Olispa jo syksy

Hong Kongin Bauhinia bussipysäkillä

Niin , ei vielä näy syksyä täällä,  ja tämä viikonloppu on ollut jopa erittäin kuuma.    Sitä kyllä edelsi muutama miellyttävä päivä, ja alkoi jo tuntua että  pian viilenee, mutta ei taida vielä . Katselin viime vuoden lokakuun  postauksia ,  ja silloinkin olisin halunnut viileämpiä päiviä,  mutta syyskuu täällä oli kuumin ikinä. Eilinen kuumuus aiheutti myös  pahoja vahinkoja, sillä eri alueilla oli hurjia tulipaloja, ja  10 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa. Jotkut kodit olivat palanneet kokonaan.  On kyllä kamalaa  tulla takaisin ja löytää kodistaan vain palaneet rauniot. 

Olen itse kokenut tulipalon 2 kertaa: ensimmäistä kertaa täällä Israelissa , muutama vuosi ennenkuin palasin Suomeen.  Asuintaloni naapuritalo oli historiallinen rakennus ,  joka oli viimeiset vuotensa toiminut elokuvateatterina,  ja yhtenä myöhäisenä iltana se syttyi palamaan.   Tulipalorakennuksen ja oman asuintaloni välillä oli puita, ja pelättiin että tuli leviäisi sitä kautta  ssuintaloomme.  Olimme jo nukkumassa kun  palomies koputti oveen  ja pyysi menemään kadulle.  Pukeuduin, nappasin nopeasti pojan  ja laukkuni,  ja vietimme koko yön  kadulla, mikä oli stressaavaa , ennenkuin tuli saatiin sammutettua.  Aamulla aikaisin en saanut kuitenkaan lupaa mennä  kotiin , mahdollisen häkämyrkytyksen vuoksi, joten vein pojan suoraan kadulla vietetyn yön  jälkeen (valveilla tietysti) päiväkotiin,  ja menin töihin.  Töissä silmät eivät tietenkään pysyneet auki,  joten oli pakko mennä kotiin, jonne sai jo mennä. Tästä selvittiin säikähdyksellä,  mutta se historiallinen rakennus paloi poroksi,  eikä sen tilalle ole vieläkään rakennettu mitään .

Toinen kerta oli  Suomessa, pakkassäällä.  Naapuri oli jättänyt palavat kynttilät  ikkunalaudalle, verhojen!! viereen, ja  siitä syttyi palo. Tunsin savun hajua, kukaan ei ollut siellä kotona, ja soitin palolaitokselle.  Sillä aikaa kun palokunta sammutti asunnon tulipaloa, joka onneksi ei ehtinyt kasvaa liian suureksi, vietimme pojan kanssa   kylmällä parvekkeella. 

Tämä viikonloppu (joka nyt loppui, sunnuntaihan on täällä arkipäivä) päätti pitkän  , ns. High Holidays-pyhäkauden, joka tietysti tänä vuonna  oli poikkeuksellinen, kiitos koronan, ja muutenkin suurimmalta osalta pyhäpäivät osuivat viikonlopuksi tällä kertaa. Tämä viimeinen pyhä oli lehtimajajuhlan päättävä pyhä,  ja  näitä tällaisia "lehtimajoja "  näkyi vähän siellä sun täällä,  ehkä enemmän kuin normaalisti ,  sillä sai juhlia vain samassa  kodissa asuvien perheenjäsenten kanssa. 

Myrkyllisiä marjoja

Tämän lockdownin täällä piti alunperin loppua nyt parin päivän päästä , mutta sitä taas pidennettiin, vaikka luvut ovat laskeneet.  Minua ärsyttää  se että  ei eristetty niitä alueita,  joilla selvästi oli paljon enemmän tartuntoja kuin muilla, eli  ultraortodokseilla.    Ärsyttää myös se että  että kaikki ravintolat, kahvilat, baarit ym. ym eivät ole edes saaneet myydä tuotteitaan  muuten kuin lähettien kautta, mikä tekee monelle kannattavuudesta tosi huonoa.  Vaikeaa on ymmärtää miksi tietyt katujalkakaupat saavat olla auki mutta toiset eivät.

Tyhjä katu eräänä aamuna.

Suloinen pikkuruinen kissanpentu  tärähtäneessä kuvassa.  Näitä on kaksi, ja  ne kitisivät muutaman päivän puiston reunan pusikossa,  eikä emoa ollut näkyvissä.   Onneksi ne nyt ovat saman kadun naapurin Evelynin   tyttären hellässä hoidossa,  kunnes kasvavat, ja  niille voi etsiä kotia.  

Evelynin kotiin pennut eivät voi jäädä,  sillä siellä on  vuosi sitten hänelle tuomastani kissanpennusta kasvanut Grey-kissa,  ja tämä kuvassa näkyvä Toy-koira. Greystä on kasvanut mustasukkainen ja hieman agressiivinenkin kissa, joka ei ehkä hyväksy toista kissaa sinne,

Kaunista viikonloppua täältä lämpimästä. 

Maaliskuun loppua

Sitrukset kukkivat nyt

Viime viikolla ihailin lähialueen vehreyttä ja kukkia,mutta jo tällä viikolla alkoi luonto selvästikin jo kuivahtaa:ei ole satanut enään ,ja päiväsaikaan on ollut lämmintä.

Puut tosin jatkavat kukkimistaan;puistossa kukkii nyt korallipuu.

Mutta kodin lähellä on selviä kuivumisen merkkejä. Villikasvien aika alkaa olla loppuvaiheessa. Tämä on aina sellaista luopumista kun tietää että ne kukkivat uudestaan vasta ensi vuoden puolella. Luonto värjää kaikki alueet täällä vihreäksi vuoden ensimmäisinä kuukausina mutta kun alkaa olla lähellä hellerajaa vihreän aika on ohi.Tosin ainahan täällä on vihreää ,kiitos keinokastelun,ja onhan paljon myös sellaisia kasveja jotka suosivat lämpimämpää säätä.

Kruunukkaratkin ovat jo väsähtäneen näköisiä.Näiden kohdalla lämpimänä kautena on pelkkää hiekkaa.

Tässä missä Sheleg-koira ja kissaystävänsä lepäsivät vielä viime viikolla on nyt pelkkää hiekkamaata:leikkuri tuli ja leikkasi kaiken lopun vihreän pois. Näin tehdään monella pihalla vaikka olisikin vielä vähän vihreää jäljellä.

Kävin poimimassa viimeiset pomeranssini.Loppuvaiheessa pomeranssin pinta on  muhkuraisempi kuin alussa.Suorastaan rakastuin näihin pomeransseihin nyt talvella,ja kun sain luvan poimia niitä lähellä olevasta puusta niin poimin,ja tein  niistä vaikka mitä:hilloja,leivonnaisia,likööriä,maustetta ja muutakin.

Puussa on kyllä vielä vaikka kuinka monta hedelmää,mutta ne ovat liian korkealla ja olen tehnyt hedelmistä jo enemmän kuin tarpeeksi.. Samalla puu kukkii,ja sitrusten kukathan  tuoksuvat mielettömän hyvälle. Ylimmän kuvan otin tämän lähellä olevasta pienemmästä puusta joka on täynnä kukintoja.

Tällä viikolla aikaiset aamut ovat olleet sekä pilvisiä ja mukavan viileitä (päiväsaikaan sitten jo liian lämmintä) ja alkuviikosta teimme ystävän kanssa kävelylenkin rantabulevardilla,jonka  reunoille oli asetettu  taidejulisteita. Otin paljon kuvia uudistuneesta rantabulevardista.

Matkalla rantabulevardille ohitimme tämän rakannuksen. Tuolla ylhäällä olisi mukava katsella mitä kadulla tapahtuu.