perjantai 31. joulukuuta 2010

Hyvää Uutta Vuotta 2011!

Tänään ,vuoden viimeisenä päivänä,aion ottaa tosi iisisti. En ole erityisesti koskaan pitänyt uuden vuoden hälinöistä,ja tänään aion katsoa muutaman hyvän elokuvan,ja valmistaa kuvassa näkyvää appelsiinicocadaa,joka tuo mieleeni Venezuelan.Huomenillalla,vuoden ensimmäisenä päivänä,tarkoitus on mennä kuulemaan Dixie Swing Bandia Immanuel-kirkon uuden vuoden konsertissa!

Toivotan kaikille ihanille lukijoille oikein hyvää Uutta Vuotta 2011!

tiistai 28. joulukuuta 2010

Erilainen joulukuusi

Haifan kaupungissa oli tänä jouluna hieman erilainen joulukuusi.Kierrätysmateriaaleista tehty kuusi on rakennettu 5480 käytetystä vesipullosta.Aika kivan näköiken kaikessa valaistuksessaan
Päivänvalossa näkyy tarkemmin mistä kuusi on tehty.Tämä pullokuusi ehkä muistuttaa niistä tuhansista menetetyistä puista,jotka paloivat muutama viikko sitten metsäpaloissa. Kuvat sain sähköpostin kautta ympäristösuojeluryhmäni jäseneltä.
Täällä muuten on pari päivää ollut melkein hellettä! Iltaisin on viileää,muttei kylmää.Talvi on kokonaan unohtanut meidät!

maanantai 27. joulukuuta 2010

Värikollaasi # 015

Vuoden viimeisen kollaasin värit ovat punainen-sininen-keltainen

Muut kollaasit löytyvät täältä

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Viikonloppu

Jouluaattona olin kutsuttu ihanan suomalaisen S.kotiin jouluaterialle,ja siellä olikin laitettu oikein tyypillistä suomalaista jouluruokaa:oli kaikki laatikot,rosollia,glögiä,torttuja,kalaa ja pisteenä i:n päälle ihania karjalanpiirakoita.Pitkä pöytä oli täynnä ihmisiä ja tunnelma oli todella mukava:-)
Kuva kirkon sivuilta
Eilen oli tarkoitus mennä lmmanuel-kirkon joulukonserttiin ,jossa olin viime vuonna,mutta olo oli vähän huono eilen,joten se jäi väliin.
Perjantaina ehdin käydä täällä syntyneen,mutta Suomessa jo vuosikymmeniä asuneen hyvän ystävän sisaren ja langon luona. Lanko,vanhahko mies,maalailee tauluja,joita olohuoneen seinät olivat täynnä.Viehätyin  näistä naivistisen tyylin töistä,joissa oli käytetty materiaalina erilaisia keittiöstäkin löytyviä aineksia.

Oikein hyvää tapania!

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Iloista ja Rauhallista Joulua

Toivotan kaikille ihanille lukijoille Iloista ja Rauhallista Joulua!

tiistai 21. joulukuuta 2010

Joululauluja kuuntelemassa

Kävin nyt illalla Tel Avivin luterilaisessa Immanuel-kirkossa kuuntelemassa/laulamassa suomalaisia  joululauluja. Joululaulu-iltaa on aiemminkin vietetty kirkolla,mutta tämä oli minulle ensimmäinen kerta.Viime vuonnahan kirjoitin kirkon joulukonsertista. Vaikka en vietäkään joulua ,oli ilo olla mukana kuuntelemassa näitä kauniita suomalaisia  joululauluja.
Tänä vuonna kuulemma oli viimevuotista enemmän ihmisiä paikalla.Pianon ääressä,ja solistina,oli Lea Ridanpää  ja ohjelmasta vastasi Sari-Johanna,kirkon suomalainen diakoni.
Joululaulujen jälkeen menimme kahville seurakuntataloon.Seurakuntatalo on todella kaunis ,kunnostettu vanha talo,mutta en onnistunut tällä kertaa ottamaan yhtäkään hyvää kuvaa siitä.Sekä kirkko että seurakuntatalo sijaitsevat Tel Avivin American Colonyssa,joka on ihastuttava pikkuinen kaupunginosa Tel Avivin ja Jaffan rajalla.  Paikan perustivat alunperin joukko amerikkalaisen evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä  vuonna 1866,mutta  he möivät pian paikan saksalaisille templareille. Lähiseutu on ollut rähjäistä,mutta nyt siellä on parin viimeisen vuoden aikana aloitettu kalliita rakennusprojekteja.

maanantai 20. joulukuuta 2010

Joulukorttihaaste

Mia Peikkokukkulalta haastoi laittamaan näytille kauneimman joulukortin. Säästin ennen kaikki kortit,mutta muutettuani takaisin tänne jouduin kovasti karsimaan tavaraa ,ja näin luovuin myös monesta joulukortista.Kauneimmat joulukorttini olen saanut äitini englantilaiselta kihlatulta,joka edelleenkin lähettää minulle joka vuosi todella kauniin joulukortin.Nyt on vaan niin,etten muista mihin olen ne laittanut! Mutta viimeisin oli edelleenkin hyllyllä ,joten laitan sen tänne,vaikka valkoinen pohja tuossa näyttää hieman harmaalta ja kultaiset kirjaimet vähemmän kultaisilta.Kortti on  kauniin yksinkertainen ,tuo sana ja jouluseppele siinä.Kaunista!

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Joulukrääsää bussiasemalla ja inspiroiva puhuja

Viimeisen 6 viikon aikana olen sunnuntai-iltaisin ollut vapaaehtoistyöhöni liittyvällä,tosi mielenkiintoisella,kurssilla,ja tänään oli kurssin viimeinen jakso. Koska tulin paikalle aivan liian aikaisin ,menin hieman kiertelemään viereiseen Tel Avivin keskusbussiasemalle. Sokkelomainen bussiasema on maailman toiseksi suurin (vaikka jossain mainitaan,että se olisi kaikkein suurin) bussiasema,mutta se on niin sokkelomainen ja sekava,että siellä helposti eksyy. 7 kerroksesta vain 3 toimiin bussiasemana,muissa kerroksissa on kauppoja,toimistoja,lastentarha,teatteri jne.Siellä sun täällä oli pöytiä täynnä mitä kamalinta joulukrääsää,sellaista todella kimaltelevaa. Sunnuntaisin paikka on muutenkin tupaten täynnä,sillä silloin on vierastyöläisten vapaapäivä,ja osa asemaa on kuin pikku-Manilla.
Kaiteelta kuvattu joulukrääsäpöytiä
Kun asuin pohjoisessa,tuli useinkin käytyä tämän bussiaseman kautta,mutta nykyään vain todella harvoin. 
Viimeinen kurssi-ilta oli tosi mielenkiintoinen,sillä meille tuli puhumaan kuvassa näkyvä William.Kuvasta tuli hieman huono,sillä William on niin tumma,että ellen olisi vaalentanut kuvaa,häntä ei olisi tuosta erottanut.Mutta Williamin kaunis hymy olisi varmaankin muutenkin näkynyt. William on eteläisestä Sudanista kotoisin oleva pakolainen,joka on ollut täällä 3 vuotta,ja toimii tulkkina pakolaisten ja vierastyöläisten keskuksessa,jossa kurssinikin oli. William kuuluu dinka-kansaan,ja dinkat ovat kuuluisia pituudestaan,mikä näkyi hyvin myös Williamissa. Hän kertoi meille eteläisen Sudanin historiaa,ja siitä,miten päätyi pakolaiseksi.William kaapattiin perheeltään 9-10 vuotiaana(hän ei osaa sanoa tarkkaa ikäänsä,sillä dinkat laskevat iän eri tavalla)  ja pääsi kaappaajiltaan pakoon 3 vuoden jälkeen,jonka jälkeen hän pääsi kirkon ylläpitämään kouluun,jossa oppi puhumaan hyvää englantia. Kun kuulee Williamin tarinan,tuntuvat omat ongelmat kovin pieniltä. Aurinkoisesti hymyilevä William haluaisi opiskella ja että hänen kotimaansa,eteläinen Sudan,saavuttaisi itsenäisyyden. Nykyisin Etelä-Sudan on autonominen osa Sudania ja siellä on tarkoitus järjestää kansanäänestys itsenäisyydesta ensi tammikuussa.

perjantai 17. joulukuuta 2010

Kissojen herkkuhetki

Tullessani eilen illalla kotiin näin lähellä kotitaloa olevalla pikku aukiolla seuraavan näyn: kissojen ilta-ateria.Nämä kissat elävät kaikki ulkona mutta joka ilta samaan aikaan eräs ystävällinen sielu laittaa jokaiselle erikseen oman kasan ruokaa. Kuva on aika huono,mutta laskin tuossa olevan 10 kissaa syvästi keskittyneinä ateriaansa. Jotenkuten hellyttävä näky.
Hyvin syötetyn näköisiä ovat kaikki.Oliskohan tuossa Friskies-kuivaruokaa,sitä meidän Ottokin Suomessa söi.
Eräässä toisessa paikassa nainen syötti kissoja.
Tämä on meidän talon Pekka (minun antama nimi),jonka reviiri on tässä kotitaloni ympärillä,ja hieman viereisessä puistossakin.Se ei kuitenkaan ollut tuolla aterioimassa,sillä Pekalla ja parilla muulla kissalla on oma ruokapaikka talon vieressä. Olen kuvannut tätä kissaa aiemminkin,ja ihan pentunakin;komea kissa. Yhteen aikaan mietin jos ottaisin tämän kesyhkön kissan kotiini,mutta kyllä se on niin ulkokissa,ja sellaiseen elämään tottunut,ja viimeisen kissavierailun jälkeen ei kyllä Bambikaan siihen suostuisi;D

torstai 16. joulukuuta 2010

Naiivin ihanaa taidetta-osa 2

Pari päivää sitten kävin taas ihanassa naiiviin taiteeseen keskittyneessä Gina-galleriassa,josta kirjoitin muutama kuukausi sitten. Tällä kertaa näytteillä oli enimmäkseen keski-ja etelä-amerikkalaisia töitä. Etelä-amerikkalaiset ovat mestareita näissä naivistisissa töissä ,ja heidän maailmansa on hyvin värikäs.Tässä ensimmäisessä kuvassa Angelina Quick Ixtamerin työ Honduraksesta,joka viehätti erityisesti.Miten monta yksityiskohtaa tässä maalauksessa onkaan.
Tämä on saman tyylinen,mutta eri taiteilijan.
Klikkaa kuvaa,niin se näkyy paljon suurempana

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Lunta pohjoisessa

Viikonlopun myrskyn  jälkeen pohjoiseen tuli kunnolla lunta,ja Hermonin laskettelukeskukseen tuli yli metri lunta.Tänään keskus avattiin,ja jonot sinne olivat pitkät.  Ylläoleva kuva on uuden vuoden aatolta vuonna 2003,jolloin kävimme eksän kanssa siellä laskettelemassa.Tai eksä lasketteli,minä vaan palella hytisin odotellessani,,,Olin edellisestä kerrasta Suomessa lasketellessa saanut pienen trauman,sillä kuvittelin osaavani lasketella(en osaa..)ja törmäsin rinteessä oleviin esteihin vauhdilla,satuttaen itseni aika pahasti.Joten tuolla Hermonilla pysyttelin visusti kahvilan alueella.
4 viime vuoden aikana lumi on tullut vasta tammikuussa,mutta vuonna 2003 siellä käydessäni lumi oli tullut jo joulukuussa,kuten nyt.Tuossa keskuksen linkin takaa olevassa webbikamerassa voi nähdä,miten paljon lunta siellä nyt on;enemmän kuin noissa kuvissani.

tiistai 14. joulukuuta 2010

Myrskyn tuhoja Tel Avivin rantaviivalla

Myrsky ja sateet olivat tänään sitten ohi,ja taivas taas kauniin sininen.Menin Tel Avivin rantakadulle katsomaan vahinkoja,joita oltiin parhaillaan korjaamassa.Kauheasti roskia hiekan joukossa. Lasten rikkinäinen leikkiteline....rikkinäisiä tuoleja...
Aallot olivat olleet niin voimakkaita,että olivat tuoneet hiekkaa kadulle saakka.Kaikki oli  hiekan peitossa.
Vanha nainen syötti puluja......
Tässä oli vielä ennen myrskyä kahvila.Aallot rikkoivat ikkunat ja tunkeutuivat sisälle,jossa kaikki tuhoutui. Ulos oli katettu pöytä samppanjapulloineen,jossa luki "varattu" .Näytti aika erikoiselta tuolla.
Viereinenkin kahvila oli kuin tuhon jäljiltä...Molemmissa kahviloissa korjattiin vahinkoja täyttä päätä,sillä jokainen suljettu päivä tekee hallaa bisnekselle.
Vaikka myrsky oli ohi ja taivas kirkas,olivat aallot vielä aika korkeat. Lainelautailijoiden ihannetilanne! Jos kuvaa katsoo tarkasti ,näkee lainelautailijoita pieninä mustina pilkkuina tuolla.

maanantai 13. joulukuuta 2010

Muumeista uusi käännös hepreaksi

Luin eilisen lehdestä,että Tove Janssonin Taikurin Hatusta on juuri ilmestynyt uusi hepreankielinen käännös.Tänään menin kirjakaupan ohitse,mutta peräännyin,ja menin sisälle.Yhdellä myyntipöydällä oli iso pino juuri ilmestynyttä uutta käännöstä tästä ihanasta kirjasta. 
Edellinen käännös ilmestyi hepreaksi vuonna 1971,ja sai käännöksessä niinkin kummallisen nimen kuin "Hassujen eläinten perhe.
Edellinen käännös oli käännetty englannista,eikä ehkä yhtä hyvä käännös kuin alkuperäiskielestä käännetty. Olikin korkea aika kääntää se suoraan alkuperäiskielestä,ruotsista,ja tämä onkin nyt paljon parempi kuin edellinen käännös.
Ostin kirjan,ja aion lukea sitä jaksoissa vierastyöläisten lapsille,keskiviikkoisin. Ihan mieltä kutkuttaa,että voin lukea heille tärkeää lapsuuteni kirjaa.Tulenkin varmaan itsekin nauttimaan lukuhetkistä,sillä Jansson ei kirjoittanut tätä kirjaa ainoastaan lapsille,vaan myös aikuisille.Muutama viikko sitten,kun vein lapsille muumimuoteilla tehtyjä pipareita,huomasin,että joillekin lapsille Muumit olivat tuttuja,TV-sarjan kautta.
Kirjakauppaketjussa oli houkutteleva tarjous:jos osti yhden kirjan,sai 2 kaupanpäälle. Kerroin myyjäpojalle olevani Suomesta,ja hän alkoi kertoa,miten oli kesällä nauttinut Helsingissä olosta.Oli käynyt Tuska-festareilla...Tarjouksessa oli mukana myös Peppi Pitkätossu,joten ostin senkin,samaan hintaan,ja vielä yhden lasten kirjan. Tämä käännös on ilmestynyt viime vuonna,ja aion lukea tämän lapsille Muumien jälkeen.
Peppi on hepreaksi nimeltään Bilbi. Katsoin kirjaa,ja jäin kaipaamaan hieman lapsuuteni Peppiä,
joka näytti enemmän tuolla vasemmalla puolella näkyvältä hahmolta.
Googlatessa huomasin,että tämä hepreankielinen versio on sama kuin WSOY:n uusi suomennos uusine kuvituksineen.
Kirjan,siis sekä suomalaisen että hepreankielisen version,on kuvittanut englantilainen Lauren Child.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Brrr,talvi....

Kuva netistä, pohjoisesta Israelista,jossa satoi lunta
No niin,nyt tuli sitten talvi kunnolla.Kauheasti myöhässä,mutta tulikin sitten voimalla. Viikonloppuna oli tuuli kovasti ja tänään on pohjoisessa satanut luntakin,ja lapset lähetetty koulusta kotiin.
Aamulla Bambia ulkoiluttaessa näin talon edessä olevalla viheralueella paljon puista katkenneita oksia..... On tuullut todella kovaa,mutta huomenna pitäisi jo tuulenkin rauhoittua.
Otin bussin ikkunasta kuvan kotikaupunkini keskustan alueelta ,jossa näytti tosi talviselta,ja ihmiset sen mukaan pukeutuneita (kaikki on suhteellista;D).Itsekin otin tänään takin esille,ensimmäistä kertaa tänä talvena. Sateita tuli viikonlopun ajan harmillisen vähän,mutta tänään on sitten satanut ehkä hieman enemmän.
Katsoin juuri digilämpömittariani:ulkona +13 astetta (mutta kovan tuulen vuoksi tuntuu hieman kylmemmältä) ja sisällä +16.Ei vielä niin kylmää,että ottaisin lämmittimen esille,mutta Bambi kaivautui syvälle peittonsa alle korissaan.....Minä sen sijaan tykkään tästä ilmasta,ja etenkin,kun tiedän,että tämä taitaa olla ohi jo huomenna...

Sunnuntaiklassikko 12.12


Australialainen Sia Furler on lahjakas laulaja ja lauluntekijä.Hänen ensimmäisen sooloalbuminsa julkaistiin vuonna 1997,mutta Sia ei saavuttanut suurta julkisuutta,ennenkuin muutti Iso-Britanniaan,jonka jälkeen hän on julkaissut 4 sooloalbumia. Laulu "Soon we'll be found" on albumilta  "Some people have real problems" (2008) joka mielestäni on Sian paras albumi tähän asti. Video on ihastuttava,ja Sia käyttää siinä amerikkalaista viittomakieltä.Sanat lauluun löytyvät täältä


En malttanut olla laittamatta tänne toista Sian laulua,eli kauniin ja koskettavan "Lullabyn",joka on samalta albumilta kuin edellinenkin laulu.Sanat lauluun löytyvät täältä

Muut klassikot löytyvät  täältä

perjantai 10. joulukuuta 2010

Talvi vihdoinkin täällä?

Täksi viikonlopuksi luvattiin vihdoinkin talvista ilmaa ja sateita,mutta aamulla vielä oli aurinkoista ja kaunista.Nyt iltapäivällä sitten satoikin ja näyttääkin kivan harmaalta ikuisen auringon sijaan. Vein Bambin ulos  viereiseen puistoon heti sateen jälkeen,ja siellä sun täällä oli lätäköitä.Kylmää ei vielä ole,vaan juuri nyt lämpömittarini mukaan 20 astetta,mutta toivottavasti vielä kylmenee. 
Puistossa sateen jälkeen
Vaikka sade on enemmän kuin tervetullutta,viime viikon metsäpaloissa tuhoutuneen Carmel-vuoriston alueella siitä voi olla harmiakin:koska luonto siellä on täysin tuhoutunut,on siellä vesivyöryjen vaara.
Bambi ihmetteli sateen mukana  kadonneita hajuja.....

tiistai 7. joulukuuta 2010

Kissavierailu

Eilen aamulla istuessani bussipysäkillä syliini hypähti pieni kissa,joka heti rupesi kehräämään. Huomasin,että se oli leikattu nuori tyttökissa,ehkä puolivuotias (leikatuilla kissoilla on pieni kulma korvasta poistettu,josta ilmenee,että se on leikattu). Bussin tullessa kissaneiti jäi pysäkille,mutta kun palasin kotiin monta tuntia myöhemmin,oli se siellä edelleenkin,maukuen vähän surkeasti. Näin kesy kissa ei voi olla muuta kuin hylätty kissa.Kaiken järjen vastaisesti otin sen ja toin kotiin,sillä en halunnut sitä jättää ulos,kun se selvästi oli kotikissa.
Hei tämä on minun paikkani!
Kauhea haukkuminen syntyi tietysti Bambin ja kissan kohdatessa.Ei mitään tappeluita,mutta Bambi käytti ääntään aika ahkerasti,ja heti ,kun kissa oli sylissäni,niin Bambi saikin kunnon mustasukkaisuuskohtauksia.
Kissaneiti,jonka nimesin Vienoksi,koska se on niin ...vieno..meni Bambin ruokakupille ja söi hyvällä ruokahalulla koiran kuivaruokaa.Muutakaan tarjottavaa sille ei ollut. 
Mutta entä minä...
Ostin Vienolle purkin kissaruokaa,mutta Bambin mielestä kissan purkkiruoka kuului sille,joten piti erotella eläimet jotta kissakin saisi syötyä. Tänään otin riskin ,ja jätin molemmat samaan tilaan ulos lähtiessäni,ja odotinkin kotiin tullessani löytäväni kunnon sotkun,mutta kaikki oli ihan ennallaan.Mutta haukkuminen alkoi taas heti kun Vieno sai huomiota... Huomenna vien Vienon kuitenkin eläinsuojeluyhdistykseen,ja toivon sen löytävän hyvän kodin heidän kauttaan. Kisu on niin hellyydenkipeä ja kesy,että toivottavasti joku sen adoptoi.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Hyvää Itsenäisyyspäivää ja virtuaalinen Maamme-laulu ympäri maailmaa

Täällä voi tänään (kuva sivustosta) laulaa Maamme-laulun klo 18 Suomen aikaa yhdessä muitten suomalaisten kanssa ympäri maailmaa.

Oikein Hyvää Itsenäisyyspäivää!


Edit.Olin nyt illalla suomalaisen kirjaston itsenäisyyspäiväjuhlassa,ja tältä näytti pöytä alussa. Pullaa... Myöhemmin sinne ilmestyivät karjalanpiirakat ja kukkoset,joita tietenkin unohdin kuvata...
Joku oli vielä tehnyt näin hienon kakunkin itsenäisyyspäivän kunniaksi:-)

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Tätä odotan koko viikon...

Viime kuussa kirjoitin käynnistäni vierastyöläisille (ja muillekin harvinaisten kielten puhujille)rakennetussa puistokirjastossa. Käynti kirjastossa kuului vapaaehtoistyöhöni liittyvään koulutukseen.Kerran viikossa,keskiviikko-iltapäivänä, käyn iltapäiväkerhossa,jossa on vierastyöläisten lapsia. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy,suurin osa on afrikkalaisperäisiä,sen lisäksi siellä on filippiiniläisiä ja etelä-amerikkalaisia alkuperältään olevia lapsia.Jotkut lapsista ovat parin eri maasta tulleen vierastyöläisen jälkeläsiä,kuten filippiiniläis-afrikkalainen tyttö ja toinen tyttö,jonka äiti Ecuadorista ja isä Romaniasta. Myös turkkilainen tyttö löytyy sekä puolalainen poika. Lapsia on yhteensä 43,kahdessa ryhmässä:isompien ryhmä ja pienempien ryhmä. Paikkaan on suuri tunku,ja tämän lukukauden alussa avoimia paikkoja oli vain 12. Lapset valitaan koulun ja sosiaalityöntekijän suositusten perusteella,ja näillä lapsilla on kaikilla jonkinlaisia käyttäytymisongelmia,mutta he ovat ihania ja odotan koko viikon ,että pääsen heitä taas näkemään vaikka he pitävät kamalaa ääntä ja eivät millään malta pysyä paikoillaan. Suurin osa afrikkalaisperäisten lasten vanhemmista ovat tulleet tänne turisteina ja päättäneetkin jäädä tänne,laittomasti. Näin on sitten syntynyt perheitä ja lapsia. Vuonna 2006 osa Israelissa olevista vierastyöläisten lapsista saivat virallisen aseman täällä,joka tarkoitti,että myös heidän vanhempansa saivat henkilötodistuksen,millä on suuri merkitys,sillä laittomilla vierastyöläisillä ei ole sairasvakuutusta. Lapsilla on,mutta se maksaa,ja monen on vaikeaa käsittää,että vakuutuksesta pitää maksaa joka kuukausi,eikä silloin kuin lapsi on kipeä. 

Lapset haetaan koulusta iltapäiväkerhoon,jossa he ovat  illalla klo 7 asti. He saavat siellä lounaan,ja myöhemmin iltapalan.Paikkaa ylläpitää vapaaehtoisjärjestö,jolla soppakeittiöitä ja tällaisia iltapäiväkerhoja ympäri maata,mutta vain tässä kerhossa on ainoastaan vierastyöläisten lapsia.Suurin osa myös asuu kerhon lähistöllä.Heidän koulunsa on ainutlaatuinen;siellä on 800 oppilasta 40 eri maasta.Osa lapsista(vanhempineen)ovat karkoitusuhan alaisia,mutta kukaan iltapäiväkerhon lapsista ei kuulu onneksi siihen ryhmään.

Sain tuolla "oman" lapsen,jota autan läksyjen teossa ja pidän hänelle muutakin toimintaa. Tarkoitus on,että jokaisella lapsella olisi oma "ohjaaja",joka auttaa koulutehtävissä ja muutenkin pitää seuraa,mutta vapaaehtoisia ei ole tarpeeksi. Minun "lapseni" on turkkilainen,ensi kuussa 9 vuotta täyttävä Beyza,joka on täällä syntynyt,kuten kaikki nuo muutkin lapset..Tänään vein Beyzan Mäkkäriin,ja kivaa oli yhdessäolo kerhon ulkopuolella. Odottelenkin koko viikon tuota iltapäivää. Lapset ovat tuolla erittäin hellyydenkipeitä,ja kun muut lapset saivat tietää,että tulen olemaan Beyzan ohjaaja,rupesi yksi tytöistä itkemään,sillä hänkin olisi halunnut minun olevan hänen ohjaajansa.

Kurssilla olemme saaneet paljon tietoa vierastyöläisten ja pakolaisten ongelmista. Täällä on pakolaisongelma,sillä pelkästään viime kuussa tänne tuli rajan yli melkein parituhatta afrikkalaista ,joista vain 10% ovat todellisia pakolaisia,muut ovat elintasopakolaisia.  Määrä on sellainén,että siitä on muodostunut suuri ongelma,ja fyysisen rajan rakentamisesta Egyptin ja Israelin rajalle puhutaan vasta nyt,kun tilanne on räjähtänyt käsiin.Tänään illalla meillä kurssilaisilla oli mukava yllätys,kun kaupunginjohtaja tuli käymään vierastyöläisten ja pakolaisten keskukseen. Kaupunginjohtaja oli se,joka lupasi pystyttää keskuksen,jos hänet valitaan ,ja 12 vuotta sitten ,pari kuukautta kaupunginjohtajaksi valitsemisen jälkeen,keskus olikin pystyssä.

צילום: שלומי ניסים
Tulipalo on nyt melkein taltutettu,muutamaa pistettä lukuunottamatta.Sadetta odotetaan saapuvaksi pohjoiseen aamuyöllä.Olispa sadetta satanut ennen paloa,niin tätä ei olisi tapahtunut.Palon myötä selvisi,että maan palokalusto on aivan onneton,ja määrärahat tähän asti olleet aivan riittämättömät.Piti tulla tämä tuhoisa palo,joka aiheutti mittavaa tuhoa ja ihmishenkien menetystä,ennenkuin tilanteelle jotain tehdään.Toivottavasti....