Salainen puutarha

Toissa viikolla näin  pitkästä aikaa  Glorian, kolumbialaisen ystäväni, joka on miehensä kanssa  ollut ekstra varovainen koko 2 koronavuoden aikana,  niin että meidän torstai-tapaamisista tuli todella harvinaisia. Gloria asuu Tel Avivin keskustan alueella,  ja sovimme  että kävelen torilta päin hänen suuntaansa,  ja  hän kävelee taas minun suuntaani, kunnes kohtaamme. 

Kävellesseäni  ohitin kahvilan,  jossa en ole koskaan ollut,  ja huomasin että sieltä näkyi ovi ulkopihalle.  Gloria oli painottanut ettei halua istua missään sisällä,   joten kun kohtasimme,   kerroin että löysin paikan missä on ulkopiha.  Oli aika lämmin päivä,  mikä sopikin hyvin ulkona istumiseen.

Astuimme sisään ja kadun puolella oleva kahvila&baari näytti viihtyisältä,  mutta teimme siellä vain tilauksemme,  ja astuimme ulos takapihalle.

Pihaterassi oli todella suuri,  ja siellä oli erilaisia tuoli -ja pöytäryhmiä.  Selvisi että pihaterassi on osa Assemblage-putiikkihotellia,  Muistin lukeneeni jotain hotellista  ja sen kahvilasta joitakin vuosia sitten, avajaisten yhteydessä,  mutta ajan myötä unohdin jutun.  Hotelli ja kahvila&baari sekä ulkoterassi sijaitsevat 100-vuotiaassa rakennuksessa. Asuin aikoinaan ihan rakennuksen lähellä, mutta silloin lähialueella ei ollut mitään niin kiinnostavaa kuten nyt.  

Olimme ainoat asiakkaat  sinä aamuna. Vasta myöhemmin sinne tuli muutama ihminen. 

Pidin siitä että vaikka  sisällä oli kalliimman puoleinen  putiikkihotelli,  pihan koko ulkosivu oli jätetty käsittelemättä, ja siinä oli kaunista ajan patinaa.

Tuolla oli niin mukava istua ,  emmekä edes huomanneet ajan  kuluvan. Vietimme  terassipihalla muutaman tunnin. 

 Meidän istuessa  joku hotellin työntekijöistä kävi poimimassa ensimmäisen kuvan minisitruunat, ja asetti ne pöydälle. 

Tästä mennään kadun puolen kahvilaan. Kun astuimme ulos kadulle,  tosi mukava mies, en tiedä oliko hän  hotellin johtaja tai jotain muuta,  sanoi  että meidän on ehdottomasti nähtävä myös hotellin galleria.  Muistissa oli hieman kylmempi vastaanotto vihreän talon galleriassa, täällä mies hotellista lähes vaati että meidän on nähtävä galleria.

Hän johdatti meidät  sisälle hotellin puolelle,  (tuosta näkyy hieman ulkoterassia) ja kertoi  että hotellin  galleria on portaikkogalleria, ja että siellä nyt on valokuvanäyttely  Tel Avivin yöelämästä 90-luvulla. Tel Avivin yöelämä oli erityisen vilkasta  ja osittain  dekadenttia  silloin.   En itse kokenut sitä sillä asuin silloin Suomessa. 

90-luvun underground -yöelämää.. Valokuvaaja on  tänään tosi tunnettu, jonka töitä    on esitetty myös ulkomailla,  mutta kuvia ottaessaan hän oli vielä nuori, aloitteleva valokuvaaja. Aika erikoista sijoittaa  galleria portaikkoon.

Koska olimme jo itse hotellissa, päätimme hieman katsoa miltä siellä näyttää. Koko hotellissa on vain 20 huonetta. 

Yhden huoneen ovi oli auki, koska siellä oli juuri siivooja,  ja kun näin nämä  lamput, pyysin kurkistaa pikaisesti  miltä huone näyttää.   Huoneessa oli pieni parveke pihalle päin  ja nämä lamput olivat kyllä tosi jännät!

Ylimmässä kerroksessa on kattoalue, ja sielläkin oli muutama näyttelyn kuva.

Tämä oli tosi jännä, ehkä joku lepotuolin tapainen? Katolla pitäisi myös olla kahvila, mutta se on auki vain kesällä.

Lukija hotellin katolla. Täälläkin paikat oli jätetty rosoisen näköiseksi.

Alas kävellessä näkyi taas jännä lamppu. Kun tulimme ulos hotellista, törmäsimme  taas mukavaan hotellin johtajaan? , ja kysyin häneltä miten hotelli pärjää kun ei ole turisteja.  Hän kertoi  että heillä on pitkäaikaisia  täkäläisiä vieraita,  ihmisiä jotka Tel Avivissa työn takia,  tai ihmisiä joiden pitää olla karanteenissa  ym. Näin ovat myös  muut  kaupungin hotellit pärjänneet joten kuten,   ja esim. yhdessä halvemmassa hotellissa on asunut nuoria jopa kuukausien ajan,  ja  huonevuokra  joskus jopa halvempi korona-ajan hotellissa kuin  jos vuokraisi asunnon, etenkin kun huonevuokraan sisältyy vesi, sähkö ja netti.

Talvemme täällä on jatkunut jo 2 viikkoa,  ja  talvitakkia olen käyttänyt useastikin, toisin kuin viimeisimpinä vuosina. Ja viime yönä  Elpis-lumimyrsky,  joka toi lunta  Turkkiin  ja Kreikkaan, saapui tännekin , tosin hieman lauhtuneena,  ja toi lunta myös  Jerusalemiin, ja tänä aamuna  Jerusalemin asukkaat heräsivät lumisessa kaupungissa.  Tässä kuvassa   Israelin presidentti Yitzhak  Herzog leikkii lumisotaa   vaimonsa kanssa presidentin virka-asunnon pihalla.  Ja kun  täällä  ihan pohjoisessa on joka vuosi  lunta  mutta Jerusalemissa vain noin kerran  viidessä vuodessa, lumentulosta tehdään tosi iso juttu;D Minun alueellani satoi korkeintaan rakeita...