Silmän iloa

Keltainen liekkipuu

Edelisellä.viikolla tapasin pitkästä aikaa anerikkalaisen ystäväni Nancyn. Sattui olemaan siihenastisen  kuumin päivä (35 astetta) ja tapasimme iltapäivän alkupuolella eli päivän kuuminpaan aikaan, mutta koska se oli ainoa molemmille sopiva ajankohta, päätimme tavata, säästä huolimatta.

Juna joka ei kulje minnekään 

Tapasimme maustetorin lähellä olevan pikaratikkapysäkin lähellä. Sieltä kävelimme puistokujan kautta vanhalle juna-asemalle, jossa Nancy ei ollut ennen käynyt.

Vanha juna-asema on alue, jossa kauppoja,  gallerioita, muutama ravintola ja kahvila. Ennen se oli paikka jossa oli usein kaikenlaisia tapahtumia , sekä maatilatori viikonloppuisin, mutta nykyään siellä on aika hiljaista, vaikka pikaratikkapysäkki ihan vieressä.

Kiersimme aluetta,  ja huomasimme erään taidekaupan edessä nämä hahmot. Sisällä näytti olevan kaikenlaista kaunista.

Kaupassa oli upean värisiä tauluja, jotka näyttivät huovitetuilta.  Oli pakko kysyä niistä vähän enemmän.

Selvisi että taulut on tehty kierrätetyistä muovipulloista tehdystä kuidusta, jota oli tässä kuvassa.. Taiteilijat kiinnittävät kuidut kanvaspohjaan neuloilla, ja oli vaikeaa ymmärtää miten se tapahtuu, kunnes näin tämän videon(englanniksi)

Taulut  olivat niin värikkäitä❤️

Taidekaupan ja sen jälkeisen kävelyn jälkeen oli pakko levähtää ja juoda lisää vettä,  ja vain illalla avoinna olevan ravintolan alueella oleva  valtava puu tarjosi varjoisen levähdyspaikan

Vastapäätä on vielä lisää isoja puita ,jotka tarjoavat varjoisen paikan.Kuvassa Nancy.

Ennen kotiin lähtöä kävimme kahvilla alueen kahvilassa. Kuumasta säästä huolimatta askelia tuli tuona päivänä reilusti, eli hieman yli 16 000 askelta.

Kotiin palattuani kävin antamassa hieman ruokaa kissanpennuille. Kuvassa 2 mustan kissanpentunelikon edustajaa ,sekä trikolori tyttöpentu, joka on mustia kissanpentuja nuorempi. Trikolori kissanpentu oli jollain tavalla päätynyt eräänä päivänä  kotirakennuksen toiseen kerrokseen,  ja talon WhatsApp-ryhmässä talon kissanvihaajat/pelkääjät kauhistelivat  kissan läsnäoloa rakennuksessa.  Kävin hakemassa kissanpennun, ja vein sen puistoon.

Ehkä jo viilenee

Viime viikon loppupuolella Tel Avivin satama-alueella

Meilläkin siirrettiin kelloja tunti taaksepäin  viime yönä, eli edelleenkin olemme täällä samassa ajassa kuin Suomessa.  Nyt kun  pimeä tulee aikaisemmin,  niin alkaa jo hieman tuntua talvisemmalta, vaikka päivälämpötilat yhä ovat pysytelleet hellerajan yläpuolella,  ja vaikka edelleenkin nukun vain pelkällä lakanalla ,  joka toistaiseksi toimii peittona.  Eiliseksi oli luvattu sadetta,  ja aamulla oli kovin pilvistä, mutta tippaakaan ei tullut omalla alueellani vaikka muissa paikoissa satoi hieman. No ehkä marraskuussa tulee sadetta...

Aamulla kävelin taas tämän vaatekaupan , jossa asuu kissa, ohitse. Kissa ei tainnut oikein pitää  kuvaamisesta ; sillä oli hieman tuima ilme kun otin puhelimeni esille.  Kissa asuu kaupassa; kauppa on iso ja avara, ja sillä on siellä oma ruokakuppi ja kai kissanvessakin.  Omistajalla , joka näkyy takana, on kassapöydällä  keräyslipas eläimille, ja pöydältä voi ottaa vegaaniliiton reseptilehtisen. Mukava kauppias siinä mielessä:)

Kissoja oli myös eläinkaupan ulkopuolella, kun menin torstaina  kaupan lähellä olevan klinikan kirurgille.    Kissoille oli laitettu ulos ruokaa ja juomaa, mutta minä tulin kirurgin vastaanotolta pettyneenä:  kun kaaduin lähes tasan puoli vuotta  sitten rappusissa, sain vasempaan sääreen  hematooman, joka tuntui ihon alaiselta , särkevältä patilta.  Ortopedi lähetti ultraäänikuvaukseen, ja ehdotti että menen näyttämään pattia kirurgille . Kirurgi lähetti uudestaan ultraäänikuvaukseen (siinä välissä kului muutama kuukausi) ja pyysi tilaamaan uuden ajan. Koska seuraavan ultran tulos oli parempi, peruutin kirurgin ajan, mutta patti koveni ja oli kosketusarka.  Nyt sitten kirurgi sanoi että minun pitäisi mennä ortopedille! Mutta ortopedi lähetti kirurgille, eli tunsin olevaní jonkinlainen ping pong -pallo.  No , sain sentään uuden lähetteen ultraäänikuvaukseen...

Talon kuva on otettu bussista sen seistessä liikennevaloissa.

Tätä kuvatessa bussi taisi jo liikkua..

Kotikadun naapurin Evelynin kotitalon edusta uusittiin, ja pidän paljon näistä puupaneeleista.  Rappusetkin uusittiin. Tuollaiset puupaneelit  olisivat kivat minunkin kotitaloni edustassa, mutta meillä ei ole rappusia ulko-oven edessä.  Evelynin Kai mopsi oli auto-onnettomuudessa  viime viikolla: ihan omistajan oma vika koska antoi koiran kulkea ilman hihnaa, vaikka  olin usein varoittanut että voi sattua jotain. Auto tönäisi Kai ressua niin että sen toinen etujalka jouduttiin leikkaamaan, ja kylkikin oli hieman kosketusarka.  Kun menin katsomaan Kaita seuraavana päivänä,  se nilkutti vaivalloisena ja se katse: melkein tuli itku pelkästä Kain katseesta. Eilen Kai kuitenkin voi jo paljon paremmin , ja tikit poistettiin tänään. Evelyn oppi tuosta jotain ,  ja osti Kaille uuden,  pitkän talutushihnan.

Mukavaa kuun loppua kaikille:)

Sekasotkupostaus ja talven loppu

 Viimeiset päivät ovat olleet harvinaisen lämpimiä helmikuuksi,sillä täällä saatiin tällä viikolla nauttia helteistä. Viimeksi tällaisia helteitä oli helmikuussa vuonna 2010. Mutta onneksi sentään talvikuukausien helteissä on kuivaa,eikä kosteaa kuten kesän helteillä. Huomenna tosin talvi tekee lyhyen paluun,mutta kun katsoin säätiedotuksia eteenpäin niin päivälämpötilat nousevat jo 20 asteen yläpuolelle,eikä yölläkään enään ole yhtä kylmää kuin muutama viikko sitten.Bye bye ihana rakas Välimeren talvi....

Joitakin viikkoja sitten kun oli talvinen viileä päivä,kävelin aamulla aikaisin rannan tuntumassa,ja rannan lähellä olevalla kadulla törmäsin kanoihin ja kukkoihin.

Kun kaupunkilainen näkee tällaisia keskustan tuntumassa niin siinä riittää ihmettelemisen aihetta...

Kanat ja kukot olivat maalatun talon takapihalla

Eräänä päivänä huomasin että torin lähistöllä olevaan kulmataloon oli tullut uusia asukkaita...

Jehovan todistajilla on koko talo käytössä....

Kävelyllä eräänä päivänä täällä taas vierailleen Annelin kanssa katseemme pysähtyi Diesel-kaupan ulkoseinään.

Samalla reissulla päädyimme istumaan retrohenkisen Cafe Sonyan baariin.

Baaritiskillä istuessamme selvisi että mukavalla baarimikolla oli ollut suomalainen tyttöystävä,jonka kautta oli tullut jonkinlainen Suomi-rakkaus. Hän yllätti meidät laittamalla Jukka Poikaa soimaan...

Cafe Sonyan sisäpiha.

Tel Avivin kaupungintalon  seinässä oli elävää tekstiä,joka kasvaa koko ajan. Non Stop-city.....

Ihana kauppa!

Eräänä iltana matkalla rantakävelylle ystävän kanssa ohitimme kaupan,jonka ikkunassa oli huopatossut. Pakkohan sinne oli poiketa.Sisällä oli kaupan omistaja Frida,joka kertoi että hänen kaupassaan voi paitsi ostaa valmiita tuotteita myös oppia virkkausta ja kutomista ja huovuttamista. 

 Sisällä kaupassa oli ihania käsitöitä ,kauniita lankoja ja muuta.

Virkkaustaitoni on niin perusjuttua että pitäisi ainakin kerran mennä tuonne Fridan oppiin....

Joulua etsimässä

Jouluhan ei täällä Israelissa ole virallinen pyhä,vaikka sitä tietyt ryhmät viettävätkin ,ja esimerkiksi Haifassa,Nasaretissa ja Jaffassa sitä voi aistiakin. Mutta näyttää siltä että vuosi vuodelta täällä näkyy yhä enemmän jouluisia tuotteita. Osa johtuu myös siitä että jouluiset koristeet ovat myös venäläisten uuden vuoden koristeita.Joy-kaupassa Tel Avivin kaupungintalon viereisessä kauppakeskuksessa oli suhteellisen nättejä koristeita,eikä mitään krääsää. Otin kuvat ikkunan kautta kaupan ollessa vielä kiinni.

Kaupassa oli hyvä kokoelma nättejä joulupalloja,joten  ihan turhaan raahasin sellaisia Suomesta.

Toista oli sitten Tel Avivin sokkeloisessa pääbussiasemalla,josta onkin yleensä löytynyt pienimuotoinen joulutori,mutta torin tavaraa voi enemminkin kutsua krääsäksi...

Vanhan bussiaseman joulutori palvelee enimmäkseen bussiaseman lähialueilla asuvia vierastyöläisiä,Vallitseva kieli tuolla ollessani oli kuitenkin venäjä...

Voi jestas noita tekokuusia,ja olivat vielä aika hintaviakin.

Joulupallokokoelma

Hauskat joulupallot!

Jaffassa olisi huomenna joulutori,mutta kuulin ettei se ole mikään erikoinen,joten vielä mietin menenkö katsomaan mitä siellä on.

Tämä postauksen myötä toivottelen kaikille lukijoille  oikein Hyvää Joulua!

Ihanat eläimet Meidän Viikonloppu-messuilla

Että nämä kesyrotat ovat hurmaavia....

Lauantaina aamuyöllä palasin kotiin 2 viikon Helsingin reissulta,jonka aikana  kävin vaikka missä. Taisin myöhästyä lumen tulosta muutaman tunnin,olisi ollut kiva nähdä luntakin tuolla reissulla,mutta sen sijaan  oli paljon sadetta. Ihan reissun alussa kävin Messukeskuksessa Meidän Viikonloppu-messuilla,jossa oli samalla kertaa monta erilaista messutapahtumaa.

Veljeni oli messuilla myymässä Ceramico-raastelautasiaan,ja pääsin sitä kautta messuille.

Joulu oli tietenkin myös läsnä messuilla.

Näytti houkuttelevalta istuimelta...

Mutta sitten innostuin kun tajusin että siellä on myös eläimiä ja messukäynti venyikin suunniteltua pidemmäksi...

Siellähän oli vaikka mitä!

Kauniit lampaat

Komea kani.

Mutta nämä kesyrotat olivat niin hellyttävän näköisiä. Fiksujakin ovat.

Rakastuin myös tähän koirarotuun: Prahanrottakoira;kuin Bambi pienoiskoossa vaikka eivät kuulemma  ole sukua.  Messuilla oli myös kissoja ,lintuja ja itse asiassa vaikka mitä eläimiä,ja eläinrakkaalle riitti paljon nähtävää.

Hellyttäviä katseita ja lähialueen uudet ilot

Kävin tänään täällä asuinkaupungissani Holonissa eläinten suojakodissa.En edes tiennyt että täällä on sellainen mutta kotikadun naapuri oli menossa sinne viemään tavaroita ja pyysi mukaan. Tuolla oli kyllä taas niin hellyttäviä katseita,ja tämä ensimmäisen kuvan pentu oli sellainen että ellei minulla olisi jo Bambia niin tämä olisi lähtenyt mukaan.

Löytökissapentuja oli paljonkin.Tämä ressu oli menettänyt toisen silmänsä.

Tämä  onnekas oli löytänyt kodin: häkin seinässä oli lappu jossa luki "adoptoitu".

Paikka oli siisti,mutta tässä isompien koirien alueella joka näkyy kuvassa  oli joissain häkeissä kakat keräämättä. Ja ressukoilla varmaan kuumakin:tänään (eilenkin ja huomenna) täällä on kamalan kuumaa...Tässä paikassa järjestetään myös lapsille toimintaa,jossa he pääsevät tutustumaan eläimiin.

Kotia etsivien eläinten jälkeen menimme kodin lähelle sijaitsevaan kaupungin suurimpaan puistoon,jossa tehty remontti on nyt vihdoinkin valmistunut. La Parc-projektista olen kirjoittanut sen rakennusvaiheessa täällä. Uudistetussa kanaalissakin oli nyt taas vettä ja polkuveneet taas käytössä mutta missä olivat sorsat?

Tämä kohta oli rakennusvaiheessa kiinnostanut ja olin miettinyt mitä sinne tulee. Siellä on nyt italialainen ravintola Silo.

Silo vasta avattiin ja on vielä tässä vaiheessa auki vain iltaisin. Suurella terassilla oli monta tällaista yrittivaunua. Minäkin haluan tällaisen!

Silon terassi näytti tosi mukavalta ja sieltä näkyi myös kanaalin vesiputous.

Terassin toiselta puolelta näkyy vastapäinen urheilu/konserttihalli. La Parcissa oli osa kaupoista /ravintoloista vielä avaamatta mutta alhaalla olevassa jäätelöpaikassa söimme jäätelöit. Kun muutin tänne Holoniin surkuttelin sitä ettei kävelyetäisyydellä ollut oikein mitään.,Nyt on vieressä businesskeskus kuntosaleineen ja ravintoloineen ja sitä vastapäätä nyt tämä Le Parc-projekti,uusi urheilu/konserttihalli,vesipuisto,luisteluhalli,lasten museo ja muutakin,Le Parcissa on iltaisin kaikenlaisia tapahtumia mutta tämän kuumuuden vuoksi en ole jaksanut sinne raahautua vaikka kävelymatkaa olisi vain hieman yli 10 minuuttia.Ehkä sitten kun viilenee....

Vaikka Silo ei vielä ollut auki niin sain tulla sisälle katsomaan.

Vesiputous Silon terassilta katsottuna.