Vuoden loppu

Sitrussesonki 🍊🍋🍊🍋

Hyvää  tämän vuoden viimeisiä hetkiä sekä tulevaa vuotta 2024.

Viime sunnuntaina minulla oli aika ortopedille sairaalassa, jossa olen käynyt olkapäävammani vuoksi. Olin kuulemassa magneettikuvauksen tuloksia, sekä ohjeita jatkoon.

Shokki oli melkoinen kun ortopedi kertoi että minulla on repeytymiä nivelsiteissä.Olin odottanut että niissä olisi venymistä, muttei repeytymistä. Ortopedi (tosi mukava ja hyvä(googlasin hänet..) sanoi että aloitetaan  fysioterapialla, jossa yritetään saada terveet nivelsiteet toimimaan vioittuneiden sijaan  . Sain myös kuulla ettei olkapää enää toimisi täysin kuten ennen,vaan ehkä 90 % siitä. Leikkausta en haluaisi, sillä siinä on todella pitkä toipumisaika. Sairaalan jälkeen menin sairaskassani klinikalle ja varasin ajan fysioterapiaan. Fysioterapian aikoja pitää yleensä odotella aika pitkään, mutta lähetteessä luki "kiireinen"  ja sain ajan kahden viikon päähän. 

Suretti etten voi mennä Anitan luokse häntä auttamaan, mutta Anitakin oli kaatunut, sääri poikki, ja hän vietti muutaman päivän sairaalassa,josta hänet siirrettiin kuntoutuskeskukseen. 90-vuotiaalle tuollainen kaatuminen on paha juttu. 

Ortopedi sanoi myös että voin luopua  siitä kamalasta, koko yläkropan kiertävästä tuesta, ja käyttää vain kantosidettä, mutta sitäkin vain  ulkona. Mikä helpotus, voin nyt tehdä enemmän asioita, esim.leikata vihanneksia, mutta ihan kaikkea en voi tehdä, ja pitää varoa etten tee vääriä liikkeitä.  23 päivää sillä kamalan rajoittavalla tukijutulla oli aika turhauttava kokemus, joten ilahduin suuresti  kun tekeminen on nyt vähemmän rajoittavaa. Helmikuussa uusintakäynti sairaalan ortopedille,jolloin katsotaan mitä jatkossa .

Perjantaina kävin myös oman ortopedini vastaanotolla,  johon olin tilannut ajan vähän kaatumisen jälkeen. Ei oikeastaan ollut muuta asiaa  hänelle kuin muutamia kysymyksiä  .Perjantaina aamulla oli kirkas taivas ja aurinkoa, mutta samalla miellyttävän tuntuinen sää, joten päätin kävellä keskustaan pitkän ja kapean puiston kautta.

Puiston alueella on sarjakuvamuseo, jossa en ole koskaan käynyt, mutta ulkona sen alueella on erilaisia hahmoja.

Muutamassa kohdassa katu jakaa pitkän puiston  . Tosi kiva kävelyreitti, eikä pitkä, vain muutama kilometri klinikalta keskustaan. Kun sää on hyvä, mieluummin kävelee puistoa pitkin kuin matkustaa bussilla. Säästä puheenollen, lämmin talvi (mikä pettymys) senkun jatkuu täällä.

Vielä kerran oikein hyvää vuotta 2024🎉

Seremonia-asuja

Asun yläosa, moderni versio

Asuinkaupungillani on useita taidegallerioita, joissa vaihtelevia näyttelyitä, ja joihin on vapaa pääsy. Nämä galleriat ovat kaupungin omistuksessa, ja eroavat tavallisista gallerioista siinä, ettei niissä ole myytäväksi tarkoitettua taidetta. 

Perjantai-aamuna kävin keskustan alueella olevassa galleriassa, jossa parhaillaan mielenkiintoinen näyttely,joka koostuu hieman ennen  häitä tapahtuvaa henna-juhlan asuista. Häiden edellä oleva henna-seremonia/juhla on yleistä useassa kulttuurissa /uskonnossa, ja esimerkiksi Intiassa sitä kutsutaan  mehndiksi. 

Hennaa on käytetty Lähi-idän alueella vuosituhansien ajan,ja on mainittu mm.Raamatussa Laulujen Laulussa 1:14

"Rakkaani on kuin hennakimppu

Ein Gedin viinitarhoista poimittu

"

Täällä Israelissa  häitä edeltävää henna-juhlaa viettävät sefardi-ja mizrahijuutalaiset, joilla juuret mm. Jemenissä, Marokossa, Etiopiassa, Libyassa, Intiassa, Syyriassa ja Irakissa. Jokaisella ryhmällä on omat asunsa ja traditionsa. 

Gallerian sisääntuloaulassa oli nämä kaksi morsiamelle ja sulhaselle tarkoitettua istuinta. Olin muuten ainoa vierailija galleriassa, joten sain rauhassa kierrellä ja katsella. 

Aulassa oli myös tällainen kauniin värikäs, some-ystävällinen 😁juttu, jossa oli aukko.naaman kohdalla. 

Nämä taisivat olla marokonjuutalaisten hennajuhlan asut. Heillä hennajuhlaa vietetään viikko ennen häitä. Marokonjuutalaisilla on paljon juhlintaa jo ennen häitä 

Seinillä oli monta valokuvaa täkäläisten henna-juhlista. Tässä marokonjuutalainen pariskunta. 

Jemenin juutalaisilla on hienot asut, etenkin morsiamen päähine ja korut. 

Jemenijuutalaisten hienot hääkorut. 

Valokuva jemenijuutalaisesta morsiamesta. 

Myös Etiopian juutalaisilla on oma hennajuhla ennen häitä.Jos morsian oli kotoisin eri kylästä kuin sulhanen, morsian saapui sulhasen kylään päivä ennen häitä. Morsiamen kasvot oli peitetty, ja hennaa laitettu vain sormenpäihin. 

Jonkun ryhmän hennatilaisuus, en ole varma minkä ryhmän.

Tässä taisi olla libyanjuutalaisen pariskunnan asut, koska luin että morsiamen kasvot on ensin peitetty punaisella silkkiliinalla. Sulhanen ei saa nähdä morsianta 3 päivää ennen häitä,

Lähes sadan vuoden takainen kuva morsiamesta perinteisessä asussa. Tästäkään en osaa sanoa mihin ryhmään hän kuuluu. 

Lisää häitä edeltävien juhlien asuja. 

Ja vielä lisää. 

Gallerian toisessa kerroksessa oli täkäläisten vaatesuunnittelijoiden näkemys hennajuhlan asuista. Kuvan asu on täällä tunnetun hääpukusuunnittelijan, Dror Kontenton, näkemys sellaisesta asusta. 

Hmmm, kangas ihan nätti, mutta kelpaiskohan tuollainen kenellekään hennajuhliin.... 

Vaatesuunnittelijan luomia hennajuhla-asuja, jotka suunniteltiin täkäläisille julkkiksille. 

Nättejä, mutta ne perinteiset ovat hienommat. 

Mielenkiintoinen museokierros

Pääsiäisviikolla täällä   maan suurin pankki tarjosi ilmaisia museo ym. käyntejä eri puolilla maata. Täällä pitää edelleenkin tilata liput , myös ilmaisiin tapahtumiin , vaikka  koronaluvut ihan minimaalisia   entiseen verrattuna,   ja kaikki muut rajoitukset peruttu.  Olin liian myöhään liikkeellä,  ja kun katselin keskisen Israelin alueella olevia museoita, niin kaikki liput oli jo "myyty",   ja jäljellä oli vain  Anu Museo,   eli juutalaisen historian museo,  johon sitten menin. Olin ollut vuosia sitten tuossa museossa,  mutta parin viimeisen vuoden aikana museo uusiutui  täysin  ja sai lisää tilaa, ja myös nimi muuttui. Tuo "Anu"  , tuttu suomalainen nimi, tarkoittaa heprean kielessä "me". Anu Museo on maailman suurin  juutalainen museo, ja kattaa juutalaisen historian, kulttuurin ym.   

Museo sijaitsee Tel Avivin yliopiston kampus-alueella, ja  vastassa oli museokäynnin tarjonneen pankin (entinen työnantajani ennen Suomeen paluuta...)  maskotti.   Minulla on kodin läheltä bussi joka tulee suoraan tuonne.

Ihan ensimmäiseksi menin katsomaan näyttelyä, jossa oli 21 synagoogan  pienoismallit  eri puolilta maailmaa.   Osa näistä synagoogista on edelleenkin olemassa, ja osa hävitetty.  Ennen näyttelyhallia  näin nämä seinämaalaukset,  jotka ovat  Dura-Europoksen  (Syyriassa) kaupungissa olleen  synagoogan seinämaalauksia. Isis tuhosi tuon synagoogan  sekä muutkin kaupungin jäänteet  vuosina  2011-2014.

Synagoogien pienoismallit  ovat tosi upeita. Tässä ehkä upein:  Firenzen suuri synagooga, Tempio Maggiore, joka valmistui vuonna 1882. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset sotilaat käyttivät synagoogaa tallina ja varastona, ja yrittivät räjäyttää sen ennen poistumistaan, mutta onneksi vastarintajoukot estivät sen. ja myöhemmin rakennus korjattiin. Tänään synagoogassa toimii myös juutalainen museo, joka on keskittynyt Firenzen  juutalaisten historiaan sekä  sereomoniallisiin esineisiin.

Pienoismailli Aleppon suuresta synagoogasta. (Syyria)  Yksi vanhimmista synagoogista, josta ensimmäinen merkintä vuodelta 834.  Kun mongolit hyökkäsivät   Aleppoon  1200-luvulla,  osa rakennuksista tuhoutui ja synagooga muutettiin  moskeijaksi. mutta palautettiin myöhemmin taas synagoogaksi. Väkijoukko tuhosi synagoogan vuonna 1947.

Eliyahu  Hanavi -synagooga Aleksandriassa, Egyptissä. Aikaisempi versio synagoogasta rakennettiin vuonna  1354,  mutta  rakennusta pommitettiin vuonna  1798 , kun ranskalaiset hyökkäsivät  Napoleonin johdolla  Egyptiin.  Vuonna 2017 Egyptin hallitus julisti  restauroivansa  synagoogan,  ja  se avattiin uudelleen vuonna 2020,  mutta koska Egyptissä tuskin on enää juutalaisia, synagooga ei taida olla käytössä.

Paradesi synagooga, Kochin kaupungissa, Intian Keralassa. Synagooga  valmistui vuonna 1568,  ja sitä käyttivät Malabarin juutalaiset ( Intian juutalaisten vanhin ryhmä) sekä  Espanjan ja Portugalin inkvisitiota paenneet  sefardi-juulaiset. Kochissa oli ennen monta synagoogaa , mutta koska kaupungin juutalainen väestö on tänään minimaalisen pieni, vain tämä on edelleen käytössä.

Turner Temple-synagooga  Wienissä valmistui vuonna  1871.  Kuten monet muut synagoogat   Itävallassa  ja  Saksassa,  tämäkin  synagooga poltettiin maan tasalle Kristalliyönä, ja tänään synagoogan paikalla on muistomerkki.

Touro synagooga Newport,  Rhode Island, Yhdysvallat, vuodelta 1763.  Touro synagooga on Yhdysvaltojen vanhin synagooga, ja  ja uskonvapauden symboli.  Synagoogan  rakennuttivat  Curacaosta ja Surinamista saapuneet sefardi-juutalaiset. Tämän synagoogan näin ,  mutta vain ulkoapäin,  asuessani Yhdysvalloissa.

Vuonna 1790 George Washington vieraili  Newportissa,  ja lähetti  Newportin seurakunnalle kirjeen, jossa takasi uskonvapauden  Yhdysvaltojen juutalaisille ja muillekin.  Washintonin kirje luetaan ääneen kerran vuodessa  synagoogassa. Museo on  hyvin interaktiivinen, ja tässäkin näyttelyssä oli videoita ja näyttöpäätteitä mistä sai lisää tietoa.

Synagoogien jälkeen  oli vuorossa hieman huumoria,  esim.  Seinfeld-sarjan olohuoneen muodossa.  Tuolla oli myös  pienoismallit sarjan kaikista hahmoista.

Tuo seinällä oleva lause: "Lenny Bruce is not afraid" on R.E.M. -yhtyeen laulusta "End of the World as we know it"    .Lenny Bruce oli nuorena kuollut , kiistelty amerikanjuutalainen stand up-koomikko, kirjailija, yhteiskuntakriitikko ja satiirikko.

Laila Mourad  (1918- 1995)  oli egyptiläinen  laulaja ja näyttelijä, oman aikansa superstar sekä Egyptissä että  muissa arabimaissa. Mourad oli syntynyt Lilian Zaki Murad Mordechai  nimisenä 

juutaiseen perheeseen Kairossa,  Myös  Mouradin isä oli laulaja.

Juutalaisnaisen juhlapuku  Mashhadissa, Iranissa. Vuonna  1839,  Mashadin juutalaiset pakotettiin kääntymään islamin uskoon, Ulkoisesti he olivat muslimeja, mutta pitivät salaa yllä  juutalaisia perinteitä ja tapoja.  Tätä kesti noin 120 vuotta.  Perjantaisin  he  kävivät  moskeijassa, mutta viettivät sapattia salaa kotona.

Tämä kattoi kokonaisen seinän.

Tulin alueelle , jossa oli pitkä seinä täynnä piirrettyjä  muotokuvia eri henkilöistä ja selitykset heidän elämästään.   Tässä Benjamin Tudelalainen, joka oli 1130 syntynyt juutalainen matkailija, joka tunnetaan erityisesti hänen matkojaan kuvaavasta kirjastaan, joka on yksi keskiajan historioitsijoiden päälähteistä  ,  ja kuvaa sen ajan Välimeren alueen elämää.

Näyttöpäätteistä sai lisää tietoa ,

Valitsin seinältä Stella Haskilia esittävän piirroksen. Stella Haskil  syntyi Salonikissa vuonna 1918, ja oli rebetiko-laulaja.

Hienot lasimaalaukset, mutta en muista mistä nämä ovat alunperin.

Toora-kääröjä.  Aika hieno tuo eläinaiheinen toorakääröä suojaava kangas.

Ketubah, juutalainen avioliittosopimus.  Tämä on Calcutasta, Intiasta, ja vuodelta 1921.

Inkvisitio alkoi vuonna 1480. Sen  tarkoitus oli toimia harhaoppisuutta vastaan, eli niitä jotka eivät  noudattaneet katolista valtauskontoa.  Se kohdistui ensin  käännynnäisiin,  eli juutalaisiin jotka olivat kääntyneet katolilaisiksi. ja joita pidettiin  teeskentelijöinä, ja tuhansia  lähetettiin polttoroviolle. Yli puolet Espanjan juutalaisista oli kääntynyt  katolilaisiksi pogromien jälkeen,  jotta elämä olisi helpompaa-  Tomas de Torquemadalle, Espanjan inkvisition  suurinkvisiittorille, tämä ei riittänyt,  vaan hän vaati että kaikki juutalaiset on karkoitettava ,  koska  he toimivat huonona esimerkkinä käännynnäisille. Maaliskuussa  1492 suurin osa karkoitetuista pakeni  Portugaliin, mutta  vuonna 1497  Portugalin kuningas  Manuel päätti että  juutalaiset on karkoitettava myös Portugalista.  Julma Torquemada sai rangaistuksensa  vuonna 1498, jolloin hän kuoli kuppaan....

Iso osa pakeni Turkkiin, jossa  sulttaani  Bayezid II otti heidät avosylin vastaan.  "Espanjan kuningas Ferdinand ottaa aarteensa ja lähettää ne kaikki minulle "  sanoi Bayezid. Seuraavina vuosina monet käännynnäiset muuttivat muualle Eurooppaan (Hollanti,Englanti ym.) eteläiseen Amerikkaan,  Länsi-Intian  saaristoon, sekä New Amsterdamiin, josta myöhemmin tuli New York. Tärkeitä  juutalaisia keskuksia  Ottomaanien hallitsemilla alueilla  oli Istanbulissa, Izmirissä,  Salonikissa Kreikassa, Kairossa ja täällä Israelissa Safedin kaupungissa.

Keskiajalla oli 2 suurta juutalaista  ryhmää:  sefardi-juutalaiset   Iberian alueella  ja ashkenazi-juutalaiset  Saksassa ja Ranskassa. 

Dona Gracia Mendes Nasi oli Portugalissa syntynyt juutalainen intellektuelli ja yksi Renesanssiajan rikkaimmista juutalaisista naisista Euroopassa.  Dona Gracia (tunnettu myös  converso(käännynnäisnimellä) Beatriz de Luna,  jäi nuorena leskeksi , ja otti ohjat miehensä jättämässä  yrityksessä. Hän pelasti satoja  käännynnäisiä, jotka muuten olisivat joutuneet inkvisition uhreiksi.

Suurin osa Yhdysvaltoihin muuttaneista juutalaisista  muuttivat kaupunkeihin, ja tunnetuin niistä oli New Yorkin Lower East Side-kaupunginosa, josta tämä katukaupuskelijan kuva.   

Ultmanin perhe Connecticutissa, Yhdysvalloissa vuonna 1890. Museossa oli seinänkokoisia vanhoja valokuvia eri perheistä, eri maissa,  ja ihmettelin miten  valtavan kokoisiksi suurennetut vanhat kuvat olivat niin tarkkoja.

Emma Lazarus oli yhdysvaltalainen  runoilija,  joka muistetaan parhaiten New Yorkin Vapapaudenpatsaan pronssilevyyn kaivetusta sonetista.

Vanhoista   perhevalokuvista suurennetut seinänkokoiset  valokuvat olivat  vaikuttavia. Tässä  irakinjuutalainen  perhe Bagdadissa vuonna  1932.

Juutalaisperhe ehkä Turkista,

Ennen poislähtöä kävin katsomassa  valokuvanäyttelyä, joka kuuluu vaihtuviin näyttelyihin.  Upeat valokuvat on kuvannut valokuvaaja Dorit Lombroso,  ja näyttely kertoo  Bnei Menashe-heimosta,  Intian Mizoramin ja Manipurin osavaltioissa asuvasta ryhmästä (selitys suomeksi linkin takana)

Lombroson  valokuvat ovat mielettömän kauniita.

Katse yliopiston kampusalueelle ennen poislähtöä.