Museopuistp

Toinen taidetta käsittelevä.postaus ,edellisen jälkeen...Tässä asuinkaupunkini keskustan alueella olevassa puistossa on aina taidenäyttelyitä, julisteiden muodossa. Tämän hetkisessä näyttelyssä teemana ovat Frida Kahlo ja Diego Rivera.

Alkuperäinen näyttely oli Meksikossa 17 vuotta sitten, ja julisteita oli 100 kpl, 23 taiteilijalta eri puolilta maailmaa. Näyttelyn jälkeen julisteet joutuivat pitkäksi aikaa varastoon. 10 vuoden varastoinnin jälkeen julisteet olivat esillä  uudessa näyttelyssä. Tämän jälkeen julisteet olivat esillä Meksikon New Yorkin konsulaatissa, sekä muuallakin, ja nyt tässä pitkässä puistossa , jota pitkin kävelen usein. En ole ihan varma ovatko kaikki 100 julistetta esillä.puistossa, mutta kuvasin parhaat niistä.

Kiinalaisen taiteilijan näkemys Fridasta ja Diegosta..

Jaetut naamat.

"Kun rakastan itseäni olen Frida  ja kun inhoan itseäni olen Diego "

Mielenkiintoinen teos.

Diego elefanttina ja Frida kyyhkysenä..

 

Siinä olivatkin ne teokset jotka kuvasin.

Viime lauantaina täällä.oli vuoden pyhin päivä  eli Jom Kippur, ja parasta siinä on hiljaisuus  ja se että kadut ovat sen yhden illan ja päivän ajan ilman autoliikennettä.  

Muutama päivä sen jälkeen ilmahälytys yllätti:Hizbullah lähetti ohjuksia, ja osa yhdestä putosi tänne asuinkaupunkiini Holoniin,mutta ei tietääkseni aiheuttanut erityistä vahinkoa. Kun hälytys tuli, juoksin lainakoira Shadow sylissäni rappukäytävään,  ja koira ressukka tärisi sylissäni. Täällä keskisessä Israelissa ohjussateet ovat harvinaisempia, mutta pohjoisessa arkipäivää. 

Tällä hetkellä täällä vietetään lehtimajajuhlaa,mutta juhlafiilikset ovat vaisuja tänä vuonna.Kuvassa suloiset kissakaverukset , jotka aina liikkuvat niin ettei heistä saa kunnon kuvaa.

Kipeenä

Ystävä toi C-vitamiinia omasta puutarhastaan

Hei pitkästä aikaa. Tänään vihdoinkin tuntuu että jaksan taas postata tänne. Noin 2 viikkoa sitten sain jonkun kamalan  vatsapöpön, joka alkoi vatsakivulla, jatkui 2.5 päivän jatkuvalla oksentelulla, jolloin mikään ei pysynyt sisällä,ei edes vesi, minkä jälkeen olo oli niin heikko että vain makasin voimattomana sohvallani, ja yhtenä yönä kun nousin sohvalta, tarkoituksena mennä makuuhuoneeseen ,kaaduin rähmälleni kivilattialle ,ja sain hiusmurtuman  kylkiluuhun. Ruohalu oli myös hävinnyt,ja hyvä kun sain syötyä banaanin päivässä. Pöpöjen tappamiseen tarvitsin antibiootteja,ja lääkärini lähetti reseptin sairaskassan tietokantaan.

Olkapäävamman vuoksi sain apua täkäläiseltä  Kelalta, tosin sen jälkeen vasta kun olin luopunut käsivarsi- ym.tuesta, eli vähän liian myöhään, ja niinpä Natalie, joka on auttanut vanhaa naapuriani Anitaa päivisin(minä muutaman kerran iltapäivisin) ,on tullut luokseni auttamaan kaikessa mitä tarvitsen.  Olkapää voi jo paremmin. aloitin juuri ennen vatsapöpöä fysioterapiassa, kerran viikossa, ja sanoin hyvästi käsivarsituelle. Jo ensimmäinen fysioterapiasessio palautti osan olkapään  toiminnasta 😄..

En oikein tiennyt mitä tehtäviä antaa Natalielle, sillä mielestäni sain liikaa aputunteja, joita olisin tarvinnut enemmän heti kaatumisen jälkeen, mutta samana päivänä kun sain antibioottireseptin,  olin enemmän kuin iloinen siitä että hän on apunani, ja lähetin hänet sairaskassan apteekkiin hakemaan antibiootit; itse en olisi siihen pystynyt.  Nuo saamani tunnit muuten, en joudu maksamaan niistä mitään, ja pystyin myös vaihtamaan muutaman tunnin rahaan.  5 päivän vahva antibioottikuuri loppui perjantaina, mutta olo vieläkin aika hutera, mutta nyt tuntuu että voimat vähitellen palaavat, koska ruokahalu tuli takaisin. 

Ennen sairastumista ehdin käydä suosikkikauppakeskuksessani, katsomassa mitä tarjontaa oli vegaanisella ruokatorilla.

Vegaanista artesaanisuklaata.

Ennen sairastumista ehdin myös kävellä  alueilla missä en ollut aikaisemmin kävellyt. Tämä sen vuoksi että vakiobussini reitti muutettiin kaupungin keskustan alueella, jossa tehdään alustavia töitä kevytraitiotien vihreää linjaa varten.Muutos oli helpotus,  sillä kaupungin keskustan jo ei niin leveä katu oli muutettu niin että autoja ja busseja varten oli kumpaakin puolta varten vain yksi kaista, ja matka sitä kautta oli piinallisen hidasta.  Bussini siirtyi samansuuntaiselle leveälle kadulle, ja kuljin joka kerta eri katua pitkin , 2 rinnakkaisen kadun  välissä, päästäkseni keskustan kadulle,jossa nyt ei bussiliikennettä.

Tämä asuinkaupunkini ,joka kiinni Tel Avivissa,on brändätty lasten kaupungiksi, ja sen vuoksi kaupungissa lähes 60 satupuistoa, joiden hahmot paikallisista saduista. Kodin viereisessä puistossa sinisiä hahmoja, joista olen joskus kirjoittanut. Yhtenä päivänä kuljin pitkin katua, jonka varrella oli 2 satupuistikkoa. En tunne tarinaa leijonasta, mutta aika hieno leijona metalliromusta.

Satu jatkui...

Vähän ajan kuluttua näin toisen satupuiston, jonka satua en myöskään tunne.

Tämä satu kai liittyy kissaan😻.....

Muistin muuten yhtäkkiä,että tämä blogi täytti 15 vuotta. Tämä blogihan alkoi kun halusin muualle jutut jotka eivät liity ruokablogiin. 

Kaunista sunnuntaita  teille💐

Jouluisia merkkejä

Kaunista joulun aikaa🎄.En ole erityisemmin voinut etsiä täällä jouluisia juttuja ,sillä tämä käyttämäni tukijuttu on hankaloittanut eri paikoissa  kiertämistä. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä vihdoinkin magneettikuvaus, ja viikko sen jälkeen sairaalan ortopedille aika, ja toivon saavani hyviä uutisia 

 Ensimmäisessä kuvassa asetelma, jonka kuvasin vauva Liamin kotona.

Myös tämä asetelma samasta paikasta. Pariskunnan toinen isä Massimo on syntynyt Ukrainassa, mutta kasvanut Yhdysvalloissa, ja tässä asetelmassa varmaan vaikutteita molemmista maista.

Ja tekojoulukuusi ukrainalaiseen tyyliin. Täällä jouluisia koristeita  ostavat lähinnä venäläisperäiset, Novi God -juhlaa varten. Ukrainalaisilla samantapainen juhla,mutta en muista sen nimeä. Suloisia  koristeita tässä, etenkin tuo luistin❄️⛸️

Viime viikolla tapasin pitkästä aikaa kolumbialaisen ystäväni Glorian. Kiertelimme hieman toria, ja yhdessä kojussa oli tällaisiä koristeita.

Ohitimme tämän leipomon.

Mansikat ovat kypsyneet,mutta vielä liian kalliita. Täällä on muuten tosi lämmin talvi. Joulu-ja tammikuu ovat täällä kylmimmät kuukaudet, mutta nyt täällä pärjäisi päiväsaikaan ihan kesävaatteillakin.Ei tee hyvää maataloudelle liian lämmin sää.

Oli joulukuun 13.  eli Lucian päivä, ja ruotsalaisen täällä perustama ruotsalainen Fika kahvilaleipomo oli avannut uuden paikan torin lähelle. Sahramipullat olivat houkuttelevan näköisiä. 

Tämä kuusi on torin lähellä olevan venäläisen kaupan ikkunassa .

Kaupan toisessa ikkunassa.

Kauppa oli vielä kiinni, ja tämä kuva ikkunan takaa .

 Viime viikolla rakettien  uhka tuli ensimmäistä kertaa tosi lähelle kotikatuani,eli kotikadulle, muutama talo eteenpäin. Ison raketin osia putosi

lähell pariin paikkaan, ja oman pikku katuni kulmassa oli muutaman auton ikkunat menneet rikki,ja katuun tullut vahinkoa.Viereisellä kadulla oli tällaista vahinkoa(ei oma kuvani) , ja erään matalemman talon asukkaat piti evakuoida muutamaksi päiväksi,koska taloon tuli vahinkoa. Juuri äsken tätä kirjoittaessa jouduin taas äkkiä juoksemaa rappukäytävään, kun tuli pitkä hälytys 

Hyvää Joulua teille rakkaat lukijat🎄🎅

 

Mites kävikään..

Toissa viikon torstaina kävin valtavassa halpiskaupassa, sellaisessa josta ei koskaan voi lähteä täysin tyhjin .käsin,  ja niinpä ostin kuvan kauniin joulukoristeen, jota olin jo aikaisemminkin ihaillut. Ostin myös syntymäpäivälahjan  pienelle tytölle, jonka syntymäpäiville olin luvannut tulla valmistamaan  suklaapalloja.

Bussipysäkkini sijaitsee kodin viereisessä puistossa, ja pysäkki on puiston edessä.  Tältä puolelta puisto on kävelykatua korkeampi,  ja ennen sodan alkamista sitä kunnostettiin, mutta kunnostus jäi kesken,  kuten lähes kaikki projektit täällä nyt. Tuohon oli jätetty kuvan katutiilejä, ja olen aikaisemminkin noussut niiden kautta puistoon.

Astuin tiilien päälle, mutta ne liikkuivat, ja silmänräpäyksessä kaaduin , niin että vasen yläpuoleni sai kunnon iskun. En tiedä miten pääsin ylös, kukaan ei mennyt ohi, ja jotenkuten pääsin kotiin saakka. Kipu oli kamala,ja en pystynyt nostamaan vasenta kättäni ylös Syntymäpäiville meno piti perua, ja särkylääkkeet helpottivat hieman oloa. Seuraavana päivänä pystyin  nostamaan kättä hieman enemmän, ja ajattelin  että olo paranee kunhan lepään vikonlopun. En lainkaan  ajatellut että olisi ehkä pitänyt mennä sairaalan ensiapuosastolle.

Lauantai-iltana oli ilmahälytys (ne ja pamaukset jatkuvat edelleen...). Ilmahälytyksen aikana kerroin vastapäätä asuvalle sairaanhoitajalle että olin kaatunut ja käsivarsissa tuntui puutumista  .Hän sanoi että se voi olla hermoperäistä. Hyvä, ajattelin, tarvitsen ehkä antibioottikuurin..

Seuraavana aamuna kipu oli kuitenkin sellainen, että matkustin sairaskassani klinikalle, ja tämän kuvan otin odottaessani traumalääkäriä. Kun traumalääkäri tuli, kerroin mitä tapahtui, ja hän lähetti minut röngten-kuvaukseen.

Kun röngten-kuvat tulivat,   lääkäri ihmetteli miten olin kestänyt kovia kipuja yli 2 päivää, sillä olkapääni oli mennyt sijoiltaan. Traumalääkäri lähetti minut sairaalan ensiapuklinikan ortopedille. Siellä kului monta tuntia. Ortopedi sai olkaluun  sijoitettua takaisin nivelkuoppaan,mutta se meni sijoiltaan vielä 3 kertaa ,joten ortopedin piti käyttää toista menetelmää, ja silloin olkaluu pysyi nivelkuopassa. Sen jälkeen myös kova kipu hävisi.

Siitä lähtien olen joutunut pitämää tällaista tosi rajoittavaa tukisidettä 24/7. Magneettikuvaus on joulukuun 21. päivä, ja sairaalan ortopedi 26 . päivä.  Se tuntuu niin kaukaiselta,  nyt kun ei voi oikein tehdä  mitään, mutta pitäkää peukkuja että silloin voin luopua tästä kamalasta tukisiteestä. 

Kaunista 2. Adventtisunnuntaita teille🎄❄️

Mitä jos .

Kissa ompelukaupan edessä.Hyvä sisäänheittäjä..

Mitä jos-ajatus tuhosi yhtenä yönä yöuneni melkein kokonaan. Luin kuinka Hamasin terroristeiltä löydetyistä asiakirjoista ilmeni että heillä oli tarkoitus edetä keskiseen Israeliin, ja ottaa siellä panttivankeja, joihin kiinnitettäisiin räjähteitä.  Näin jo kauhukuvia siitä miten joku Hamasin tyyppi yrittäisi pakolla avata oveni. No onneksi sellaista ei tapahtunut omalla alueellani, ja onneksi on purkki  melatoniinia...

Sota ikävä kyllä jatkuu, ja on vaikeaa molemmille puolille.  Tosin  tätä kirjoittaessa on väliaikainen tulitauko, jonka haluaisin jatkuvan, mutta en haluaisi  kokea uudestaan Hamasilta tulevaa uhkaa....Täällä lähes jokainen tuntee jonkun joka tapettiin tai kaapattiin, ja minäkin tunnen naisen,jonka poika ammuttiin kotiinsa kibbutsissa.

Toissa viikolla asuinkaupunkini Holonin uudemman keskustan aukiolle oli katettu pitkä pöytä Gazaan kaapatuille ihmisille.Pöytä-installaatio oli täällä muutaman  päivän ajan, ja jatkoi sitten toiseen kaupunkiin. Jokaisessa tuolissa oli kaapatun kuva sekä nimi.

Kaapattujen lasten leikkikenttä, ja jokaisessa ämpärissä kaapatun lapsen nimi. Nythän osa lapsista päässyt takaisin kotiin, mutta monta vielä Hamasin jossain piilottamina, maan alla. 

Jos ensimmäisinä viikkoina oli ilmahälytyksiä ja pamauksia joka päivä niin nyt niitä on vähemmän.

Parina päivänä satoi kunnolla.  ja oli kova tuuli. Kuvan tytön ilmapallot  meinasi karata käsistä ,kovan tuulen vuoksi.

Luonto on ihmeellinen💚Kaikki tämä vihreys ilmestyi 2 päivää kovan sateen jälkeen, pitkän kuivuuden jälkeen. Myös sää on nyt mukavempi:aamut ja illat mukavan viileitä ,mutta päiväsaikaan edelleenkin lämmintä, mutta ei niin että hikoilisi. Yöllä on viileää mutta ei kylmää, ja peittoni on sellainen mitä täällä kutsutaan kesäpeitoksi....

Viime perjantaina sain vihdoinkin ostettua astmalääkkeet.Edellisenä perjantaina menin keskustaan, jossa sairaskassani apteekki, mutta se olikin kiinni,koska heillä ei turvahuonetta siellä. Otin bussin Tel Aviviin , jossa sairaskassallani suuri klinikka, mutta se olikin kiinni perjantaisin. Suuri klinikka asuinkaupungissani oli onneksi nyt auki perjantaina. Päätin kävellä klinikasta  keskustaan kahden pääkadun välissä.olevan puiston kautta. Aika hyvä ulkokuntosali tuolla.

Puiston varrella aina joku julistetaidenäyttely.Nyt oli värikkäitä satuhahmoja.

Ensimmäistä kertaa näin tällaisen polkupyörän korjaustelineen.

Hauska istumapaikka lapsille.

Puistokissoja.

Vessa on hyvä olla puistossa, hädän tullessa...

Alan vähitellen lähestyä keskustan aluetta.

Hanukka eli valon juhla lähestyy ,joulukuun alkupuolella, ja siihen kuuluvat munkit. En ole niin munkkien ystävä ja ainoa munkki mistä olen koskaan pitänyt on munkkipossu.

Joulukoristeet olivat ilmestyneet suureen halpiskauppaan.

Mukavaa marraskuun loppuaikaa🎄