17-vuotias Lesley Gore levytti John Madaran ja David Whiten kirjoittaman/säveltämän kappaleen "You Don't Own Me" vuonna 1963. Sitä ennen Gore oli ehtinyt levyttää , 16-vuotiaana, hittikappaleen "It's My Party". Lesley Gore oli tuottelias artisti: lopetettuaan levytykset hän kiersi konserteissa ja kirjoitti kappaleita muille artisteille, ja Fame-elokuvan musiikki toi hänelle Oscar-ehdokkuuden. "You Don't Own Me" -kappaletta on pidetty esifeministisenä popkappaleena.
Lesley Goren kappale tuli mieleen äskettäin kun kuuntelin Ella-Leen versiota samasta kappaleesta. Juuri 17 vuotta täyttänyt Ella-Lee tuli täällä tunnetuksi vuoden alussa , osallistuessaan laulukilpailuun jossa etsittiin euroviisuehdokasta. Ella-Lee on tätä coveria laulaessaan samanikäinen kuin Lesley Gore oli levyttäessään kappaleen, mutta itse pidän enemmän tästä Ella-Leen tunteikkaasta esityksestä.
Pakko laittaa tänne vielä Diane Keatonin, Bette Midlerin ja Goldie Hawnin mainio versio elokuvasta 1.st Wifes Club.
Viime perjantai-iltana täällä hiljentyi ihan kaikki, kun alkoi vuoden pyhimmän päivän , Jom Kippurin , aatto. Silloinhan ei ole liikennettä missään: ei maassa, merellä tai ilmassa. Ambulanssit ym. tietenkin kulkevat jos on tarvetta. Illansuussa kun vein Bambia iltapisulle kaduilla oli jo tyhjää, ja pyöräilijät , etupäässä lapset, ilmestyivät tyhjille kaduille pyörineen.
Yleensä aina odotan tätä kerran vuodessa tapahtuvaa päivää, juuri hiljaisuuden vuoksi, mutta nyt kun meillä täällä on tämä tiukka lockdown, ei tuntunut samalta.
Aamulla aikaisin , menimme Bambin kanssa pienelle lenkille, Täällä on ollut perjantaista lähtien tosi kuumaa ja kosteaa, vaikka oli jo syyskuun loppu. Viimeisten päivien aikana on hiki taas tullut pintaan, mutta toivottavasti ainakin kosteus laskee pian.
Tästä tosiaankin näkee miten tyhjää on Jom Kippur-päivänä, Pikku pyöräilijät eivät vielä olleet ilmestyneet kaduille. Tätä lockdownia on ollut nyt 2½ viikkoa, puolitoista viikkoa tiukempana kun ensimmäinen viikko, ja eilen taas pidennettiin sen kestoa. Tartuntaluvut ovat edelleenkin korkeita, mutta tärkeintä on se miten paljon korona-sairaita on sairaaloissa, ja miten sairaaloiden kapasiteetit kestävät. Ainakin pari päivää sitten sairaaloiden päälliköt , toisin kuin jotkut ns. asiantuntijat, vakuuttivat että tilaa on ihan hyvin osastoilla, mutta jos nousu jatkuu, niin voi olla ongelma. Suurimmat tartunnat ovat kahdella sektorilla: arabiväestön alueilla ja ultraortodoksien alueilla, ja hieman tuntuu väärältä se että kun alkoi olla selvää että sieltä ne tartunnat tulevat, niin miksi ei pidetty kiinni alueellisista rajoituksista.,,,
Pyhän jälkeisenä aamuna odottelin bussia lähiseudun supermarkettiin. Jouduin odottamaan kuumassa tosi kauan , eli ainakin 40 minuuttia, sillä julkinen liikenne kulkee minimikapasiteetilla, jotkut tutut linjat eivät lainkaan, eikä yhteys bussiaplikaatioin ja bussien välilläkään tunnu toimivan normaalisti. Pysäkin takana oli tämä kaunis ja ystävällinen kissa.
Kissa halusi rapsutuksia, ja valitti aina kun lopetin.
Siinähän se aika kului pysäkillä, kun rapsuttelin kissaa leuan alta, mutta kun en jaksanut enään, ja seisoin tässä aidan vieressä , aurinkoa piilossa, niin kissapahus suuttui ja raapaisi. Onneksi vain ihan pintaraapaisuja.
Nyt kyllä hävettää.....
Lopuksi ihan uusi video, jossa täkäläinen artisti , entinen The Voicen voittaja Elkana Marziano ja Emiraateista kotoisin oleva laulaja Waleed AlJassim laulavat dueton. Duetossa lauletaan englanniksi , arabiaksi ja hepreaksi, ja video on tosi upea:)
Torstaina , viimeisenä iltana ennen tätä toista ulkonaliikkumiskieltoa, kävin luennolla Tel Avivin satamassa. Olin tilannut paikan hävikkiruokaa käsittelevälle luennolle, johon piti "ostaa" ilmainen lippu. Sisätiloissa sai ennen tätä uutta ulkonaliikkumiskieltoa olla maksimissaan 20 henkeä. Matkalla luennolle otin tämän kuvan juuri alkaneesta auringonlaskusta. Siitä on ikuisuus kun viimeksi olin tuolla sataman alueella, taisi olla helmikuussa, kun olimme vielä tietämättömiä mitä kaikkea tuo viirus voi aiheuttaa.
Bussimatka kotoa satamaan tuntui kestävän ikuisuuden, sillä oli ruuhka-aika. Matkalla otin tämän kuvan bussin ikkunasta.
Satamassa poikkesin ensin maatilatorille, jossa nyt viimeisenä iltana oli pienten tuottajien kojuja. Kovin vähän oli kuitenkin kojuja, kuin myös asiakkaita. Iso osa ihmisistä oli varmaankin kotona kokkaamassa perjantai-illan uuden vuoden ateriaa, joten kävi sääliksi tuolla olevia pientuottajia.
Pysähdyin Julliuksen kojun kohdalle. Jullius on artisaanitislaamopohjoisessa, jossa juomien tuotantoon käytetään mm. paikallisia villikasveja. Maistoin tuota kuvassa näkyvää giniä, jossa oli upea maku. ´Juon tosi harvoin mitään vahvaa alkoholia, ja alkoholia yleensäkin, mutta tuossa ginissa oli sellainen maku että tekisi mieli ostaa pullo. Jokaista tislaamon juomaa tehdään vain rajoitettu määrä, niin että jokainen pullo on numeroitu ja signeerattu.
Kävelin eteenpäin ja ohitin sataman karusellin. Ihmisiä oli liikkeellä, ei paljon , mutta kuitenkin, ja ilmassa oli jotenkuten surumielinen tunne, sillä ei tiedä koska taas pääsen tuonne, tai mitä on jäljellä sen jälkeen kun sinne pääsee. Täällähän on niin monta pienyritystä joutunut lopettamaan; esim, asuinkaupunkini Holonin pääkadulla joka toinen kauppa on nyt vuokrattavana. Ja voi vain kuvitella mitä tapahtuu tämän toisen pitkän ulkonaliikkumiskiellon jälkeen. Kun valtio avustaa yrityksiä vain murusilla....
Selfie-paikka
Ohitin Maison Kayserin. Maison Kayserin perustaja on tunnettu ranskalainen leipuri ja ruokakirjailija Eric Kayser, jonka perustamia Maison Kayser-leipomoravintoloita on monessa maassa. Eric Kayser ehti vasta pari viikkoa sitten avata tämän paikan , joka nyt jo joutui sulkemaan ovensa. Luin jostain että Kayserin mukaan patonkeja leivotaan tässä Tel Avivin leipomossa monta kertaa päivässä, koska kostea ilma vaikuttaa tuoreuteen, kun taas esim. Ranskassa niitä leivotaan vain kahdesti päivässä.
Tulin perille paikkaan missä luennon piti olla , mutta koska olin liian aikaisin liikkeellä, jäin tähän ulkopuolelle odottamaan.
Seurasin kajakilla soutavia.
Sitten aurinko alkoi laskea, ja auringonlasku, kuten aina Tel Avivissa, oli taas niin upea.
Pääsin sisälle rakennukseen, jossa luento pidettiin. Suuri tila on entisen suositun ravintolan tila, ja siellä oli kaikenlaista kierrätykseen liittyvää.
Kahvikapselikoru oli ihana!
Kahvisäkkimuotia..
Sitten alkoi tosi mielenkiintoinen luento. Robin Food on täkäläinen järjestö, jonka tavoite on pelastaa hävikkiruoka, jota täällä heitetään liikaa pois. Sympaattisen luennoitsijan, järjestön perustajan Shain, olin tavannut jo viime vuonna eräässä toisessa tilaisuudessa, ja hän muisti että olen Suomesta:) . Hänen tyttöystävänsä on kuulemma hulluna Suomeen ja muihin pohjoismaihin, ja Shai osasikin laskea kymmeneen suomeksi:) Robin Foodilla oli vielä ennen koronaa hävikkiruokaravintola Haifassa , ja jossa aterian hinnasta saivat asiakkaat itse päättää. Korona sulki ravintolan, mutta se olisi muutenkin tänä vuonna sulkeutunut sillä rakennus oli tarkoitus purkaa. Luento oli tosi mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Luennolla oli vähän ihmisiä, meitä oli ehkä joku 10 tuolla.
Tuoleille oli laitettu "rumia" vihanneksia, joista sai ottaa jotain mukaansa. Otin yhden paprikan ja yhden munakoison.
Eilen perjantaina, ulkonaliikkumiskielto astui voimaan klo 14, mutta sitä ennen ehdin käydä kaupungilla, tutustumassa juuri avattuun Daison liikkeeseen, joka ei sekään ehtinyt olla auki kuin muutaman päivän ennen ulkonaliikkumiskieltoa. Daiso on japanilainen ketju, jossa myydään kaikenlaista pientä kivaa kotiin. Auki saavat olla vain ruokakaupat, apteekit, optikkoliikkeet, ja ehkä tietokonekaupat, mutta en ole ihan varma siitä. Tietokonekauppaa tarvitsisin, sillä eilen illalla tietokoneeni sammui totaalisesti. Onnistuin elvyttämään tämän tietokoneen jotenkuten , ja onnistuin nyt tekemään tämän postauksen, mutta kone toimii todella hitaasti, jää koko ajan jumiin, joten on selvää että se on tullut tiensä päähän. Kunhan nyt selviäisi edest tästä pyhästä...Tietokone on myös televisioni, joten se on tärkeä .
Tämä uusi ulkonaliikkumiskielto huolestuttaa. Ensin sanottiin että saa liikkua vain 500 metriä, mutta sitten 1 km. Uutisissa kuitenkin koko ajan väläytetään että rajoituksia vielä kiristetään. Täällä on täysin epäonnistuttu hoitamaan tämä uusi aalto , ja tämä toinen ulkonaliikkumiskielto olisi voitu välttää. Ensimmäinen ulkonaliikkumiskielto keväällä oli jotenkuten selvää, ja siinä oli toivoa että tilanne saadaan kuriin , mutta tähän toiseen ulkonaliikkumiskieltoon suhtaudun epäilevästi ja pessimistisin tuntein , kuten niin monet muutkin täällä. Saa nähdä mitä tapahtuu jatkossa.
Lopuksi hieman musiikkia viikonlopuksi. Erin Costeloon kanadalainen, upeaääninen laulaja, pianisti, sanoittaja , säveltäjä ja tuottaja. Jostain syystä tämä video näkyy tietokoneem ruudullani, mutta ei kännykällä, joten tässä linkki tuohon upeaan kappaleeseen https://youtu.be/P9824woo1fE
Paul Simon kotistudiossaan muutama viikko sitten. Hänen äänensä on aina koskettanut minua, ja koskettaa edelleenkin. 79-vuotiaan Simonin ääni on säilynyt hyvin vuosien kuluessa ja , edelleenkin kaunis ja koskettava. Simon kirjoitti Homeward Bound-laulun vuonna 1964, Liverpoolin juna-asemalla, odottaessaan junaa Lontooseen.
Alkuperäinen versio Homeward Bound-laulusta vuodelta 1966- Laulu julkaistiin singlenä, mutta oli mukana samana vuonna ilmestyneellä, Simon&Garfunkel-duon kolmannella studiolevyllä "Parsley, Sage , Rosemary and Thyme".Kun nyt kuuntelen näitä kahta versiota, pidän ehkä enemmän tuosta ylemmästä, ihan tuoreesta versiosta-
Silloin kun Blogistaniassa oli vielä Sunnuntaiklassikko, osallistuin siihen aina välillä, ja nyt kun alkoi Satuarday Classics, niin pakkohan on osallistua.
Dominikaanisesta tasavallasta kotoisin olevan Juan Luis Guerran musiikkiin tutustuin kauan sitten , ja tätä "Ojala que llueva cafe" -kappaletta olen varmaan kuunnellut satoja kertoja. Juan Luis Guerra on paitsi laulaja, myös säveltäjä ja levytuottaja. Guerra on voittanut lukuisia Latin Grammy -palkintoja, sekä muutaman Grammy -palkinnon, ja on yksi latinalaisen maailman suosituimpia artisteja.
"Ojala que lueva cafe "(voi kun sataisi kahvia) on Guerran samanimisestä studioalbumista vuodelta 1989. Guerran musiikkiin ovat vaikuttaneet dominikaaniset merengue -ja bachata-rytmit.
Täällä Israelissa euroviisukarsinnat lähenevät loppuaan, ja ensi viikolla valitaan Israelin edustaja kisoihin. En ole koskaan erityisesti innostunut katselemaan euroviisuja, mutta sen sijaan pidän paljon viisukarsinnoista täällä, joka omasta mielestäni on paljon viihtyisämpi kuin itse Euroviisut. Viisukarsinnat, joiden nimi suomennettuna on "seuraava tähti Euroviisuihin", on pisin kaikkien viisumaitten karsinnoista. Siihen menee pari kuukautta, ja monta jaksoa alusssa menee karsintojen katseluun, joka onkin mielenkiintoista. Lopuksi valittiin 12 kilpailijan loppukilpailuryhmä, joista tätä kirjoittaessa on jäljellä 8 kilpailijaa. Erikoista tänä vuonna oli teini-ikäisten kilpailijoiden määrä ja taso. 8 tämän hetkisistä loppukilpailijasta peräti 5 on teini-ikäistä. Suosikkini ovatkin nuorimmat kilpailijat, mutta saapa nähdä ensi viikolla kuka viisuihin lähtetään.
16-vuotias Ella-Lee Lahav on suosikkini, Ella-Lee on todella karismaattinen ja hyvä laulaja, joka pitää eniten K-popista... Hän on kaikista kilpailijoista ajankohtaisin esiintyjä.
Or Brookman-Amrami. Or on taaperona Ukrainasta tai Venäjältä, en muista kummasta, adoptoitu juuri 17 vuotta täyttänyt nuorimies, joka on kasvanut miesparin lapsena. Or on todella eläytyväinen ja hyvä laulaja.
Tässä pieni otos Ella-Leen ja Orin duetosta.
19-vuotias Eden Alena voitti X-Factorin 17-vuotiaana, mutta ura ei oikein lähtenyt siitä liikkeelle ,vaikka Eden on mielettömän hyvä laulaja. Eden on toinen suosikkini. Hänen vanhempansa syntyivät Etiopiassa.
Edit: Eden voitti karsinnan, ja oikeutetusti:)
Tässä Edenin studiolaulua viime vuodelta.
Gaya Shaki on 17-vuotias; taitava pianisti ja laulaja, joka mielellään säestää itseään pianolla.Gayalla on syvä hieno ääni.
Tässä näyte Gayan laulusta.
Viimeisin teineistä on 16-vuotias Lali, joka on powerhouse-laulaja.
Edit: Tänä vuonna Israelin edustaja on teini-ikäinen.....
En yleensä ole mitenkään Euroviisufani, mutta koska Euroviisut ovat tänä vuonna täällä Tel Avivissa, olen ehkä seurannut niitä enemmän kuin normaalisti tähän asti. Pidän etenkin ohjelmasta joka etsii seuraavan Israelin edustajan Euroviisuihin; nimeltä "Seuraava tähti Euroviisuihin". Tänä vuonna minulla (ja monella muullakin ) on ollut selvä suosikki , eli videolla laulava Kobi Marimi, jonka pitäisi ehdottomasti päästä laulamaan Euroviisuihin, mutta edessä tiistaina on karsinnan loppukilpailu, ja 4 vahvaa esiintyjää. Mutta kuunnelkaa Kobin versio Leonard Cohenin Halleluja-laulusta; mikä upea ääni Kobilla onkaan. Olen aivan myyty!
Kaiken lisäksi Kobissa on vielä jotain mikä muistuttaa Freddie Mercuryä.
Edit: Nyt se on päätetty, tässä on Israelin euroviisuedustaja:)
Tänään Tel Avivissa vietettiin yhtä vuoden värikkäintä tapahtumaa, Pride-paraatia . (toinen yhtä värikäs mutta erilainen tapahtuma onPurim-paraati). En yleensä jätä koskaan tuota tapahtumaa väliin, sillä ilmapiiri on niin mieletön silloin. Paraatin vuoksi muutamat pääkadut oli suljettu, ja lähdin jo aikaisin liikkeelle, ja kävelin lähellä ranta-aluetta.
Uudistetun rantakadun ehkä paras juttu ovat nämä katokset ja penkit niiden alla: varjo on niin tärkeää täällä.
Ennen paraatia pidetään aina muutaman tunnin tapahtuma Tel Avivin keskustan Gan Meir-puistossa, jonne kaikki kerääntyvät, ja jossa on aina musiikkiesityksiä ennen itse paraatia. Koska tulin paikalle aikaisin, oli vielä tosi väljää. Kun myöhemmin lähdin puistosta pois oli tämä sama alue niin täynnä ihmisiä että hyvä kun onnistuin pääsemään pois.
En ottanut paljon kuvia tällä kertaa , sillä päätin keskittyä musiikin kuuntelemiseen . Ennen konserttiosuutta ehdin kuitenkin napsia muutaman kuvan.
Tuosta punapäästä en ollut ihan varma oliko drag queen vai ei....
Yksi parhaista jutuista ennen paraatia puistossa on ihmisten katselu.
Masukin maalattu,,,
Eri järjestöjen kojujen alueella oli vielä tyhjää aikaisin aamulla.
Joskus klo 10 jälkeen alkoi musiikillinen anti. Pääesiintyjänä oli kanadalais-israelilainenYael Deckelbaum yhtyeineen , jonka vuoksi kuvaaminen jäikin vähemmälle tällä kertaa. Deckelbaumilla on 14 naisesta koostuva yhtye ,Prayer of the Mothers Ensemble ,mutta heistä oli tuolla vain osa.
Deckelbaum esitti pari nopeatempoista , rokkaavaa ja mahtavaa kappaletta, mutta lopuksi hän ja yhtyeensä esittivät tämän saman kappaleen mikä näkyy tässä videolla. Deckelbaumin Prayers of the Mothers -Ensemblessä on mukana muslimeita, kristittyjä ja juutalaisia, ja videolla , näkyy Äitien Marssi, joka tapahtui viime vuoden lokakuussa. Marssi oli Women Wage Peace-järjestönalkuunpanema , ja siihen osallistui tuhansia naisia, sekä juutalaisia että arabeja, jotka haluavat rauhaa tälle alueelle. Katsokaa tämä video: siinä lauletaan sekä hepreaksi että arabiaksi, ja siinä on niin paljon toivoa mukana. 💓 Videolla puhuu myös Leymah Gbowee, libearialainen rauhanaktivisti, joka sai vuonna 2011 Nobelin rauhanpalkinnon, ja joka myös osallistui naisten marssiin.
Ihan alussa, ennen varsinaista musiikkiosuutta, mukana olleet artistit tarkistivat soundeja. Kuvassa näkyvästä Kamilasta en ollut koskaan kuullut aikaisemmin, mutta hän päästi pari sellaista ääntä joka olisi voinut rikkoa lasin....
Kun Kamila sitten tuli lavalle, oli asu vaihtunut turbaaniin , ja tähän kullanväriseen ja mustaan asuun.. Ja vau mikä esitys: lavalla oli sähköä! Miten en ollut koskaan kuullut tästä artistista....Kama Kamila on syntynyt Azerbaidzanissa, ja on juutalaisen äidin ja muslimi-isän tytär, jonka äidinpuoleisessa perheessä on ollut paljon muusikoita. Kamila matkusti vuonna 2012 Bakuun, 23 vuoden poissaolon jälkeen, jonka aikana hän ei ollut tavannut isäänsä. Vierailu synnyinmaassa synnytti albumin, jossa Kamilaa säestävät sekä israelilaiset että azerbaidzanilaiset muusikot. Ne pari Kamilan esittämää kappaletta, ja koko hänen esiintymisensä, oli niin vaikuttavaa että hänen konserttiinsa on pakko joskus päästä. Huomatkaa muuten että Kamilalla on käytössä kaksi,ei yksi, mikrofoni;D En löytänyt yhtäkään Kamilan videota jossa hän olisi laulanut samoja, azerbadzanilaista musiikkia ja teknobiittiä yhdistävää kappaletta.
Mutta löytyi tämä Kamilan aika huikea esitys.
Kun esitykset loppuivat oli Pride kulkueen vuoro, joka aina lähtee liikkeelle puiston vierestä, Kaikkialla oli hurjan paljon ihmisiä, ja oli kuuma päivä! , niin että puiston ihmispaljouden keskeltä oli huh vaikeaa päästä pois. Paraatin lähellä olevat kadut oli suljettu liikenteeltä mikä on tosi mukavaa , mutta se muutti myös bussireittejäni.
Tässä näkyy Bugrashov-katua, jota pitkin Pride kulkue ensin menee,
Kuva otettu ennen kulkueen alkamista
Kävelin eteenpäin kohti Dizengoff Mall-kauppakeskusta, jonka vierestä piti lähteä bussi, Bussiani ei kuulunut , enkä jaksanut odotella , joten nousin toiseen bussiin, enkä edes tiennyt tarkalleen mikä sen reitti on tänään kun kadut on suljettu.
Bussi seisoi hurjan kauan liikennevaloissa, sillä osa katua oli suljettu. Menin pyytämään kuljettajalta että hän päästäisi minut bussista pois (ei päästänyt ennen seuraavaa pysäkkiä) , ja yhtäkkiä näin Suomi-lippujen heiluvan.
Näin bussin ikkunasta että siinä olivat Suomen suurlähettiläs Anu Saarela, sekä lähetystössä harjoitteleva ihastuttava Maria.
Menin hieman juttelemaan suurlähettilään ja Marian kanssa ,jotka odottelivat jotain kollegaa.
Kävellessäni kohti katua, jossa liikenne oli normaalia, ja josta bussi kotiin, ohitin taas tämän upean liekkipuun, jota kuvasin jo aikaisemmin tänne. Nyt se oli täydessä kukassa, ja lehtiä oli vain vähän, kun taas takana olevassa liekkipuussa oli vain vähän kukkia ja paljon lehtiä.
Sade tuli vihdoinkin tänään 💚 Ja on satanut lähes koko päivän. Tämän kuvan otin Tel Avivin keskustan alueella bussia odottaessa. Voi miten ihanasti sade puhdisti ilmaa,.Eli siinä mielessä joulukuu alkoi täällä kivasti;marraskuu kun oli täällä kuivin ikinä,plus sitten vielä metsäpalot . Luulin muuten että oma asuinkaupunkini ei kärsinyt tulipaloista,ja vaikka kuulin metsäpalojen aikaan normaalia useammin lähellä olevasta paloasemasta lähtevien paloautojen sireenejä,niin oletin sen liittyvän ainoastaan muiden alueitten metsäpaloihin. Mutta täällä Holonissakin syttyi pari tulipaloa,hiekkadyyneillä. Hiekkadyynien kasvullisuus on onneksi niin matalaa ettei tuli ehtinyt paljon levitä ennen paloautojen tuloa,onneksi.
Iltapäivällä vein Bambin puistoon juuri kun oli pieni tauko sateessa.Ja sitten se alkoi taas. Bambi ei halunnut jäädä ulos vaikka päällä oli sadetakki.
Etsin Ilmari-kissaa jolle olisin vienyt ruokaa,mutta se oli mennyt jonnekin sadetta piiloon. Ilmari on loukannut toisen takatassunsa ,ja kävellyt nilkuttaen jo yli viikon,joten olen vienyt sille ekstra ruokaa. Edit:nyt illalla Ilmari löytyikin,ja se sai ylimääräisen ruoka-annoksensa.
Lopuksi Kate Bushin niin kaunis " And Dream of Sheep",jota voisi kuunnella uudelleen ja uudelleen...
