sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Tätä odotan koko viikon...

Viime kuussa kirjoitin käynnistäni vierastyöläisille (ja muillekin harvinaisten kielten puhujille)rakennetussa puistokirjastossa. Käynti kirjastossa kuului vapaaehtoistyöhöni liittyvään koulutukseen.Kerran viikossa,keskiviikko-iltapäivänä, käyn iltapäiväkerhossa,jossa on vierastyöläisten lapsia. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy,suurin osa on afrikkalaisperäisiä,sen lisäksi siellä on filippiiniläisiä ja etelä-amerikkalaisia alkuperältään olevia lapsia.Jotkut lapsista ovat parin eri maasta tulleen vierastyöläisen jälkeläsiä,kuten filippiiniläis-afrikkalainen tyttö ja toinen tyttö,jonka äiti Ecuadorista ja isä Romaniasta. Myös turkkilainen tyttö löytyy sekä puolalainen poika. Lapsia on yhteensä 43,kahdessa ryhmässä:isompien ryhmä ja pienempien ryhmä. Paikkaan on suuri tunku,ja tämän lukukauden alussa avoimia paikkoja oli vain 12. Lapset valitaan koulun ja sosiaalityöntekijän suositusten perusteella,ja näillä lapsilla on kaikilla jonkinlaisia käyttäytymisongelmia,mutta he ovat ihania ja odotan koko viikon ,että pääsen heitä taas näkemään vaikka he pitävät kamalaa ääntä ja eivät millään malta pysyä paikoillaan. Suurin osa afrikkalaisperäisten lasten vanhemmista ovat tulleet tänne turisteina ja päättäneetkin jäädä tänne,laittomasti. Näin on sitten syntynyt perheitä ja lapsia. Vuonna 2006 osa Israelissa olevista vierastyöläisten lapsista saivat virallisen aseman täällä,joka tarkoitti,että myös heidän vanhempansa saivat henkilötodistuksen,millä on suuri merkitys,sillä laittomilla vierastyöläisillä ei ole sairasvakuutusta. Lapsilla on,mutta se maksaa,ja monen on vaikeaa käsittää,että vakuutuksesta pitää maksaa joka kuukausi,eikä silloin kuin lapsi on kipeä. 

Lapset haetaan koulusta iltapäiväkerhoon,jossa he ovat  illalla klo 7 asti. He saavat siellä lounaan,ja myöhemmin iltapalan.Paikkaa ylläpitää vapaaehtoisjärjestö,jolla soppakeittiöitä ja tällaisia iltapäiväkerhoja ympäri maata,mutta vain tässä kerhossa on ainoastaan vierastyöläisten lapsia.Suurin osa myös asuu kerhon lähistöllä.Heidän koulunsa on ainutlaatuinen;siellä on 800 oppilasta 40 eri maasta.Osa lapsista(vanhempineen)ovat karkoitusuhan alaisia,mutta kukaan iltapäiväkerhon lapsista ei kuulu onneksi siihen ryhmään.

Sain tuolla "oman" lapsen,jota autan läksyjen teossa ja pidän hänelle muutakin toimintaa. Tarkoitus on,että jokaisella lapsella olisi oma "ohjaaja",joka auttaa koulutehtävissä ja muutenkin pitää seuraa,mutta vapaaehtoisia ei ole tarpeeksi. Minun "lapseni" on turkkilainen,ensi kuussa 9 vuotta täyttävä Beyza,joka on täällä syntynyt,kuten kaikki nuo muutkin lapset..Tänään vein Beyzan Mäkkäriin,ja kivaa oli yhdessäolo kerhon ulkopuolella. Odottelenkin koko viikon tuota iltapäivää. Lapset ovat tuolla erittäin hellyydenkipeitä,ja kun muut lapset saivat tietää,että tulen olemaan Beyzan ohjaaja,rupesi yksi tytöistä itkemään,sillä hänkin olisi halunnut minun olevan hänen ohjaajansa.

Kurssilla olemme saaneet paljon tietoa vierastyöläisten ja pakolaisten ongelmista. Täällä on pakolaisongelma,sillä pelkästään viime kuussa tänne tuli rajan yli melkein parituhatta afrikkalaista ,joista vain 10% ovat todellisia pakolaisia,muut ovat elintasopakolaisia.  Määrä on sellainén,että siitä on muodostunut suuri ongelma,ja fyysisen rajan rakentamisesta Egyptin ja Israelin rajalle puhutaan vasta nyt,kun tilanne on räjähtänyt käsiin.Tänään illalla meillä kurssilaisilla oli mukava yllätys,kun kaupunginjohtaja tuli käymään vierastyöläisten ja pakolaisten keskukseen. Kaupunginjohtaja oli se,joka lupasi pystyttää keskuksen,jos hänet valitaan ,ja 12 vuotta sitten ,pari kuukautta kaupunginjohtajaksi valitsemisen jälkeen,keskus olikin pystyssä.

צילום: שלומי ניסים
Tulipalo on nyt melkein taltutettu,muutamaa pistettä lukuunottamatta.Sadetta odotetaan saapuvaksi pohjoiseen aamuyöllä.Olispa sadetta satanut ennen paloa,niin tätä ei olisi tapahtunut.Palon myötä selvisi,että maan palokalusto on aivan onneton,ja määrärahat tähän asti olleet aivan riittämättömät.Piti tulla tämä tuhoisa palo,joka aiheutti mittavaa tuhoa ja ihmishenkien menetystä,ennenkuin tilanteelle jotain tehdään.Toivottavasti....

26 kommenttia:

lepis kirjoitti...

Hyvää työtä, Yaelian!

Allu kirjoitti...

Tärkeää työtä teet, hieno juttu.

Susadim kirjoitti...

Hienoa vapaaehtoistoimintaa, kiva kun olet antamassa oman panoksesi. Todella mielenkiintoisen kuuloista, kerrothan lisääkin joskus?!

arleena kirjoitti...

Olen niin iloinen pienen Beyza-tytön puolesta. Nyt hänellä on apuna ihminen, joka auttaa eteenpäin.
Hienoa, että siellä on keskuksia ja henkilöitä auttamassa lapsia.
Vapaaehtoistyö on varmasti sinulle antoisaa ja palkitsevaa.
Hyvää jatkoa siinä.

Marja-Leena kirjoitti...

Hyvä, että jaksat myös näiden lasten kanssa. Meillä Suomessa mamulapsia alkaa olla kouluissa valtavasti ja ongelmat ovat kasvamassa räjähdysmäisesti. Kohta monikaan opettaja ei halua töihin kouluun, jossa on paljon mamulapsia. Nämä lapset eivät välitä työrauhasta. He elävät kahden kulttuurin välissä ja se aiheuttaa ongelmia. Maahanmuuttajaperheissä on lapsia jopa 8–12 ja suomalaisilla yksi tai kaksi. Arvaahan sen, että tulevaisuuden suomalaisissa kouluissa tapahtuu valtavia muutoksia, jollei nyt pian tapahdu uusien suurien ikäluokkien syntymistä Suomessa. Tai suuret ikäluokat kai ovat jo tulossa mamulasten muodossa.

Johanna kirjoitti...

Teet tärkeää työtä! Lapset ovat siitä ihania, että palaute tulee heti, välittömästi.

Minun sydämeni on vallannut pieni poika, joka on kolkkiluokkkalaisemme luokalla. Yritän joka kerta kun käyn koululla vaihtaa hänen kanssaan muutaman sanan, saada hänet tuntemaan olonsa erityiseksi.

Ja onpa uskomattoman upea kaupunginjohtaja!

Onnellista itsenäisyyspäivää!

Yaelian kirjoitti...

Lepis:kiitos,se on mieluisaa sellaista:-)

Allu;tästä saa paljon enemmän kuin antaa..

Susadim:kun he kerran ovat tuolla,niin ei heitä voi olla huomioimatta. Nämä lapset,kaikkine keskittymisongelmineen,ovat ihania!
Täytyy katsoa ajan kanssa ,jos löytyy lisää kerrottavaa.

Arleena:Ainoastaan Tel Avivissa on tällainen keskus,vaikka muissakin kaupungeissa on pakolaisia ja vierastyöläisiä.Onneksi kaupunginjohtaja on hyvä täällä. Kiitos,tuo työ on todellakin antoisaa:-)

Marja-Leena:Etenkin matkustaessa metrolla Helsingissä itäsuuntaan huomaa tuon..Tuossa monikulttuurisessa koulussa, missä nämä lapset ovat,on erittäin humaani ja pätevä nainen johtajana.Suomessa nuo erot mamu-nuorten perheen nuoren ja vanhemman sukupolven välillä ovat tosiaankin suuria ja voivat aiheuttaa ongelmia.Vaikeaa opettaa koulussa ,jossa ei ole työrauhaa.

Johanna:Lapset ovatkin ihania,ja palaute on aitoa:-)Muistankin että olet kirjoittanut siitä pienestä pojasta,olet ihanan kiltti!
Tel Avivin kaupunginjohtaja pitää lupauksensa ja on hyvä tyyppi!

hanne kirjoitti...

Aivan upeaa, että lapsista huolehditaan, järjestetään aktiviteettiä, heillä on oma mentorinsa..
Voi sitä itkevää pikkurukkaa, joka myös olisi halunnut sinut mentorikseen, en yhtään ihmettele...
Hienoa työtä teet Yaelian!

Yaelian kirjoitti...

Hanne:näiden lasten vanhemmat (ja monet ovat yksinhuoltajien lapsia)ovat työssä pitkiä päiviä,ja muuten lapset olisivat koulun jälkeen kadulla tai jossain,joten tosi ihanaa,että heillä on tuo paikka,etenkin nämä lapset,jotka sitä tosiaankin tarvitsevat. Sydän ihan särkyi kun pieni tyttö itki:jokainen haluaisi oman mentorin mutta kaikilla ei sitä ole ,

Sooloilija kirjoitti...

Voi Jael kuinka teet tärkeää työtä ja olet tärkeä näille lapsille. Ja erityisesti omalle 'suojatillesi'. Kaikki lapset janoavat hellyyttä ja rakkautta, ehkä nämä lapset vielä kipeämmin kun eivät ole sitä ehkä niin saaneet.

Kosketti erityisesti tuo kun kerroit Beyzasta ja lapsesta, joka purskahti itkuun.

Natjale kirjoitti...

Riipaisee kuulla, kun lapsia kohdellaan huonosti ja seksuaalinen väkivalta on järkyttävää. En voi ymmärtää, miten lapset koskaan pääsevät sellaisesta ylitse :-(

Olet ihana ihminen <3 ja toivon sinulle voimia tärkeään työhösi, sekä valoa tulevaisuuteen näille kaikille lapsille.

mizyéna kirjoitti...

Aivan mahtavaa, että olet mukana tuollaisessa. Minäkin haluaisin tehdä jotain vapaaehtoishommia täällä meillä päin mutta toistaiseksi olen vielä niin kiireinen omien lasten, kodin ja opiskeluideni kanssa etten ole ehtinyt tekemään asialle mitään. Mutta haaveissa on.

Laura kirjoitti...

Tosi mielenkiintoista luettavaa!!! Ja tuollaisia kaupunginjohtajia saisi kyllä olla muuallakin!!! :)

Mutta tuli mieleen että ehkä olisi ollut hyvä jättää Beyzan kuva pois tai nimi tms. koska olet kertonut kuitenkin aika arkaluontoisia asioita ettei olisi ihan niin tunnistettavissa...

Susa kirjoitti...

Hyvaa huomenta Yaelian. Chag Sameach! :)

Yaelian kirjoitti...

Sooloilija:minä olen se onnellinen,joka olen saanut tuon suojatin.Toivottavasti hänelle jää aikuisenakin siitä sitten hyvä muisto.Nuo lapset tuolla ovat tosi hellyydenkipeita,paljon haleja aina kun sinne tulee:-) Se pieni afrikkalainen tyttö kyllä olisi vielä mahtuntu suojatiksi,mutta tässä vaiheessa vain tämä yksi.,

Natjale;aina riipaisee kuulla sellaista.Monilla näistä lapsista on traumoja,koska ovat olleet karkoitusuhan alla (nyt eivät,onneksi)ja elämä on ollut välillä epävarmaa.Mutta he ovat tosi hellyttävä joukko.Kiitos Natjale,minäkin toivon,että näiden lasten elämä muodostuu hyväksi..

Mizyena:Mullahan ei ole nyt pientä lasta enään joten tämä on minulle tosi ihana vapaaehtoisytyö.Pienten lasten vanhempana harvoin riittää aikaa mihinkään ekstra hommaan,mutta ehkä sitten joskus.

Laura:Kaupunginjohtaja onkin aivan mahtava!Mietin tuota asiaa ennenkuin postasin,mutta ajattelin että kun on suomeksi jne,Joka tapauksessa kommenttisi perusteella mietin uudestaan ja poistin viittauksen hänen kuvaansa.

Susa:Hyvää päivänjatkoa sullekin ja Chag Hanuka Sameah!Ja hyvää itsenäisyyspäivää!

Nurkkalintu kirjoitti...

Kerrassaan hieno ja puhutteleva kirjoitus, kiitos!
Siunausta vapaaehtoistyöllesi! <3

Yaelian kirjoitti...

Nurkkalintu:kiitos:-)Lasten kanssa on mukava tehdä työtä,kun saa heti palautetta:-)

Sirokko kirjoitti...

Ankeita kohtaloita ihmislapsilla, hyvä että heistä kuitenkin pidetään huolta, ja hienoa, että olet mukana, varmasti antoisaa molemmin puolin.

Ari kirjoitti...

Loistavaa työtä joka antaa lapsille rakkennuspalikoita elämään, mutta yksi miinus huomio tuli. Älä koskaan julkaise mitään henkilökohtaista tietoa lapsesta jonka ohjaaja olet, varsinkaan netissä. Itse olen ollut vastaavien lapsien kuin Beyza taideohjaaja ja ensimmäinen sääntö oli. Kaikki tieto mitä näistä lapsista saat on luottamuksellista.
Sorry älähdys, mutta tuolta on helppo poistaa muutama sana välistä.

Yaelian kirjoitti...

Sirokko:aika hyvin heillä kuitenkin täällä on,suhteellisesti.Erään 17-vuotiaan,täällä syntyneen ja kasvaneen filippiiniläispojan isä kertoi,kuinka poika Filippiineille sukuvierailulle mentyään halusi vaan palata takaisin Israeliin.Sukulaisilla kun ei edes ollut juoksevaa vettä....

Ari;ajattelin että kun kieli on eri,niin ei tule harmia. Mutta olet oikeassa,ja poistankin tuolta ne tiedot.

Robin kirjoitti...

What a wonderful organization to volunteer with, I wish I had my days free to join you.

It's nice to see good news after so much destruction this week...

-----------------------------------
My photography is available for purchase - visit Around the Island Photography and bring home something beautiful today!

Yaelian kirjoitti...

Robin:I really enjoy working with these kids once a week:-) Yes,we need good news just now...

Leena Lumi kirjoitti...

Jael, tästä teidän pakolaisongelmasta oli iso juttu, jossain niistä kolmesta lehdestä, jotka luen viikonloppuna: Hesari, Keskisuomalainen tai Suomen Kuvalehti. Siitä oli mainittu mm. etiopialaisiin kohdistuneet uudet määräykset yms., joista varmaan hyvin tiedätkin.

Hippu kirjoitti...

Todella hienoa osallistumista sinulta - jälleen kerran! Sääliksin kävi sitä itkuun purskahtanutta tyttöä... Mutta voin kyllä toisaalta ymmärtää; olet varmasti mukava ja ymmärtäväinen ohjaaja. :-)

MaaMaa kirjoitti...

Tuollainen vapaaehtoistyö lasten kanssa on varmasti todella antoisaa ja palkitsevaa, ja lapset varmasti nauttii kaikesta huomiosta. Hyvää työtä, todella!

Yaelian kirjoitti...

Hippu;:kiitos:-) Toivottavasti osaan ollakin hyvä ohjaaja tytölle.

MaaMaa:Todellakin palkitsevaa ja antoisaa,vaikka välillä väsyttävääkin.Mutta todella antoisaa:-)