Kesä vaan jatkuu...

Passionhedelmän kukka on kaunis.

Hei pitkästä aikaa. Huomasin että viime postaus oli syyskuussa, joten olikin aika kertoa kuulumisia. Kuten otsikkokin sanoo, niin täällä edelleen tosi lämmintä ,mutta onneksi ei kosteaa kuten kesällä. Tähän aikaan vuodesta pitäisi jo olla viileämpää, mutta päivät ovat hyvin helteisiä ja yötkin vielä liian lämpimiä. Toivon että pian viilenee..  Sadetta oli vain kerran,lokakuun puolella.

 Pari kertaa viikossa kuljen kaupungin maatilan ohi,ja matala  greippipuu on täynnä hedelmiä. (mutta aidan takana..). Nyt kun elävät panttivangit saatu takaisin ja suuri osa kuolleista panttivangeista, niin helpottavaa kun ei tarvitse pelätä hälytyksiä. Mutta ,koskaan ei voi tietää koska tilanne taas eskaloituu.

Viime viikolla kävin pitkästä  aikaa Tel Avivin puolella.Kaatumisen jälkeinen kylkiluuvamma oli sen verran kivulias ,etten työn lisäksi käynyt missään,mutta onneksi ei satu enää. Tämä kaunis rakennus,jonka ylemmissä kerroksissa  värikäs taidegalleria  oli lisännyt väriä parvekkeisiin. Nuo sähköjohdot häiritsevät näkymää; ympärillä oleva alue on sekaisin kevytratikkatöiden vuoksi ja ne liittyvät siihen.

Eräänä päivänä jättimarketin vihannespuolella.

Pitkä mansikkasesonki  on alkanut🍓

Kissoja sen sijaan olen kuvannut paljonkin kodin edessä olevassa puistossa.  .Mustat kissat ovat upeita.Niitä on 4--5 puistossa, osa kesä 24 yhteen pentueeseen syntyneitä, joita en erota toisistaan koska kaikki saman näköisiä,eli mustia joilla valkoista rintapielessä. Tuo edessä on kokonaan musta, ihmisrakas kissa 

Yksi niistä joita en erota toisistaan.

Tämä kerjää rapsutuksia ja hyppää viereen  jos istun penkillä.

Nipsu(trikolori kissa) ja muutama musta kissa.Tänä vuonna ei ole puistossa syntynyt uusia kissanpentuja;taitavat kaikki olla leikattuja.

Pensaan alla lepäävä kissa.

Pitkästä aikaa näin toisessa puistossa tämän siellä majailevan kauniin siamilaisen  kissan.

Lähistöllä  joku on rakentanut  hienon kolmikerroksisen majan kissoille,jossa tilaa viidelle, kunhan säät kylmenevät.

Talven loppu

Hei taas🌼Tästä päivästä lähtien täällä alkoi kunnon lämpeäminen, jolloin päivälämpötilat  ylittävät 20 asteen, ja tulevalla viikolla myös helteinen lämpöaalto. Täällä oli tällä  kertaa aika huono talvi: joulu-ja tammikuu olivat lämpimiä ja hyvin vähäsateisia, mutta helmikuussa saimme lyhyen  talven ja jopa pari tosi kylmää päivää, kun Coral niminen myrsky toi myrskyn sijaan vain kylmää säätä. Eilen vielä satoi ja oli viileää, ja siinä taisikin olla talven viimeiset rippeet. Koska pidän kylmästä, en odota innolla lämpimämpää  säätä...

Luonnon kukinta ollut upeaa, etenkin unikkojen upea väri ihastuttaa, aina.

Tämän kuvan otin palelevista kissoista toisena tosi kylmänä päivänä, torin lähellä. Kylmintä oli aikaisin aamulla, vain 4 astetta. Mutta kylmyys kesti vain hetken...

Kävin pitkästä aikaa torilla ,jossa join espresson ja juttelin barista Itain kanssa  joka kertoi että kolmas kirjansa julkaistaan pian.

Torilta kävelin keskustan vanhaan kauppakeskukseen, jonka galleriassa oli uusi näyttely. Kaikki taulut oli tehty kierrätysmateriaaleista; aika hienoja.

Pian on taas Purim-juhla,  ja keskustan alueella monta naamioasuja myyvää pop up-liikettä. Nyt ei ole muutamaan vuoteen ollut asuinkaupunkini  upeaa ja värikästä purim-kulkuetta, joista otettuja kuvia olen tallentanut tänne blogiin.  Hieman alakuloisesta ilmapiiristä huolimatta purim-juhla tuo paljon iloa ,etenkin lapsille.  Täällä on iloittu palanneista panttivangeista, kauhistuttu joidenkin panttivankien äärimmäisen laihoista olemuksista ja surtu kollektiivisesti  Bibasin perheen 2 kahden punatukkaisen pikkupojan ja heidän äitinsä julmaa murhaa ja paluuta kuolleina.

Toinen pop up-kauppa.

Halpiskaupan purim-krääsätarjontaa. Nuo korit ovat siinä koska purimina on tapana antaa ruokalahjoja.

Kävin mammografiassa(kaikki ok)  ja klinikan toisella puolella näin monta kissoille pystytettyä rakennelmaa.

Tulevalla viikolla lainakoira Shadow tulee taas luokseni, lähes 3 viikoksi. Shadow asuu tuossa vasemman puolen tosi korkeassa tornitalossa(44 kerrosta..).

Oikean puolen tornitalot kuvasin bussipysäkillä, sen jälkeen kun olin käynyt vierailemassa Shadowin isäntäperheen luona.

Tornitalot ovat olleet mielessä viime aikoina....

Asun 70-luvun alussa rakennetussa talossa ,ja suurin osa kotikatuni asuintaloista on 7-kerroksisia taloja, ja monissa alkaa  olla kulumisen merkkejä, eivätkä ne kestäisi maanjäristystä. Kotikatu on pääkadun alapuolella, ja muutamien vuosien kuluttua vierestä eli kotikadun yläpuolella, pitäisi kulkea kevytraitiotie, ja joskus kaukana tulevaisuudessa myös metro (kevytraitiotien piti olla valmista jo 2027, mutta nyt valmistuminen siirtynyt muutamalla vuodella..) Aikataulujen venyminen normaalia täällä..

Kaupunki on määrännyt tietyt alueet uudistuskohteiksi ,ja niinpä meillä oli viikon alussa informaatiotilaisuus ,yhdessä viereisen talon asukkaiden kanssa; kotirakennuksen aulassa.

Suunnitelma on sellainen että jossain vaiheessa nämä 7-kerroksiset talot  hajoitetaan, ja tilalle rakennetaan korkeita tornitaloja, jopa 40-kerroksisia(toivottavasti  ei niin korkeita..). Siinä yhdistyisivät mm.viereinen talo ja asuintaloni, ja jotta se olisi rakennusfirmalle kannattavaa, niin pitää lisätä vielä monta lisäkerrosta.

Asukkaalle tämä on kuin lottovoitto, sillä asukkaat eivät joudu maksamaan penniäkään ennen muuttoa, ja rakentaja joutuu myös kustantamaan suurimman osan vuokrasta rakentamisen aikana. Miinuksena on se että kaikkeen tähän menee ainakin 10 vuotta., ja olemme.vasta ihan alussa, mutta tulee olemaan mielenkiintoista  seurata prosessin etenemistä ,sitten kun se alkaa kunnolla.

Kaunista maaliskuun jatkoa teille💐

Toipilaana

Auringonkukkia,aidan takaa kuvattuna,kaupungin maatilalla

Hei pitkästä aikaa. Olin muutaman viikon tosi kipeä, mutta nyt on olo jo ok, vaikka tuntuu etteivät voimat täysin vielä palanneet, mikä voi myös johtua tämän viikon kuumasta lämpöaallosta.

Toukokuun alkupuoliskolla oli kevään viimeinen suomalainen kirjastoilta. Kuvassa kirjaston emäntä Anu, ja seuraavalla kerralla kirjasto taas syksyllä, Anun ja miehensä kotona.

Anun mies Gadi  valmistaa upeita koristeita kahvikapseleista.

Toukokuussa oli myös tulipalo meidän kadulla,vastapäisessä rakennuksessa, eräässä asunnossa.

Asunnossa asui ongelmallinen mies, joka aina kerjäsi joko rahaa tai tupakkaa, ja naapurit olivat valittaneet miehestä viranomaisille, mutta vasta tulipalo  sai jotain aikaiseksi, eikä miestä ole sen jälkeen  näkynyt.

Sain herkulliset tuliaiset Suomesta.

Tuliaisten tuojan hotellin katolta oli hieno näkymä Välimerelle ja osalle ranta-aluetta.

Poismennessä vielä pieni kurkistus samalle ranta-alueelle..

Kiva katsella parvekkeelta muiden parvekkeita...

Kesäkuun alussa lainakoira Shadowin isännät yllättivät kertomalla että muuttavat Tel Aviviin. Tähän asti olemme asuneet samassa kaupungissa, ja kävellen heidän luokse kestää 20 minuuttia. Uusi kotinsa on kaupunginosassa, jossa vain tosi korkeita tornitaloja. Sagin, Shadowin toisen isännän , vanhemmat olivat vuosia sitten ostaneet talosta muutaman asunnon, kun talo oli vielä paperilla, ja nyt samaan 44-kerroksiseen taloon muuttavat vanhemmat,  Sagin sisko perheineen,  ja vasta vihitty pikkuveli vaimoineen sekä Sagi ja Massimo lapsineen. Sukurakasta väkeä. Itse en kyllä tykkäisi asua noin korkeassa talossa. Perheen kaikki 3 lasta eli Sagi sisaruksineen saivat oman asunnon tornitalosta, eli perinnön etukäteen. Täällä Israelissa ei ole perintöveroa kuten Suomessa.

Sagi kutsui minut tutustumaan heidän tulevaan, vielä tyhjään asuntoonsa ja ehkä parasta talosssa on upea uima-allasalue sekä iso kuntosali., ja se että lähellä on pikaratikan pysäkki ja muutenkin kaikki lähellä  

Kaunista kesäkuun jatkoa💚🌸🌸🪻🌼🌺

Leuto talvi

Teki mieli poimia tästä
muutama kumkvatti, mutten kehdannut... 

Hyvää tamnikuun alkua💚Edellisessä postauksessa kirjoitin että räkätauti on jo lähes ohi, ja kylkiluuvamma hieman vähemmän kivulias, mutta heti vuoden alussa räkätauti tulikin takaisin. Kävin röngten-kuvauksessa, mutta kylkiluista ei löytynytkään mitään vammaa, vaan kyse onkin jostain tulehduksesta kylkiluiden välissä. Sekin kipu ja turvotus on onneksi jo vähemmän häiritsevä, ja pitää vaan olla varovainen ja kärsivällinen, sillä parantuminen kestää jonkun aikaa. 

Lauantaina, vuoden viimeisenä päivänä, olin patikointiretkellä  ystävien kanssa. Meitä oli 6 henkilöä 2 autolla, mutta vain 3 meistä lähti patikoimaan. Pariskunnan pieni Ann tytär ei voinut hyvin, joten he jäivät odottamaan meitä. 

Patikointimatkamme ei ollut erityisen pitkä, noin 8 km, ja käsitti Tel Azekah-kukkulaa ympäröivän luonnonkauniin reitin. 

Lopuksi nousimme ylös kukkulalle, jonka korkeus on 372 metriä. 

Kukkulalta oli tosi upeat näkymät laaksoon. 

Massimo ja pikku Ann❤️

Kukkulalta kävelimme alas piknik-pöytien alueelle, jossa nautimme eväät. Sää oli täydellinen: ei liian kuuma eikä liian kylmä, vaan just sopiva.  Piknik-alueen vieressä kasvoi nuorta nokkosta , jota poimin ison pussillisen, vaikka käsiä poltti kun ei ollut käsineitä mukana. Täällä on tosi leuto ja vähäsateinen talvi, mikä ei niin hyvä asia. 

Tiistaina tapasin Annelin ja hänen täällä vierailleen poikansa, joka ehti jo palata Suomeen. Koska minulla vain nuhaa ja limaa keuhkoissa, ajattelin että voin kävellä pitkän reitin. Tapasimme lähellä ihastuttavaa ravintolaa, jossa myös pieni herkkukauppa, ja tähän olisi voinut tulla täyttämään oman pullonsa oliiviöljyllä. 

Pysähdyimme jäätelöpaikkaan, missä Annelin poika osti jäätelöannoksen. 

Jäätelöpaikassa oli jäätelöllä täytettyjä  ja suklaalla päällystettyjä jäätelöleivoksia pitkä rivi, ihan kamalan houkuttelevia.. 

Jäätelöpaikasta kävelimme pikku torialueelle, mikä ennen oli täynnä vaatteiden ym. jäännöserien myyntipöytiä. Nyt siellä on niitä paljon vähemmän, mutta pysähdyimme pitkäksi aikaa tähän, missä myytiin laukkuja jotka maksoivat alle 3 euroa. 

Pitkän (todella pitkän...) penkomisen jälkeen Anneli löysi 3 kivaa laukkua, ja minä tämän tosi värikkään laukun. Aika hyvä löytö💟

Laukkuostosten jälkeen kävelimme läheiselle kävelykadulle, jossa  tiistaisin ja perjantaisin artesaanimarkkinat. Samalla kadulla ensimmäisen kuvan kumkvattipuut, joista en kehdannut poimia kun lähellä oli paljon väkeä. 

Kahvila kävelykadulla. 

Kävelykadun sivukadulla oleva vanha rakennus, josta piti tulla putiikkihotelli, kunnes korona pilasi suunnitelmat. Nyt siihen ilmestyy lisää katutaidetta koko ajan 

Juna ei tule vielä

Viime viikolla aamukävelyni suuntautui Jaffaan, jossa en ole käynyt aikoihin. Jaffan keskustan alueella taisin kävellä viimeksi ennen korona-aikaa,  ja koska Jaffan pääkatu on muutaman vuoden ollut todellisen myllerryksen alla,  kiitos  kevytraitiotien,  ei sinne ollut edes menemistä. Nyt on kuitenkin   työt saatu melkein valmiiksi,  joten oli aika käydä katsomassa miltä tuolla näyttää.  Bussini pysähtyi hieman kauemmaksi ,  ja kun kävelin kohti pääkatua,  näin  tuossa  kadunkulmassa aivan ihastuttavan kahvilan, jonne pitää joskus tulla kahville.

Tämä oli ennen kevytraitiotietöitä  tosi  vilkas katu, ja puistotien molemmin puolin oli paljon liikennettä,  autoja ja paljon bussiliikennettä.   Nyt on puistokatu trimmattu siistimmäksi, ja  kevytraitiotien radat kulkevat  puisto-ja pyörätien sivuilla. Auto-ja bussiliikennettä ei tällä kadulla  enää ole,  eikä myöskään vielä  kevytraitiotietä, sillä se on pahasti myöhässä.   Kevytraitiovaunut tekevät päivittäin testiajoja,  ja halusin nähdä  kun se menee ohitse,  mutta vielä ei näkynyt  kevytraitiotien vaunuja.

Ratojen molemmilla puolilla on aidat. Tämä katu on ennen näitä töitä ollut tosi vilkas kauppakatu, jossa kaikenlaisia kauppoja  sekä ruokapaikkoja.   Näytti todella hiljaiselta tuolla. Mutta ei mikään ihme, sillä kevytraitiotieliikenne on pahasti myöhässä:  sen piti alkaa jo viime vuoden lokakuussa, sitten tämän vuoden  lokakuussa, mutta nyt sekin päivämäärä on siirretty  ensi vuodelle.  Siihen saakka vain testiajoja.  Ei ihme että monet kaupat joutuivat sulkemaan ovensa, kun ihmisiä ei kulkenut tuolla  töiden aikana, eikä kevytraitiotie alkanutkaan silloin kun sen piti.

Sinne tänne oli  aitoihin kiinnitetty   alueen asukkaiden tekemiä piirustuksia sekä julisteita.

Kaikki kevytraitiotieasematkin ovat valmiina, mutta kukaan ei niitä vielä käytä. Tämä linja  on kevytraitiotien ensimmäinen linja, punainen linja.  Kotini lähellä rakennetaan  vihreää linjaa, joka sekin on tietysti muutaman vuoden myöhässä, ja kodin lähellä ovat monet alueet todellisen myllerryksen alla tällä hetkellä. Sitten on vielä violetti linja, joka sekin on vasta tekovaiheessa, mutta punainen linja on jo täysin valmis, vaan ei käytössä. Sellaista se on täällä, aikataulut eivät aina pidä paikkaansa..

Koska kevytraitiotievaunua ei vielä näkynyt, kävelin sivukaduilla,  ja huomasin että sinne oli muutaman vuoden sisällä ilmestynyt  uusia taloja sekä kunnostettuja rakennuksia.

Kunnostettu talo ,luulisin.

Ja huomasin täysin uuden asuinalueen.  Taustalla näkyy  Jaffan vanhan kaupungin  moskeijan minareetti.

Koska sitä kevytraitiotievaunua ei vieläkään näkynyt, kävelin lähellä olevaan talokompleksiin,  joka oli ensimmäisiä kalliimpia  asuinalueita  tuolla alueella. Huomasin että Mäkkäri ja muutama muu siellä ennen ollutta kauppaa olivat vielä siellä, mutta monet liikkeet oli suljettu kokonaan.

Aukiolla oli taidetta , kuten tämä.

Kävelin takaisin raiteiden alueelle, ja sieltähän se kevytraitiotievaunu vihdoinkin meni ohitse.  Toivossa on hyvä elää: ehkä jo ensi vuoden puolella pääsee itsekin kyytiin...

Tämä taitaa olla viimeinen postaus ennen juhannusta,  joten toivottelen teille kaikille oikein hyvää juhannuksen aikaa.