri hiljaisuuden vuoksi,  mutta nyt kun meillä täällä on  tämä tiukka lockdown,  ei tuntunut samalta.
Aamulla aikaisin ,  menimme Bambin kanssa pienelle lenkille,  Täällä on ollut  perjantaista lähtien  tosi kuumaa ja kosteaa, vaikka oli jo syyskuun loppu. Viimeisten päivien aikana on hiki taas tullut pintaan, mutta toivottavasti ainakin kosteus  laskee pian.
Tästä tosiaankin näkee miten tyhjää on  Jom Kippur-päivänä,  Pikku pyöräilijät eivät vielä olleet ilmestyneet  kaduille.  Tätä lockdownia on ollut nyt  2½ viikkoa,  puolitoista viikkoa tiukempana kun ensimmäinen viikko,  ja eilen taas pidennettiin sen kestoa.  Tartuntaluvut ovat edelleenkin korkeita, mutta tärkeintä on  se miten paljon  korona-sairaita on sairaaloissa,  ja miten sairaaloiden  kapasiteetit kestävät. Ainakin pari päivää sitten sairaaloiden päälliköt , toisin kuin jotkut ns. asiantuntijat, vakuuttivat että tilaa on ihan hyvin osastoilla,  mutta jos nousu jatkuu, niin voi olla ongelma.  Suurimmat tartunnat   ovat kahdella sektorilla: arabiväestön alueilla ja ultraortodoksien alueilla,  ja hieman tuntuu väärältä se että kun alkoi olla selvää että sieltä ne tartunnat tulevat, niin miksi ei pidetty kiinni alueellisista rajoituksista.,,,  
Pyhän jälkeisenä aamuna odottelin bussia  lähiseudun supermarkettiin.  Jouduin odottamaan kuumassa tosi kauan , eli  ainakin 40 minuuttia,  sillä  julkinen liikenne kulkee minimikapasiteetilla,  jotkut tutut linjat eivät lainkaan,  eikä  yhteys bussiaplikaatioin ja bussien välilläkään tunnu toimivan normaalisti. Pysäkin takana oli tämä kaunis  ja ystävällinen kissa.
Kissa halusi rapsutuksia, ja valitti aina  kun lopetin.

Siinähän se aika kului pysäkillä, kun rapsuttelin   kissaa leuan alta,  mutta kun en jaksanut enään, ja seisoin tässä aidan vieressä  , aurinkoa piilossa, niin kissapahus suuttui ja raapaisi. Onneksi vain ihan pintaraapaisuja. 
Nyt kyllä hävettää.....
Lopuksi ihan uusi video,  jossa  täkäläinen artisti , entinen The Voicen voittaja Elkana Marziano ja  Emiraateista kotoisin oleva  laulaja Waleed AlJassim laulavat dueton.  Duetossa lauletaan englanniksi , arabiaksi ja hepreaksi,  ja video on tosi upea:)

Oikein hyvää lokakuuta kaikille:)

perjantai 25. syyskuuta 2020

Tiukemmaksi meni

Rambo kissa nukkuu torin alkupuolen tyhjässä torikojussa. Toivottavasti joku nyt syöttää Ramboa
kun tori on suljettu ties  kuinka kauan.

Viime postauksessa kerroin siitä  miten viime viikon perjantaina täällä alkoi uusi lockdown.  No tasan viikko sen jälkeen,  tuosta lockdownista  huolimatta ,   tänään lockdownia kiristettiin kunnolla. Ensimmäisen viikon  lockdown oli hieman kuin  emmental-juusto; siinä oli paljon reikiä, mutta se salli esim. ruokatorien olla auki,  ja julkinen liikenne toimi, vaikkakin vain 50% kapasiteetilla. Myös osa sai edelleen käydä töissä.

Tämä tiukempi lockdown sulki torit, vaikka  ulkotorilla vihannesten ostaminen on riskittömämpää kuin supermarketissa ostaminen,   julkinen liikenne toimii minimiteholla,  ja  taas lisää ihmisiä jäi  työttömiksi.  Kilometrin  liikkumisrajoitus edelleenkin voimassa, PAKKO pitää 2 metrin  etäisyyttä toiseen,  ja kauemmaksi saa mennä  vain  ruokaa ostamaan, Tuota voi hieman kiertää myös niin että esim. minä joka asun Tel Avivin kupeessa mutta Holonin kaupungissa (vähän kuin Vantaa  tai Espoo Helsinkiin verrattuna) voin matkustaa  Tel Aviviin ostamaan ruokaa.  Eri asia on sitten pääsenkö tai viitsinkö,  jos busseja pitää odotella kokonainen tunti.  Mutta lähiseudun supermarkettini on liian kaukana ja ilman bussia en sinne kyllä pääse. 
Keskiviikkoiltana kun tulin Bambin ulkoiluttamisen jälkeen kotiin, ovenkahvaan oli laitettu pussi. Pussin sisällä  oli nättiin laatikkoon pakattu hunajamuffini,  ja rukousvihkonen,  jossa vuoden  pyhimmän   päivän,  Jom Kippurin rukouksia.  Jom Kippurin  eli sovituspäivän aatto on sunnuntaina,  ja seuraava arkipäivä   on tiistaina,  koska meillä tämä lockdown, niin vain ruokakaupat ja apteekit  avoinna.  En syönyt hunajamuffinia,  sillä juutalaiseen uuteen vuoteen (viime viikolla)  kuuluva hunajakakku ei oikein maistu minulle. Pussin oli ovenkahvaani,ja jokaiseen muuhun talon ovenkahvaan jättänyt  Chabad-liikkeen edustaja.
Tein ehkä ison virheen tällä viikolla.  Syötän puiston kissoja,  ja yksi suosikkini on ollut kesällä 2019 syntynyt kaunis harmaa kissa Neko. Neko  seurasi aina ennen  Bambia ja minua,  kun vein Bambia puistoon . Nekosta tuli niin kesy, että sain pitää sitä sylissä ,  ja silitellä.  Yhtenä päivänä  Neko hävisi, ja ilmestyi kuukauden kuluttua takaisin, pelokkaana ja huonomman näköisenä.  Neko ei myöskään tullut syömään kun  syötin muita kissoja,  enkä nähnyt sen syövän  sille jättämääni kuivaruokaa.   Minulla on kissojen matolääkettä,  ja päätin tuoda   Nekon kotiin , ja antaa sille matolääkettä,  ja sitten palauttaa ulos. Ostin pienen kissanruokapurkin, johon sekoitin matolääkettä ,  ja sain aika helposti laitettua   Nekon  Bambin vanhaan kantokassiin.   Kotona kissaparka oli ihan paniikissa,  koska oli täysin vieras paikka,  ja vietti koko illan  hyllykön alla keittiön vieressä, ja laitoin sinne vettä ja kuivaruokaa . Bambi ei mitenkään protestoinut kissan läsnäoloa, oletettavasti koska kissa sille niin tuttu.

Seuraavana aamuna Neko oli jo paljon rohkeampi ,  ja yritin syöttää sille ruokaa johon olin sekoittanut matolääkettä, mutta kissa ei suostunut syömään muruakaan.   Neko päätti olla tuossa kasvieni vieressä  , josta näkee ulos.  Lähdin kaupungille,  ja kun tulin takaisin , löysin Nekon  selvästi jo kotiutuneena  , toisen huoneen sohvan selkänojan päällä.   Se oli rauhallinen ja iloinen leuan alle rapsuttamisesta, mutta ei edelleenkään suostunut edes maistamaan kissanruokaa johon olin sekoittanut matolääkettä.  Ja sitten näin... Neko oli sekä ripuloinut  että pissannut sohvalleni..... Se oli tehnyt sen myös kukkaruukkuun,mutta miksi sohvalle.... Neko äkkiä kantokassiin,  ja kissa takaisin ulos. Sohvan päällä  olevan kangas heti pesuun, mutta se sohvan kohta minne Neko oli asioinut haisi kissanpissalle... Ja pari päivää olen sitä kohtaa pessyt etikka-pesuainesekoituksella,  ja nyt tuntuu että haju on vihdoinkin poissa.  Illalla näin Nekon  auton alle piiloutuneena, eikä se edelleenkään syönyt sille nyt antamaani kuivaruokaa. Nekolla on näköjään joku vaiva, enkä oiken pysty sitä auttamaan  vaikka niin kuvittelin.
Tänään menin torille   , kun sinne vielä pääsi ostoksille ennen pitkää sulkemista.  Matkustin bussin kyydissä pääteasemalle,  joka on torin vieressä ,  ja ennen pääteasemaa bussi ajelee rannan viereistä katua. Otin kuvan bussin ikkunan kautta. Rannalle ei saa mennä  kuin urheilutarkoituksessa, eikä uimaankaan saa mennä. Rantaravintola tuossa kuvassa oli tietenkin kiinni, kuten kaikki muutkin ravintolat.
Taas niin suututti torikauppiaiden puolesta,   jotka jo toisen kerran joutuvat kokonaan sulkemaan kojunsa, eikä mitään tietoa korvauksista.  Tuntuu että päättäjät eivät tajua että ulkoilmatorilla ostaminen on paljon riskittömämpää kuin  supermarketissa asioiminen,  etenkin kun torilla käy niin paljon vähemmän ihmisiä koronan vuoksi. Kuvassa Abed, joka on torin  tunnetuimpia myyjiä, ja tosi mukava sellainen.
Torin jälkeen kävelin toiselle torille  pitkin Allenby-katua , joka on suosittu kauppakatu torin lähellä.  Koska ruokapaikat,  vaatekaupat ym. joutuvat olemaan ´kiinni,  katu näytti surullisen tyhjältä. Huomasin että entisen ison kaupan edessä luki "vuokrattavana".  
Levinsky-torin alueelta kävin ostamassa linssejä ja papuja varastoon   ja sitten kävelin  bussipysäkille.

Pysäkillä mietin koska pääsen tänne uudestaan,  ja otin kuvan vastapäätä olevasta vihanneskaupasta.

Muuten, oletteko te Bloggerin käyttäjät jo tottuneet uusittuun   Blogger-alustaan? Nyt kun olen tutustunut siihen paremmin,  olen sitä mieltä että uudistus on ihan hyvä.

lauantai 19. syyskuuta 2020

Viimeinen ilta

Torstaina ,  viimeisenä iltana  ennen tätä toista ulkonaliikkumiskieltoa,  kävin luennolla Tel Avivin satamassa.  Olin tilannut paikan  hävikkiruokaa käsittelevälle luennolle,  johon piti "ostaa" ilmainen lippu.   Sisätiloissa sai ennen tätä uutta ulkonaliikkumiskieltoa olla maksimissaan 20 henkeä.  Matkalla luennolle otin tämän kuvan juuri alkaneesta auringonlaskusta.  Siitä on ikuisuus kun viimeksi olin tuolla sataman alueella,  taisi olla helmikuussa,   kun olimme vielä tietämättömiä  mitä kaikkea tuo viirus voi aiheuttaa.
Bussimatka kotoa satamaan tuntui kestävän ikuisuuden,  sillä  oli ruuhka-aika. Matkalla  otin tämän kuvan bussin ikkunasta.
Satamassa poikkesin ensin maatilatorille,  jossa nyt viimeisenä iltana oli pienten tuottajien kojuja. Kovin vähän oli kuitenkin kojuja, kuin myös asiakkaita.  Iso osa ihmisistä oli varmaankin kotona kokkaamassa  perjantai-illan  uuden vuoden ateriaa,   joten kävi  sääliksi tuolla olevia pientuottajia.
Pysähdyin  Julliuksen kojun kohdalle. Jullius on artisaanitislaamo pohjoisessa, jossa juomien tuotantoon  käytetään mm. paikallisia villikasveja.  Maistoin tuota kuvassa näkyvää giniä, jossa oli upea maku. ´Juon tosi harvoin mitään vahvaa alkoholia, ja alkoholia yleensäkin, mutta tuossa ginissa oli sellainen maku että tekisi mieli ostaa pullo. Jokaista tislaamon juomaa tehdään vain rajoitettu määrä, niin että jokainen pullo on numeroitu ja signeerattu. 
Kävelin eteenpäin ja ohitin sataman karusellin. Ihmisiä oli liikkeellä, ei paljon , mutta kuitenkin, ja ilmassa oli jotenkuten surumielinen tunne, sillä ei tiedä  koska taas pääsen tuonne,  tai mitä on jäljellä sen jälkeen kun sinne pääsee. Täällähän on niin monta pienyritystä joutunut lopettamaan; esim, asuinkaupunkini Holonin pääkadulla joka toinen kauppa on nyt vuokrattavana.   Ja voi vain kuvitella mitä tapahtuu tämän toisen pitkän ulkonaliikkumiskiellon jälkeen. Kun valtio avustaa yrityksiä vain murusilla....
Selfie-paikka
Ohitin Maison Kayserin.  Maison Kayserin perustaja on tunnettu ranskalainen leipuri ja ruokakirjailija  Eric Kayser,  jonka perustamia  Maison Kayser-leipomoravintoloita on monessa maassa. Eric Kayser ehti vasta pari viikkoa sitten avata tämän paikan , joka nyt jo joutui sulkemaan ovensa. Luin jostain että Kayserin mukaan  patonkeja leivotaan tässä Tel Avivin leipomossa monta kertaa päivässä,   koska  kostea ilma vaikuttaa   tuoreuteen,  kun taas esim. Ranskassa niitä leivotaan vain kahdesti päivässä.
Tulin perille paikkaan missä luennon piti olla , mutta koska olin liian aikaisin liikkeellä,  jäin tähän ulkopuolelle odottamaan.
Seurasin kajakilla soutavia.
Sitten aurinko alkoi laskea,  ja auringonlasku, kuten aina Tel Avivissa, oli taas  niin upea.
Pääsin sisälle rakennukseen,  jossa luento pidettiin. Suuri tila on entisen suositun ravintolan tila,  ja siellä oli kaikenlaista kierrätykseen liittyvää.
Kahvikapselikoru oli ihana!
Kahvisäkkimuotia..
Sitten alkoi tosi mielenkiintoinen luento.  Robin Food on täkäläinen järjestö,  jonka tavoite on pelastaa hävikkiruoka, jota täällä heitetään liikaa pois.  Sympaattisen luennoitsijan,  järjestön perustajan Shain, olin tavannut jo viime vuonna eräässä toisessa tilaisuudessa,  ja hän muisti että olen Suomesta:) . Hänen tyttöystävänsä  on kuulemma hulluna Suomeen ja muihin pohjoismaihin,  ja Shai osasikin laskea kymmeneen suomeksi:) Robin Foodilla oli  vielä ennen koronaa  hävikkiruokaravintola Haifassa , ja jossa aterian hinnasta saivat asiakkaat itse päättää.  Korona sulki ravintolan, mutta se olisi muutenkin tänä vuonna sulkeutunut sillä rakennus oli tarkoitus purkaa.  Luento oli tosi mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Luennolla oli vähän ihmisiä, meitä oli ehkä joku 10 tuolla.
Tuoleille oli laitettu "rumia" vihanneksia, joista sai ottaa jotain mukaansa.  Otin yhden paprikan ja yhden munakoison.  
Eilen perjantaina, ulkonaliikkumiskielto astui voimaan klo 14,   mutta sitä ennen ehdin käydä kaupungilla,  tutustumassa juuri avattuun Daison liikkeeseen,  joka ei sekään ehtinyt olla auki kuin muutaman päivän ennen ulkonaliikkumiskieltoa. Daiso on japanilainen ketju, jossa myydään kaikenlaista pientä kivaa kotiin.  Auki saavat olla vain ruokakaupat, apteekit, optikkoliikkeet, ja ehkä tietokonekaupat, mutta en ole ihan varma siitä. Tietokonekauppaa tarvitsisin,  sillä eilen illalla tietokoneeni sammui totaalisesti. Onnistuin elvyttämään tämän tietokoneen jotenkuten , ja  onnistuin nyt tekemään tämän postauksen, mutta kone toimii  todella hitaasti, jää koko ajan jumiin, joten on selvää että se on tullut tiensä päähän. Kunhan nyt selviäisi edest tästä pyhästä...Tietokone on myös televisioni,  joten se on tärkeä .

Tämä uusi ulkonaliikkumiskielto huolestuttaa. Ensin sanottiin  että saa liikkua vain 500 metriä, mutta sitten 1 km.  Uutisissa kuitenkin koko ajan väläytetään  että rajoituksia vielä kiristetään.   Täällä on täysin epäonnistuttu hoitamaan tämä uusi aalto , ja tämä  toinen ulkonaliikkumiskielto olisi voitu välttää.  Ensimmäinen ulkonaliikkumiskielto keväällä oli jotenkuten selvää, ja siinä oli toivoa että tilanne saadaan kuriin ,  mutta tähän toiseen ulkonaliikkumiskieltoon suhtaudun epäilevästi ja pessimistisin tuntein , kuten niin monet muutkin täällä. Saa nähdä mitä tapahtuu jatkossa.
Lopuksi hieman musiikkia viikonlopuksi.  Erin Costelo on kanadalainen, upeaääninen  laulaja, pianisti,  sanoittaja , säveltäjä ja tuottaja. Jostain syystä tämä video näkyy tietokoneem ruudullani, mutta ei kännykällä, joten tässä linkki tuohon upeaan kappaleeseen https://youtu.be/P9824woo1fE
 

perjantai 11. syyskuuta 2020

Kohti uutta sulkua

Kaunis oranssi  kiinanruusu tuli vastaan
Otsikko viiitaa  siihen että  eilen illalla selvisi  että ollaan menossa kohti uutta sulkua(aikaisin perjantai-aamuna) ja ulkonaliikkumiskieltoa, kuten oli keväällä.    Sen pitäisi kestää 2 viikkoa  vähintään kuukauden,  ja  jos luvut eivät laske  niin sitten enemmän. Liikkua saisi vain 500 metriä. Täällä on alueet jaettu liikennevalojen mukaan,  eli pahin on punainen, sitten keltainen ja paras vihreä.  Suurin osa tartunnoista on punaisilla ja oransseilla alueilla, mutta  mielestäni on väärin että myös vihreät alueet joutuvat kärsimään siitä että tietyt sektorit eivät tarpeeksi välitä rajoituksista....  Toinen syy tuohon tulevaan sulkuun on se että viikon kuluttua alkaa  syksyn  pyhäsuma, eli ensin  Rosh Hashana,  juutalainen uusi vuosi,  sen jälkeen  Jom Kippur , vuoden pyhin päivä ja sen jälkeen vielä pitkä lehtimajajuhla.   Täällä kun ollaan sukurakkaita  niin monessa perheessä kokoontuu koko suku,  ja siihänän voi olla tartuntariski,  jota halutaan välttää,  mutta miksi ihmeessä pitää  sulkea myös välipäivät , ja aiheuttaa lisää konkursseja.....
Jo 2 viikon sulku  vie monet pienyritykset, jotka nipin napin selvisivät kevään  pitkästä ulkonaliiikkumiskiellosta,  kohti konkurssia.  Yksi sellaisista  oli ihana Bakers -kahvila,   joka joutui muiden tavoin sulkemaan  ovensa maaliskuussa,  mutta ei pystynyt enään  avaamaan uudelleen  toukokuun lopussa. Lior,  kahvilan sympaattinen omistaja , yritti jonkun aikaa pitää  pystyssä toimistoille suunnattua pitopalvelua, mutta kun niin monet nyt tekevät töitä kotona,  niin se ei kauan pysynyt pystyssä.  Eilen  Lior möi kahvilansa  esineitä  pilkkahinnalla, ja  se tuntui kovin surulliselta.  Ostin kuvassa näkyvän puisen leipälaudan ja  kaksi minikakkuvuokaa  ja sain ne lähes ilmaiseksi.   Jäin kaipaamaan tuota ihanaa paikkaa jota ei enään ole.
Viikon alkupuolen  iltana kuljeskelin Saronassa tappamassa aikaa,  sillä tulin liian aikaisin tapaamiseen  , joka oli lähellä. Saronassa saa helposti ajan kulumaan.
Tästä vierestä käännyin kohti Saronan puistoaluetta.  Oli kuumaa ja kosteaa , ja niin on edelleenkin: 2 viikkoa olen hikoillut aika lailla;D  Tukalaa kosteaa kuumuutta  pitäisi kestää vielä ensi viikolle,  ja toivottavasti sen jälkeen on vain kuumaa mutta ei niin kosteaa.
Saronan pikku talot ja takaosan korkeat talot.
Tästä olisi saanut  poimia rosmariiniä mutta minulla on rosmariinipuskia myös kodin viereisessä puistossa.
Keskiviikkona tuli yksi ikävuosi lisää,  ja eksä tuli aamulla kahden upean  petuniaruukun kanssa.  Hän halusi tarjota  aamiaisen ,  ja päätimme ajaa  Ikeaan aamiaiselle. Elämässäni on näinä päivinä aina  perättäinen synttäriketju, sillä minulla oli keskiviikkona synttärit, eilen olisi ollut edesmenneen pikkusiskoni synttärit, tänään on eksän synttärit ja huomenna poikani pikkutytön synttärit. 
Kun tulimme Ikeaan,  selvisi että ruokailualueella saa olla vain 20 henkilöä kerrallaan. Täällä on jo pitkään korona-aikana  ollut ravintoloissa  ja kahviloissa aika tiukat säännökset  ihmismäärän suhteen,  mutta en ajatellut että Ikeassakin olisi niin , etenkin kun se ruokailutila on niin suuri , ja lasiseinä jakaa alueen kahteen osaan.  Pitkä jono oli odottamassa,  mutta selvisi joltain  että Ikean katolla on nyt ruokailutila, jonne voi mennä . Pääsimme siis jonon ohitse ostamaan  syötävää ja juotavaa , jotka veimme 2 kerrosta ylemmäksi katolle.  Siellä oli meidän lisäksi vain yksi pöytä  käytössä, ja raikasta ilmaa. Emme kiertäneet Ikeassa, mutta menimme Ikean ruokakauppaan , jossa ei vieläkään ollut Abban silliä! Myös viime kerralla kesäkuussa sitä ei ollut, mikä pettymys!
Lähiseudun jättimarketin kassojen edessä on  näitä herkkupaketteja. Juhlapyhinä on tapana viedä jotain tuollaista jos mennään syömään jonkun luokse.  Mutta mitäköhän noille tapahtuu jos todellakin tulee se  lockdown ensi viikolla.... Eihän silloin pääse  vierailulle minnekkkään... Mutta tiedän kotikatuni perusteella  että monet aikuiset lapset, jotka tulevat syömään  vanhempiensa luokse, todennäköisesti tulevat jo paljon aikaisemmin, ennenkuin  ulkonaliikkumiskielto alkaa.

Katsoin juuri uutisia, ja kuuntelin eri professorien viisaita puheita, eli tämä täyssulku, (vielä pahempi kuin  keväällä, sillä kaikki työpaikat paitsi ruokakauppojen, sulkeutuisivat)  ei auta.  Se kuulemma auttaa paikoissa missä on pienet perheet ja pieni väestö , mutta ei kuten täällä jossa  myös suuria perheitä ja paljon ihmisiä.  Saisi olla niin että öisin olisi sulku niin että ei voi juhlia, mutta päivisin paikat saisivat olla auki, ja  punaiset alueet kokonaan kiinni.  Tuota täyssulkua ei täällä väestö kyllä ota vastaan samalla tavalla kuten edellisellä kerralla...

tiistai 1. syyskuuta 2020

Tuli hiki

Elokuun viimeisenä viikonloppuna  tuli sitten se kamala kosteus,  jonka luulin hävinneen tänä vuonna, koska  elokuu oli harvinaisen miellyttävä.   Launtaina alkoi kamala kuumuus, yhdistettynä kamalaan kosteuteen,  ja vaatteet liimautuvat ihoon,  ja hiki vuotaa.  Saapa nähdä miten kauan tämä kestää; toivottavasti ei liian kauan sillä tuollainen sää vie kaikki voimat.
Lauantaista  tiistai-aamuun hoidin yläkerran  naapurini kissoja,  heidän ollessa pienellä matkalla pohjoisessa Israelissa. Kissoja on 3:  Lara oikealla,   Juli jolla jännä kuvio turkissa  ,  ja Jonny joka pelkää kaikkea. Kävin  aamulla ja  illalla syöttämässä kissoja ja puhdistamassa niiden vessalaatikon, ja etenkin tuo oikealla puolella oleva Lara on kuin koira , koska haluaa rapsutuksia mahaan.  Juli ja Jonny sen sijaan viihtyivät lähes koko ajan  kylpyhuoneessa.
Tel Avivin pääkadun varrella  olevista taatelipuista oli leikattu taatelikimput pois.  Sääli ettei niiden annettu kypsyä valmiiksi,  sillä nämä ovat Medjoul-taateleita , eli niitä maukkaimpia taateleita.  Mutta taatelipuut joutavat kadulta muutenkin jossain vaiheessa pois kun sillä kohtaa alkavat kevytraidejunatyöt.
Viime kuussa tein ensimmäisen tilaukseni  iHerbistä, ja paketti tuli kotiovelle  alle viikossa.  Samaan aikaan odottelin reppua (edellinen postaus) joka ei koskaan tullut tai tule perille,  ja se huijausfirman pitkä  toimitusaika herätti epäilyksia samaan aikaan kun tämä tilaus tuli niin nopeasti.  Kaikista mieluisin tuote tässä oli tuo  Palmersin vartalovoide, joka tuoksuu  suklaalle,  ja jota ostin kun asuin  Yhdysvalloissa. Se tuoksu on aivan ihana! Keltaisessa  purkissa on vitamiininamuja Bambille.

Oikein hyvää syyskuuta kaikille:)

perjantai 28. elokuuta 2020

Huijauksen uhri

Kissanpentu puistossa.
Huijauksesta siis....Minulla on , ainakin omasta mielestäni, aina ollut hyvä huijariseula. Esim. Venezuelassa, josta ei puuttunut huijareita,  tunsin parissa tapauksessa että kyseessä oli sellainen,  kun taas eksällä ei silloin toiminut minkäänlainen huijariseula. Myöhemmin selvisi että olin oikeassa...  Aiemmat työpaikkani ovat myös valmentaneet olemaan tarkkana netissä, ja jos joku tuntuu kummalliselta,  tarkistan yleensä kaiken tiedon mitä löydän . 

Toukokuun loppupuolella sain sähköpostiini meilin , jossa tarjottiin  yhteistyötä   reppuja ja matkalle tarvittavia  tuotteita  myyvän sivuston kanssa. Meilissä pyydettiin ottamaan yhteyttä heidän yhteyshenkilöönsä Instagramin kautta.  En pitänyt sitä mitenkään kummallisena tuossa vaiheessa   sillä  olen aiemminkin  muutaman kerran saanut muutamia tavarayhteystyöjuttua Instagramin kautta.  

Kysyin mitkä ovat heidän ehtonsa, ja sain linkin tälle sivulle,  joka on siis siellä yrityksen nettisivustolla..  Tässä vaiheessa aloin jo ihmetellä,  sillä  siinä tarjoiltiin reppua,  ja repun saamisen jälkeen  olisi pitänyt meilata heille 5 kuvaa , josta he maksaisivat  150 dollaria per kuva. Häh! Mikä ihmeen yritys muka maksaisi tuollaisia summia  jollekin instagrammaajalle,  jolla on vain joku 4400 seuraajaa... En uskonut siihen tippaakaan,  mutta  halusin ihanan kanvaksisen  repun ,  johon oli kirjailtu kaunis kukka. Sain linkin  repun  tilaamista  varten ,  jolla minun pitäisi saada reppu ilmaiseksi.  Sitä ennen kävin koko heidän  hvvin ammattimaiselta vaikuttavan   nettisivustonsa tarkasti läpi.  Tosin hieman ihmettelin sitä että   yrityksen pitäisi olla Los Angelesissä ,  mutta reppu lähetetään Liettuasta.  Mutta koska sivusto vaikutti  niin ammattimaiselta, eikä googlattaessa löytynyt mitään  negatiivista tietoa yrityksestä,  ja tuolla sivustolla on jopa rekisteritiedot, ja halusin niin sen repun, päätin tilata ilmaisen repun itselleni.  Hieman ihmettelin kun  jouduin maksamaan lähetyskulut   vaikka reppu oli ilmainen. Mietin että jos heillä on varaa lähettää ilmainen reppu ,  jonka kuvia ehkä jaan somessa,  niin miksi eivät voi maksaa myös postikuluja,  jotka ovat  vain pieni  osa repun hinnasta.  
Jäin odottelemaan kaunista reppuani (kuvassa). 
Minulle ilmoitettiin että repun saaminen voi kestää myös kuukauden, koronan vuoksi. Kuukauden kuluttua otin yhteyttä yritykseen,  ja kerroin että reppu ei ollut vielä saapunut. Minulle ilmoitettiin että kun reppu tilataan   Euroopan tai Yhdysvaltojen ulkopuolelta , eikä reppua kuulu,  heihin voi ottaa yhteyttä vasta 61 päivän jälkeen.   Tarkistin sen yrityksen nettisivuilta,  ja siellä se lukikin. Kun repun tilauksesta oli kulunut  puolitoista kuukautta, alkoi olla epäilyksiä  mutta   päätin vielä odotella , ja tarkistin postilaatikkoni joka päivä, mutta ei mitään ilmoitusta postista.  Sitten eräänä päivänä päätin taas googlailla yritystä ,  ja yhtäkkiä sieltä löytyikin  sivusto,  jonne olivat kirjoittaneet ihmiset, joille myös oli tarjottu reppua (ja korkeita summia kuvista;D)    Selvisi että  kyseessä oli todellakin huijaus, eikä ihana reppuni koskaan tulisi perille, nyyh.  Kirjoitin  heti Instagramin kautta  yhteyshenkilölle, että tiedän että   he ovat huijareita  ja haluan maksamani postikulut takaisin,  PayPalin kautta.   Heiltä tuli viesti että tietenkin he palauttavat summan, mutta on selvää etteivät he palauta. 

Yritys siis huijaa ihmiset tilaamaan tuotteita,  pitää ne postituskulut itsellään,  eikä koskaan   lähetä mitään tuotetta.  Kun nettikauppasivusto on laadittu  niin ammattimaisesti kuin tämä, pitää olla todellakin tarkkana ettei joudu huijatuksi.  Minulla oli onnea että  menetin vain noin 16 euroa, mutta kyllä harmittaa  sillä minusta tuo reppu on ihana.  Samanlainen löytyi sitten Etsystä ja AliExpress.nettikaupasta,...kiinalaisista nettikaupoista siellä...