Merellä

Yksi asia mitä kaipaan Helsingistä on meri, tai oikeastaan se  miten helposti voi mennä  merelle. Olen kasvanut meren äärellä Helsingissä ,  ja myöhemmin myös asunut meren äärellä.  ja kun täällä ei ole saaria,   niin merelle ei ole yhtä helppo päästä kuin  Helsingissä. Välimeri on aivan ihana, mutta ellei ole venettä niin harvoin pääsee merelle. Olen täällä asunut parinsadan metrin päästä Välimeren rannoilta; silloin kun asuin täällä ensimmäistä kertaa.

Eksälle meri on tärkeä: hän sukeltaa, hänellä on kipparin lupakirja, ja  on omistanut  vesiskootterin (toissa vuonna kävin sen kyydissä Genetsaretin järvellä) . Nyt hän omistaa osan pikamoottoriveneestä,  joka on parkkeerattu Herzlian kaupungin venesatamaan.  Eksä on muutamia kertoja kysynyt tulenko kyytiin,  mutta vasta tänään menin sitten veneen kyytiin.  Matkustimme  bussilla Herzlian venesatamaan.

Herzlian venesatama on Israelin suurin venesatama, ja veneitä siellä on pienistä suuriin.

Purjeveneitä. Tuossa taustalla näkyvät rakennukset, kalliine asuintoineen,  jotka rakennettiin liian lähelle meriviivaa...

Ja sitten merelle...

Tel Avivin rantaviivaa. Hieman harmittelin etten ottanut  kameraa mukaan, mutta toisaalta, kovassa vauhdissa  se olisi voinut pudota mereen.  Jossain kohdassa pysähdyimme , ja eksä sekä yksi 3 muusta matkustajasta  hyppäsivät mereen uimaan.

Tel Avivin merisatamassa meidän on tarkoitus poimia mukaan vielä yksi matkustaja.  Hiltonin edessä on lainelautailijoita, mutta tässä vaiheessa  meri oli vielä aika tyyni.

Tel Avivin venesatamassa olemme vain sen verran aikaa että saamme matkustajan kyytiimme.

Jatkamme kohti Jaffan satamaa ,  ja sen edustalla on tämä pieni majakantapainen rakennus.

Lähestymme Jaffan satamaa.

Jaffan satamassa  käymme kahvilla. Jaffan sataman sanotaan olevan yksi maailman vanhimmista satamoista. 

Jaffan satama on pieni mutta viehättävä.

Jaffan satamasta matkaamme kohti lähtösatamaa. Paluumatkalla tuuli oli voimistunut,  ja kun ajoimme vastatuuleen,  vettä tuli laiteiden yli,  ja kastuin kunnolla...

Puistoretki

Kaunis talvi täällä on loppumaisillaan,ja nyt on jo kevät jota useimmat pitävät kauneimpana vuodenaikana täällä mutta koska pidän viileästä niin en ole ihan samaa mieltä,. Koska sadetta on ollut aika vähän tänä vuonna,halusin mennä vuotuiselle retkelleni Tel Avivin ihanaan keskuspuistoon,HaYarkon puistoon,nyt kun luonto on vehreimmillään. Mukaan tuli Anneli,jolle vierailu puistossa oli ensimmäinen, Aloitan aina puistovierailun tervehtimällä kauriita  ja strutsejakin.

Tällä kertaa tosin tuli ensimmäiseki vastaan tämä telttakylä,joka liittyy huomisen perjantain Samsung maratooniin.  Joka vuosi se sulkee kaupungin,eikä toivoakaan että pääsisin huomenna Tel Avivin keskustan alueelle julkisilla,sillä lähes kaikki pääkadut on suljettu maratoonin vuoksi...

Nämä kauriit ovat itse asiassa Aksishirviä,alunperin Intiasta kotoisin,mutta minulle ne ovat aina bambeja (oman Bambini lisäksi..)

Nämä ovat niin kauniita ja suloisia,ettei niitä voi olla kuvaamatta ja ihailematta,

Samaan aikaan bambeja vastapäätä oli kokonainen pieni lastentarha tervehtimässä strutsia.Aika jännä ajopeli,johon mahtui koko tarha: vaunu+pyörä+vaunu.

Pikkuisille tämä oli kiva kokemus:)

Sitten koko tarhallinen lähti eteenpäin.

Pienessä eläinnurkkauksessa on  myös lintuja.

Tällainen ankka

Kävelimme hieman eteenpäin,ja kävelimme kuvan vasemmalla puolella. Matkan varrella kasvoi paljon villivihanneksia.

Kuten villisinappia,hyvää salaateissa.

Saavuimme 7 aseman alueelle.,ja pusikosta kurkisti sakaali. Niitä elää tässä puistossa. Kun yritin mennä vähän lähemmäksi katosi sakaali äkkiä pusikkoon. Kun menimme hieman eteenpäin näimme kauheaa vauhtia kohti pusikkoa juoksevan sakaalin.Ellen olisi tietänyt sen olevan sakaali olisin luullut sitä koiraksi.

Yläpuolella näkyi kuumailmapallo.

Sorsalampi

Puistossa voi nähdä koululaisryhmiä luontoretkellä.

Sillan alla vastaan tuli koirasitteri ,joka pyöräili perässään 9 koiraa...

Hieman myöhemmin vastaan tuli toinen koirasitteri,jolla oli mukanaan 12 koirahoidokkia!

Papukaijojakin näkee joka puolella puistossa.

Segway retkeläisiä.

Kotona puistossa keräämäni villivihannekset päätyivät salaattiin.

Juhannusretki ,tai sen tapainen

Viime viikon torstaina suomalaisella kirjastolla ,yhdessä Israel-Suomi-ystävyysseuralla oli taas vuotuinen juhannusretkensä. Yleensä olen aina ollut jo Suomessa näiden juhannusretkien aikana,mutta tänä kesänä en ikäväkseni pääse Suomeen. Ensimmäinen kerta ikinä kun en ole osan aikaa kesästä Suomessa;(. Tällä kertaa juhannusretken teema oli kävely Tel Avivin Rothchild Bulevardin yhdestä päästä toiseen.Tämä bulevardi on Tel Avivin vanhimpia katuja,sekä myös kaupungin kallein katu,jonka varrella on monta kaunista ja historiallista rakennusta.Itsekin olin kadun varrella töissä  ennenkuin muutin takaisin Suomeen,suuren pankin pääkonttorissa.

Oppaanamme toimi ystävyyseuran puuhanainen Gabi; arkkitehti joka rakastaa Suomea. Nämä juhannusretket pidetään aina ennen juhannusta,sillä moni täällä oleva suomalainen lentää Suomeen juuri juhannuksen aikoihin,

Aloitimme retken lähellä Espressobarin kioskia,joka on samalla paikalla missä sijaitsi Tel Avivin ensimmäinen kioski.

Sama kioski takaapäin katsottuna.

Tämä talo on kadun ainoita alkuperäisessä asussaan säilyneitä vanhoja taloja.Alakerrassa on suosittu kahvila.Asiasta toiseen niin monella nuorella miehellä on nykyään sellainen hipsteriparta,ja saman huomasin nyt näitä kuvia katsellessa.En lainkaan tykkää siitä muotioikusta,vaikka varmaan on helpompaa kun ei tarvitse ajaa partaansa päivittäin...

Kun tämä auto sujahti ohi en malttanut olla kuvaamatta....

Kauniita vanhoja taloja on monta kadun varrella,kuten tämä butiikkihotelli The Rothchild Hotel. Parvekkeella olevat patsaat on tehnyt sama taitelija,Ofra Zimbalista,joka myös on luonut kotini vieressä olevan puiston siniset hahmot,joita olen kuvannut tänne blogiin.

Tässä talossa kävin taannoin kuuntelemassa kenraali Pattonin pojanpoikaa.

Tel Avivin ensimmäisen kaupunginjohtajan,Meir Dizengoffin patsas.

Kadun varrella näkyy vanhoja ja uusia rakennuksia ,jotka luovat kontrastin.

Tässäkin niin kaunis vanha restauroitu talo ja kadun toisella puolella tuo uusi korkea pilvenpiirtäjä,josta Madonnan piti ostaa kattohuoneisto mutten tiedä ostiko lopulta.

Benedict,jossa tarjoillaan aamiaista 24 tuntia vuorokaudessa....

Rothchild-bulevardin varrella on monta kahvilaa ja ravintolaa

Toinenkin kahvilakioski tuli vastaan

Sama kioski hieman lähempää

Sitten aloimmekin lähestyä kadun toista päätä. Siellä oli suuri lapsiryhmä,jostain pohjoisen koulusta.Luokkaretkien aikaa... Edessä näkyvät kirjastokioskin lepotuolit.Kioskista voi ottaa kirjan ja istuutua mukavaan nojatuoliin. Kirjoista puheenollen täällä vietetään nyt juuri kirjan viikkoa,joka itse asiassa kestää kokonaista 10 päivää,ja jonka aikana kaupungintalon viereinen Rabin-aukio on illalla täynnä kustantamojen kojuja sekä ihmisiä .

Kansallisteatteri Habiman aukiolla on kaunis kukka-allas,jonka reunoilla voi istua.

Tämän jälkeen retkemme päättyi  lähellä olevaan kahvilaan.Oli ihan mukava retki,vaikka muutenkin tulee usein käveltyä tuoka bulevardikatua pitkin.On ihan eri juttu kun joku selostaa sen historiaa ja talojen taustoja.

Oikein hyvää juhannusta kaikille!