Sotkuisia naapureita ja hieman ympäristöstä

Viikon alussa täällä vietettiin Lag BaOmer-juhlaa. Juhlaan kuuluu kokkojen sytyttely illalla siellä sun täällä ja ihmiset sitten myös grillaavat lihaa ja pitävät piknikkejä kokkojen lähellä(illalla). En voi sietää tätä juhlaa, sillä savun haju viipyy ilmassa vielä pari päivää juhlan jälkeenkin.Suljinkin kaikki ikkunat, jotta sitä savun hajua ei asuntoon pääsisi. Viime vuonna asuin pohjoisessa ja asuntoni oli vuoren rinteellä; siellä ei onneksi kukaan pystynyt mitään kokkoa sytyttämään joten kärsin siitä vähemmän. Mutta nyt asun ihan puiston laidalla, ja katsoessani ulos näin monta eri kohtaa ,jossa ihmiset grillasivat lihaa ja pitivät piknikkejä. Grillatun lihan haju leijui joka puolella ja ikkunani pysyivät visusti kiinni,ja koko homma ärsytti tosi paljon.Onko heidän pakko grillata ihan asuintalojen vieressä?Menin myöhemmin ulos koiran kanssa ja näin siellä vielä keskiyön aikaan hilpeän teinipoikajoukon, jotka jo silloin olivat aiheuttaneet aika paljon sotkua ympärilleen.Huomautinkin siitä heille ,ja lupasivat siivota jälkensä. Mutta seuraavana aamuna klo 7 näytti tältä .... Ei puhettakaan,että olisivat keränneet omat roskansa ja vieneet ne mukanaan.Puiston vieressä muuten on iso jätesäiliö;olisivat voineet kerätä ne roskansa isoihin pusseihin ja heittää ne sinne. Ärsyttävää on myös se, että pieniä kananluita löytyy sieltä täältä ja sekös vasta koiraa kiinnostaa, mutta pienet luut voivat olla vaarallisia.
Tälläinen saa minut näkemään aivan punaista. Muuten, tunti näiden kuvien oton jälkeen puisto oli putipuhdas;kaupungin työntekijät olivat sen puhdistaneet.Soitin kaupunkin puistotoimistoon sillä halusin tietää, onko grillaaminen sallittua näin lähellä asuintaloja.En päässyt kuitenkaan läpi. Kaupunki pitääkin kovin hyvää huolta puistosta;siellä siivotaan joka päivä, mutta ihmiset näköjään ajattelevat että sitä voi roskata kun se kerran kuitenkin siivotaan.

Tiistaina iltapäivällä olin pienellä retkellä ,johon pääsin naisjärjestöön kuuluvan tuttavan kautta. Menimme ensin ihan uuteen pankki-ja nostalgiamuseoon:rakennuksessa joka oli täysin restauroitu 3 vuoden ajan, varoja säästämättä. Pääosassa siellä oli kuitenkin teknologia ja vuorovaikutus, ja 2½ tuntia museossa menivät tosi kivasti.Piti ottaa sieltä kuvia mutta unohdin koko asian. Museon jälkeen koko joukko (yli 30 henkeä) kävelimme lähellä olevaan Neve Zedekin kaupunginosaan, joka on Tel Avivin ensimmäisiä asuinalueita.Ihastuttava paikka ja pitää mennä sinne joskus kameran kanssa. Siellä on Susan Dallalin tanssikeskus, josta ylläoleva kuva.Tanssikeskus on koti monelle tanssiryhmälle ja siellä on myös tanssiesityksiä.
Lähellä oli vielä vanha juna-asema, jota on restauroitu ja sen pitäisikin kohtapuolin avautua.Junaa sinne ei enään tule mutta ymmärtääkseni kulttuuriin liittyviä asioita ja ehkä ravintoloita. Tältä asema näytti 1920-luvulla

P.S. Kuvat suurenevat klikkaamalla