Juna ei tule vielä

Viime viikolla aamukävelyni suuntautui Jaffaan, jossa en ole käynyt aikoihin. Jaffan keskustan alueella taisin kävellä viimeksi ennen korona-aikaa,  ja koska Jaffan pääkatu on muutaman vuoden ollut todellisen myllerryksen alla,  kiitos  kevytraitiotien,  ei sinne ollut edes menemistä. Nyt on kuitenkin   työt saatu melkein valmiiksi,  joten oli aika käydä katsomassa miltä tuolla näyttää.  Bussini pysähtyi hieman kauemmaksi ,  ja kun kävelin kohti pääkatua,  näin  tuossa  kadunkulmassa aivan ihastuttavan kahvilan, jonne pitää joskus tulla kahville.

Tämä oli ennen kevytraitiotietöitä  tosi  vilkas katu, ja puistotien molemmin puolin oli paljon liikennettä,  autoja ja paljon bussiliikennettä.   Nyt on puistokatu trimmattu siistimmäksi, ja  kevytraitiotien radat kulkevat  puisto-ja pyörätien sivuilla. Auto-ja bussiliikennettä ei tällä kadulla  enää ole,  eikä myöskään vielä  kevytraitiotietä, sillä se on pahasti myöhässä.   Kevytraitiovaunut tekevät päivittäin testiajoja,  ja halusin nähdä  kun se menee ohitse,  mutta vielä ei näkynyt  kevytraitiotien vaunuja.

Ratojen molemmilla puolilla on aidat. Tämä katu on ennen näitä töitä ollut tosi vilkas kauppakatu, jossa kaikenlaisia kauppoja  sekä ruokapaikkoja.   Näytti todella hiljaiselta tuolla. Mutta ei mikään ihme, sillä kevytraitiotieliikenne on pahasti myöhässä:  sen piti alkaa jo viime vuoden lokakuussa, sitten tämän vuoden  lokakuussa, mutta nyt sekin päivämäärä on siirretty  ensi vuodelle.  Siihen saakka vain testiajoja.  Ei ihme että monet kaupat joutuivat sulkemaan ovensa, kun ihmisiä ei kulkenut tuolla  töiden aikana, eikä kevytraitiotie alkanutkaan silloin kun sen piti.

Sinne tänne oli  aitoihin kiinnitetty   alueen asukkaiden tekemiä piirustuksia sekä julisteita.

Kaikki kevytraitiotieasematkin ovat valmiina, mutta kukaan ei niitä vielä käytä. Tämä linja  on kevytraitiotien ensimmäinen linja, punainen linja.  Kotini lähellä rakennetaan  vihreää linjaa, joka sekin on tietysti muutaman vuoden myöhässä, ja kodin lähellä ovat monet alueet todellisen myllerryksen alla tällä hetkellä. Sitten on vielä violetti linja, joka sekin on vasta tekovaiheessa, mutta punainen linja on jo täysin valmis, vaan ei käytössä. Sellaista se on täällä, aikataulut eivät aina pidä paikkaansa..

Koska kevytraitiotievaunua ei vielä näkynyt, kävelin sivukaduilla,  ja huomasin että sinne oli muutaman vuoden sisällä ilmestynyt  uusia taloja sekä kunnostettuja rakennuksia.

Kunnostettu talo ,luulisin.

Ja huomasin täysin uuden asuinalueen.  Taustalla näkyy  Jaffan vanhan kaupungin  moskeijan minareetti.

Koska sitä kevytraitiotievaunua ei vieläkään näkynyt, kävelin lähellä olevaan talokompleksiin,  joka oli ensimmäisiä kalliimpia  asuinalueita  tuolla alueella. Huomasin että Mäkkäri ja muutama muu siellä ennen ollutta kauppaa olivat vielä siellä, mutta monet liikkeet oli suljettu kokonaan.

Aukiolla oli taidetta , kuten tämä.

Kävelin takaisin raiteiden alueelle, ja sieltähän se kevytraitiotievaunu vihdoinkin meni ohitse.  Toivossa on hyvä elää: ehkä jo ensi vuoden puolella pääsee itsekin kyytiin...

Tämä taitaa olla viimeinen postaus ennen juhannusta,  joten toivottelen teille kaikille oikein hyvää juhannuksen aikaa.

Tuulettumassa

Melkein kuukausi siitä kun olen ollut muualla kuin lähialueella, ja  kun eksä soitti ja kysyi   haluanko nähdä merta,   olin heti valmis.  Meri, se on jotain mitä olen kaivannut....  Eksä haki autollaan kodin vierestä.   

Matkalla rannalle  näimme monta poliisiautoa, ja kaduilla ei näkynyt paljon autoja. Itse asiassa ei saisi noin vain mennä  minnekkään,  ellei ole jokin sopiva syy ,  kuten ruokaostokset tai apteekkiin meno,  ja meillä oli ostoskassit mukana.  Matkalla rannalle   näin että Jaffassa olikin paljon enemmän kauppoja auki kuin muualla, mutta en kuitenkaan viitsinyt ostaa mitään. Ei edes pelkästään munia myyvän kaupan edessä,  jossa oli jonoa. Täällä on ollut pulaa kananmunista,  mutta minulla oli niitä tarpeeksi kotona.

Tämä Jaffan ranta-alue on eteläisin kaikista Tel Aviv-Jaffan kaksoiskaupungin rannoista,  enkä ollutkaan ollut täällä ennen.   Ranta-alue on täysin erinäköinen kuin tutut Tel Avivin rannat,  ja   todella upea.

Ping pong pöydät ei nyt käytössä..

Emme siis tosiaankaan menneet rannalle vaan   parkkeerasimme auton rantakadun varrelle ja teimme pienen lenkin tyhjällä rantakadulla.   Meillä oli eilen  perjantaina,  ja tänään lauantai-aamuna pieni takatalvi, ja  kuvissa näyttääkin hieman talviselta, vaikka oli kuitenkin aika lämmintä.

Itse ranta  oli myllerrettynä,  sitä kai kunnostettiin, mutta onkohan tänä vuonna lainkaan rantakautta.....Rantakadun alemmassa tasossa on  ulkokuntosali, mutta niitäkään ei nyt saa käyttää.

Tosi surullista ajatella että   kukaan ei ehkä voikaan käydä näillä rannoilla tänä kesänä. Mutta toivotaan että  tilanne on ainakin loppukesästä sellainen että rannoilla voi käydä.  

Teimme ihan pienen, ehkä parinsadan metrin kävelyn rantakatua pitkin,  ja sen aikana  näimme hieman kauempana 3 ihmistä. 

Tuon parinsadan metrin alueella oli kaksi  ulkokuntosalia,  ja tosi hyvät laitteet oli tässä. toisin kuin meidän puiston viereisessä pikku ulkokuntosalissa, jossa vain 3 laitetta.   Koska rantakausi normaalisti on jo alkanut tähän aikaan vuodesta  , olisi tuo ranta varmaankin käyttökelpoinen, mutta nyt se oli aivan myllerretty,  ehkä tarkoituksella ettei sinne mentäisi.

Tel Avivin ranta-alueelta pääsee tänne rantatietä pitkin kävellen,   enkä tajua miksi en ole kävellyt tänne asti.  Nyt ei voi  mutta toivottavasti ensi talvena,  kesällä on liian kuumaa minulle.

Ai että   kun teki hyvää tuo raikas meri-ilma.  Täällä kun on niin tiheästi rakennettua,  eikä lähelläni ole mitään erityisen suurta puistoa,  kaipaa luontoa jossa voisi olla ihan ilman  korona-pelkoa.  Huomenna täällä tulee pakolliseksi kasvomaskin pito ulkona, tähän asti se oli vain tiukka kehotus.  

Helteinen marraskuu

Pitanga- jota  kutsutaan myös Surinamin kirsikaksi.  Ohimennessä bongasin yhden ainoan marjan tuosta .

Marraskuu on täällä alkanut ihmeen lämpimänä: helteitä päivisin enkä vielä kertaakaan ole käyttänyt mitään pitkähihaista vaatetta.  Ihan kauhistuin  kun katselin tulevan viikon sääennustetta,  ja näin siellä yli 30 asteen helteet, mutta onneksi pian pääsen paljon viileämpään ilmastoon.  En muista näin lämmintä  marraskuussa, mutta kurkkaus viime vuoden marraskuuhun muistutti että kuun puolivälissä  oli ollut  muutama helteinen päivä,  mutta myös kylmempää säätä,  mitä tänä vuonna ei vielä ole näkynyt. 

Maanantai-illalla suomalaisessa kirjastossa meille maistatettiin  Roberts Berrie-tuotteita.   Myös ruissipsejä oli tarjolla,  ja ne ovatkin hyviä:)

Berries-tuotteita, ruissipsejä ja tulevaisuudessa muitakin tuotteita tänne tuo täkäläinen pariskunta, mutta mies on puoliksi suomalainen.  Pariskunnan suloinen tytär järjesti purkkeja pöydälle.

Eräänä perjantaina menin Jaffaan etsimään kauppaa josta olin lukenut.  Ohitin vasta remontoidun  Bloomfield-jalkapallostadionin.

Jouduin kävelemään  pidemmän matkan  sillä tänne  Jaffan pääkadulle eivät nyt pääse autot eikä bussit , koska sinne rakennetaan  pikaraitiotierataa.   Kadun varrella olevat kauppiaat kärsivät  tästä , ja monet  ovat joutuneet töiden takia lopettamaan liiketoiminnan. Mutta eikös Helsingissä  Hämeentielläkin ole aikamoinen liikennekaaos töiden vuoksi...Ei ihan yhtä paha kuin täällä tosin. 

Kauppa jonka halusin nähdä  oli kuvassa näkyvän, Baltimoresta kotoisin olevan  Jaken  kurkkukauppa,  jossa hän myy valmistamiaan  erimakuisia fermentoituja kurkkuja.   En kyllä tiedä miten tuo kauppa tulee menestymään kun viereinen iso katu on täysin sekaisin töiden vuoksi, ja itse kauppa pienellä kadulla joka ei erityisesti erotu . 

Tällä viikolla tapasin myös  kolumbialaisen ystäväni Glorian,  ja tutkimme taas muutoksen alla olevia alueita. Tällä alueella on vuosikymmeniä  ollut erilaisia työpajoja ja korjaamoja,  mutta  jo nyt tuolla näkee muutoksia.

Vastapäätä tuota edellistä huonokuntoista rakennusta on jo uusia asuintaloja. 

Kellotalo samalla alueella.

Eilen perjantaina kävin  Cameri-teatterissa  jossa oli  Etiopian juutalaisten  Sigd-juhlaan liittyvä tapahtuma. Olin lukenut että siellä olisi etiopialaisen ruuan kojuja.  Etiopialaisilla juutalaisilla on ollut kivikkoinen tie ensin tänne Israeliin, ja sitten täällä Israelissa.  Ylen sivuilla on juttu heistä.

Etiopialaisten mekkoja.

Mitään ruokakojuja tuolla ei kyllä ollut , vaan joitakin kojuja joissa myytiin etiopialaisia käsitöitä.

Mausteita kyllä oli myynnissä mutta ei ruokaa... Voi olla että ruokakojut ilmestyivät vasta myöhemmin, tulin tuonne ihan alussa.

Punottuja koreja näkyy  myös etiopialaisten kaupoissa.  Etiopian juutalaiset ovat täällä kokeneet ja kokevat välillä edelleenkin rasismia,   mutta vuonna 2013 Miss Israeliksi valittiin  etiopialaissyntyinen  Titi Aynaw.

Etiopian juutalaiset ovat kauniita ihmisiä. Tapahtumassa oli myöhemmin  paljonkin musiikillista antia ja tanssiesityksiä,  mutta en jäänyt niitä katsomaan.

Jaffan satamassa

Sunnuntaina täällä oli ennen pitkää (2.5 päivää)  pyhää  puolikas päivä, ja tuntui että oli 2 viikonloppua peräkkäin, ja se toinen pidennettynä.  Sunnuntai-aamuna lähellä Tel Avivin pääbussiasemaa näin toisella puolella katua  eritrealaisnaisia ja muutamia lapsia, jotka olivat joko tulossa lähellä olevasta kirkostaan,  tai menossa sinne.  Eritrealaisnaiset ovat silloin pukeutuneet valkoisiin asuihin, samoin kun lapsetkin. Joku aika sitten heillä oli joku isompi juhla, ja näin monta naista joilla kauniisti kirjaillut valkoiset leningit , ja myös lapset, sekä tytöt että pojat, oli puettu kauniisti valkoisiin asuihin.  Silloin en kehdannut oikein kuvata ketään,  kun kaikki näkyivät olevan vähän kiireisiä.  Israelissa on suuri määrä Eritrean diktatuuria paenneita ihmisiä, mutta täällä vain mitättömän pieni osa on saanut pakolaisstatuksen.  Kanada on ottanut osan tänne tulleista  eritrealaisista, ja takaisin Eritreaan heitä ei voi lähettää.   Tuo bussiaseman alue on Tel Avivin huonompaa aluetta, ja suurin osa heistä asuu siellä.

Pyhän toisena iltana eli  maanantaina eksä soitti ja sanoi vievänsä minut Jaffan satamaan. Olin koko päivän voinut vähän huonosti, joku vatsatauti kai, mutta  illalla olo oli jo parempi. Eksä olisi halunnut ostaa annoksen friteerattuja pikku kaloja satamasta, mutta kun tulimme  sinne kaikki kalat olivat loppuneet!  Paikan oven lähellä istui pariskunta,  joka kuuli että kalat olivat loppuneet, ja he sanoivat meille että olivat ottaneet jo kolmannen annoksen,  jota he eivät jaksa syödä,  joten tarjosivat sitä meille. Aivan ihanat ihmiset!  Kävelimme eteenpäin,  ja näimme ryhmän taputtavia ihmisiä.  Kuvassa näkyvä poika soitti kauniisti ud-soittimellaan, ja tunnelma oli mahtava. Kännykkäkamerani ei ota pimeässä hyviä kuvia , tai en osaa ottaa sillä pimeässä kuvia, joten kuva ei ole niin selkeä.

Laitan tähän myös kuvaamani videon,  jonka lataaminen tänne blogiin kesti ikuisuuden.  Saapa nähdä toimiiko...

Satamassa oli paljon ihmisiä liikkeellä, ja ravintolat olivat täynnä väkeä.

Yhdessä kohtaa joku möi kaloja, mutta oli aika lämmin ilta eikä tuossa näkynyt jäätä,  joten en olisi ostanut....

Lokakuu alkoi ilmaston suhteen hyvin siinä mielessä että aamulla on tosi miellyttävää,myös illalla myöhään, mutta päiväsaikaan edelleenkin 30 asteen helteitä, ainakin tänään.  Oikein hyvää lokakuun alkua kaikille:)

Kohtaamisia 1

Minusta on aina mielenkiintoista tavata uusia ihmisiä, ja vielä mielenkiintoisempaa  jos saan kuulla heidän tarinansa , ja kirjoittaa siitä. Instagramin kautta olen jo 2 vuoden ajan "tuntenut"  kuvassa näkyvän Mahalahin, ja jossain vaiheessa, jo kauan sitten, hän kysyi voisimmeko tavata. Sovimme tapaamisesta monta kertaa, ja monta kertaa myös peruin tapaamisen. Sanoin että voimme tavata sillä ehdolla jos saan myös kirjoittaa hänestä,   ja ottaa kuvia. Se oli Mahalahin puolesta ok.

Mahalah työskentelee kokkina, ja tällä hetkellä eräässä ravintolassa  Jaffan kirpputorin alueella, joka on kauppoja ja ravintoloita täynnä oleva alue.  Sovimme että tulen vastaan Mahalahin työpäivän jälkeen,  ja odottelin jonkun aikaa, sillä välin kun päivä muuttui illaksi.

Eräälle alueen ravintolalle kuuluva herkkukauppa näytti niin houkuttelevalta.

Lopulta tapasimme. Sanoin heti että ensin otan muutaman kuvan ennenkuin on aivan pimeää.  Istuimme penkillä ja juttelimme yli tunnin, ja minulla oli paljon kysymyksiä.   Kuun alussa täällä vuosia olleet  eritrealaiset ja sudanilaiset, joilla on tähän asti ollut kollektiivinen suojastatus täällä , saivat työviisumia hakiessaan paperin, jossa heille ilmoitetaan että heidän  pitää  lähteä pois 60 päivän sisällä. Tämä koski yksinäisiä miehiä, ei perheellisiä, naisia , lapsia tai vanhuksia.  Asia joka minua surettaa paljonkin , mutta siitä ehkä lisää joskus toiste.  Halusin tietää oliko Mahalah myös tällaisen uhan alla.  Ei onneksi ole.  Mahalah on kotoisin eräästä läntisen Afrikan maasta, jonka värit näkyvät hänen päähinessään.  Hän on ollut naimisissa täkäläisen kanssa; heillä on kaksi lasta, eikä Mahalah ole vaarassa joutua täältä pois, onneksi. 

Mikä aurinkoinen persoona tämä ihminen onkaan. Juttelimme hänen kotimaastaan, siitä miten hän oli päätynyt tänne, ja rasismista. Hän sanoi ettei anna rasismin häiritä häntä, eikä kuulemma ole sitä paljon kohdannutkaan.  Hänen kotimaansa on kärsinyt diktatuurista usean vuosikymmenen ajan.  Mahalah tuli tänne Siinain kautta; laittomasti kuten niin monet muut  sitä kautta tulleet, sotaa ja diktatuuria Afrikasta  paenneet ihmiset.  Monille se on ollut traumaattinen matka, mutta Mahalah kertoi että hänellä kaikki sujui hyvin.  Ja Mahalah onneksi voi rauhassa jäädä tänne. Mahalah on kuulemma hänen ystäviensä hänelle antama nimi: äiti sen sijaan kutsui häntä Maanantaiksi  heidän kielellään, koska Mahalah syntyi maanantaina.

Olipa mukava tapaaminen.

Suomi designia Jaffassa

Tänään täällä vietettiin "Finnish Design in Israeli Homes" -näyttelyn avajaisia Jaffassa, arkkitehtien talon galleriatiloissa.  Näyttely on osa satavuotiaan  Suomen juhlallisuuksista ulkomailla,  ja oli Suomen suurlähetystön järjestämä.

Tavarat ovat  lainassa täällä asuvien suomalaisten kodeista , tai  israelilaisilta joilla on suomalaista designia kotonaan.

Näyttely oli tosi hienosti järjestetty.

Tulin aikaisin jolloin ihmisiä oli vielä aika vähän, mutta ei niin suuri tila täyttyi todella nopeasti; näyttelyn avajaisiin tuli hurjan paljon ihmisiä.

Muumeja , tottakai;D

Suomi-esitteitä oli jaossa gallerian alakerrassa.

Tässä ei näy kaikki seinällä olevat Marimekko-mekot, mutta meille kerrottiin että Marimekon Iloisen Takin  oli näyttelyyn lainannut  100-vuotias Ruth Dayan, legendaarisen Moshe Dayanin ensimmäinen vaimo. 

Tosi kivaa oli nähdä tuolla myös äitiyspakkaus;oletan että se oli tullut suurlähetystöön  näyttelyä varten.

Herkkujakin oli tarjolla; mm. minikokoisia karjalanpiirakoita, nam:)  Näyttely on onneksi avoinna yleisölle muutaman viikon ajan, niin että myös ne jotka eivät tänään päässeet voivat sen nähdä.