Netissä kiertää kaikenlaisia meemejä ja haasteita;itselleni ei oikein ole selvinnyt mikä on meemin ja haasteen ero. Viime aikoina on ollut kuvameemejä, hauska uutinen-meemejä ja kaikenlaisia paljastusmeemejä.Mistä ne tulevat? Joku aloittaa välillä jonkun uuden haasteen/meemin ja sitten ne alkavat kiertää blogimaailmassa,jossa niitä on mukava lukea.
Tässä nyt sitten olisi uusi meemi/haaste,joka kuuluu sarjaan jonkinlaiset paljastusmeemit: kerro jostain hurjasta kokemuksestasi.Jokaisella meillä on varmaan ollut jonkinlainen hurja mieleenjäävä kokemus.Joskus ne palautuvat mieleen; ne voivat olla joko hauskoja hurjuuksia tai sitten vakavia sellaisia, mutta niissä on jotain,mikä on jäänyt mieleen enemmän kuin joku toinen kokemus.
Ja tässä ihan ensimmäisenä tietenkin haastan itseni: kerron kokemuksestani venezuelalaisessa vankilassa. Tarina on aika pitkä, koska kerron myös tarinan taustoista.
Asuin 2004-2005 Venezuelassa; sinne minut vei eksän työ. Yksi hänen hommistaan oli yrittää pelastaa sikäläisestä vankilasta hollantilainen nuorimies R. R oli hyvin toimeentulevan hollantilaisen pariskunnan ainoa lapsi, ja hänen elämästään ei oikeastaan pitänyt mitään puuttua,mutta jossain vaiheessa R riitaantui isänsä kanssa,jonka yrityksessä hän työskenteli, ja joutui sitten huonoon seuraan. R:llä oli myös jonkinlainen ADHD-syndrooma, joten häneen pystyi helposti vaikuttamaan.R ei edes ollut mitenkään pahassa rahapulassa, mutta hän ei voinut vastustaa ehdotusta lentää Venezuelaan, vastaanottaa paketti mikä piti piilottaa matkalaukkuun ja sitten lentää takaisin Hollantiin. Kaikki kulut maksettaisiin ja R saisi hommasta vajaa 1000 dollaria, ei sen enempää, ihan pieni summa tuollaisesta hommasta.Naiivina nuorena miehenä R ei lainkaan ajatellut riskejä;hänelle vakuutettiin että kaikki oli järjestetty,myös lentokentällä, jossa lentokentän läpivalaisukoneen hoitaja oli lahjottu. R lensi Venezuelaan, vietti siellä pari päivää, vastaanotti 9 kilon kokaiinipaketin ja meni lentokentälle lentääkseen takaisin Amsterdamiin.Hän läpäisi helposti läpivalaisulaitteen (laitteen hoitajahan oli lahjottu) Tullessaan lentoyhtiön tiskille,jossa hänen lippunsa piti odottaa, R huomasi yllätyksekseen, että siellä ei ollutkaan hänelle luvattua paluulippua. Niinpä hän palasi takaisin lähtöruutuun, mutta tyhmyyksissään otti myös laukkunsa mukaan(joka oli jo läpäissyt läpivalaisulaitteen). Hänhän olisi voinut jättää laukun jollekin siellä, mennä ostamaan paluulippu, ja sitten palata ilman laukkua . Hän meni takaisin lähtöruutuun, halusi ostaa lipun, mutta huomasi että hänellä ei ollut tarpeeksi rahaa. Pankki oli läpivalaisulaittteen jälkeen olevalla alueella,mutta lippu piti ostaa ennen läpivalaisulaitetta. R läpäisi uudestaan laitteen,jota käsitteli lahjottu käyttäjä. Hän haki pankista rahaa, meni uudestaan lähtöruutuun , osti lipun ja tuli laukkuineen uudestaan läpivalaisulaitteen kohdalle. Ikävä kyllä aikaa oli kulunut liikaa , ja läpivalaisulaitetta hoiti nyt toinen mies, joka ei ollut saanut lahjuksia! Laukun kulkiessa läpivalaisulaitteen mahassa kuului piippauksia, kokaiinilasti oli löydetty ja R pidätettiin.
R joutui nyt Los Tequesin vankilaan. Los Teques on rähjäinen kaupunki rannikkoalueen läheisyydessä,matka pääkaupungista Caracasista sinne kestää bussilla puolisen tuntia,hyvällä tuurilla.. Itse vankila sijaitsee kaupungin kukkulaisella alueella; sinne kiertää serpentiinimäinen tie.Vankilat eteläisessa Amerikassa ovat oikeita helvetinluolia; en ole koskaan käynyt suomalaisessa vankilassa,mutta uskoisin niiden ole
van kuin 5 tähden hotelleja venezuelalaisiin vankiloihin verrattuna.
R:n joutuessa vankilaan Venezuelassa hänen vanhempansa Hollannissa joutuivat suureen epätoivoon. Olihan R heidän ainoa lapsensa ja huoli hänestä oli suuri. Vanhemmat purkivat huoliaan kotikylänsä pizzeriassa,jonka omistaja sattui olemaan eksän hyvä ystävä. Vanhemmat ja eksä tapasivat, tekivät yhdessä jonkinlaisen sopimuksen ,ja eksä lähti ensin yksin Venezuelaan, tarkistamaan tilannetta.Kuukauden kuluttua lensin minäkin sinne, ja samassa koneessa oli myös R:nä äiti. Menimme vankilaan tapaamaan R ja kaikki meni suhteellisen hyvin, koska jonkinlaisten suhteiden kautta pääsimme keskellä viikkoa käymään vankilassa, kun taas viralliset vierailuajat olivat viikonloppuna. Ei siis jonoja ,vaan suoraan sisälle pakettien kanssa,jotka tarkistettiin ennen sisäänkäyntiä. Los Tequesin vankila on kamala! Mäen päällä oleva rakennus on kovin kulunut ulkoapäin ja vielä enemmän sisältäpäin. Vankila on jaettu 2 osastoon, joita eroittaa rappukäytävä ja metalliset rautaristikot.Itse sellejä vankilassa ei varsinaisesti ole, vaan jokaisessa sopessa on pari seinää, ja lakanakankaat toimivat sitten puuttuvina seininä.Kaikki on kulunutta , likaista, haisevaa. Nukkumapaikkoja ei ole tarpeeksi kaikille ,joten jotkut joutuvat vuorottelemaan sängyn kanssa, ja nukkumaan lattialla, jossa rotat eivät ole harvinaisia vieraita. Vankien saama ruoka on tosi puutteellista;niinpä esim. monet ulkomaalaiset vangit kärsivät puutostaudeista. Paikalliset taas saavat ruokaa joka toinen viikonloppu, kun perheenjäsenet tulevat vierailemaan kattiloineen ja patoineen. Lisää Los Tequesin vankilasta voi lukea tästä ja tästä. Monella vankilan asukkaalla on aseita, ja siellä usein ammuskellaan. Ne,joita tuetaan rahallisesti , ovat onnekkaita,mutta jos jollain vangilla ei ole ketään ulkopuolista tukijaa, on hänen tilanteensä erittäin paha. Rahalla vankilassa voi saada jopa jonkinlaisen huoneen telkkareineen , tietokoneineen ja keittomahdollisuuksineen; tapasimme siellä 3 israelilaisen maffian jäsentä, joilla näkyi olevan ihan hyvät oltavat, suhteellisesti.Tästäkin voisin kirjoittaa paljon, mutta siitä tulisi jo toinen juttu...... Vankilassa oli useita ulkomaalaisia ; suomalaisia kuulemma ei silloin ollut ,muuten olisin mennyt tervehtimään. Hollannin valtio tukee ulkomailla vankiloissa olevia kansalaisiaan, ja vankilassa kävi silloin tällöin joku Hollannin suurlähetystöstä tuomassa lääkkeitä ja muuta sellaista.Hollanti myös painostaa Venezuelaa , jotta viranomaiset karkoittaisivat hollantilaisia vankeja takaisin kotimaahansa. Monien maiden ulkomailla olevat kansalaiset vankiloissa sen sijaan joutuvat pärjäämään ilman suurlähetystön apua,joten R oli suhteessa onnekas.
R:n äti lensi takaisin Hollantiin , ja joka toinen sunnuntai (vierailuajat kahdesti kuussa) menimme vankilaan toimittamaan R:lle ruokaa, lääkkeitä ja puhelinkortteja. Tulimme sitten sinne sen ensimmäisen vierailun jälkeen ja mikä ero:pitkät pitkät jonot, naiset yhdessä ja miehet toisessa jonossa. Perheenjäsenillä patoja ja kattiloita, ruokaa, tavaroita, paljon pieniä ja kärsimättömiä lapsia odottelemassa kuumassa auringonpaahteessa tuntikausia päästäkseen vierailulle.
Eksä maksoi jollekulle, ja omalta kohdaltamme jono lyheni (rahalla kaikki hoituu sielläpäin..).Jouduin naisvieraiden tarkistuspisteeseen ja eksä miesten tarkistuspisteeseen.Minulla ei ollut laukkua mukanani, koska ne joutui jättämään tarkistuspisteeseen, vain huulikiilto taskussa. Kauhistukseni oli suuri,kun minua yhtäkkiä vaadittin riisumaan kaikki alaosan vaatteet.Olin täydellisessä shokissa ja vartijat rupesivat huutamaan minulle ,että en pääse vierailulle, jos en ota housujani pois. Itku kurkussa sitten niin tein ja minulle tehtiin epämiellyttävä tarkistus, vollotin siin samassa ja minua uhkailtiin ulosheitolla...Hyi,miten oli epämiellyttävää,siinä piti kyykkiä ja sitten he katsoivat, etten vaan ollut piilottanut mitään huumeita alapäähäni. Karmeeta!!!!Puolihysteerisenä tulin sieltä ulos , ja eksä jo siellä odotteli ja naureskeli kuultuaan,mitä oli tapahtunut..Tietenkään häntä ei oltu mitenkään tarkistettu; olihan hän lahjonut vartijat siellä tietämättä ,että minut tarkistettiin kunnolla. Seuraavilla kerroilla sitten eksä maksoikin enemmän, jotta tuo ei toistuisi, mutta kerran viesti ei näköjään ollut kulkenut miesten ja naisten tarkistuspisteiden välillä: taas haluttiin alapääni tarkistuttaa kunnolla, mutta nostin äläkän ja sitten se jotenkuten järjestyi, olihan eksä maksanut siitä, ettei niin uudestaan kävisi!
R yritettiin kaikin tavoin vapauttaa vankilasta, vedottiin hänen ADHD syndroomaansa, Hollannin viranomaiset painostivat, tapasimme ihmisiä ,joilla kuulemma oli suhteita oikeissa paikoissa ja jotka voisivat tietyn korkean summan saatuaan asian järjestää.Ongelma yleensä oli, että he halusivat rahat etukäteen, mutta siellä ei todellakaan kannata mitään rahoja etukäteen maksella: ne rahat häviävät kummallisella tavalla ilman että mitään konkreettista tapahtuu.R:n isäkin tuli käymään, ja meinasi saada sydänkohtauksen mentyään tervehtimään poikaansa vankilassa; vankilan katolta ammuskeltiin ja isäparka oli joutunut menemään turvaan johonkin nurkkaan,josta hän ilmestyi kalpeana kuin lakana ja täristen. Kaikenlaisia vaihtoehtoja käytiin läpi,kuten vankilan henkilökunnan lahjomista ja R:n salakuljettamista pois maasta. Se oli kuitenkin aika huono ajatus, sillä vaalean kaksimetrisen jättiläisen salakuljettaminen olisi ollut kovin vaikeata,hänhän ei mitenkään olisi sulautunut joukkoon Venezuelassa. Asianajajat vaihtuivat;yksi oli toivoton juoppo,joka ei koskaan ilmestynyt sovittuihin tapaamisiin, yksi halusi mahtavia summia (miljoonia) ja niin edelleen. Tuomioistuimessa tuomari ei yhtäkkiä ilmestynytkään ja kaikenlaisia vastaavia ongelmia.Kärsittyään 3 vuotta tuossa helvetillisessä vankilassa hollantilaiset viranomaiset onnistuivat vaikuttamaan venezuelalaisiin ,ja R karkoitettiin takaisin Hollantiin. En tiedä,miten hänen on sen jälkeen käynyt,mutta toivon hänen oppineen jotain kokemuksestaan ja jättäneen huonon seuransa. Kaikista ihmeellisintä on se , että hänelle luvattiin koko hommasta tosi pieni summa,mutta monelle luvataan vastaavanlaisesta suuriakin summia, ja kiusaus on kova. Toivoisi heidän miettivän seurauksia ennen kuin he niin tekevät, sillä vuodet eteläisen Amerikan vankiloissa jättävät pahoja jälkiä.
Tästä jutusta tuli nyt vähän pitempi kuin ajattelin,kun kerroin näistä taustoistakin, itse hurja juttu (se kamala tarkistus siellä vankilassa, ) sai vähemmän tilaa...haastan tähän hurja juttu-meemiin seuraavat 3 blogia:
1. Susa blogista Kulttuureja Sekoitellen
2. Mamae blogista Matkalla Brasiliaan
3. Susadim blogista Hayatim
Eli joku hurja kokemus, hauska tai vakava, ei tietenkään näin pitkä kuin minun. Ja sitten voisi meemin heittää eteenpäin taas 3 uudelle blogille....
