Silmän iloa

Keltainen liekkipuu

Edelisellä.viikolla tapasin pitkästä aikaa anerikkalaisen ystäväni Nancyn. Sattui olemaan siihenastisen  kuumin päivä (35 astetta) ja tapasimme iltapäivän alkupuolella eli päivän kuuminpaan aikaan, mutta koska se oli ainoa molemmille sopiva ajankohta, päätimme tavata, säästä huolimatta.

Juna joka ei kulje minnekään 

Tapasimme maustetorin lähellä olevan pikaratikkapysäkin lähellä. Sieltä kävelimme puistokujan kautta vanhalle juna-asemalle, jossa Nancy ei ollut ennen käynyt.

Vanha juna-asema on alue, jossa kauppoja,  gallerioita, muutama ravintola ja kahvila. Ennen se oli paikka jossa oli usein kaikenlaisia tapahtumia , sekä maatilatori viikonloppuisin, mutta nykyään siellä on aika hiljaista, vaikka pikaratikkapysäkki ihan vieressä.

Kiersimme aluetta,  ja huomasimme erään taidekaupan edessä nämä hahmot. Sisällä näytti olevan kaikenlaista kaunista.

Kaupassa oli upean värisiä tauluja, jotka näyttivät huovitetuilta.  Oli pakko kysyä niistä vähän enemmän.

Selvisi että taulut on tehty kierrätetyistä muovipulloista tehdystä kuidusta, jota oli tässä kuvassa.. Taiteilijat kiinnittävät kuidut kanvaspohjaan neuloilla, ja oli vaikeaa ymmärtää miten se tapahtuu, kunnes näin tämän videon(englanniksi)

Taulut  olivat niin värikkäitä❤️

Taidekaupan ja sen jälkeisen kävelyn jälkeen oli pakko levähtää ja juoda lisää vettä,  ja vain illalla avoinna olevan ravintolan alueella oleva  valtava puu tarjosi varjoisen levähdyspaikan

Vastapäätä on vielä lisää isoja puita ,jotka tarjoavat varjoisen paikan.Kuvassa Nancy.

Ennen kotiin lähtöä kävimme kahvilla alueen kahvilassa. Kuumasta säästä huolimatta askelia tuli tuona päivänä reilusti, eli hieman yli 16 000 askelta.

Kotiin palattuani kävin antamassa hieman ruokaa kissanpennuille. Kuvassa 2 mustan kissanpentunelikon edustajaa ,sekä trikolori tyttöpentu, joka on mustia kissanpentuja nuorempi. Trikolori kissanpentu oli jollain tavalla päätynyt eräänä päivänä  kotirakennuksen toiseen kerrokseen,  ja talon WhatsApp-ryhmässä talon kissanvihaajat/pelkääjät kauhistelivat  kissan läsnäoloa rakennuksessa.  Kävin hakemassa kissanpennun, ja vein sen puistoon.

Kuuma kausi

Kaunis bougainvillea  tuli vastaan kadulla

Hei taas❤️Kuuma kausi ja välillä tuntuu että läkähdyn, ja edessä vielä ainakin 3 tosi kuumaa kuukautta. Kesäkuu oli täällä  muuten kuumin ikinä,  ja toukokuukin oli normaalia kuumempi.

Viime viikon alkupuolella kävin torilla,ja poikkesin viereiselle kävelykadulle, jossa 2 kertaa  viikossa artesaanitori. Siellä olikin pitkästä aikaa monta kojua, mikä yllätti, sillä viimeksi keväällä tuolla oli vain muutama koju myymässä tuotteitaan.

Olin ihan yllättynyt siitä että tuolla näytti normaalilta, mutta samalla mietin että mitenköhän saavat tuotteitaan myydyksi kun ei ole turisteja ym.

Täällä keskisessä Israelissa elämä siis aika normaalia, toisin kuin pohjoisessa, jonne Hizbullah lähettää Iranin lahjoittamia ohjuksia päivittäin. Sen vuoksi suurin osa asukkaista sieltä edelleenkin evakossa,joukossa mm.suomalainen Liisa. ja ohjukset aiheuttaneet paljon tuhoja rakennuksiin ym. Pelätään sotaa pohjoisessa  Iranin kätyrin Hizbullahin kanssa, mutta toivottavasti sellaista ei tule🙏 Etelässä  Hamas edelleenkin aina välillä lähettää  raketteja.

Mutta artesaanitorilla oli mukavaa nähdä paljon kojuja pitkästä aikaa.

Ihmisiä vaan oli harvakseen tuolla.

Puolitoista viikkoa sitten asuinrakennuksessani koettiin pelottavia hetkiä kun kyykäärme onnistui luikertamaan sisälle rakennuksen sisääntulokerrokseen.Ulko-oven ja lattian välillä oli rako, josta käärme oli onnistunut luikertamaan sisälle. Mutta mistä ihmeestä  tuo kyykäärme ilmestyi kaupunkimaiseen ympäristöön.  Nopeasti kutsuttiin käärmeiden pyydystäjä paikalle, joka onnistui nappaamaan käärmeen, ja pyydystäjä   kävi vielä tarkistamassa talon lähistöllä ,mutta muita käärmeitä ei löytynyt   .Seuraavana päivänä ulko-ovi korjattiin .

Minulla on uusi ihastuksen kohde, eli nämä 4 mustaa kissanpentua kodin viereisessä puistossa .

Välillä vain osa pennuista esillä.Tässä 3 pentua sekä emo vasemmalla. Pennut ovat täysin kesyjä,ja juoksevat luokseni kun näkevät minut. Tietysti koska syötän näitä.Nyt pennut jo sen verran isoja että ovat alkaneet tehdä tutkimusmatkoja lähistöön .

40 astetta

Hei rakkaat lukijat,  mitä.teille kuuluu?Toivottavasti takatalven runsaat lumet jo.sulaneet, ja kevät etenee kauniisti💚

Täällå oli viime viikolla  hurjan kuumaa,jopa 40 astetta! Niitä kuumia aavikkotuulia. .Luin ettei 85 vuoteen ole huhtikuussa ollut niin lämmintä. Nyt jo normaalit kevään asteet täällä.

Täällä  on koko viikon vietetty pesah-juhlaa, eli juutalaiseen pääsiäistä. Yleensä pesah osuu lähes samaan aikaan kristityn pääsiäisen kanssa, mutta muutaman vuoden välein on toisin, sillä juutalainen kalenteri on lunisolaarinen kalenteri, , joka eroaa puhtaasti auringonkiertoon  perustuvasta gregoriaanisesta  kalenterista .Normaalielämässä täällä käytetään sitä tavallista , eli gregoriaanista kalenteria. 

Pesah-aatto oli viime viikon maanantaina, ja olin kutsuttu amerikkalaisen  ystäväni Nancyn luokse naapurikaupunkiin.Kuva juhlapöydästä ennenkuin istuimme alas.

Tuossa kuvassa näkyy neliskulmaista  ja pilkullista matsaa, jota syödään pesah-viikon aikana leivän sijaan.

Meitä oli 6 aikuista ja 4 lasta, ja jotta Nancyn ei tarvitsisi itse kokata suurelle porukalle, sovittiin etukäteen mitä jokainen tekee kotonaan ja tuo mukaansa. Minä lupasin tuoda kakun,  marokkolaisen  porkkanasalaatin, josta tein sekä tulisen että miedon version, sekä salaattikerän, joka unohtui kotiin. Kakku  sen sijaan....Pesahin aikana ei  käytetä kaikenlaisia jauhoja ja hiivalla kohotetuttuja tuotteita, ja olin sjatellut tehdä taas hyväksi todettua ja kauan sitten kehittämääni maidotonta ja gluteenitonta suklaakakkuani bataatilla   Olin kuitenkin hölmö,ja menin muuttamaan hyväksi todettua ohjettani, jolloin valmis kakku oli liian pehmeä, ja olisi hajonnut leikatessa. Mutta ei hätää, murensin kakun, lisäsin tummaa suklaata, ja veinkin kakun sijaan kuvan suklaisia palloja.

Nancyn kattoterassin näkymä on aina niin upea, että taas piti ottaa siitä kuva, vaikka olen aikaisemminkin jo laittanut tämän näkymän tänne,mutta ehkä eri aikaan. Oli tosi mukava ilta. Tänä vuonna oli kuitenkin surullisempi pyhä,ja muistettiin kaapattuja, jotka jo poissa  yli 200 päivää.

Supermarketeissa ei niin mukavaa käydä Pesah-viikon aikana, sillä monet hyllyt,joissa ei pesahiin sopivia tuotteita, peitetty näin. Mutta on myös ruokakauppoja, joissa kaikki  normaalia, eli ei mitään peitetty.

Pesah on myös se aika jolloin leipomot kiinni kuten tämä leipomo asuinkaupunkini keskustassa. Mutta sen sijaan on joka puolella kaikenlaisia gluteenittomia tuotteita, mikä tekee tästä pyhästä keliaakikkojen lempipyhän. Eilen illalla oli pesahin toinen aattoilta, ja tänään pyhäpäivä, jonka jälkeen kaikki taas muuttuu normaaliksi, mitä tulee ruokaan...

Kaunista uutta ja toivottavasti kauniin keväistä viikkoa🍃🌿☘️

Alkaa olla jo kuuma

Nisperopuu 
erään talon pihalla 

Täällä alkaa jo olla aika lämmintä,ja yönkin lämpötilat ovat muutamana yönä olleet jo yli 20 asteen. Olen kai maininnut täällä aiemmin että yli 18 C lämpö on minulle liian lämmintä.

Mutta viime viikon alussa saimme "takatalven".  Tosi lämpimien aavikkotuulipäivien jälkeen viime viikon maanantai-iltana alkoi kunnolla ukkostaa, salamoida ja sataa. Muutama päivä senkin jälkeen tuli taivaalta tippoja, ja se oli nyt takuulla siinä, eli ei enää sateita ennen seuraavaa talvea. En muista tuollaista säätä huhtikuussa, mutta se yllätti mukavalla tavalla.

2 viikkoa sitten kävin matkamessuilla. Täällähän ei nyt ole kuin minimaalisen vähän turismia, mikä on kauhea isku tärkeälle elinkeinolle täällä. Yleensä näillä messuilla on ollut osastoja eri maista yli 40, mutta nyt vain 12, mutta järjestäjien mielestä oli kuitenkin tärkeää järjestää messut. Tässä kuvassa kalligrafiamestarit Etelä-Koreasta. Sain oman nimeni koreankielellä kirjoitettuna.

Tässä nimeni koreankielellä, mutta en ole varma onko tämä oikeinpäin.

Korean osasto oli muutenkin mukava, ja pelasin tuota kuvassa näkyvää puista flipper-peliä, ja voitin jonkun paperisen koottavan jutun,jota en osaa koota,kun ohjeet koreaksi. . En tiedä oliko messut lainkaan avoinna tällä kertaa laajalle yleisölle, mutta itse olin saanut kutsun messuille.

Azerbaidzhanin  osastolla. Myös täkäläisen matkailualan osastoja oli vähemmän kuin aikaisemmin.

Tästä olisi saanut donitsin, mutta en ole erityisesti munkkien tai donitsien ystävä.

Tserkessien edustajia on aina esiintymässä matkamessuilla.Tserkesseillä on täällä kaksi kylää,molemmat pohjoisessa Israelissa.

Kuvasin tauolla olleen soittajan,joka huomasi sen ja hymyili.

Viime viikolla vein myös lainakoirani Shadowin takaisin kotiin.

Kävin suuressa valokuvanäyttelyssä, joka on kauppakeskuksen alakerrassa sekä katolla.

Kuvia oli paljon ,mutta viime vuonna  oli paljon enemmän.

Täkäläisten kuvien pääteemoina oli tällä kertaa lokakuun tapahtumat sekä lukuisat täkäläiset avustusjärjestöt, jotka toimivat täällä sekä ulkomailla  .

Aurinko paistoi  todella kirkkaasti, ja otin vain muutaman kuvan. Tässä entisen vapaaehtoispaikkani "Save a Child's Heart" järjestön kuvia.

Ulkomaalaisten kuvaajien kohdalla pysähdyin katsomaan  kuvia Pohjois-Koreasta, sellaisia näkee harvemmin.

Lisää kuvia Pohjois-Korean ihmisistä.

Viime viikonloppuna huolenaiheena oli Iranin hyökkäys tänne; valtava hyökkäys, joka onneksi onnistuttiin torjumaan lähes kokonaan.  Luin nettilehdestä että olisi hyvä varata ruokaa,  juomaa,paristoja ym. 3 päiväksi, mikä taas sai monet ihmiset  hamstraamaan kaupoista tavaraa. Sinä yönä otin melatoniinitabletin, nukuin hyvin enkä kuullut mitään, mutta hälytykset olivatkin Jerusalemissa, pohjoisessa sekä etelässä eikä onneki omalla alueellani. Eniten pelkäsin sitä että joutuisi menemään keskellä  yötä talon pommisuojaan, sillä se on aika epäviihtyisä kuten kuvastakin näkyy.  Talomme on yli 50 vuotta vanha, eikä silloin vielä  rakennettu pakollisia turvahuoneita asuntoihin .

Lasten murkkaus pommisuojassa. Onneksi ei tullut tarvetta viettää tuolla aikaa.

Irtiotto pohjoisessa

Syklaamit kukkivat keväällä

Oho,yli kuukausi viimeisestä postauksestani...Silloin olin vielä suhteellisen heikossa kunnossa, vatsataudin ja sitä seuranneen  flunssan johdosta.Nyt olen vihdoinkin ok,  ja voimat palanneet. Viimeksi helmikuun postauksessa kerroin että olo parempi,mutta kesti melkein maaliskuun  alkuun,   ennenkuin  tuntui että nyt olo normaali. (vasenta olkapäätä lukuunottamatta)

Eksä on jo pitkään pyytänyt minua vierailulle hänen vapaa-ajan asuntoonsa  Tiberaksessa.Hän viettää siellä muttaman päivän joka toinen viikko.Maaliskuun alkupuolella matkustin sitten vihdoinkin Tiberiakseen. Bussimatka kestää suurinpiirtein  2 tuntia,  ja kuukausikortillani voin matkustaa  bussilla 225 kilometrin etäisyydelle, eli lähes koko maahan paitsi Eilatin kaupunkiin . 

Eksän asuntoon kuuluu myös aidattu katto,ja sieltä näkee hyvin Genetsaretin järven sekä sen takana olevat vuoret. Lähdin kotoa aikaisin,ja saavuin myös perille aikaisin, mutta matka eksän asuntoon kesti ikuisuuden, kamalien liikenneruuhkien vuoksi. Tiberias ei ole kovin suuri kaupunki; asukkaita on normaalisti 50 000 henkeä, mutta nyt siellä on 45 000 väliaikaista, ,aivan pohjoisesta evakoitua asukasta ,Hizbullahin ohjusten vuoksi. Väliaikaiset asukkaat ovat täyttäneet kaikki Tiberiaksen hotellit. Voi vain kuvitella millaisia ruuhkia syntyy kun kaupungin väkiluku yhtäkkiä  nousee lähes kaksinkertaiseksi.Tiberias on turvallinen, joten siellä ei tarvitse pelätä ohjuksia. Hotellit joka puolella täällä täynnä kodeistaan evakuoituja ihmisiä,pohjoisesta sekä etelästä, poissa ohjusten tieltä, tai koska kodit tuhottu, kuten etelän kibbutseissa ,Gazan rajan lähellä, yhteensä  suunnilleen 200 000 henkeä 

Sisäänkäynti Rob Roy-paikkaan.

Eksä ehdotti että menemme Jordan-virran alueelle. Siellä on jonkinlainen intiaaniteemainen paikka, joka oli auki, mutta kaikki ruokapaikat ym.siellå olivat kiinni.

Aika hieno toteemipaalu.

Eikös tästä selviä että vessa on lähellä🤣

Alueella oli paljon erilaisia lintuja, joille tarjottiinn aamiainen juuri kun olimme siellä.

Kahvinkeittäjää ei näkynyt....

Kanooteillakaan ei päässyt liikkumaan. 2 kanoottia oli yhdistetty keskenään.

Tämmöinenkin löytyi tuolta.

Tuo pyöreä rakennelma on kyyhkysten koti.

Sieltä jatkoimme kävelyä Jordan-virran reunaa pitkin. Oli lämmin päivä, kevät oli selvästi alkanut, ja ihmisiä oli paljon, sillä oli kunnallisvaalit ja vapaapäivä.  Alueella kasvoi runsaasti villisinappia, jota poimin salaattia varten. Täällä omalla suunnallani en ole harmikseni.löytänyt villisinappia.

Poimin myös kamomillaa, jota kasvaa tuolla villikasvina, ja vasta myöhemmin huomasin että se onkin rauhoitettu  kasvi...

Näkyi että oli lämmintä...

Seuraavana aamuna nousimme aikaisin, ja menimme juomaan aamukahvit katolle auringonnousun aikaan. Aamulla aikaisin oli hieman kylmää, mutta päivällä lämmintä.

Ajoimme erääseen kohteeseen, joka ei ollutkaan auki, ja matkalla  näin Kvuzat Kinneret-kibbutsin kohdalla kyltin ,jossa luki että kibbutsissa maan suurin taatelikauppa. Taatelien ja taatelituotteiden lisäksi  tuolla oli vaikka mitä, ja olisin hyvin voinut viettää tuolla muutaman tunnin.

Kibbutsin alueella viljellään peräti 7 eri taatelilajiketta. Taateleita sai maistaa, ja kun kaikki eri lajikkeet oli maisteltu, eksä osti  2 rasiaa Deglet Noor-taateleita, joissa vähemmän sokeria kuin tutuissa Medjool-taateleissa, mutta ovat silti makeita. Deglet Noor-taateleita viljellään  Lähi-idässä sekä Kaliforniassa, Yhdysvalloissa.

Sain rasiallisen kotiin vietäväksi.

Ehdimme vielä pysähtyä hautausmaalle, jonne haudattu monta tunnettua ihmistä täällä. Etsimme erään runoilijan hautaa,mutta emme löytäneet sitä. Niin kaunis hautausmaa, ja mikä upea näkymä sieltä Genetsaret-järvelle. Runoilijan, jonka hautaa emme löytäneet, eräs teos on myös ilmestynyt suomeksi.

Tiberiaksen pikkuinen tori.Kunnallisvaalien vuoksi monet
kojut olivat kiinni.

Sitten olikin aika pakata reppuni, ja matkustaa bussilla takaisin kotiin(2 bussilla..).Eksä jäi Tiberiakseen vielä päiväksi.

Lyhyt irtiotto teki kyllä hyvää, kaiken sairastamisen jälkeen.😁