Tanssifestivaaleilla

Keskiviikkona matkasin Karmieliin,jossa asuin jonkun aikaa parisen vuotta sitten, ennen nykyistä kotikaupunkiani. Karmielissa oli juuri käynnissä vuotuiset tanssifestivaalit,jotka olivat alkaneet tiistaina ja loppuivat eilen torstain ja perjantain välisenä yönä.Olen tainnut ennenkin mainita,miten 50 000 asukkaan unelias pikkukaupunki kerran vuodessa herää kuin Ruususen unesta festivaalin aikana,jolloin kaupunkiin virtaa 3 päivän ajaksi tuhansittain tanssin ystäviä. Festivaaleilla on ohjelmaa ympäri vuorokauden ja siellä on samaan aikaan myös markkinat,joten hulinaa riittää.

Yövyin kuvassa näkyvien ystävieni D:n ja M:n luona. Asuessani kaupungissa oli D vuokraisäntäni ja meistä tuli hyvät kaverit. D parka oli kaatunut pahasti moottoripyöränsä kanssa ja joutui kävelemään kepin varassa.Ylläoleva kala on heidän akvaariostaan.

Festivaalin jokaisena iltana on suuri näytös kaupungin amfiteatterissa ,jonne mahtuu 25000 katsojaa. Menin keskiviikon näytökseen,jossa oli erilaisia tanssiryhmiä,esimerkiksi Chilestä,Kolumbiasta,ja Brasiliasta,sekä lauluartisteja. Yllätyksenä oli muisto 80-luvulta,eli Samatha Fox. Ei muuten laulanut yhtään hullummin.Lopuksi oli aika vaikuttava ilotulitusnäytös.Säälin koiria ja kissoja.....joille ilotulitukset ovat kidutusta....

Aamulla näytti pilviseltä,mutta ilma oli kuuma!. Pian tuli aurinkokin esille ja menimme M:n kanssa kaupungille katsomaan ,mitä  oli muuttunut sitten viime käyntini. 

 Jaoimme superherkullisen valkosuklaa-passionhedelmäleivoksen kaupungin upeassa Art de Coco suklaakahvilassa,jossa on lukematon määrä taideteoksen näköistä suklaista leivosta (joita ei saa kuvata) Leivoksen päällä oli myös punaisia viinimarjoja,joita en ole koskaan täällä nähnyt,mutta joita näköjään kasvatetaan aivan pohjoisessa.Himoan herukanlehtiä,jotta pääsisin taas tekemään Louhisaaren juomaa...

Päätin tulla takaisin jo eilen,vaikka olin alunperin suunnitellut palaavani tänään perjaintaina. Matka takaisin kotiin kesti ikuisuuden, sillä bussi-juna-bussi-matka oli täynnä odotusta välillä.Junalla matkustaminen on mukavaa ja harmi,ettei tuonne Karmieliin ole vieläkään tullut junaa,vaikka sellaista luvattiin sinne jo sillon pari vuotta sitten kun siellä asuin.Nyt jouduin ensin ottamaan bussin Akon kaupunkiin,josta sitten juna Tel Aviviin,ja taas bussi kotiin.Junalla matkustaminen on täällä muuten edullista:noin 2 tunnin matka maksaa vähän yli 7 euroa.Ja junat ovat ihan hyvät.

Illalla Tel Avivissa oli vuotuinen kaupungin järjestämä ilmainen klassinen puistokonsertti;ohjelmistossa tällä kertaa Bizetin Carmen. Olin matkan jälkeen aivan naatti,enkä millään olisi jaksanut mennä tuonne konserttiin,mutta huomasin,että nettilehden sivuilla oli suora lähetys puisto-oopperasta.Oli ihan mukava katsoa sitä sohvalta,vaikkei se puistokonserttia ihan korvaakaan.Carmenin roolin veti täkäläinen mezzosopraano Rinat Shaham,jota pidetään yhtenä parhaimpana Carmenin roolin tulkitsijana.

Tapaaminen tutun bloggariystävän kanssa

Tänään tapasin taas tutun täkäläisen englanninkielisen bloggariystäväni, Mimin. Mimi oli joku aika sitten tullut takaisin Yhdysvalloista ja minä taas Suomesta. Aloitimme torilla,jossa etenkin suuret nektariinit näyttivät houkuttelevilta. Olin unohtanut ladata kameran,joten kuvia ei tullut oikein siellä otettua.

Jatkoimme Nahum Gutmanin museoon. Gutman oli täkäläinen taiteilija,jonka aktiiviset taiteilijavuodet olivat viime vuosisadan alkupuolella.Hän oli  kuvataiteilija ja kuvanveistäjä, ja sekä kirjoitti että kuvitti lastenkirjoja. Pidän paljon Gutmanin värimaailmasta;tosin museossa oli enemmän hieman tummempia öljyvärimaalauksia kuin akvarelleja,jossa värit ovat mielestäni ihanat. Kollaasin vasemmassa alanurkassa näkyy taiteilija itse vaimonsa Doran kanssa.

Esimerkiksi tässä työssä värit ovat mielestäni upeat.  28.7 edit.Tajusin vasta nyt,että olin erehtynyt ylläolevan kuvan suhteen.Se olikin toisen täkäläisen,saman ajanjakson taitelijan,Reuven Rubinin,taulu.

Oli taas mukava tavata Mimiä .Mimi ja 2 muuta minulle tuttua täkäläistä, ,englanniksi kirjoittavaa ruokabloggaria,ovat avanneet uuden englanninkielisen sivuston,jossa juttuja ruuasta, täkäläisestä ruokakulttuurista ja siihen liittyvistä asioista.Tosi hyvän näköinen sivusto...

Nettiyhteyteni on pahasti oikutellut viime päivien aikana.Modeemi alkaa ehkä osoittaa väsymisen merkkejä.Kuvien lataaminen kesti hurjan kauan,mutta huomenna aikaisin aamulla on pelastus,eli teknikko tulossa katsomaan missä vika.Toivottavasti saa nettiyhteyteni taas toimimaan kunnolla....

Sunnuntaiklassikko 25.7

Sunnuntaiklassikkona tällä kertaa kaunis ja romanttinen  kappale Frankie Avalonilta "All of Everything". Huomenna ,maanantaina, täällä vietetään Tu B'Avia,joka täällä vastaa Valentinen päivää eli rakkauden juhlaa.Joten romanttinen pläjäys sen kunniaksi sitten tänään....

Muut päivän klassikot löytyvät täältä.

Kissaneiti Carmela

Kotitaloni ympärillä on vakiokissoja,jotka pysyttelevät talon ympärilä,eivätkä paljon sieltä poistu muualle. Olot ovat aika hyvät:Maya,talossa asuva nuori nainen, syöttää niitä säännöllisesti ja vettä on aina astiassa. Puutarhassa on mukava kelliä ja ehkä sieltä löytyy saalistettavaakin. Sateen tullessa voi olla katoksen alla,ja yleensä aina joku on niitä varten laittanut laatikon ja jotain lämmintä sinne sisälle;ainakin näin oli viime talvena. Jossain vaiheessa huomasin ruskeaväritteisen kissaneidin,joka aina näkyi lepäävän tietyssä kohtaa puutarhassa.Se vaikutti kesyltä ja ajattelin,että joku oli kissaparan sinne hylännyt. Mayalta sain selville,että kissaneiti on nimeltään Carmela,ja iältään jo 16 vuotta,eli yhtä vanha kuin poikani kissa Otto,ja on muutenkin aivan Oton emon näköinen.On kuulemma ollut talon alueella ihan pennusta saakka.Aika harvinaista varmaan,että tällainen ulkona asuva kissa voi näinkin vanhaksi tulla ,ja näkyy vieläpä olevan hyväkuntoinen,vaikka  suurimman osan päivästä vain lepääkin.Pari päivää sitten vein Carmelalla raejuustoa,mutta se ei kelvannut,vaan nuoret kissaherrat sen söivät suuhunsa. 

Carmela tulee heti luokseni ,kun kutsun sitä. Se seuraa minua,kunnes olen poistunut talon alueelta.Se ei lainkaan pelkää Bambia tai muita koiria.Leikittelin ajatuksella,että ottaisin Carmelan kotiin,jossa se saisi viettää eläkepäiviään,mutta ulkoelämään tottunut ,jo vanha kissa, ei varmaankaan sellaiseen tottuisi.


Asiasta toiseen:Johannan blogissa ,Omamaamansikka,on arvonta käynnissä.Kannattaa  siis vierailla  siellä....

Sunnuntaiklassikko 18.07

Ray LaMontagne ei taida olla monelle tuttu nimi,ehkä joku hänen kappaleistaan on, mutta tämä amerikkalainen lauluntekijä/laulaja on niin hyvä,että ihme,ettei hän ole tunnetumpi.

La Montagne syntyi New Hampshiressa vuonna 1973. Hänen isänsä oli myös muusikko,mutta  jätti perheensä Rayn ollessa lapsi,ja tästä johtuen Ray teki kaikkea muuta kuin musiikkia.Ollessaan töissä kenkätehtaassa hän sattui kuulemaan Stephen Stillsin laulun "Treetop Flyer" .Tästä innostuneena Ray osti koko albumin ja päätti jättää työnsä kenkätehtaassa  ja ryhtyä lauluntekijäksi.Loistava päätös,kiitos Stephen Stills!

LaMontagnelta on tähän mennessä ilmestynyt 3 albumia,ja neljäs "God willin& the Creek Don't Rise"  ilmestyy elokuussa.Albumi  tulee olemaan erilainen kuin edelliset LaMontagnen albumit,sillä tällä albumilla hänen taustayhtyeensä,the Pariah Dogs, on enemmän esillä.Itselläni on LaMontagnen "the Gossip in the Grain"-albumi,jossa on tämä sunnuntaiklassikkovideoni laulu.


Muut viikon klassikot löytyvät täältä

Kuulumisia

Hassua ajatella ,että Suomessa on ollut melkein yhtä kuuma kuin täällä.Sää oli melkein sama tänne tullessa kuin Suomesta mennessä. Tosin kosteusprosentit ovatkin sitten eri luokkaa,ja kun jo suihkun jälkeen tuntuu hikiseltä,ei ole kauhean kiva olo.Ilmastointilaitteeni toimii vain olohuoneessa,ja sekin vähän huononlaisesti,ja toisesta tuulettimestani on puhti mennyt pois,joten taidan tänään lähteä hakemaan uutta.Huvittuneena luin eilen Ilta-Sanomien sivulta,miten ihmiset Kampin kauppakeskuksessa Helsingissä  olivat riidelleet tuulettimista,mutta ilman sellaista on kyllä aika tukala olo sisällä Suomessa helteellä. 

Ylläolevan vanhahtavan kuvan sain tehtyä tällä sivustolla  Linkin sain Saralta,ruotsalaiselta täällä asuvalta tanssijalta,jonka tapasin ennen Suomen matkaani.Saralla onkin upeita vanhahtavan näköisiä kuvia blogissaan.

Sunnuntaina hain siis Bambin,joka oli laihtunut pensionaatissa ollessaan.Illalla kylvetin sen ja pian sen jälkeen huomasin sen niskassa muutamia punkkeja,huh! Otin ne pinsetillä pois mutta niskassa oli muutamia kohtia,joista oli imetty kunnolla verta. Säikähdin oikein kunnolla,sillä Bambilla ei koskaan ole ennen sellaisia ollut. Soitinkin eläinsuojelyhdistyksen pensionaattiin ja kysyin,miten ihmeessä Bambille oli sellaisia siellä tullut ja he sanoivat,että harvinaisen lämpimän talven johdosta punkkeja on erityisen paljon juuri nyt. Lähdimmekin pika pikaa eläinkauppaan ostamaan punkkeja tappavia/niitä vastaan suojelevia tippoja. En voinut samana iltana niitä laittaa,koska olin kylvettänyt Bambin,vaan vasta seuraavan päivän illalla,ja nyt ovat punkit poissa ja ikävät purematkin parantumassa,samoin on Bambin ruokahalu palautunut entiselleen.Muistin myös ,että viime vuonna Bambia ei päästetty pensionaatista ennenkuin eläinlääkäri oli sen tutkinut,ja nyt se päästettiin noin vaan,ja muistin asian vasta myöhemmin.Eläinlääkäri olisi tietysti tuon asian heti huomannut. Jos vielä vien Bambin sinne,pitää muistaa laittaa sille punkkipanta,ja vaatia,että eläinlääkäri tutkii sen lähtiessä.

Eilen torilla käydessäni huomasin siellä uuden kahvilan/kahvikaupan.Karmel-torihan on kuin katu,jonka molemmilla puolilla on myyntipöytiä,joiden takana on vielä ikäänkuin jalkakäytävä,jonka varrella kauppoja.Lisäksi torikadun sivukaduilla on myös kauppoja ja toritoimintaa.Viime vuosina sinne on ilmestynyt ruokapaikkoja ja kahviloita,mikä tekee torikokemuksen vielä paremmaksi.Tässä uudessa kahvipaikassa oli monta läpinäkyvää putkea täynnä erilaisia kahvipapuja,ja he kuulemma myyvät 38 erilaista kahvilajiketta,aika valikoima! Myös kahviin liittyviä laitteita oli paljon myynnissä.Join espresson,joka oli erinomainen,sillä kahvilan omistajat  paahtavat itse kaikki juomiinsa tulevat pavut. 

Lissu R.I.P.

Luin juuri poikani kihlatun Virvatulen blogista että hänen koiransa Lissu oli nukkunut pois.  Lissustahan kirjoitin ensimmäisessa tämän kesäisessä Suomi-postauksessa, ja kerroin miten ihastuin tähän suloiseen koiraan,joten surulliselta tuntui Lissun poismeno minustakin. Virvatulen postauksessa voi Lissusta lukea enemmän.

Kotona taas ja viimeisen päivän blogitapaaminen

No niin,kotona ollaan taas. Eikä ollut ilmaston puolesta ainakaan vaikea paluu,sillä melkein yhtä kuumaa oli viimeisinä päivinä Helsingissä kuin täällä;tosin täällä on kosteusprosentti nyt tosi korkealla,mikä tekee vähemmänkin kuumasta ilmasta vähemmän miellyttävän.

Torstaina,eli viimeisenä päivänä,tapasin taas Ritan .Ritanhan tapasin myös viime vuonna,kaksikin kertaa,ja olinkin odottanut uutta tapaamistamme. Kaikenlaisten kiireiden johdosta tapaaminen siirtyi viimeiselle päivälle,ja oli todella kiva päätös lomaani.Olimme sopineet tapaamisen Malmin apteekin kohdalle ,ja tarkoitus oli mennä lounaalle kiinalaiseen ravintolaan,joka näkyy ylläolevassa kuvassa.Pieni,ihan mukava ravintola,jonka lounasbuffetissa oli onneksi myös tofua,joten minäkin löysin sieltä syötävää.Kiinalaisten buffetien tarjonnat Suomessa ovat useimmiten liian lihavoittoisia,jotta voisin niissä syödä,mutta tässä pikku kiinalaisessa oli kasvisvaihtoehtoja parikin. Lounaan jälkeen menimme vielä kahville,ja kiertelimme Malmin kauppakeskuksessa ja sen ympärillä,jossa nuo ensimmäisen kuvan upeat daaliat on kuvattu. Oli todella mukava tapaaminen,ja lisää siitä voikin lukea Ritan blogista.

Sain vielä lahjankin Ritalta,eli Ritan yrityksen muistivihon ja kynän. Ritahan opettaa englantia ja italiaa,ja on todella mukava opettaja!  Nuo possut tuossa vihossa on Rita itse piirtänyt! Ja ihanan huomaavainen Rita oli tuonut samanlaiset muistivihot ja kynät myös pojalleni ja hänen kihlatulleen,kiitos Rita:-)

Edellisenä päivänä tapasin ystäväni Evan,joka on kotoisin Meksikosta.Evan kanssa on kiva tavata,sillä saan rupatella espanjaksi,ja monta sellaista mahdollisuutta ei minulla nykyään olekaan. Evalta sain lahjaksi ylläolevan meksikolaisen kauniin rannekorun,joka on tehty värjätyistä  onyksi-mineraalikivistä.Evan yritys, Platasco,tuo Suomeen käsintehtyjä meksikolaisia hopeakoruja (joita näkyy esim. Evan päällä kuvassa)ja muitakin koruja,kuten ylläoleva rannekoru.Eva järjestää myös kotikutsuja tuotteilleen.

Perjantai-aamuna oli aikainen lähtö,ja herätessäni näin Oton nukkuvan sikeästi sohvan päällä......

kun taas Niilo näkyi tarkkailevan minua kiipeilytelineestä.Arvasivatkohan ne että olen lähdössä pois.....

Nyt aamulla hain Bambin,ja voi sitä riemua,kun se taas näki minut! Hieman oli laihtunut taas,niinkuin viime vuonna, mutta muuten oli ihan ok.

Maalla

Eilen matkustin serkkuni kesämökille lähelle Porvoota.

Siellä oli niin kaunista ja rentouttavan hiljaista.Ajattelin,että parin päivän kuluttua näen taas miten pimeä laskeutuu illalla,kun taas täällä Suomessa edelleenkin on valoista iltaisin.Rakastan näitä valoisia öitä ,ja pimeän laskeutuminen tulee alussa tuntumaan vaikealta. 

Olisin voinut jäädä maalle vielä päiväksi,mutta poikani kihlattuineen matkustaa huomenna kihlatun vanhempien maalle,joten en näe heitä enään ennenkuin ehkä ensi kesänä.Muutakin tekemistä on vielä ennen paluuta,joten palasin kaupunkíin. Linja-autossa oli tukahduttavan kuumaa,mutta  viuhka oli onneksi mukana...

Aamulla löysin hieman mustikoita ja reilun määrän metsämansikoita. Mustikoita oli harvakseen,mutta aurinko oli ennättänyt kypsentää mansikat ennen aikojaan,joten ehdin vielä nauttia näistäkin,nam!

Mikkelin reissu

Saavuin takaisin Helsinkiin eilen illalla ihanan Mikkelissä vietetyn viikonlopun jälkeen. Perjantaina iltapäivällä matkasin junalla Mikkelin suuntaan,ja asemalla olikin ystäväni L (joka myös kävi luonani Israelissa keväällä),jonka lapsuuskotiin  Emolan pientalo-alueelle suuntasimme.Emola on viehättävää aluetta lähellä keskustaa,ja lisää siitä voi lukea täällä.

Seuraavana päivänä eli lauantaina suuntasimme pyörien kanssa Mikkelin keskustaan,muikkuja ostamaan. L toimi hyvänä oppaana ja pääsinkin hyvin tutustumaan Mikkeliin. Aivan tuoreet muikut ostettiin torilta,joka nyt oikean torin remontin (parkkipaikat torin alle) vuoksi on siirretty Kirkkopuistoon.Kollaasissa näkyy muikkujen lisäksi hieman Kirkkopuistoa, Mikkelin komeaa tuomiokirkkoa sekä hieman satamaa. Ruisjauhoilla päällystetyt,grillipannulla paistetut muikut söimme illalla,ja voi että olivat hyviä.Näin hyviä muikkuja en ole tainnut ennen saada, sillä Helsingissä ei ihan sellaisia taida saada,Saimaan kaloja kun olivat.

Iltapäivällä suuntasimme Kenkäveroon,joka on Mikkelin vieressä oleva entinen pappila,ja nykyinen hieno matkailukohde. Saimaata näkyi sielläkin,ja pappilarakennuksessa näkyi olevan hyvän näköinen ravintola,jonne emme kuitenkaan pysähtyneet, sillä muikut odottivat L:n kotona... Kenkäverossa oli ihana puutarha,josta ylimpänä oleva pioni on kuvattu. Kaikenvärisiä pioneja ja muita kukkia,sekä yrttejä vaikka minkälaisia. Kenkäveroon oli juuri myös avattu uusi leipäkauppa,josta kuva kollaasissa.

Eilen sitten matkasimme Tertin kartanoon,sekin Mikkelin vieressä. Ystäväni sekä hänen siskonsa tarjosivat siellä ihanan noutopöytälounaan upeassa kartanomiljöössä. En syö lihaa,mutta noutopöydän kalatarjonta oli niin herkullista,ettei nälkäiseksi jäänyt,nam! Tertin kartanon alueet ovat upeita:siellä on majoituspalvelua,kauppoja,jossa myydään Tertin omia tuotteita sekä vihannes-ja yrttipuutarha,jonka antimia käytetään paikan ravintolassa.

Tertin jälkeen sain vielä tutustua  Mikkelin Naisvuoreen,joka on tuo kuvassa näkyvä korkea torni.Sen alaosassa on vohvelikahvila ,ja alueella on hieno puutarha. Lisää Naisvuoresta täällä

Illalla lähdimme sitten autolla takaisin kohti Helsinkiä.Mikkelin matka oli ihana,ehkä koko Suomen matkani kohokohta,ja kiitos siitä kuuluu ystävälleni L:lle.  Ainoastaan kuumuus häiritsi,huh,kun oli kuumaa! Kohta olen menossa takaisin Israeliin,jossa kuumuutta riittää pitkälle syksyyn,ja pari viileää päivää olisi ollut tarpeen ennen paluuta..Mutta muuten oli mahtava reissu Mikkeliin,ja Järvi-Suomi on niin kaunista,että ei voi kuin ihailla.

Vuosaaressa,Hangossa ja vähän muuallakin...

Suurimman osan täällä oloni aikana olen majaillut juuri kihlautuneen poikani ja hänen kihlattunsa Virvatulen kotona Vuosaaressa,mutta olen myös ollut parin muun ystävän luona välillä,etten liikaa häiritsisi nuorta paria pienessä kaksiossa. Poikani ja kihlatun asunto on kätevästi lähellä metroa,mutta vain pienen kävelymatkan päässä sijaitsee uudempi alue,Aurinkolahti,joka taitaa olla Helsingin kalleimpia alueita.Siellähän on oma satama,uimaranta ja uusi kanava,ja kyllä vaan on upean näköistä. Kävin täällä ensimmäistä kertaa kävelemässä 4 vuotta sitten,jolloin poikani Vuosaareen muutti,ja silloin oli vielä kovin keskeneräistä;nyt alkaa olla jo valmiin näköistä.

 Keskiviikkona olin koko päivän serkkuni seurana Hangossa.Tämä oli ensimmäinen Hangon reissuni,enkä voinut kuin ihailla:mikä  ihastuttava paikka kauniina kesäisenä päivänä.

Vanhat puutalot ovat ihastuttavia!Tuo oikean puolen pitkulainen talo on Hangon Bellevue,jossa aikoinaan oli pensionaatti,jonne tultiin kaukaa.Voin vain kuvitella naiset pitkissä valkoisissa kesähameissaan auringonvarjoineen..

Kävelimme pientä kaupunkia pitkin poikin. Kaikkein kauneimpia taloja en edes saanut kuvattua,koska olin silloin autossa. Rannan pikku uimakopit viehättivät.

Vesitorni oli hieno ja satamassa oli hyvän näköisiä paatteja.Pianhan on taas Hangon Regatta,jolloin kaupunki täyttyy toden teolla.  Lounasta söimme Neljän Tuulen Tuvassa,joka aikoinaan kuulemma kuului Mannerheimille.Siellä on upea näköala merelle,ja vaikka palvelu oli hitaanlaista,oli salaatti erittäin herkullinen.

Eilen istuin veljeni kanssa Helsingin Kappeli-ravntolakahvilassa. Istuimme sisällä,koska ulkona oli liian täyttä,ja tämä oli ensimmäinen kerta muutamaan vuoteen,kun siellä istuin.Täytyy kyllä sanoa,että jotenkuten Kappelin tilanne surettaa. Tämä on yksi kaupungin upeimpia paikkoja,ja se voisi olla Helsingin helmi,mutta se ei sitä ole. Sisustus sisällä on jotenkuten väsähtäneen näköistä, naisten vessa oli sotkuinen, sen edusta,jossa sijaitsee kollaasissa näkyvä taulu,oli myös sotkuinen ja ei mitenkään miellyttävän näköinen. Kahvini oli hyvä,mutta veljeni syömä vitriinissä ollut salaatti oli aivan onneton: kuivahtanut lohifilee,jossa nahka oli jätetty päälle,muutama pala vihreää salaattia ,perunaa ja täysin teollisen makuista salaattikastiketta. Luulisin,että näin on,koska Kappeli on nyt ketjun käsissä,mutta itse näkisin paikan aivan erilaisena: kauniisti sisustettuna vähän parempana kahvilaravintolana,jossa olisi pöytiintarjoilu. Sääli näin upeaa paikkaa....

Ja huomenna on sitten vuorossa Mikkeli.....jossa en myöskään ole ennen ollut..