Salainen puutarha

Toissa viikolla näin  pitkästä aikaa  Glorian, kolumbialaisen ystäväni, joka on miehensä kanssa  ollut ekstra varovainen koko 2 koronavuoden aikana,  niin että meidän torstai-tapaamisista tuli todella harvinaisia. Gloria asuu Tel Avivin keskustan alueella,  ja sovimme  että kävelen torilta päin hänen suuntaansa,  ja  hän kävelee taas minun suuntaani, kunnes kohtaamme. 

Kävellesseäni  ohitin kahvilan,  jossa en ole koskaan ollut,  ja huomasin että sieltä näkyi ovi ulkopihalle.  Gloria oli painottanut ettei halua istua missään sisällä,   joten kun kohtasimme,   kerroin että löysin paikan missä on ulkopiha.  Oli aika lämmin päivä,  mikä sopikin hyvin ulkona istumiseen.

Astuimme sisään ja kadun puolella oleva kahvila&baari näytti viihtyisältä,  mutta teimme siellä vain tilauksemme,  ja astuimme ulos takapihalle.

Pihaterassi oli todella suuri,  ja siellä oli erilaisia tuoli -ja pöytäryhmiä.  Selvisi että pihaterassi on osa Assemblage-putiikkihotellia,  Muistin lukeneeni jotain hotellista  ja sen kahvilasta joitakin vuosia sitten, avajaisten yhteydessä,  mutta ajan myötä unohdin jutun.  Hotelli ja kahvila&baari sekä ulkoterassi sijaitsevat 100-vuotiaassa rakennuksessa. Asuin aikoinaan ihan rakennuksen lähellä, mutta silloin lähialueella ei ollut mitään niin kiinnostavaa kuten nyt.  

Olimme ainoat asiakkaat  sinä aamuna. Vasta myöhemmin sinne tuli muutama ihminen. 

Pidin siitä että vaikka  sisällä oli kalliimman puoleinen  putiikkihotelli,  pihan koko ulkosivu oli jätetty käsittelemättä, ja siinä oli kaunista ajan patinaa.

Tuolla oli niin mukava istua ,  emmekä edes huomanneet ajan  kuluvan. Vietimme  terassipihalla muutaman tunnin. 

 Meidän istuessa  joku hotellin työntekijöistä kävi poimimassa ensimmäisen kuvan minisitruunat, ja asetti ne pöydälle. 

Tästä mennään kadun puolen kahvilaan. Kun astuimme ulos kadulle,  tosi mukava mies, en tiedä oliko hän  hotellin johtaja tai jotain muuta,  sanoi  että meidän on ehdottomasti nähtävä myös hotellin galleria.  Muistissa oli hieman kylmempi vastaanotto vihreän talon galleriassa, täällä mies hotellista lähes vaati että meidän on nähtävä galleria.

Hän johdatti meidät  sisälle hotellin puolelle,  (tuosta näkyy hieman ulkoterassia) ja kertoi  että hotellin  galleria on portaikkogalleria, ja että siellä nyt on valokuvanäyttely  Tel Avivin yöelämästä 90-luvulla. Tel Avivin yöelämä oli erityisen vilkasta  ja osittain  dekadenttia  silloin.   En itse kokenut sitä sillä asuin silloin Suomessa. 

90-luvun underground -yöelämää.. Valokuvaaja on  tänään tosi tunnettu, jonka töitä    on esitetty myös ulkomailla,  mutta kuvia ottaessaan hän oli vielä nuori, aloitteleva valokuvaaja. Aika erikoista sijoittaa  galleria portaikkoon.

Koska olimme jo itse hotellissa, päätimme hieman katsoa miltä siellä näyttää. Koko hotellissa on vain 20 huonetta. 

Yhden huoneen ovi oli auki, koska siellä oli juuri siivooja,  ja kun näin nämä  lamput, pyysin kurkistaa pikaisesti  miltä huone näyttää.   Huoneessa oli pieni parveke pihalle päin  ja nämä lamput olivat kyllä tosi jännät!

Ylimmässä kerroksessa on kattoalue, ja sielläkin oli muutama näyttelyn kuva.

Tämä oli tosi jännä, ehkä joku lepotuolin tapainen? Katolla pitäisi myös olla kahvila, mutta se on auki vain kesällä.

Lukija hotellin katolla. Täälläkin paikat oli jätetty rosoisen näköiseksi.

Alas kävellessä näkyi taas jännä lamppu. Kun tulimme ulos hotellista, törmäsimme  taas mukavaan hotellin johtajaan? , ja kysyin häneltä miten hotelli pärjää kun ei ole turisteja.  Hän kertoi  että heillä on pitkäaikaisia  täkäläisiä vieraita,  ihmisiä jotka Tel Avivissa työn takia,  tai ihmisiä joiden pitää olla karanteenissa  ym. Näin ovat myös  muut  kaupungin hotellit pärjänneet joten kuten,   ja esim. yhdessä halvemmassa hotellissa on asunut nuoria jopa kuukausien ajan,  ja  huonevuokra  joskus jopa halvempi korona-ajan hotellissa kuin  jos vuokraisi asunnon, etenkin kun huonevuokraan sisältyy vesi, sähkö ja netti.

Talvemme täällä on jatkunut jo 2 viikkoa,  ja  talvitakkia olen käyttänyt useastikin, toisin kuin viimeisimpinä vuosina. Ja viime yönä  Elpis-lumimyrsky,  joka toi lunta  Turkkiin  ja Kreikkaan, saapui tännekin , tosin hieman lauhtuneena,  ja toi lunta myös  Jerusalemiin, ja tänä aamuna  Jerusalemin asukkaat heräsivät lumisessa kaupungissa.  Tässä kuvassa   Israelin presidentti Yitzhak  Herzog leikkii lumisotaa   vaimonsa kanssa presidentin virka-asunnon pihalla.  Ja kun  täällä  ihan pohjoisessa on joka vuosi  lunta  mutta Jerusalemissa vain noin kerran  viidessä vuodessa, lumentulosta tehdään tosi iso juttu;D Minun alueellani satoi korkeintaan rakeita...

Vuoden ensimmäinen retki

Eilen  olin vuoden ensimmäisellä retkellä,  kun ajoimme eksän kanssa Juudean vuoriston alueelle, lähelle Jerusalemia.  Eilen  oli myös   muutamien sade-ja pilvisten päivien jälkeen kaunis aurinkoinen päivä .

Kulunut viikko on ollut vuoden kylmin viikko täällä,  ja  pitkästä aikaa  tuli käyttöä talvitakille.  Kylmintä oli muutamana aamuna ja iltana, kun lämpötila putosi  6 asteeseen,   ja kylmin sisälämpötila oli 10 astetta. Minua tuo  alhainen sisälämpötila ei erityisesti ole häirinnyt; minulla on kyllä  pieni infrapunalämmitin, mutta en edes ottanut sitä esille, vaan lisäsin vaatteita,  eli tällä viikolla olen tarvinnut täällä aika harvinaista kerrospukeutumista:)  Aivan pohjoisessa ja vuoristoisilla alueilla satoi lunta,  ja Jerusalemissakin satoi hieman lunta,  mutta ei tarpeeksi. Jos muistan oikein , viime vuonna ei ollut näin monta kylmää päivää.   Vieläkin on aika viileää aikaisin aamulla ja illalla, mutta esim. eilen illalla mittari näytti 12 astetta ulkona, eli ei enää niin kylmää kuin alkuviikolla.

Aloitimme aamun aivan ihastuttavassa  kahvila-ravintolassa , joka  sijaitsee orkidea-kasvihuoneessa.    Tässä ravintolasalissa oli vain yksi orkidea, mutta paljon muita kasveja,  ja jopa banaanipuu. Kaikki kasvit lisäsivät kyllä tunnelmaa.

Viereisessä huoneessa olikin monta orkideaa sekä muita kasveja, joita myydään tuolla.  Tässä huoneessa oli liian lämmintä, kasvien vuoksi,  joten istuimme edellisen kuvan ravintosalissa.  Kasvihuoneravintola  sijaitsee Maale HaHamisha-kibbutsin alueella,  ja  toimi aikaisemmin orkideakasvihuoneena, kunnes paikassa oli tulipalo.  Kasvihuoneessa ei ollut mitään muutamaan vuoteen, kunnes kibutsissa asuva pariskunta päätti kunnostaa paikan , ja avata siellä kahvila-ravintolan sekä kasvikaupan.  Aivan ihana paikka, ja olispa tuo lähempänä...

Kaunis ardisia-kasvi.

Orkideat ovat kyllä niin kauniita:) En ole koskaan yrittänyt kasvattaa orkideaa, mutta kun asuin  Venezuelassa,  näin orkideoitten kaupustelijoita tienvarsilla,  ja orkidea onkin Venezuelan kansalliskukka.

Kibutsin alueella on tämä Varsovan geton taistelijoiden muistomerkki.

Maaleh HaHamishan kibbutsi sijaitsee Juudean vuoriston korkeimmalla paikalla,  876 metriä meren pinnasta, ja sieltä onkin hyvät näkymät. Taivas oli tosin niin kirkas etten edes nähnyt mitä kuvasin;D  , mutta tämä taitaa olla osa Abu Goshin kylää.

Zoomasin  kuvan Abu Goshin moskeijasta.  Abu Goshissa sijaitsee myös kaunis keskiaikainen luostari, ja  kylän pääkatu on täynnä ravintoloita, jonne tullaan syömään kaukaakin.

Orkideakahvilan jälkeen ajoimme  toiselle muistomerkille, jonka tornista mahtavat näkymät. En ensin ajatellut kiivetä tuonne,  sillä  jotkut rappuset näyttivät hieman hatarilta ja olivat tuettu metallilla, mutta lopuksi kävelin ylös, aika monta rappusta. Ylhäällä tuuli kovaa ja oli kylmää, mutta näkymät olivat huikeat.

Tämä oli yksi näkymistä, ja tuon valkoisen talon katolla on kyllä sielläkin hienot näkymät alas laaksoon.

Seuraava etappi oli Ein Rafan arabikylä,  jonka lähellä vesilähde, jonka  eksä halusi näyttää minulle.  Jätimme auton hieman kauemmaksi, ja kävelimme kohti lähdettä,  ja en voinut olla kuvaamatta tätä hieman palatsimaista taloa.   Yleensä arabikylissä  tällaisissa taloissa asuu koko laaja perhe, ja 4-kerroksiseen taloon takuulla mahtuu isokin perhe.

Vesilähteen viereen on rakennettu pieni  allas, johon virtaa lähteen vesi.    Viereisestä kalliosta tippui  vettä , ja kuului ihanaa veden solinaa. Eksä maistoi vettä ja sanoi että se on tosi raikkaan makuista.

Kävellessämme vesilähteelle ohitimme  tämän kahvilaravintolan,  ja muistin joskus lukeneeni paikasta.  Lähes kaikki muut paikat olivat kiinni. 

Lähteen jälkeen menimme sisälle tuohon kahvilaravintolaan. Paikan nimi, "Shanklish"  , tarkoittaa Libanonissa ja Syyriassa suosittua  juustoa, joka muotoillaan pallon muotoiseksi, ja jota syödään joko pehmeänä versiona , tai  kuivempana versiona.

Koska olimme syöneet aamiaista muutama tunti aikaisemmin , edellisessä paikassa, otimme tuolla vain juotavaa. Eksä tilasi Salep-juoman, jota täälläpäin kutsutaan  sahlabiksi,  mutta on alunperin peräisin turkkilaisesta keittiöstä ,  ja Turkissa se onkin suosittu lämmin talvijuoma. Ottomaanit toivat juoman tälle alueelle. Juoman kanssa tuli kookoshiutaleita, kanelia ja  pistaasipähkinää, joita lisätään juoman sekaan.

Minä tilasin arabialaisen kahvin, joka oli hyvää.

Shanklish-kahvilaravintolassa myydään myös  shanklish-juustoa,  joka näkyy tuossa ylempänä ,  lasipurkissa. Hyllyillä oli myös zaatar-yrttimaustesekoituista, tahinia, labane-jugurttijuustoa  sekä jameed-jugurttijuustoa, joka on kotoisin  beduiinien keittiöstä.  Se valmistetaan  joko lampaan-tai vuohenmaitojugurtista, ja sitä kuivataan koviksi ja hyvin suolaisiksi palloiksi.  Maistoimme  palestiinalaista  oliiviöljyä, joka oli todella hyvää, mutta aika kallista.

Tännekin olisi mukava tulla uudestaan.  Päivän retki oli todella mukava ja tuli taas nähtyä ja koettua kaikenlaista.  Kaunista viikonloppua toivotellen💓

Värikästä taidetta

Tällä viikolla näin paljon värikästä taidetta 💓💛💚💙💜 Ensimmäinen kohtaaminen värikkään taiteen kanssa tapahtui    Tel Avivin keskustan vanhassa  kauppakeskuksessa,   jossa kävin pitkästä aikaa,  ja huomasin että  kauppakeskuksen kahta osaa  yhdistävässä , maanalaisessa käytävässä,  oli uusi näyttely.  Tässä oli niin värikkäitä teoksia, että piti käydä tarkistamassa lähemmin mitä sieltä löytyi. Ihastuin etenkin  tähän suloiseen koiraportrettiin.  Minusta nämä ovat sellaisia hyvän mielen teoksia, mutta torin kahvikauppa&kahvipisteen barista Itain mielestä nämä ovat rumia.,,,,, No kauneus on katsojan silmissä...

Näiden töiden takana on täällä syntynyt mutta Lontoossa kasvanut   Ronny Hatchwell,  joka on myös julkaissut   jonkinlaisen self help-kirjan.   Ronnyn työt printataan    julisteiksi,   mukeihin , kasseihin ym.  ja ovat tosi suosittuja, mutta ennen tätä näyttelyä en ollut kuullut hänestä.

Tämäkin oli hieno , ja upeat värit.

Ronnyn omakuva.

Teoksia oli todella monta, kahdella puolella.

Toinen taidepaikka oli tässä rakennuksessa.  Talon nimi on Lederberg House , sen aikoinaan rakennuttaneen  kauppiaan mukaan,   ja rakennus valmistui vuonna 1925, alun perin vuokra-asunnoiksi.  Vuosien varrella  rakennuksessa oli paljon muutakin,  ja monen vuoden aikana myös   kuvassa näkyvä , aina avoinna oleva Benedict-ravintola. Rakennus oli alunperin kermanvärinen,  mutta maalattiin myöhemmin vihreän väriseksi. Tuo vihreä sopiikin niin hyvin tuolle kauniille rakennukselle.

Muutama vuosi sitten  rakennuksessa alkoi entisöintiprojekti, jota seurasin mielenkiinnolla,  sillä usein ohitan tämän rakennuksen.  Mietin mitä sinne tulee ,  ja tuleeko Benedict-ravintola uudelleen tuonne. Kun projekti oli melkein valmis, Benedict muutti uudelleen samaan kohtaan missä oli aikaisemminkin ollut.  Huomasin että  rakennuksen päälle ei ilmestynyt uusia kerroksia kuten  yleensä näissä vanhoissa restauroiduissa rakennuksissa.  Parvekkeille ilmestyi kauniita  punaisia kukkia,   jotka näyttivät niin kauniilta  vihreän rakennuksen kanssa.  Katolle ilmestyi jonkinlainen taideteos, joka näkyy tässä kuvassa.

Eräänä päivänä  huomasin että rakennukseen oli ilmestynyt taidegalleria,  ja gallerian vastaanotto katutasossa oli niin vahvasti punainen,  ettei sitä voinut olla huomaamatta. Astuin sisälle uteliaana, ja sain selville että koko rakennuksen tilat,  kaikki 3 kerrosta,   Benedict-ravintolaa lukuunottamatta , ovat gallerian käytössä. Kysyin voinko  tulla katsomaan ja ottamaan muutaman kuvan,  ja  minulle sanottiin että sopii muutaman päivän kuluttua ,  sillä samana päivänä galleriassa oli yksityistilaisuus.

Kun googlasin galleriaa kotona,  huomasin että kyseessä onkin tosi nimekäs galleria.  Eden Galleryllä  on gallerioita vähän siellä sun täällä,  eli New Yorkissa, Miamissa,  Coloradossa, Lontoossa, Kreikan Mykonoksella,  3 galleriaa täällä Israelissa  ja kohta uusi galleria Dubaissa. Galleriaryhmä on keskittynyt värikkääseen nykytaiteeseen,  ja heillä on vakiotaiteilijat, joiden  teoksia esitellään & myydään galleriayrityksen eri gallerioissa.

Tämä  värikäs teos  on  ennen portaita.  Gallerian johtajatar teki minulle pienen kierroksen,  Tämä teos on täkäläisen taiteilijan , Dorit Levinsteinin työ.

Portaikon vanhat kuviot on myös entisöity.

Kun tulimme  toiseen kerrokseen,  galleriaa johtava nainen antoi minun katsella muutamaa huonetta,  ja hyvin pikaisesti vain. Minulle koko paikasta tulee mieleen enemmänkin museo kuin galleria.

Itse huoneet  ovat tosi kauniita , ja  voin vain kuvitella miten ihania nuo olisivat asuntoina eikä galleriana. Lattialla hauska Beatlesiä esittävä työ, sekin Dorit Levinsteinin tekemä.

Koska gallerian johtajattarella oli niin kiire esitellä galleriaa,  sain tästäkin teoksesta vain  tärähtäneen kuvan.  Teoksen on tehnyt  taiteilija,  joka  piiloutuu SN-nimimerkin taakse,  ja joka käyttää jokaisessa teoksessaan  kuivattuja,  kaiketi maalattuja  perhosia. Yleensä  perhoset ovat vain pieni osa hänen teoksiaan, joissa yhdistyy valokuvaus, hiilipiirustus, öljyväri  ym.  , mutta tässä teoksessa perhoset olivat pääosassa.  Yksi gallerian  taiteilijoista on amerikkalainen katutaiteilja Alec Monopoly, joka yleensä piilottaa käsillä kasvojaan, mutta sattumalta huomasin että YouTube-videoillaan  hän  ei tee samoin.

Pieni parveke oli ihastuttava, ja sieltä näkyy vastapäinen talo.

Kattokerroksessa  on vain 2 huonetta  ja suuri kattoterassi, jota näin vain ikkunoiden läpi. Seinillä näkyy Alec Monopolyn töitä.

Tämä on selvästi se huone missä  tehdään kaupat.  Gallerian nettisivuilla ei ole teosten hintoja,  mutta  voi vain kuvitella että teokset ovat todella hintavia, eikä suurin osa edes sovi normikotiin.   Minua ärsytti se että  gallerian johtajatar teki niin pikapika-kierroksen, vaikka olimme etukäteen sopineet että tulen sinne.  Olen myös varma että jos olisin tullut ostamaan jonkun teoksen,  punainen matto olisi levitetty eteeni;D   Mutta loppujen lopuksi oli tosi mielenkiintoista  nähdä miltä näyttää tuon kauniin rakennuksen sisällä.