Museopuistp

Toinen taidetta käsittelevä.postaus ,edellisen jälkeen...Tässä asuinkaupunkini keskustan alueella olevassa puistossa on aina taidenäyttelyitä, julisteiden muodossa. Tämän hetkisessä näyttelyssä teemana ovat Frida Kahlo ja Diego Rivera.

Alkuperäinen näyttely oli Meksikossa 17 vuotta sitten, ja julisteita oli 100 kpl, 23 taiteilijalta eri puolilta maailmaa. Näyttelyn jälkeen julisteet joutuivat pitkäksi aikaa varastoon. 10 vuoden varastoinnin jälkeen julisteet olivat esillä  uudessa näyttelyssä. Tämän jälkeen julisteet olivat esillä Meksikon New Yorkin konsulaatissa, sekä muuallakin, ja nyt tässä pitkässä puistossa , jota pitkin kävelen usein. En ole ihan varma ovatko kaikki 100 julistetta esillä.puistossa, mutta kuvasin parhaat niistä.

Kiinalaisen taiteilijan näkemys Fridasta ja Diegosta..

Jaetut naamat.

"Kun rakastan itseäni olen Frida  ja kun inhoan itseäni olen Diego "

Mielenkiintoinen teos.

Diego elefanttina ja Frida kyyhkysenä..

 

Siinä olivatkin ne teokset jotka kuvasin.

Viime lauantaina täällä.oli vuoden pyhin päivä  eli Jom Kippur, ja parasta siinä on hiljaisuus  ja se että kadut ovat sen yhden illan ja päivän ajan ilman autoliikennettä.  

Muutama päivä sen jälkeen ilmahälytys yllätti:Hizbullah lähetti ohjuksia, ja osa yhdestä putosi tänne asuinkaupunkiini Holoniin,mutta ei tietääkseni aiheuttanut erityistä vahinkoa. Kun hälytys tuli, juoksin lainakoira Shadow sylissäni rappukäytävään,  ja koira ressukka tärisi sylissäni. Täällä keskisessä Israelissa ohjussateet ovat harvinaisempia, mutta pohjoisessa arkipäivää. 

Tällä hetkellä täällä vietetään lehtimajajuhlaa,mutta juhlafiilikset ovat vaisuja tänä vuonna.Kuvassa suloiset kissakaverukset , jotka aina liikkuvat niin ettei heistä saa kunnon kuvaa.

Kevään kissapostaus

 

Hei taas❤️Kuten varmaan  tiedätte pidän paljon kissoista (sekä koirista ja muista eläimistä..)  ja tykkään kuvata niitä  Viime aikoina on taas tullut kuvattua kissoja, joten laitetaanpa kissapostaus. Ensimmäisessä kuvassa meikkitaiteilijan kaupan näyteikkunassa  Tel Avivin keskustan alueella näin tämän kissan.

Ai että haukotuttaa

Ikkunan lapussa lukee että kaupalle kuuluva kissa on sekä hyvin hoidettu että hemmoteltu.

Kissa johon törmäsin eilen puistokävelyllä.

Urpo on jo aika iäkäs,ja seuraa usein bussipysäkille  Tämä kissa haluaa enemmän rapsutuksua kuin ruokaa❤️

Nipsu "minun kissani" ,joka odottaa aamiaista  joka aamu. Tilasin juuri uuden kissanruokapussin.18 kilon pussi riittää pitkään, ja tilaamani ruoka on tarkoitettu katu/puistokissoille, ja senkin hinta oli noussut reilusti sitten edellisen tilauksen.

Kodin edessä olevia kissoja aamiaisella.

Bella,puiston kaunein kissa,joka ei oikein osaa pitää puoliaan,esim ruuan suhteen.

Yksi puiston nuorista kissoista, viime vuoden puolelta. Emo synnytti 3 pentua, yksi hävisi, yksi menehtyi ja tämä jäi puistoon.

Toinen nuori uusi kissa puistossa. 

Hyvin säikky puiston kissa.

Minua niin nukuttaa....

Asuinkaupunkini avoimen kauppakeskuksen alueella on kissoille sateensuojia/lepopaikkoja, ja runsaasti ruokaa eri paikkoihin aseteltuna. Kukakohan näitä syöttää;luulen että joku kauppakeskuksen eläintarvikekaupan työntekijöistä. 

Erään kaupan vieressä asuva kissa. Huomasin että kauppias tuo kissalle ruokaa ja juomaa 

Eilen aamulla tein taas kävelylenkin kaupungin keskustan alueen pitkässä puistossa .Kissat siellä hyvinvoivan näköisiä.

Toinen kissa samassa puistossa.

Saman puiston kissa.

 Mikä ilme tällä kissalla😁

Viimeinen eilen kuvaamani kissa oli erilainen kuin muut. Ruumiinrakenne  sekä täpläkuvio herättivät mielenkiinnon.  Googlasin, ja voi olla että tämä on ns.tavallisen kissan ja villikissan sekoitus.

1990=luvulla täkäläinen kissojen kasvattaja risteytti kotikissan ja Afrikanvillikissan eli nubiankissan.  Myöhemmin luotiin uusi kissarotu nimeltä kanaaninkissa, lisäämällä risteyttämällä myös lyhytkarvaista bengalinkissaa sekä abyssinilaista kissaa. Kanaaninkissa hyväksyttiin kissarotuna vuonna 2000, mutta taitaa olla aika harvinainen rotu koska siitä ei löydy erityisen paljon tietoa. Kuvan kissa ehkä liittyy kanaaninkissaan, vaikkei taidakaan olla puhdasrotuinen sellainen.

Kipeenä

Ystävä toi C-vitamiinia omasta puutarhastaan

Hei pitkästä aikaa. Tänään vihdoinkin tuntuu että jaksan taas postata tänne. Noin 2 viikkoa sitten sain jonkun kamalan  vatsapöpön, joka alkoi vatsakivulla, jatkui 2.5 päivän jatkuvalla oksentelulla, jolloin mikään ei pysynyt sisällä,ei edes vesi, minkä jälkeen olo oli niin heikko että vain makasin voimattomana sohvallani, ja yhtenä yönä kun nousin sohvalta, tarkoituksena mennä makuuhuoneeseen ,kaaduin rähmälleni kivilattialle ,ja sain hiusmurtuman  kylkiluuhun. Ruohalu oli myös hävinnyt,ja hyvä kun sain syötyä banaanin päivässä. Pöpöjen tappamiseen tarvitsin antibiootteja,ja lääkärini lähetti reseptin sairaskassan tietokantaan.

Olkapäävamman vuoksi sain apua täkäläiseltä  Kelalta, tosin sen jälkeen vasta kun olin luopunut käsivarsi- ym.tuesta, eli vähän liian myöhään, ja niinpä Natalie, joka on auttanut vanhaa naapuriani Anitaa päivisin(minä muutaman kerran iltapäivisin) ,on tullut luokseni auttamaan kaikessa mitä tarvitsen.  Olkapää voi jo paremmin. aloitin juuri ennen vatsapöpöä fysioterapiassa, kerran viikossa, ja sanoin hyvästi käsivarsituelle. Jo ensimmäinen fysioterapiasessio palautti osan olkapään  toiminnasta 😄..

En oikein tiennyt mitä tehtäviä antaa Natalielle, sillä mielestäni sain liikaa aputunteja, joita olisin tarvinnut enemmän heti kaatumisen jälkeen, mutta samana päivänä kun sain antibioottireseptin,  olin enemmän kuin iloinen siitä että hän on apunani, ja lähetin hänet sairaskassan apteekkiin hakemaan antibiootit; itse en olisi siihen pystynyt.  Nuo saamani tunnit muuten, en joudu maksamaan niistä mitään, ja pystyin myös vaihtamaan muutaman tunnin rahaan.  5 päivän vahva antibioottikuuri loppui perjantaina, mutta olo vieläkin aika hutera, mutta nyt tuntuu että voimat vähitellen palaavat, koska ruokahalu tuli takaisin. 

Ennen sairastumista ehdin käydä suosikkikauppakeskuksessani, katsomassa mitä tarjontaa oli vegaanisella ruokatorilla.

Vegaanista artesaanisuklaata.

Ennen sairastumista ehdin myös kävellä  alueilla missä en ollut aikaisemmin kävellyt. Tämä sen vuoksi että vakiobussini reitti muutettiin kaupungin keskustan alueella, jossa tehdään alustavia töitä kevytraitiotien vihreää linjaa varten.Muutos oli helpotus,  sillä kaupungin keskustan jo ei niin leveä katu oli muutettu niin että autoja ja busseja varten oli kumpaakin puolta varten vain yksi kaista, ja matka sitä kautta oli piinallisen hidasta.  Bussini siirtyi samansuuntaiselle leveälle kadulle, ja kuljin joka kerta eri katua pitkin , 2 rinnakkaisen kadun  välissä, päästäkseni keskustan kadulle,jossa nyt ei bussiliikennettä.

Tämä asuinkaupunkini ,joka kiinni Tel Avivissa,on brändätty lasten kaupungiksi, ja sen vuoksi kaupungissa lähes 60 satupuistoa, joiden hahmot paikallisista saduista. Kodin viereisessä puistossa sinisiä hahmoja, joista olen joskus kirjoittanut. Yhtenä päivänä kuljin pitkin katua, jonka varrella oli 2 satupuistikkoa. En tunne tarinaa leijonasta, mutta aika hieno leijona metalliromusta.

Satu jatkui...

Vähän ajan kuluttua näin toisen satupuiston, jonka satua en myöskään tunne.

Tämä satu kai liittyy kissaan😻.....

Muistin muuten yhtäkkiä,että tämä blogi täytti 15 vuotta. Tämä blogihan alkoi kun halusin muualle jutut jotka eivät liity ruokablogiin. 

Kaunista sunnuntaita  teille💐

Vuoden loppu

Sitrussesonki 🍊🍋🍊🍋

Hyvää  tämän vuoden viimeisiä hetkiä sekä tulevaa vuotta 2024.

Viime sunnuntaina minulla oli aika ortopedille sairaalassa, jossa olen käynyt olkapäävammani vuoksi. Olin kuulemassa magneettikuvauksen tuloksia, sekä ohjeita jatkoon.

Shokki oli melkoinen kun ortopedi kertoi että minulla on repeytymiä nivelsiteissä.Olin odottanut että niissä olisi venymistä, muttei repeytymistä. Ortopedi (tosi mukava ja hyvä(googlasin hänet..) sanoi että aloitetaan  fysioterapialla, jossa yritetään saada terveet nivelsiteet toimimaan vioittuneiden sijaan  . Sain myös kuulla ettei olkapää enää toimisi täysin kuten ennen,vaan ehkä 90 % siitä. Leikkausta en haluaisi, sillä siinä on todella pitkä toipumisaika. Sairaalan jälkeen menin sairaskassani klinikalle ja varasin ajan fysioterapiaan. Fysioterapian aikoja pitää yleensä odotella aika pitkään, mutta lähetteessä luki "kiireinen"  ja sain ajan kahden viikon päähän. 

Suretti etten voi mennä Anitan luokse häntä auttamaan, mutta Anitakin oli kaatunut, sääri poikki, ja hän vietti muutaman päivän sairaalassa,josta hänet siirrettiin kuntoutuskeskukseen. 90-vuotiaalle tuollainen kaatuminen on paha juttu. 

Ortopedi sanoi myös että voin luopua  siitä kamalasta, koko yläkropan kiertävästä tuesta, ja käyttää vain kantosidettä, mutta sitäkin vain  ulkona. Mikä helpotus, voin nyt tehdä enemmän asioita, esim.leikata vihanneksia, mutta ihan kaikkea en voi tehdä, ja pitää varoa etten tee vääriä liikkeitä.  23 päivää sillä kamalan rajoittavalla tukijutulla oli aika turhauttava kokemus, joten ilahduin suuresti  kun tekeminen on nyt vähemmän rajoittavaa. Helmikuussa uusintakäynti sairaalan ortopedille,jolloin katsotaan mitä jatkossa .

Perjantaina kävin myös oman ortopedini vastaanotolla,  johon olin tilannut ajan vähän kaatumisen jälkeen. Ei oikeastaan ollut muuta asiaa  hänelle kuin muutamia kysymyksiä  .Perjantaina aamulla oli kirkas taivas ja aurinkoa, mutta samalla miellyttävän tuntuinen sää, joten päätin kävellä keskustaan pitkän ja kapean puiston kautta.

Puiston alueella on sarjakuvamuseo, jossa en ole koskaan käynyt, mutta ulkona sen alueella on erilaisia hahmoja.

Muutamassa kohdassa katu jakaa pitkän puiston  . Tosi kiva kävelyreitti, eikä pitkä, vain muutama kilometri klinikalta keskustaan. Kun sää on hyvä, mieluummin kävelee puistoa pitkin kuin matkustaa bussilla. Säästä puheenollen, lämmin talvi (mikä pettymys) senkun jatkuu täällä.

Vielä kerran oikein hyvää vuotta 2024🎉

Mitä jos .

Kissa ompelukaupan edessä.Hyvä sisäänheittäjä..

Mitä jos-ajatus tuhosi yhtenä yönä yöuneni melkein kokonaan. Luin kuinka Hamasin terroristeiltä löydetyistä asiakirjoista ilmeni että heillä oli tarkoitus edetä keskiseen Israeliin, ja ottaa siellä panttivankeja, joihin kiinnitettäisiin räjähteitä.  Näin jo kauhukuvia siitä miten joku Hamasin tyyppi yrittäisi pakolla avata oveni. No onneksi sellaista ei tapahtunut omalla alueellani, ja onneksi on purkki  melatoniinia...

Sota ikävä kyllä jatkuu, ja on vaikeaa molemmille puolille.  Tosin  tätä kirjoittaessa on väliaikainen tulitauko, jonka haluaisin jatkuvan, mutta en haluaisi  kokea uudestaan Hamasilta tulevaa uhkaa....Täällä lähes jokainen tuntee jonkun joka tapettiin tai kaapattiin, ja minäkin tunnen naisen,jonka poika ammuttiin kotiinsa kibbutsissa.

Toissa viikolla asuinkaupunkini Holonin uudemman keskustan aukiolle oli katettu pitkä pöytä Gazaan kaapatuille ihmisille.Pöytä-installaatio oli täällä muutaman  päivän ajan, ja jatkoi sitten toiseen kaupunkiin. Jokaisessa tuolissa oli kaapatun kuva sekä nimi.

Kaapattujen lasten leikkikenttä, ja jokaisessa ämpärissä kaapatun lapsen nimi. Nythän osa lapsista päässyt takaisin kotiin, mutta monta vielä Hamasin jossain piilottamina, maan alla. 

Jos ensimmäisinä viikkoina oli ilmahälytyksiä ja pamauksia joka päivä niin nyt niitä on vähemmän.

Parina päivänä satoi kunnolla.  ja oli kova tuuli. Kuvan tytön ilmapallot  meinasi karata käsistä ,kovan tuulen vuoksi.

Luonto on ihmeellinen💚Kaikki tämä vihreys ilmestyi 2 päivää kovan sateen jälkeen, pitkän kuivuuden jälkeen. Myös sää on nyt mukavempi:aamut ja illat mukavan viileitä ,mutta päiväsaikaan edelleenkin lämmintä, mutta ei niin että hikoilisi. Yöllä on viileää mutta ei kylmää, ja peittoni on sellainen mitä täällä kutsutaan kesäpeitoksi....

Viime perjantaina sain vihdoinkin ostettua astmalääkkeet.Edellisenä perjantaina menin keskustaan, jossa sairaskassani apteekki, mutta se olikin kiinni,koska heillä ei turvahuonetta siellä. Otin bussin Tel Aviviin , jossa sairaskassallani suuri klinikka, mutta se olikin kiinni perjantaisin. Suuri klinikka asuinkaupungissani oli onneksi nyt auki perjantaina. Päätin kävellä klinikasta  keskustaan kahden pääkadun välissä.olevan puiston kautta. Aika hyvä ulkokuntosali tuolla.

Puiston varrella aina joku julistetaidenäyttely.Nyt oli värikkäitä satuhahmoja.

Ensimmäistä kertaa näin tällaisen polkupyörän korjaustelineen.

Hauska istumapaikka lapsille.

Puistokissoja.

Vessa on hyvä olla puistossa, hädän tullessa...

Alan vähitellen lähestyä keskustan aluetta.

Hanukka eli valon juhla lähestyy ,joulukuun alkupuolella, ja siihen kuuluvat munkit. En ole niin munkkien ystävä ja ainoa munkki mistä olen koskaan pitänyt on munkkipossu.

Joulukoristeet olivat ilmestyneet suureen halpiskauppaan.

Mukavaa marraskuun loppuaikaa🎄