Lauantaiklassikko 27.6

Paul Simon kotistudiossaan muutama viikko sitten.  Hänen äänensä on aina koskettanut minua, ja koskettaa edelleenkin. 79-vuotiaan Simonin ääni on  säilynyt hyvin vuosien kuluessa ja  , edelleenkin kaunis ja koskettava. Simon kirjoitti Homeward Bound-laulun vuonna  1964, Liverpoolin juna-asemalla,  odottaessaan junaa Lontooseen. 

Alkuperäinen versio Homeward Bound-laulusta  vuodelta 1966- Laulu julkaistiin singlenä,  mutta oli mukana samana vuonna ilmestyneellä,  Simon&Garfunkel-duon kolmannella  studiolevyllä "Parsley, Sage , Rosemary and Thyme".  Kun nyt kuuntelen näitä kahta versiota,  pidän ehkä enemmän tuosta ylemmästä, ihan tuoreesta versiosta-

Muut lauantaiklassikot löydät täältä:

Juhannusjuhlat

Lauantaina,  juhannuspäivänä,  meillä suomalaisilla täällä oli kiva juhannusjuhla.  Juhlaa vietimme Paulan ja hänen miehensä kauniilla piha-alueella.

Kirjastohoitajamme  Anu miehineen. Suomalainen kirjasto täällä Israelissa on viimeiset vuodet ollut heidän kotonaan. Paulan upea kärhö heidän takanaan.

Tarjoilu toimi nyyttikestiperiaatteella,  mutta isäntäväki oli savustanut lohta ja isännän leipoma hapanjuurileipä oli tosi hyvää.

Ihan parasta....

Anneli oli leiponut pullaa

Mustikkapiirakkaakin oli.  Kuvia tuli otettua vain ihan vähän ,  ja enimmäkseen ruuista ,  kuten huomaatte. Meitä oli tuolla alle 50 henkeä, ja kaikilla maskit mukana, kuten oli kutsussa muistutettu. . Nousevien tartuntalukujen vuoksi  maskisakkoa korotettiin,  ja jos nyt jää kiinni ilman maskia, sakko on jo melkein 150 euroa.  Tänään bussissa  kuljettaja torui jokaista joilla maski ei ollut päällä tai vain suun edessä,  eikä maskiton tyttö saanut tulla bussiin.

Hyvää Juhannuksen aikaa

Hyvää juhannusta:)

Kaunis pinkki kukka on tästä pullopuusta, jonka  kukat nyt putoilevat maahan.

Kuluneella viikolla kaupungin sateenkaariliput heiluivat kaupungin pääkatujen varrella, mutta vuoden suurin tapahtuma Pride-viikko ja paraati oli tietysti peruttu.    Monessa paikassa  huomaa miten on tyhjempää kuin ennen:  ei vaan turistien poissaolon vuoksi vaan myös sen vuoksi että  monet Tel Avivissa asuneet nuoret,  jotka menettivät työpaikkansa,  joutuivat palaamaan vanhempien luokse tai muuttamaan kauemmaksi. Eilen uutislähetyksessä kerrottiin kaupungeista, jossa  ennen koronaa oli toivottu vähemmän  turisteja (kuten Venetsia,  Barcelona, Lontoo)  mutta eivät he ihan nollaturismia sentään tarkoittaneet. Pääasia on löytää  tasapaino ,  jotta esim. Venetsiassa paikallinen väestö ei liikaa häiriintyisi  turistien vuoksi.

Täälläkin sateenkaariliput liehuivat. Normaalisti kaupunki on erityisen täynnä ihmisiä ja elämää tuon tapahtumaviikon aikana.

Jehudan korukoju torilla. Toivottavasti pysyy pystyssä kun ostajia on niin vähän aikaisempaan verrattuna. Tällä viikolla  huomasin että yksi lempikahviloistani oli sulkeutunut. Kirjoitin paikan ihanan sympaattiselle omistajalle, joka kertoi että oli niin vaikeaa ettei pystynyt avaamaan uudelleen,  ja nyt vain toimittaa voileipiä toimistoille. 

Kauppakeskuksessa vastaan tuli tällainen vessapaperirullista koottu juttu. Aika hauskoja juttuja saa niistäkin tehtyä.

Ja kotona suurin tomaattitaimeni kukkii.

Miten eteenpäin

Nyt kukkivat upeat liekkipuut

Juuri kun täällä luvut olivat laskeneet niin paljon että sairastuneita oli enään muutama päivittäin,  vakavasti sairaitten luku laski koko ajan , eikä kuolleita ollut kuin joskus harvoin,  sairastuneitten luku pomppi ylöspäin, niin että se on viime päivinä ollut yli 100 uutta sairastunutta per päivä.  Lähes kaikki nyt sairastuneet ovat  asymptomaattisia,  ja nuoria.  Ensin tuli uutisia kouluista,  joissa luokkia tai kokonaisia kouluja piti sulkea kun ihmiset joutuivat karanteeniin,  Kun torit  ja ravintolat, kahvilat ja baarit  avattiin täällä,   meno meni joissakin tapauksissa hieman överiksi,  ja jotkut viettivät koronan loppu-juhlia.  Täällä on maskipakko,  mutta viime viikolla ihmettelin kaupungin keskustassa sitä miten niin monet nuoret ihmiset ovat ilman maskia.  En ole ihan varma onko tuolla  välinpitämättömyydellä yhteys siihen että koronaan sairastuneitten määrä nousi, mutta sen vuoksi  jo 3 kk kiinni ollut junaliikenne  pysyy edelleenkin kiinni,  ja uudet helpotukset  siirrettiin myöhempään ajankohtaan. Kurjaa.....

Taloudellinen korona on niin näkyvää,  ettei sitä voi olla huomaamatta:  monet kaupat kiinni, ja niin monen kaupan ikkunassa "vuokrattavana"-lappu.   Ikävä kyllä täällä hallitus ei ole tehnyt tarpeeksi auttaakseen yrittäjiä.   Koronan aikana täällä nousi uusi hallitus, joka on suurin täällä ikinä ollut, ja varmaankin suurin koko maailmassa: 36 ministeriä,  16 varaministeriä,  jokaisella   liuta avustajia,  turvamiehiä, autoja ym. ym.  ja kaikki tämä maksaa  miljoonia.Kun katsoo täällä politiikkaa, Israel on tänään  kuin banaanivaltio, vaikka ei olekaan riiippuvainen vain yhdestä vientituotteesta  ...Suututtaa että samalla kun maa on menossa pahaan taantumaan,   on hallitus jossa muutamia tyhjänpäiväisiä  ministereitä,  joihin menevä raha voitaisiin käyttää  parempiin tarkoituksiin.

Tel Aviv on kaupunki , jossa paljon turismia, ja se   näkyy katukuvassa.  Nyt kun ei ole yhtäkään turistia ( rajat vielä suljettuna turisteilta)  se todellakin näkyy.  Torilla on monta tyhjää kojua, ja kauppa käy paljon hitaammin kuin ennen.  Viimeisten vuosien aikana turistien määrä torilla oli melkein puolet  siellä käyvistä ihmisistä.    Hotellit avattiin, mutta niistä on auki alle 25 %,  koska turistien poissaollessa   niitä ei kannata pitää auki, eivätkä paikalliset voi tarpeeksi täyttää  hotellien huoneita. Sama tilanne on tietysti kaikissa maissa, jossa turistialueita, jotka edelleenkin kiinni. Kunpa koroaan löydettäisiin jo pian rokote!

Tänään kävin IKEAssa ensimmäistä kertaa sitten alkuvuoden.   Yleensä IKEAt täällä avataan klo 10, mutta kahvila on avattu klo 9.30,  ja sinne on päässyt aamiaiselle/kahville ennen itse liikkeen avaamista. Kahvi on myös ollut ilmaista kunnes liike avataan.  Tulin ajoissa, mutta kiitos koronan,  kahvila avataankin nyt samaan aikaan  kuin  itse liike, eikä kahvi ollut enään ilmaista... Ulkona oli jono , 2 metrin välein, ja koska tulin liian aikaisin,  olin ensimmäinen jonossa:)   Tarkoitus oli ostaa Abban silliä ja Kallen kaviaaria, mutta ei ollut sillejä eikä mitään Abban tuotteita mitä normaalisti on IKEAn ruokakaupassa. Ihan kamala pettymys!

Viime viikolla kävimme  eksän kanssa ihanassa juustolassa, jossa olimme käyneet myös viime vuonna. Juustokaupan ympäristö on niin kauniisti laitettu. Tuon sillan alla on pieni lampi jossa uiskentelee japanilaisia koi-kaloja.

Aivan ihana paikka, ja  ihania juustoja, joita tosin oli vain muutama,  sillä edellisen viikon juustopainotteinen   Shavuot-juhla oli täälläkin tyhjentänyt kaikki juustohyllyt. 

Toisin kuin edellisessä juustolassa  jossa  juustot tehtiin  vuohenmaidosta, täällä ne tehdään lampaanmaidosta. Mutta täällä lampaita ei päässyt koskemaan,  vaan niitä piti ihailla vähän kauempaa.

Uusintavierailu maatalouskoulun alueella

Osa Mikve Israelin kuuluisaa Banianviikunapuuta,  joka on kasvanut niin laajaksi, ettei
sitä saa yhteen eikä kahteen kuvaan kerralla. Banianviikunapuu on maailman laajin puu

Täällä lähistölläni ei ole erityisen paljon luontoa jäljellä: on puisto kodin edessä,  kaupungin pääpuisto noin 10 minuutin kävelymatkan päässä ,  ja sitten lähellä oleva pieni kaupunginosa , joka on aika lailla luonnontilassa talvisin ja keväisin.  Mutta suhteellisen lähellä on yksi keskisen Israelin vihreimmistä  alueista,  Mikve Israelin maatalouskoulun alue, joka on kylämainen upea vihreä alue.  Sinne vaan ei pääse menemään noin vain,  koska alueella on 4 koulua, 2 sisäoppilaitosta  ja  muutama päiväkoti.   Yleensä sinne pääsee vain  ryhmien mukana,  mutta joskus pyhien aikana sinne pääsee opastetulle kierrokselle myös jos ei tule jonkun suuren  ryhmän mukana.

7 vuotta sitten, kun en tiennyt että sinne ei pääse noin vain, pääsin sisälle leikkien tyhmää kaukaa  tullutta uteliasta vierailijaa,  ja vietin siellä lähes koko päivän,  kiertäen aluetta  niin paljon kuin jaksoin. Oli helmikuu, eli ihanan vihreää ja  keväistä,  ja otin silloin niin paljon kuvia  että kerroin paikasta 3  eri postauksessa.  eli täällä,  täällä ja täällä.

Luin että sinne pääsee nyt näinä päivinä  taas, vaikka ei tule muualta tulleen ryhmän mukana. Ostin netistä virtuaalisen pääsylipun,  ja  valitsin ajan jolloin minulle sopi mennä tuonne opastelulle kierrokselle.  Tuonne lähelle ei  kulje busseja,  mutta kaupungin keskustasta kesti noin 12 minuuttia kävellä portille. Ohitin muutaman koulun   ja talon kuten tässä,  mutta en millään onnistunut löytämään  vierailukeskusta, jossa minun oli tarkoitus tavata oppaani ja muut kierrokselle ilmoittautuneet.  Tuolla on mm. ranskalainen koulu, Montessori-koulu-sekä päiväkoti, ja muita kouluja. Löysin yllä olevan  banianviikunapuun,  ja sieltä soitin vierailukeskukseen.  Oppaani kuulemma tulisi sinne minua hakemaan,  ja  kun hän tuli, sain kuulla että olin ainoa kierrokselle ilmoittautunut;  minulla oli siis opas ihan vain itselleni:)

Banianviikunapuun vasemmalla puolella on  palmukuja. , ja sen molemmilla puolilla  viljelypeltoja, joissa on viljelty vehnää, mutta tämän talven runsaat sateet kuulemma tekivät hallaa sadolle.  Vilja, samoin kuin kaikki mitä Mikve Israelissa viljellään,  lehmien maito ym. myydään muualle, ja tulot käytetään ylläpitoon. Palmut olivat muutama vuosi sitten vakavasti sairaita, koska niihin hyökkäsi inhoittava ötökkä, joka tuhoaa palmuja sisältäpäin. Palmukujan  palmut saatiin onneksi pelastettua.

Kerroin oppaalleni että tiesin jo tarpeeksi banianviikunastapuusta,   joten menimme katsomaan  Mikve Israelin synagoogaa, jonka etupuoli näkyy tässä kuvassa. Synagooga valmistui vuonna 1895,  ja ulkopuolta oli selvästi maalattu viime käyntini jälkeen. Tämä  on yksi paikan kaunemmista rakennuksista,  joka  valmistui  Mikve Israelin perustajan  Charles  Netterin,  elinaikana.  Charles Netter, joka tuli  Ranskasta,  perusti paikan vuonna  1870,  joten tänä vuonna Mikve Israelissa vietetään juhlavuotta.  150. syntymäpäivän kunniaksi piti olla kaikenlaisia tapahtumia, mutta korona tietenkin pilasi kaiken...

Synagoogan ovi on alkuperäinen , mutta oli kai vihreä aikaisemmin.

Synagooga oli valoisa ja yksinkertaisesti kaunis.  Katossa näkyivät alkuperäiset kattomaalaukset,  ja  vasemmassa alareunassa näkyy turkoosinsininen  toora-kääröjen kaappi,  jonka  Charles Netter toi mukanaan Ranskasta.

Rakennus toiselta puolelta.

Tämä  rakennus on Mikve Israelin vanhin rakennus, ja siinä oli aikaisemmin koulu, joka muutti uuteen rakennukseen,  eikä se nyt ole missään erityisessä käytössä.

Synagoogan jälkeen oppaani vei minut vanhalta näyttävään rakennukseen, jossa oli jonkinlainen museon tapainen  tila. Täällä oli esillä Mikve Israelin  vanhoja esineitä. Ihania nuo vanhat seinät!

Ohitimme aidatun rakennuksen , josta yhden osan katto oli talvella romahtanut, eikä vanhoja viinikellareita voinut nyt käydä katsomassa.  Rakennus rakennettiin aikoinaan kurkar-hiekkakivestä   Näissä  rakennuksissa valmistettiin vielä joitakin vuosia sitten viiniä  tilalla kasvavista rypäleistä.

Oppaani vei minut katselemaan luolaa , josta kaikki alkoi. Charles Netterillä oli unelma luoda maatalouskoulu, mutta alku oli vaikea,  ja hänellä oli alussa vain yksi oppilas.  Silloin tuolla ei vielä ollut rakennuksia,  ja Netter ja oppilas asuivat ensin tässä luolassa.   Tämäkin on karkur-hiekkakiveä, ja luola oli kaiketi suurempi 150 vuotta sitten.   Luolan päällä näkyy Charles Netterin pääpatsas, mutta en mennyt sille puolelle sitä katsomaan.  Oppaani kysyi  haluanko katsella videon paikan historiasta, mutta  se kiinnosti vähemmän,   joten suuntasimme kohti  luonnontieteellistä puutarhaa.

Luonnontieteelliseen puutarhaan pääsee eukalyptus-kujan kautta.

Botaanisessa puutarhassa on erilaisia pensaita,  kasveja ja puita, ja  oppaani halusin näyttää minulle kolme erilaista puuta, mikä sopi minulle,  koska rakastan puita.  Tässä oli  leveärunkoisin ikinä näkemäni pullopuu, tuo leveys oli varmaankin metrin, ja  runko on myös vihreä.

Seuraava puu oli korkkipuu,  mutta tästä korkkipuusta ei enään oteta materiaalia  viinipullojen korkkeihin...Korkkipuun runko on kyllä tosi jännä, ja hieman pehmeä kun sitä painelee.

Viimeisenä puuna  oppaani esitteli minulle  kamferipuun. Maassa oli puusta pudonneita ohuita oksia, ja kun oksan katkaisee, siinä tuntuu selvä kamferin tuoksu.

Sitten olikin jo aika kiittää ja hyvästellä ihastuttava oppaani Hadar.  Nuori viime vuonna  lukion päättänyt tyttö. joka on mukana vapaaehtoisessa palveluvuosi- ohjelmassa , ennen armeijaa.   Hän oli tosi taitava opas, ja jokaisen  paikan takana oli mielenkiintoinen tarina. Opastuksen jälkeen sain luvan kierrellä vapaasti alueella.

Lämmin ja aurinkoinen päivä,  enkä 2.5 tunnin opastuksen jälkeen enään jaksanut  käydä katsomassa lehmiä navetassa.  Hepat olivat ulkoilemassa , joten pysähdyin hetkeksi niitä katsomaan.

Sitten kävelin pääportille. Sen löytää nyt helpommin kuin ennen,  kun nämä vastapäätä olevat uudet tornitalot toimivat hyvänä maamerkkinä.  Olipa kiva kierros, ja toivottavasti pääsen tuonne myös ensi talvena kun on kunnolla vihreää.