Näytetään tekstit, joissa on tunniste arkkitehtuuri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arkkitehtuuri. Näytä kaikki tekstit

lauantai 8. kesäkuuta 2024

Toipilaana


Auringonkukkia,aidan takaa kuvattuna,kaupungin maatilalla
Hei pitkästä aikaa. Olin muutaman viikon tosi kipeä, mutta nyt on olo jo ok, vaikka tuntuu etteivät voimat täysin vielä palanneet, mikä voi myös johtua tämän viikon kuumasta lämpöaallosta.
Toukokuun alkupuoliskolla oli kevään viimeinen suomalainen kirjastoilta. Kuvassa kirjaston emäntä Anu, ja seuraavalla kerralla kirjasto taas syksyllä, Anun ja miehensä kotona.
Anun mies Gadi  valmistaa upeita koristeita kahvikapseleista.
Toukokuussa oli myös tulipalo meidän kadulla,vastapäisessä rakennuksessa, eräässä asunnossa.
Asunnossa asui ongelmallinen mies, joka aina kerjäsi joko rahaa tai tupakkaa, ja naapurit olivat valittaneet miehestä viranomaisille, mutta vasta tulipalo  sai jotain aikaiseksi, eikä miestä ole sen jälkeen  näkynyt.
Sain herkulliset tuliaiset Suomesta.
Tuliaisten tuojan hotellin katolta oli hieno näkymä Välimerelle ja osalle ranta-aluetta.
Poismennessä vielä pieni kurkistus samalle ranta-alueelle..
Kiva katsella parvekkeelta muiden parvekkeita...
Kesäkuun alussa lainakoira Shadowin isännät yllättivät kertomalla että muuttavat Tel Aviviin. Tähän asti olemme asuneet samassa kaupungissa, ja kävellen heidän luokse kestää 20 minuuttia. Uusi kotinsa on kaupunginosassa, jossa vain tosi korkeita tornitaloja. Sagin, Shadowin toisen isännän , vanhemmat olivat vuosia sitten ostaneet talosta muutaman asunnon, kun talo oli vielä paperilla, ja nyt samaan 44-kerroksiseen taloon muuttavat vanhemmat,  Sagin sisko perheineen,  ja vasta vihitty pikkuveli vaimoineen sekä Sagi ja Massimo lapsineen. Sukurakasta väkeä. Itse en kyllä tykkäisi asua noin korkeassa talossa. Perheen kaikki 3 lasta eli Sagi sisaruksineen saivat oman asunnon tornitalosta, eli perinnön etukäteen. Täällä Israelissa ei ole perintöveroa kuten Suomessa.
Sagi kutsui minut tutustumaan heidän tulevaan, vielä tyhjään asuntoonsa ja ehkä parasta talosssa on upea uima-allasalue sekä iso kuntosali., ja se että lähellä on pikaratikan pysäkki ja muutenkin kaikki lähellä  

Kaunista kesäkuun jatkoa💚🌸🌸🪻🌼🌺

keskiviikko 3. huhtikuuta 2024

Kauas pitää mennä asioita järjestelemään.


Täkäläinen biometrinen henkilötodistukseni  menee umpeen toukokuussa,  ja jo vuoden alussa aloin saada kännnykkääni viestejä siitä, että uusimisen päivämäärä lähestyy. Täällä näitä asioita hoidetaan väestö-ja maahantuloviraston toimipisteissä, ja minulla sattuu olemaan sellainen kodin lähellä, mutta lähin aika olisi ollut vasta kesällä. Niinpä  selailin missä muussa kaupungissa olisi aikoja maaliskuulle  ja Jerusalemin keskustan alueelta löytyi aika. 

Muutama päivä aikaisemmin olin sattumalta huomannut että lyhyen kävelymatkan päästä kotoa lähtee bussi Jerusalemin pääbussiasemalle,  mikä helpotti sitä että piti matkustaa kauemmas asioita hoitamaan.
Bussimatka kodin läheltä Jerusalemiin kestää tunnin verran,  ja kun saavuin Jerusalemin pääbussiasemalle, kävelin sieltä Mahane Jehuda-torille, sillä tulin perille klo 9 ja aika väestö-ja maahanmuuttovirastoon oli vasta klo 10.45 
Tapoin aikaa kiertämällä torin katetun kadun alueella. Oli vielä aika tyhjää.
Torin tämä katu on katettu,mutta toinen,leveämpi katu ei.
Sitten olikin aika matkustaa kevytraitiojunalla.Tiesin millä pysäkillä jäädä pois, mutta en tiennyt miten löytää väestö-ja maahantuloviraston rakennuksen  .Pari kertaa piti kysyä ihmisiltä  neuvoa,  mutta lopulta löytyi virasto. Saavuin noin 15 minuuttia ennen aikaani,mutta en joutunut odottamaan pitkää aikaa, ja minua palvellut virkailija oli todella mukava. Vanhan henkilötodistukseni voimassaoloa pidennettiin 2 viikolla, ja olen odottanut sitä uutta nyt muutaman viikon,mutta tänään tuli viesti että tulossa on  .
Oli miellyttävä sää, ja  kevytraitiotiejunan sijaan päätin  kävellä pääbussiasemalle  (siitä tuli yli 10 000 askelta😁). Pääkadun sijaan kävelin ensin pienempiä katuja pitkin, ja ensimmäisen kuvan kukkakoristeet ovat tältä kadulta.
Kadun varrella oli monta ruokapaikaikkaa, baaria ym, mutta kaikki olivat kiinni  Tämä seinämaalaus oli myös kadun varrella .
Ja sitten näin nämä Muumi-lamput erään sisustuskaupan ikkunassa.💙
Jatkoin matkaa ja saavuin pääkadulle. Tykkään kuvata rakennuksia, joten niitä on aika monta tässä postauksessa .Tässä ehdin just ja just kuvata ratsupoliisin upeat hevoset. 
Sieltä tulee  kevytraitiotiejuna .Jerusalemissa sellainen on ollut jo monta vuotta, Tel Avivin alueella alle  vuoden ja kodin vierestä kulkeva  vihreä  linja valmis ties milloin, aikataulussa se ei ainakaan tule valmistumaan.
Kurkkaus viehättävään kujaan, jossa tällaisia koristeita .
Jerusalemin rakennuksissa pitää käyttää ns.Jerusalem-kiveä (erilaisia Jerusalemin lähistöltä löytyviä kivimateriaaleja, mitä on käytetty tuhansia vuosia).
Tähän pysähdyin hetkeksi lepäämään.
Jerusalem on niin erilainen kuin välimerellinen  Tel Aviv .
Katusoittaja  Näin ainakin 3 ultraortodoksista katusoittajaa. Lisäksi  näin  kävelyreitin varrella monta vanhempaa, kerjäävää ihmistä, mikä oli surullista.
Tästä kohdasta  olen aina pitänyt.
Alan jo lähestyä toria, jossa päätän tehdä hieman pidemmän kierroksen ennen kotiinlähtöä.
Hieno seinämaalaus .
Matkan varrella näkyy monta kauppaa, jossa myydään näitä Jerusalem-sandaaleja.
Torilla saan maistaa sokeritonta, kahvilla terästettyä halvaa tässä halva-kojussa.En kuitenkaan  osta mukaan, sillä söisin kaiken varmaan heti😋
Maustekaupat ovat ihania.

Kahvikauppa torilla. En kyllä ostaisi kahvipapuja tästä ja mietin miksi nuo kahvipapuämpärit eivät olleet kannellisia .
Viehättävä pieni ruokapaikka torin eräällä sivukadulla.
Kävelen torilta pois ei-katetun kadun kautta 
Kun tulen ulos torilta,  näen taas ultraortodoksisen katusoittajan, joka soitti todella upeasti rokkityylistä musiikkia .
Vielä on matkaa bussiasemalle, ja ohitan tämän rakennuksen,joka kuuluu terveysministeriölle.

Matkustin siis Jerusalemiin, koska kauhea suma dokumenttien järjestelyissä.,mutta lopulta matka mennen tullen helppo,koska bussi Jerusalemiin  lähtee ja saapuu kodin lähelle.

Olin ajatellut tulla Suomeen tässä kuussa,ja yksi syy ajankohtaan oli myös tässä kuussa umpeutuva Suomen passini.Kun Suomen passin  uusii Suomen lähetystöissä.ulkomailla,hinta on moninkertainen Suomeen verrattuna. No huomasin että pääkaupunkiseudulla yhtä paha suma kuin täälläkin, ja lähin aika Vantaalla olisi ollut elokuussa, Helsingissä ei ollut aikoja ollenkaan, joten pitää vaan kiltisti maksaa se kova hinta passin uusimisesta suurlähetystössä täällä. Ajankohta matkalle Suomeen  olisi muutenkin nyt ollut hyvä,sillä tässä kuussa vielä sairaslomaa, ennenkuin palaan töihin toukokuussa. Mutta täytyy sitten  tulla toivottavasti  syksyllä.

Lainakoira Shadow edelleen luonani.

Täällä siirryttiin kesäaikaan 2 päivää ennen Suomea, ja pari päivää sitä ennen alkoi kevään ensimmäinen helleaalto,jotka tyypillisiä vuodenaikojen vaihtuessa.Lämpötila nousi yhtäkkiä yli 30 asteeseen, ja piti harmikseni todeta että viileä kausi on loppunut.Untuvapeitto vaihtui  kevyeen kesäpeittoon.

perjantai 6. tammikuuta 2023

Leuto talvi

Teki mieli poimia tästä
muutama kumkvatti, mutten kehdannut... 

Hyvää tamnikuun alkua💚Edellisessä postauksessa kirjoitin että räkätauti on jo lähes ohi, ja kylkiluuvamma hieman vähemmän kivulias, mutta heti vuoden alussa räkätauti tulikin takaisin. Kävin röngten-kuvauksessa, mutta kylkiluista ei löytynytkään mitään vammaa, vaan kyse onkin jostain tulehduksesta kylkiluiden välissä. Sekin kipu ja turvotus on onneksi jo vähemmän häiritsevä, ja pitää vaan olla varovainen ja kärsivällinen, sillä parantuminen kestää jonkun aikaa. 
Lauantaina, vuoden viimeisenä päivänä, olin patikointiretkellä  ystävien kanssa. Meitä oli 6 henkilöä 2 autolla, mutta vain 3 meistä lähti patikoimaan. Pariskunnan pieni Ann tytär ei voinut hyvin, joten he jäivät odottamaan meitä. 
Patikointimatkamme ei ollut erityisen pitkä, noin 8 km, ja käsitti Tel Azekah-kukkulaa ympäröivän luonnonkauniin reitin. 
Lopuksi nousimme ylös kukkulalle, jonka korkeus on 372 metriä. 
Kukkulalta oli tosi upeat näkymät laaksoon. 
Massimo ja pikku Ann❤️
Kukkulalta kävelimme alas piknik-pöytien alueelle, jossa nautimme eväät. Sää oli täydellinen: ei liian kuuma eikä liian kylmä, vaan just sopiva.  Piknik-alueen vieressä kasvoi nuorta nokkosta , jota poimin ison pussillisen, vaikka käsiä poltti kun ei ollut käsineitä mukana. Täällä on tosi leuto ja vähäsateinen talvi, mikä ei niin hyvä asia. 
Tiistaina tapasin Annelin ja hänen täällä vierailleen poikansa, joka ehti jo palata Suomeen. Koska minulla vain nuhaa ja limaa keuhkoissa, ajattelin että voin kävellä pitkän reitin. Tapasimme lähellä ihastuttavaa ravintolaa, jossa myös pieni herkkukauppa, ja tähän olisi voinut tulla täyttämään oman pullonsa oliiviöljyllä. 
Pysähdyimme jäätelöpaikkaan, missä Annelin poika osti jäätelöannoksen. 
Jäätelöpaikassa oli jäätelöllä täytettyjä  ja suklaalla päällystettyjä jäätelöleivoksia pitkä rivi, ihan kamalan houkuttelevia.. 
Jäätelöpaikasta kävelimme pikku torialueelle, mikä ennen oli täynnä vaatteiden ym. jäännöserien myyntipöytiä. Nyt siellä on niitä paljon vähemmän, mutta pysähdyimme pitkäksi aikaa tähän, missä myytiin laukkuja jotka maksoivat alle 3 euroa. 
Pitkän (todella pitkän...) penkomisen jälkeen Anneli löysi 3 kivaa laukkua, ja minä tämän tosi värikkään laukun. Aika hyvä löytö💟
Laukkuostosten jälkeen kävelimme läheiselle kävelykadulle, jossa  tiistaisin ja perjantaisin artesaanimarkkinat. Samalla kadulla ensimmäisen kuvan kumkvattipuut, joista en kehdannut poimia kun lähellä oli paljon väkeä. 

Kahvila kävelykadulla. 
Kävelykadun sivukadulla oleva vanha rakennus, josta piti tulla putiikkihotelli, kunnes korona pilasi suunnitelmat. Nyt siihen ilmestyy lisää katutaidetta koko ajan