Kukkii kukkii

. 

Nyt on taas se aika kun kruunuvuokot kukkivat eteläisessä Israelissa, ja eksä ehdotti että menemme ihailemaan upeaa kukintaa🌺

Paikka oli sama kuin viime vuonna, eli Shokedan metsäinen alue, mutta onneksi maaperä oli kuivaa, vaikka oli satanut muutama päivä sitten. Viime vuonna kävimme tuolla heti sateiden jälkeen, ja kotiin tuomisena oli kuraiset kengät.... 

Kruunuvuokot ovat kyllä upeita, mutta ovat rauhoitettuja, eikä niitä saa poimia. 

Ihmisiä piknikillä. Eilen oli kaunis aurinkoinen päivä, ja monet olivat tuoneet eväät mukaan. 

Kuten viime vuonna, aloitimme kierroksen lasillisella juuri puristettua appelsiinimehua. Olipa hyvää🍊. Viime vuonna tuolla oli paikallisten pienyritysten kojuja, ja niin oli nytkin, mutta vähemmän kuin viime vuonna. 

Teimme alueella vähän pidemmän kävelylenkin, ja matkan varrella bongasin villiintyneitä sitruspuita, joissa pieniä sitruunoita 🍋. Poimin niitä niin paljon  kuin kassiin mahtui, mutta kotiin tullessa huomasin että pikku sitruunat olivat täynnä siemeniä mutta vain vähän  mehua... 

Seuraavaksi pysähdyimme Yad Mordechain kibbutsissa, joka on tunnettu hunajatuotteistaan(ja muista tuotteista), koska luulimme että siellä on hunajaan liittyvä vierailukeskus. Ensin piti kuitenkin käydä tervehtimässä lehmiä🐮

Selvisi että vierailukeskus onkin sellainen, että sinne pitää ilmoittautua etukäteen, ja nyt se oli kiinni. Oikeastaan se on sellainen paikka missä kerrotaan hunajatuotannosta ja mehiläisistä. Siellä on myös hunajakauppa, joka oli kiinni, mutta eksä soitti kaupan ovessa olevaan numeroon, ja pian tulikin myyjä avaamaan kaupan. Keskuksen puutarhassa oli erikoisia taideteoksia, jotka oli tehty Gazasta kibbutsiin ammutuista raketeista. Tämä raketti näköjään ei ollut räjähtänyt, mutta muut teokset oli valmistettu räjähtäneistä raketeista.  Aika pahaa jälkeä tulee jos tuollainen osuu rakennukseen.. 

Pieni pommisuoja hunajatalon vieressä. Myös lähialueen kaikki bussipysäkit ovat tämän tapaisia pommisuojia. 

Hunajakaupan myyjä ehdotti että käymme katsomassa kibbutsin alueella olevan kukkulan huipulla olevaa patsasta ja muistomerkkiä. Patsas esittää Mordechai Anielewicziä, jonka mukaan kibbutsi on saanut nimensä. Anielewicz oli puolalainen vastarintaliikkeen taistelija, joka johti taistelujärjestöä Varsovan geton kansannousun aikana, ja sai siellä surmansa toukokuussa 1943.

Näkymä kukkulalta  alas kibbutsiin. 

Kibbutsin jälkeen sanoin eksälle että.meidän on pakko nähdä Pariisi..... tai melkein... Ajoimme Netivotin kaupunkiin, jossa sijaitsee Paris Center, eli Pariisista inspiraation saanut kauppakeskus. 

Luin kerran että Paris Centerin rakennutti paikallinen yrittäjä, joka halusi tuoda tuulahduksen Pariisia kaupunkiin, ja niinpä siellå on Eiffel-tornin pienempi kopio, ja kauppakeskuksessa ikäänkuin pariisilainen katu, jonka varrella, ja keskellä kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Paris Center oli visuaalisesti aika vau!, ja kaikesta näkyy että paikkaan on kunnolla panostettu. Olisi kiva nähdä tuo paikka illalla,, kun torni ja "katu" on valaistu. 

Hienot vaunut "Pariisissa". 

Tässä vaiheessa meillä oli kunnon nälkä, ja kävimme lounaalla juustokauppa/ravintolassa. 

Pois lähtiessä vielä nopea kuva tästä kellosta. 

Kuluneella viikolla täällä vieraili myrsky nimeltä Barbara, joka toi mukanaan hurjia tuulia, sadetta ja kylmää säätä, mutta nyt se on jo ohi. Barbara aiheutti omalla alueellani vain vähän vahinkoa, kuten tämä eukalyptuspuusta pudonnut suuri oksa, mutta muualla Barbara oli hurjempi. Samaan aikaan Turkin traagisten maanjäristysten kanssa myös täällä oli 4 maanjäristystä,(pohjoisessa Israelissa) tosin paljon lievempiä, jotka eivät aiheuttaneet tuhoja, mutta samalla muistuttivat että kunnon järistys on  myös täällä mahdollista.... 

Tulevalla viikolla hoitooni tulee, yhdeksi viikoksi, tämä TOSI SUURI koira, jonka emäntä matkustaa ulkomaille Koiran emäntä, jonka tunnen ystävän kautta, kävi luonani tänään Teredin kanssa Iso ja tosi ystävällinen koira, ja tulemme varmaan hyvin toimeen. Teredillä on hassu nimi, sillä Tered tarkoittaa pinaattia🤣💚

Leuto talvi

Teki mieli poimia tästä
muutama kumkvatti, mutten kehdannut... 

Hyvää tamnikuun alkua💚Edellisessä postauksessa kirjoitin että räkätauti on jo lähes ohi, ja kylkiluuvamma hieman vähemmän kivulias, mutta heti vuoden alussa räkätauti tulikin takaisin. Kävin röngten-kuvauksessa, mutta kylkiluista ei löytynytkään mitään vammaa, vaan kyse onkin jostain tulehduksesta kylkiluiden välissä. Sekin kipu ja turvotus on onneksi jo vähemmän häiritsevä, ja pitää vaan olla varovainen ja kärsivällinen, sillä parantuminen kestää jonkun aikaa. 

Lauantaina, vuoden viimeisenä päivänä, olin patikointiretkellä  ystävien kanssa. Meitä oli 6 henkilöä 2 autolla, mutta vain 3 meistä lähti patikoimaan. Pariskunnan pieni Ann tytär ei voinut hyvin, joten he jäivät odottamaan meitä. 

Patikointimatkamme ei ollut erityisen pitkä, noin 8 km, ja käsitti Tel Azekah-kukkulaa ympäröivän luonnonkauniin reitin. 

Lopuksi nousimme ylös kukkulalle, jonka korkeus on 372 metriä. 

Kukkulalta oli tosi upeat näkymät laaksoon. 

Massimo ja pikku Ann❤️

Kukkulalta kävelimme alas piknik-pöytien alueelle, jossa nautimme eväät. Sää oli täydellinen: ei liian kuuma eikä liian kylmä, vaan just sopiva.  Piknik-alueen vieressä kasvoi nuorta nokkosta , jota poimin ison pussillisen, vaikka käsiä poltti kun ei ollut käsineitä mukana. Täällä on tosi leuto ja vähäsateinen talvi, mikä ei niin hyvä asia. 

Tiistaina tapasin Annelin ja hänen täällä vierailleen poikansa, joka ehti jo palata Suomeen. Koska minulla vain nuhaa ja limaa keuhkoissa, ajattelin että voin kävellä pitkän reitin. Tapasimme lähellä ihastuttavaa ravintolaa, jossa myös pieni herkkukauppa, ja tähän olisi voinut tulla täyttämään oman pullonsa oliiviöljyllä. 

Pysähdyimme jäätelöpaikkaan, missä Annelin poika osti jäätelöannoksen. 

Jäätelöpaikassa oli jäätelöllä täytettyjä  ja suklaalla päällystettyjä jäätelöleivoksia pitkä rivi, ihan kamalan houkuttelevia.. 

Jäätelöpaikasta kävelimme pikku torialueelle, mikä ennen oli täynnä vaatteiden ym. jäännöserien myyntipöytiä. Nyt siellä on niitä paljon vähemmän, mutta pysähdyimme pitkäksi aikaa tähän, missä myytiin laukkuja jotka maksoivat alle 3 euroa. 

Pitkän (todella pitkän...) penkomisen jälkeen Anneli löysi 3 kivaa laukkua, ja minä tämän tosi värikkään laukun. Aika hyvä löytö💟

Laukkuostosten jälkeen kävelimme läheiselle kävelykadulle, jossa  tiistaisin ja perjantaisin artesaanimarkkinat. Samalla kadulla ensimmäisen kuvan kumkvattipuut, joista en kehdannut poimia kun lähellä oli paljon väkeä. 

Kahvila kävelykadulla. 

Kävelykadun sivukadulla oleva vanha rakennus, josta piti tulla putiikkihotelli, kunnes korona pilasi suunnitelmat. Nyt siihen ilmestyy lisää katutaidetta koko ajan 

Itsenäisyyspäivä ja sen sellaista

Upeat ruusut  kotikadun erään talon pihalla. Ja mitä parasta ,  niiden tuoksu on hurmaava.  Viime vuonna kun ruusut olivat jo muuttuneet ruusunmarjoiksi, otin yhden ja laitoin siemenet ruukkuun. Niistä ei kuitenkaan kasvanut mitään...Jos olisi kasvanut,  olisin istuttanut sen meidän talon puutarhaan.

Ruusupuskan takana   rakennetaan vanhasta hissittömästä  ja rumasta talosta uutta hienoa taloa, ja uusia kerroksia on jo lisätty tuohon.  Kadun rumimmasta talosta tulee kadun hienoin talo. 

Tänään oli kaatuneitten päivä,  surullinen päivä,  ja aamupäivällä 2 minuutin sireeni,  jolloin kaikki pysähtyi.  Ja kun aurinko laski,  muuttui surullinen päivä  itsenäisyyspäiväksi , joka on siis huomenna.   Nämä kaksi asua bongasin tänään erään vaateliikkeen ikkunassa.  Israelin lippuhan on sinivalkoinen kuten Suomen lippu.   Itsenäisyyspäivä on myös kansallinen grillauspäivä täällä,  mistä pidän vähemmän, etenkin jos grillaaminen tapahtuu puistossa ihan kotini edessä, vaikka se on kiellettyä.  Huomenna pitäisi tavata  Amerikan pikkuserkku, jota en ole  vielä tavannut. Minulla on Yhdysvalloissa suuri liuta pikkuserkkkuja,  sekä äidin että isän puolelta,  mutta olen tähän mennessä tavannut heistä vain 2  ,  molemmat isän puolelta. Huominen pikkuserkku, joka on täällä käymässä , on sitten kolmas tapaamani pikkuserkku.

Ihana Rambo-kissa torin kahvikauppa/kahvipisteessä . Rambo on hieman laihtunut viime aikoina , ja luulen että se johtuu siitä että kahvikaupan edessä olevan kojun omistajat menivät eläkkeelle.  He toivat Rambolle ruokaa joka päivä.  Minullakin on ikävä herttaista pariskuntaa: mies oli ollut torilla töissä 60 vuotta! ja hänen vaimonsa hieman vähemmän. Rambo saa kyllä ruokaa muualtakin, mutta se ei varmaankaan tajua minne pariskunta on hävinnyt.

Ensi viikolla on sitten Euroviisut Tel Avivissa.  Huomasin että bussipysäkeille oli laitettu bussipysäkkien reitit englanniksi.

Pop-Up turisti-infopaikkoja oli pystytetty moneen paikkaan,  normaalien turisti-infopaikkojen lisäksi. Taitavat olla auki vasta ensi viikolla . Tämä oli vanhassa lempparikauppakeskuksessa  Tel Avivin keskustassa.

Kauppakeskuksessa on joka tiistai  kävely-ja voimistelutunti  eläkeläisnaisille.  Ensin he tekevät ohjaajan kanssa pitkän kävelylenkin  kaupppakeskuksessa (myös minun kävelypaikkani kun on liian kuumaa) ja sen jälkeen on venyttelyä ja jumppaa. Osuin paikalle juuri venyttelyn aikaan.

Mustekala kauppakeskuksessa

Olipa hauskaa nähdä jättimäinen mustekala  roikkumassa Tel Avivin keskustan vanhan kauppakeskustan katosta.  Jättimäinen   mustekala näytti tosi hienolta, ja valtavasti työtä on varmaan mennyt tuon pystyttämiseen.

Rakastan tätä vanhaa kauppakeskusta, jonka katolla on mehiläistarha ja jossa viljellään hydroponisesti salaatteja ja yrttejä lähiseudun ravintoloille,  missä  voi tehdä kävelyretkiä (keskuksen sisällä) kävelyryhmien kanssa,  missa  lepakoilla on oma osastonsa parkkikerrosten alapuolella,  ja missä aina järjetetään kivoja tapahtumia. Kesällä kun on liian kuumaa ulkona  teen osan kävelylenkeistäni täällä ,   sillä sisällä on ihanan viileää silloin.

Tällä kertaa kauppakeskuksessa oli lapsille tarkoitettu ilmapallofestivaali (lapset vielä Pesah-lomalla).  Kaikenlaista kivaa sitä voikin tehdä ilmapalloista:)

Aika hienoja!

Eilen kävin  mielenkiintoisessa tilaisuudessa,  jossa  Elina Sana kertoi kirjoistaan.  Elina Sana on tutkija, toimittaja, tietokirjailija ja ihmisoikeusaktivisti.  ja on voittanut useita palkintoja,  kuten Tieto-Finlandian palkinnon vuonna 2004.  Elinan viimeisin kirja, joka kertoo miten sota vaikutti hänen isäänsä,  ja häneen itseensäkin,   on ollut paljon esillä parin viimeisen vuoden aikana. Todella mielenkiintoinen ilta.

Kodin  viereisen puiston vastapäätä oleva valtava  rakennusprojekti on jo edistynyt niin että  osa siitä on noussut yli katutason.  Korkean tornitalon edistymistä  on tosi mielenkiintoista seurata.

Pesah-pyhä jatkuu ja edessä on pitkä viikonloppu,  sillä huomenna on lyhyt päivä,  ja perjantai sekä lauantai ovat  pyhäpäiviä.  Sunnuntai on jo arkipäivä , mutta monet viettävät  silloin Mimouna-juhlaa, joten koulut taitavat alkaa vasta seuraavana päivänä. 

Lämmin sää alkoi kunnolla   tällä viikolla,  sen jälkeen kun  sunnuntaina ja vielä maanantainakin oli lyhyt takatalvi,   ja nyt pyhäviikonloppuna on tarkoitus käydä läpi vaatteita ja siirtää lämpimämmät vaatteet pois , ja  ottaa kesävaatteet esille.  Tänäänkin oli hellettä, mutta onneksi kuivaa.   Lämmin sää ja pyhäviikko on saanut taas grillaajat liikkeelle,   ja tässä kodin edessä olevassa puistossakin, jossa grillailu on kielletty,  on taas grillattu, arghhh!

Koira ressukka

Keskiviikko-iltana näin pienen suklaanruskean koiran kiertelevän kodin viereisessä puistossa.  Olin Bambin kanssa  iltakävelyllä, ja huomasin että koiralla ei ollut pantaa,  mutta koska se leikki lasten kanssa,  oletin että se kuuluu jollekin.  Seuraavana aamuna näin sen kiertelevän yksin puistossa. Se ei kuitenkaan tullut lähelle kun kutsuin sitä,  mutta soitin  kaupungin järjestyspalveluun, ja lupasivat lähettää jonkun hakemaan koiran.

Puisto on ihan kotini edessä, ja näin ikkunasta koiran nyt iltapäivällä : se juoksi naapuritalon tutun lapsiperheen isän ja heidän koiransa vieressä, mutta ilman pantaa.  Olin luullut että koira oli haettu pois jo torstaina kun en ollut nähnyt sitä,  mutta selvisi että perhe oli ottanut koiran luokseen 2 päiväksi.  He olivat kylvettäneet sen , ja koira olisi asettunut heille mielellään taloksi,  mutta perheen isä sanoi että he eivät voi pitää koiraa,  sillä se ei ole sisäsiisti ja on myös leikkaamaton,  ja heillä on nuori narttukoira... Koira jäi naapuritalon oven eteen ja  vikisi siellä ,  ja juoksi muutaman kerran talon ympäri,  mutta en saanut sitä kiinni.  Soitin uudestaan  kaupungin järjestysnumeroon,  ja sieltä tulikin aika pian   kaupungin järjestysvalvojapari.  Koira meni uudestaan naapuritalon ulko-oven eteen vikisemään,  ja paikalle tulleen   nuorisojoukon avulla saimme  pidettyä sen paikoillaan.  Otin hauvelin syliin, ja järjestysvalvojat soittivat kaupungin eläinlääkäripalveluun,  ja jäimme odottelemaan sieltä tulevaa autoa.

Koira yritti välillä rimpuilla sylistä pois,  mutta se  näytti tajuavan ettei sille tehdä mitään pahaa. Nuorisojoukossa oli tyttö (kuvassa) joka  otti välillä koiran syliin.  Odottelimme eläinlääkäriklinikan autoa lähes tunnin  ja koira alkoi jo olla aika kärsimätön, mutta en voinut päästää sitä sylistä koska  se olisi muuten juoksut pois.  Koiraressu on vielä pentuiässä, sillä ei ollut minkäänlaista pantaa tai muita tuntomerkkejä.  Kun eläinlääkäriklinikan auto tuli,  selvisi ettei koirassa ole myöskään sirua,  joten ei voi tietää mistä se on tänne tullut.  Koira  oli hyväkuntoinen, mutta koska sillä ei ollut sirua niin se ei varmaankaan ole edes rokotettu,  ja nyt se saa kaupungin eläinlääkäriklinikalla hyvää hoitoa:  tarvittavat  rokotukset, sirun ja  sterilisaation.  Nyt pitää toivoa että hauvelille löytyy koti.  Kyllä on julmia ihmisiä jotka ovat tämän ressukan hyljänneet.

Tätä vintagekauppaa ei voi olla huomaamatta!

Viikko oli rikkinäinen uuden vuoden vuoksi,  ja myös ensi viikko on rikkinäinen,  sillä tiistai-iltana hiljennytään viettämään vuoden pyhintä päivää,  Jom Kippuria.

Heinäkuinen yllätyssade

Lauantaina iltapäivällä kuulin yhtäkkiä  sateen ropinaa.  Ensin en uskonut että kuulin oikein , eihän täällä koskaan sada  kesällä, eikä takuulla heinäkuussa, mutta kun katsoin tarkemmin niin siellä tosiaankin satoi!  Aamusta oli kyllä ollut harvinaisen pilvistä,  mutta en ajatellut että  sataa. Juoksin ulos  Bambin kanssa:  sade kesti vain muutaman minuutin ,  ja oli  ohi kun  tulin puistoon, mutta  lehtien pinnoilla näkyi että oli satanut.  Tämä oli tosiaankin harvinainen sääilmiö:  kukaan ei muista sadetta  heinäkuussa.  

Aikaisin   viime perjantai-aamuna, viikonlopun ensimmäisenä aamuna,  menin torin kahvikauppa/kahvilapisteeseen kahville kuten yleensä perjantaisin, ja siellä aina kohtaa mielenkiintoisia ihmisiä.  Kuten kuvassa näkyvän Nathanielin,   joka kertoi tulleensa tänne tapaamaan entistiä opiskelukaveriaan.  Los Angelesistä kotoisin oleva Nathaniel kertoi asuneensa  New Yorkissa 10 vuotta, ja oli sinä aikana opiskellut ja työskennellyt  mallina. Kysyin jos saan  ottaa hänestä kuvan ja laittaa Instagramiin,  ja hänelle se sopi.  Näytin hänelle myös tämän kuvan, ja hän hyväksyi sen.  Muutama tunti myöhemmin huomasin että Instagram-postaukseni , jossa tämä  kuva, oli hävinnyt! Tuollaista ei koskaan ollut aikaisemmin käynyt, enkä edes tiennyt että joku toinen voi tavallaan poistaa  postaukseni, Niinpä päätin googlailla  ja ottaa hieman enemmän selvää tästä mukavasta  keskustelukumppanista.

Selvisi että hänellä on ollut  erittäin menestyksellinen  ura  (edelleenkin..) ammattimallina. Kun vielä selvisi että Vogue-lehti on viime vuonna tehnyt jutun,  jossa hänet mainitaan yhdeksi (yksi kolmesta) Nykin cooleimmaksi mieheksi,  niin tajusin että minun hänestä ottamani kuva oli ehkä ...no  liian vaatimaton.

Löysin ihanan uuden levähdyspaikan  tästä viherseinän edessä olevista penkeistä,  silloin kun aurinko ei tähän paista, eli hyvin aikaisin aamulla. Tämä liittyy  vaatetorin alueelle rakennettuun uuteen  asuntoprojektiin, joka on nyt valmistunut. 

Talot ovat valmiinta mutta kauppatilat eivät. Tämän vasemmalla puolella ovat edelleenkin vanhan vaatekojut, joissa voi tehdä hyviä löytöjä.

Ja eräänä aamuna teinkin tosi hyvän löydön  kun löysin sieltä  nämä housut    , jotka ovat vahvaa kanvasta,  ja sopivat talveksi, ja hinta oli vain  2.33 euroa!  Myöhemmin kävi päässä että tuohon hintaan on pakko saada toisetkin housut (kaikki housut olivat samanhintaisia)  ja löysin hyvät tummanharmaat farkut.  Tuo Projek Raw on kanadalainen miesten brandi, mutta ihan hyvin sopivat housut minullekin.

Muutama päivä sitten huomasin  hyvän valikoiman Muurlan Muumi-astioita  eräässä ketjukaupassa , ja olin aivan innoissani.  Selvisi että muumituotteita oli tuolla ollut jo jonkin aikaan; en vaan ollut huomannut.

Ovat kuulemma suosittuja , ja  näitä ostetaan paljonkin.

Ihania:)

Oikein hyvää alkanutta elokuuta:)