Miniloma pohjoisessa osa 1

Muutama viikko sitten eksä ehdotti minilomaa pohjoisessa Israelissa, ja viime sunnuntaina lähdimme hyvin aikaisin matkaan, koska eksä halusi välttää aamuruuhkat. Olin tosi innostunut tästä matkasta, sillä en ole muutamaan vuoteen viettänyt yhtäkään yötä muualla kuin kotona, ja rakastan pohjoista Israelia. 

Ajoimme ensin Gilboan vuorelle,  jossa nousimme korkeimpaan kohtaan, mistä näkyy alla olevan laakson vesilähteitä. Osa niistä on laajennettu, ja osassa kasvatetaan kaloja, ja osassa voi uida. Tämä on Israelin vesirikkainta ja hedelmällisintä  aluetta, kiitos vesilähteiden. 

Alhaalla laaksossa vierailimme  kansallispuistossa, jossa sisään pääsee vain maksamalla pääsymaksun. Eksä kertoi että viimeksi tuolla ollessa vesilähteet olivat vielä luonnontilassa, mutta nyt niistä oli tehty kahluualtaita. Mukava paikka, mutta olisi ollut mukavaa nähdä vesilähteet alkuperäisessä muodossaan. 

Tässä kuvassa näkyy luola ja mistä vesi valuu sateiden aikaan. 

Kahluualtaiden luota ajoimme ylös Safedin kaupunkiin, missä kävimme ensin Kadoshin juustolassa.  Kadoshin juustolan historia Safedin kaupungissa alkaa   vuonna 1818, ja nyt siellä valmistaa juustoja suvun 7.polven jäsen, Chaim Kadosh. 

Juustolan tunnetuin juusto on nimeltään Safedin juusto, ja Kadoshin juustolassa maukas, leikattava valkoinen juusto on hyvin erilainen kuin supermarketeissa myynnissä oleva samanniminen juusto. 

Chaim, Kadoshin perheen 7. polven juustomestari, otti meidät tosi ystävällisesti vastaan, ja tarjosi meille kahvit, ja kun eksä kertoi olleensa tuolla joskus aikoinaan, Chaim puhui kuin olisimme  vanhoja tuttuja, ja oletin hänen muistaneen eksän, mutta ei, hän oli vain todella ystävällinen ja mukava mies. Kuvassa näkyy koreja mihin juustomassa laitetaan sekä metalliosia kovia juustoja varten. 

Tilasimme juustolautasen, johon Chaim leikkasi siivuja juustolan eri juustoista, ja pidin erityisesti fetan tapaisista juustokuutioista pestokastikkeessa💚Olipa hyvää🧀😋Kaikki juustot pienessä juustolassa tehdään joko vuohen - tai lampaan maidosta🐑🐐

Super ystävällinen juustomestari halusi näyttää meille missä juustot valmistuvat. 

Juustolan jälkeinen kohde oli Ha'Ari synagooga Safedissa. Synagoogan rakennuttivat Espanjan inkvisiota  paenneet sefardijuutalaiset,

1500-luvulla Safedin vanhan kaupungin alueelle. Seurakunnan jäsenet olivat kabbalisteja, rabbi Moses Cordoveron seuraajia, ja myöhemmin mukaan liittyi rabbi Isaac Luria ("Ari") josta synagooga sai nimensä. 

Myöhemmin seurakunta kasvoi, mutta synagooga tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 1837,  ja uudelleen rakennettu synagooga valmistui vuonna 1857. Tuosta maanjäristyksestä tulee mieleen että meillä täällä on ihan pian maanjäristysharjoitus, ja jos nyt sellainen tulisi omalle alueelleni niin kotitalo kyllä romahtaisi, sillä se ei ole suojattu maanjäristyksiä vastaan kuten uudemmat talot... 

Kun kadulta tullaan ylös rappusia pitkin, vastaan tulee katettu aukio, ja sininen sisäänkäynti synagoogaan. 

Synagooga sisältäpäin. 

Synagoogassa on kauniit värit

Koska oli arkipäivä, sain kuvata (sapattina ei saa). Tässä eräs seurakunnan jäsenistä puhaltaa shofariin, joka on tavallisesti oinaan, vuohen tai lanpaan sarvesta valmistettu soitin. Shofar on yksi vanhimmista juutalaisista soittimista, ja sitä käytetään etenkin Rosh HaShanan eli juutalaisen uuden vuoden aikana. Raanatun aikaan shofaria käytettiin mm. ilmoittamaan uudenkuun tai pyhiinvaellusjuhlien alkamista. Shofaria soitetaan kolmella tavalla. 

Eksä muisti että Safedin alueella on luonnonlähde, ja ajoimme sinne, mutta osittain kallion alla olevalla lähteellä oli uskovaisia miehiä, joten minulla oli sinne pääsy kielletty. Sillä aikaa kun eksä kylpi lähteellä, vietin aikaani viereisessä metsikössä, nuorten sonnien seurassa, jotka lähtivät heti pakoon jos tulin liian lähelle.. 

Safedista ajoimme Taborin kylään, joka sijaitsee Taborin vuoren alapuolella. Halusin nähdä marsipaanimuseon, mutta sen sijaan tulimme isoon kauppaan, jossa myydään marsipaania ja muita herkkuja, ja näimme videon paikan marsipaanivalmistuksen historiasta.

Kaupan ulkopuolella oli keramiikkataulut 7 kasvilajikeesta jotka on mainittu Vanhassa Testamentissa. Nuo 7 lajiketta ovat:

Vehnä, ohra, viinirypäleet, viikunat, granaattiomena, oliiviöljy sekä taateli. 

 7 lajiketta on tapana syödä lehtimajajuhlan, puiden uuden vuoden ja savuot-juhlan aikana. Modernissa israelilaisessa keittiössä käytetään ahkerasti näitä lajikkeita.

Samalla alueella on myös viinitila, mutta emme jääneet juomaan viiniä. 

 

Koko alue viinitiloineen ja marsipaanikauppoineen oli sellainen että olisin voinut jäädä pidenmäksikin aikaa. 

Poislähtiessämme juutuimme pitkäksi aikaa kunnon liikennesumaan, onnettonuuden vuoksi, mutta lopulta pääsimme jatkamaan matkaa. Matkan jatkosta sitten seuraavassa postauksessa.... 

Hyvää viikonloppua❤️Meillä täällä edessä pitkä pyhäjakso, sillä sapattiviikonlopun (perjantai - lauantai) jälkeen, sunnuntaina on taas lyhyt päivä, ja illalla keräännytään  Rosh HaShanan eli juutalaisen uuden vuoden aterialle. Uusi vuosiluku on 5783, ja sunnuntai-ilta, maanantai ja tiistai ovat pyhäpäiviä, jolloin ei julkista liikennettä, mikä on se vähemmän kiva puoli, ja normaali arkipäivä vasta keskiviikkona Ensi viikolla sovintopäivä, ja sen jälkeen vielä lehtimajajuhla, joten monta pyhäpäivää lähitulevaisuudessa. Viime vuonna pyhät osuivat enimmäkseen viikonlopuksi, mutta tällä kertaa viikon alussa.

Mausteparatiisi

Keskiviikkona sähkölaitos  katkaisi taas sähköt tästä meidän pikku kaupunginosastamme (taas jotain korjauksia..)  ja sopivasti  juuri siksi päiväksi olimme sopineet  retkestä eksän kanssa.  En olekaan pitkään aikaan ollut missään,  joten oli kiva lähteä retkelle.  Eksä halusi mennä erääseen arkeologiseen puistoon,  jossa kävellään  vedessä roomalaisten 2000 vuotta sitten  rakentamissa  tunneleissa,  mutta ensin oli tarkoitus mennä  maailman suurimpaan maustekauppaan.

Aamulla oli tosi tosi aikainen herätys, ja olimme sopineet että hyppään hänen autoonsa    erään rakennuksen edestä.

Tässä kävelen tapaamispaikkaan. Olimme sopineet että odotan tuolla edessä olevan Toha-rakennuksen kulmassa. Toha näyttää erilaiselta , riippuen mistä sitä katsoo, ja on voittanut jonkun parhaan pilvenpiirtäjän palkinnonkin, mutta  tämä  näkymä ei ole se paras., 

Tapani mukaan olin hieman etuajassa,  ja tapoin aikaa  Tohan edessä olevassa viheralueessa.  Perinteisten penkkien sijaan  alueella oli kuvassa näkyviä tuolia ja puisia pöytiä/jakkaroita. 

Nämä oli kai tarkoitettu pöydiksi, mutta näissä oli mukavempaa istua kuin noissa tuoleissa.

Siinä istuessa edessä näkyivät nämä 3 pilvenpiirtäjää,  joiden alimmissa kerroksissa iso  kauppakeskus. Kuvassa näkyvä katos on juna-aseman odotushallin katos.

Ajoimme kohti pohjoista , ja Binyaminan  pienessä kaupungissa etsimme avoinna olevaa kahvilaa, mutta emme löytäneet sellaista.  Sen sijaa pysähdyimme vanhan matalan kivisen rakennuksen eteen,  joka on entinen karavaaniseralji,  jonka ottomaanit pystyttivät  bysanttiraunioiden päälle.  Vuonna 1898 Saksan keisari Wilhelm II  pysähtyi täällä seurueineen, matkalla Jerusalemiin. 1900-luvun alussa paroni Rothchild osti rakennusta ympäröivän alueet ,  joka osoittautui suurimmaksi osaksi suoalueeksi, Djemal Passan veljeltä.

Nyt paikka on kunnostettu  ja toimii juhlatilana. Yhden kohdan pikku ikkuna oli auki, ja sisällä näytti viihtyisältä.

Kahvipaikka löytyi lopulta aika läheltä,  Tishbin  viinitilan kahvilasta. Kuumana päivänä oli  mukavaa istua  viininlehtikaton alla. Samassa paikassa on  iso viini&suklaakauppa, leipomo ja muuta, mutta ei ollut aikaa kuin käydä pieni hetki viinikaupassa,  jossa on suuria viinitynnyreitä.

Sieltä ajoimme maustekauppaan , joka on tosiaankin maailman suurin.  Siellä ei ole pelkästään  mausteita, vaan kaikenlaisia maustesekoituksia, siemeniä,  valtava määrä erilaisia yrttiteesekoituksia ,  lääkeyrttejä, pähkinöitä , siemeniä  ja vaikka mitä.  Kauppa on valtava, eikä sitä saa mahtumaan yhteen kuvaan, se tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan.

Mitäköhän sitä tarvitsisi tuolta....

Tässä pöydässä oli vaikka minkälaista suolaa..

Voisin viettää kokonaisen  päivän tässä kaupassa.  Se alkoi omistajan vanhempien yrttitarhasta,  ja on tänään valtava kauppa,  jolla myös nettikauppa.  Omistaja on tutkinut yrttejä koko elämänsä ajan, ja on tunnettu herbalisti,  ja yhdessä pöydässä olikin kaikenlaisia  kuivattuja kukkia  ja yrttejä,  joista en ollut kuullutkaan. Itse kauppa on ollut olemassa vuodesta 2003,  mutta muistan kerran käyneeni täällä, ja se oli silloin pienempi.

Eksoottisempia mausteita.

Yksi pöytä oli täynnä riisiin ym,  laitettavia sekoituksia, jotka ovat täällä suosittuja. Niissä on yleensä  mausteita ,  kuivattuja vihanneksia , yrttejä  ja siemeniäkin,  jotka lisätään useimmiten riisin sekaan.

Tällaisia maustemyllyjäkin oli myynnissä tuolla.

Tällaiset puulaatikoista rakennetut hyllyköt ovat aina niin kivan näköisiä.

Teesekoituksia.

Tässä paikassa on runsauden pulaa..

Ulkona on yrttipeltoja, joissa kasvatetaan  maustesekoituksiin ym. päätyviä luomuyrttejä.   Talvella näyttää varmaan paremmalta tuolla,  pitkä kuivuus näkyi tuollakin.

Tämä tila oli aivan ihana! Paikka jossa  pidetään konsertteja, luentoja  ym. yrteistä ja tilan toiminnasta  ym.

Yrttitarhat -ja kauppa  ovat lähellä  Galilean  Betlehemin kylää.   Joskus  muutamia tuhansia vuosia sitten  tässä kohtaa oli kylä nimeltä Bethlehem Zorea (leipätalo)   ja koska etäisyys tästä paikasta  Nasarettiin on vain 10 km,  jotkut uskovat että  tämä onkin se paikka  missä Jeesus syntyi. 1800-luvun loppupuolelle tänne saapuivat saksalaiset templerit,  Templerit olivat  saksalaisia pietisti-herätysliikkeeseen kuuluvia saksalaisia,   jotka tulivat  Pyhään maahan  1800-luvun loppupuolella,  ja perustivat tänne useita yhdyskuntia,  joista  kuuluisin on alue, joka tänään  tunnetaan Saronan alueena. Ikävä kyllä heistä tuli myöhemmin kunnon natseja,    ja britit, jotka silloin hallitsivat täällä, karkoittivat heidät Australiaan.  Tässä kylässä oli yksi heidän yhdyskunnistaan,  ja  templerien rakennuttamat kauniit talot  on kunnostettu asuinkäyttöön.

Tuolla oli ihanan rauhallista, hiljaista ja vihreää.

Tuolta ajoimme paikkaan ,  minne eksä oli alunperin halunnut mennä, eli niihin roomalaisten rakentamiin tunneleihin, missä kahlataan vedessä.   Vedessä kahlailu ei niin kiinnostanut minua, ja kun  tulimme perille,selvisi että siellä pitäisi kävellä kengät päällä,  ja taskulamppukin olisi hyvä olla mukana,   ja  kun siellä vielä sattui olemaan 3 bussilastillista meluavia koululaisia, päätimme jättää tunnelit väliin,  ja siihen retki sitten loppuikin. Kun tulin kotiin, oli onneksi jo sähköä.

Pieni Jerusalemin reissu

Ihania laattoja tässä kaupassa

Teimme tänään eksän kanssa lyhyen reissun Jerusalemiin, jossa en ole ollut pitkään pitkään aikaan.  Eksän piti järjestää  asioita eräässä toimistossa,  mutta ehdimme kävellä  jonkun aikaa Jerusalemin keskustassa ja  hieman muualla.

Tässä olemme juuri tulleet Jerusalemiin, ja kuvassa näkyy osa  tätä siltaa, jonka suunnitteli  espanjalainen arkkitehti Santiago Calatrava.  Silta on  kevytraitiotielle,  jalankulkijoille ja pyöräilijöille, mutta ei autoille.

Tässä pysähdyimme hetken,  kun eksän piti kirjoittaa  jotain puhelimella.  Tässä vähän uudempaa arkkitehtuuria.  

Eksän aika toimistoon oli vasta  vähän myöhemmin , joten ehdimme kävellä keskustassa.  Tämä kävelykatu värikkäine varjoineen on aivan ihana;) Olen nähnyt niin monta kuvaa tästä, mutta vasta nyt näin kadun  oikeasti.

Kadun varrella ihastuttavia kauppoja, pieniä ruokapaikkoja  ym. Oli tosi kirkas aurinko,  joten oli hieman haasteellista kuvata.

Kauppa kadun varrella.

Katu jatkui vielä, mutta ilman varjoja. Tämä alue on yksi Jerusalemin vanhimpia alueita vanhankaupungin ulkopuolella,  ja rakennettiin 1860-luvulla.

Pieni kuja kävelytien varrella

Jatkoimme matkaa.

Sieltähän se kevytraitiotievaunu tulee. Myöhemmin eksää  harmitti tosi paljon  että tulimme autolla, eikä junalla Jerusalemiin,   sillä  keskustan alueella oli liikenne aika tukossa kapeilla kaduilla. Olisimme voineet käyttää tuota kevytraitiotietä tai busseja.

Pysähdyimme tuon vanhan pikku  hotellin alla olevaan kahvilaan aamiaiselle.

Jatkoimme kävelyä.

Keltaista ankkaa ei voinut olla huomaamatta.

Ankka toisesta suunnasta katsottuna.

Jerusalemilainen kissa. Oli erittäin hyvin syöneen näköinen.

Ennen paluuta kotiinpäin  kävelimme  hetken  vielä promenadilla,  josta on panoraaminen näkymä Jerusalemiin, tässä tosin vain osa siitä, ja  kuvasin kännykkäni zoomilla,  joka ei ihan paras mahdollinen, mutta suoraan eteenpäin näkyy Kalliomoskeija ja vanhan kaupungin muureja. Jerusalemissa oli tosi miellyttävää kävellä,  sillä korkeuserojen vuoksi  asteita oli vähemmän kuin Tel Avivissa,  eikä  Jerusalemissa ole kosteaa kuten Tel Avivissa kesällä.