Toipilaana

Auringonkukkia,aidan takaa kuvattuna,kaupungin maatilalla

Hei pitkästä aikaa. Olin muutaman viikon tosi kipeä, mutta nyt on olo jo ok, vaikka tuntuu etteivät voimat täysin vielä palanneet, mikä voi myös johtua tämän viikon kuumasta lämpöaallosta.

Toukokuun alkupuoliskolla oli kevään viimeinen suomalainen kirjastoilta. Kuvassa kirjaston emäntä Anu, ja seuraavalla kerralla kirjasto taas syksyllä, Anun ja miehensä kotona.

Anun mies Gadi  valmistaa upeita koristeita kahvikapseleista.

Toukokuussa oli myös tulipalo meidän kadulla,vastapäisessä rakennuksessa, eräässä asunnossa.

Asunnossa asui ongelmallinen mies, joka aina kerjäsi joko rahaa tai tupakkaa, ja naapurit olivat valittaneet miehestä viranomaisille, mutta vasta tulipalo  sai jotain aikaiseksi, eikä miestä ole sen jälkeen  näkynyt.

Sain herkulliset tuliaiset Suomesta.

Tuliaisten tuojan hotellin katolta oli hieno näkymä Välimerelle ja osalle ranta-aluetta.

Poismennessä vielä pieni kurkistus samalle ranta-alueelle..

Kiva katsella parvekkeelta muiden parvekkeita...

Kesäkuun alussa lainakoira Shadowin isännät yllättivät kertomalla että muuttavat Tel Aviviin. Tähän asti olemme asuneet samassa kaupungissa, ja kävellen heidän luokse kestää 20 minuuttia. Uusi kotinsa on kaupunginosassa, jossa vain tosi korkeita tornitaloja. Sagin, Shadowin toisen isännän , vanhemmat olivat vuosia sitten ostaneet talosta muutaman asunnon, kun talo oli vielä paperilla, ja nyt samaan 44-kerroksiseen taloon muuttavat vanhemmat,  Sagin sisko perheineen,  ja vasta vihitty pikkuveli vaimoineen sekä Sagi ja Massimo lapsineen. Sukurakasta väkeä. Itse en kyllä tykkäisi asua noin korkeassa talossa. Perheen kaikki 3 lasta eli Sagi sisaruksineen saivat oman asunnon tornitalosta, eli perinnön etukäteen. Täällä Israelissa ei ole perintöveroa kuten Suomessa.

Sagi kutsui minut tutustumaan heidän tulevaan, vielä tyhjään asuntoonsa ja ehkä parasta talosssa on upea uima-allasalue sekä iso kuntosali., ja se että lähellä on pikaratikan pysäkki ja muutenkin kaikki lähellä  

Kaunista kesäkuun jatkoa💚🌸🌸🪻🌼🌺

40 astetta

Hei rakkaat lukijat,  mitä.teille kuuluu?Toivottavasti takatalven runsaat lumet jo.sulaneet, ja kevät etenee kauniisti💚

Täällå oli viime viikolla  hurjan kuumaa,jopa 40 astetta! Niitä kuumia aavikkotuulia. .Luin ettei 85 vuoteen ole huhtikuussa ollut niin lämmintä. Nyt jo normaalit kevään asteet täällä.

Täällä  on koko viikon vietetty pesah-juhlaa, eli juutalaiseen pääsiäistä. Yleensä pesah osuu lähes samaan aikaan kristityn pääsiäisen kanssa, mutta muutaman vuoden välein on toisin, sillä juutalainen kalenteri on lunisolaarinen kalenteri, , joka eroaa puhtaasti auringonkiertoon  perustuvasta gregoriaanisesta  kalenterista .Normaalielämässä täällä käytetään sitä tavallista , eli gregoriaanista kalenteria. 

Pesah-aatto oli viime viikon maanantaina, ja olin kutsuttu amerikkalaisen  ystäväni Nancyn luokse naapurikaupunkiin.Kuva juhlapöydästä ennenkuin istuimme alas.

Tuossa kuvassa näkyy neliskulmaista  ja pilkullista matsaa, jota syödään pesah-viikon aikana leivän sijaan.

Meitä oli 6 aikuista ja 4 lasta, ja jotta Nancyn ei tarvitsisi itse kokata suurelle porukalle, sovittiin etukäteen mitä jokainen tekee kotonaan ja tuo mukaansa. Minä lupasin tuoda kakun,  marokkolaisen  porkkanasalaatin, josta tein sekä tulisen että miedon version, sekä salaattikerän, joka unohtui kotiin. Kakku  sen sijaan....Pesahin aikana ei  käytetä kaikenlaisia jauhoja ja hiivalla kohotetuttuja tuotteita, ja olin sjatellut tehdä taas hyväksi todettua ja kauan sitten kehittämääni maidotonta ja gluteenitonta suklaakakkuani bataatilla   Olin kuitenkin hölmö,ja menin muuttamaan hyväksi todettua ohjettani, jolloin valmis kakku oli liian pehmeä, ja olisi hajonnut leikatessa. Mutta ei hätää, murensin kakun, lisäsin tummaa suklaata, ja veinkin kakun sijaan kuvan suklaisia palloja.

Nancyn kattoterassin näkymä on aina niin upea, että taas piti ottaa siitä kuva, vaikka olen aikaisemminkin jo laittanut tämän näkymän tänne,mutta ehkä eri aikaan. Oli tosi mukava ilta. Tänä vuonna oli kuitenkin surullisempi pyhä,ja muistettiin kaapattuja, jotka jo poissa  yli 200 päivää.

Supermarketeissa ei niin mukavaa käydä Pesah-viikon aikana, sillä monet hyllyt,joissa ei pesahiin sopivia tuotteita, peitetty näin. Mutta on myös ruokakauppoja, joissa kaikki  normaalia, eli ei mitään peitetty.

Pesah on myös se aika jolloin leipomot kiinni kuten tämä leipomo asuinkaupunkini keskustassa. Mutta sen sijaan on joka puolella kaikenlaisia gluteenittomia tuotteita, mikä tekee tästä pyhästä keliaakikkojen lempipyhän. Eilen illalla oli pesahin toinen aattoilta, ja tänään pyhäpäivä, jonka jälkeen kaikki taas muuttuu normaaliksi, mitä tulee ruokaan...

Kaunista uutta ja toivottavasti kauniin keväistä viikkoa🍃🌿☘️

Päivän yllätys

Minut yllätettiin tänä aamuna kivalla tavalla, kun Shadow-koiran toinen omistaja soitti, ja sanoi hakevansa minut puolen tunnin  sisällä  Olin juuri pesemässä asunnon  lattioita, ja aivan hiessä, sillä kuumaa ja kosteaa.Tuli kamala hoppu käydä pikaisesti suihkussa ja laittaa jotain päälle. Vanhenin tänään taas yhdellä vuodella,joten sen johdosta tämä yllätys

Kävimme ensin hakemassa yhteisen amerikkalaisen ystävämme Nancyn(tuo sinireppuinen) , joka asuu aivan lähellä BatYamin kaupungin ranta-aluetta. BatYam(meren tytär) on sekä Tel Avivin että oman asuinkaupunkini Holonin naapurikaupunki. Minusta BatYam on ruma kaupunki,mutta heillä upea ranta-alue, joka puuttuu omasta asuinkaupungistani .

Minulle tarjottiin synttäriaamiainen eräässä ranta-alueen ravintolassa 

Nancy kuvaa aamiaista. 

Ja kuvasi.myös Sagin,Shadowin toisen omistajan ja minut.

Aamiaisen jälkeen kävelimne vielä ranta-alueella. Ranta-alue on rantakadun alapuolella,ja tänään oli suhteellisen siedettävä sää,vaikkakin kuumaa.. Eilen oli  lähes 40 astetta, mikä oli aika tukalaa.

Tykkään siitä että tuolla on puinen kävelytie,ettei tarvitse saada hiekkaa kenkiin.. 

Rantapalmuja.

Kunhan viilenee,taidan tehdä pidemmän lenkin täällä.

Kaunista viikonloppua❤️

Koiravahtina

Evelynin ikkunasta näkyy tämä

Kaikenlaista on tapahtunut sitten viime postauksen, mutta noin viikon ajan olin niin kiinni koirissa, ettei niiden ja työn lisäksi ollut paljon muuta. 

Tered tuli luokseni noin 2 viikkoa sitten, ja tarkoitus oli että hän on luonani 8 päivän ajan, emäntänsä ollessa Italiassa. Tered on valtava! koira, jolla ihana luonne, mutta joka vaatii paljon ulkoilua ja pitkiä kävelylenkkejä. 

Tered oli ehtinyt olla luonani 3 päivää kun pikku Shadow-koiran toinen omistaja soitti hätääntyneenä, ja kysyi voinko tulla hakemaan Shadown jo nyt, sillä heidän täytyy lentää Yhdysvaltoihin seuraavana aamuna. Heidän sijaissynyttäjänsä lapsivesi oli alkanut valua viikolla 32, ja pariskunnan molemmat osapuolet olivat todella huolestuneita, ja joutuivat pulittamaan pitkän pennin siitä että joutuivatkin lentämään nyt eikä maaliskuun puolivälissä. He olivat sen äkkilennon vuoksi niin kiireisiä etteivät edes ehtineet tuoda minulle Shadowia, vaan kävin hakemassa koiran ja 10 kilon koiranruokapussin. Ystävää ei voi jättää pulaan hädän tullessa. Tällä hetkellä  pariskunta pikku tyttärineen ovat Idahossa, ja pikku keskosen pitäisi syntyä tänään, mutta kuulemma kaikki hyvin. 

Shadow on hemmoteltu pikkukoira, joka ei tykkää muista koirista, ja kotiin tullessa alkoi oikea sirkus, kun luonani oli isolle 40 kg koiralle räksyttävä 4 kg pikkukoira. Oli pakko pitää heidät erillään koko ajan, eli Shadow oli makuuhuoneessani, ja Tered olohuoneessa. 

Shadow on jo melkein 13 v. ja hänellä selkävaivoja, johon hän saa kipulääkettä tarpeen tullessa. Kaikessa kiireessä unohdin ottaa Shadowin lääkkeet mukaan, ja hain ne muutama päivä myöhemmin amerikkalaiselta ystävältäni Nancyltä, joka oli käynyt hyvästelemässä pariskunnan, ja ottanut lääkkeet luokseen. 

Pakko oli taas ikuistaa tämä näkymä, Nancyn asunnon ikkunan kautta. 

Nancyn asuinkerroksessa menin vahingossa ensin väärälle puolelle,  ja näin erään asunnon ulkopuolisella seinällä nämä. Jäin vähäksi aikaa ihailemaan koivuaiheisia maalauksia. Täällähän ei koivuja kasva, ja kun kysyin Nancyltä, selvisi että maalaukset tehnyt naapuri on entisestä Neuvostoliitosta, mutta ei ollut varmaa mistä, mutta varmaa ainakin että sellaiselta alueelta missä kasvaa koivuja. 

Saman taiteilijan isompi maalaus, josta pidin paljon. 

On kevät, lämmintä ja aurinkoista, ja kruunukakkarat kukkivat🌼Talvea tuskin oli, ehkä 1. 5 viikkoa, siinä kaikki. Vähäsateinen ja lämmin talvi. 

Kotona oli suoraan sanoen hankalaa kahden niin erilaisen koiran kanssa. Shadow itki kun suljin sen makuuhuoneeseen, ja illalla Teredkin itki hetken, kun menin makuuhuoneeseen, ja suljin oven. Minun piti myös ulkoiluttaa molemmat erikseen, ja aina Shadowin kanssa kotiin tullessa piti hätistää Tered kauemnaksi. 

Lauantaina viikko sitten olin leiponut juustoisen piirakan, johon olin lisännyt villivihanneksia. Teredin omistaja Maya oli kyllä varoittanut ettei kannattanut jättää ruokaa esille, mutta jätin vielä vähän liian lämpimän piirakan keittiön tasolle, mutta niin että se oli lähellä seinää, enkä uskonut Teredin ylettyvän siihen. Tarkoitus oli pakastaa piirakka. Menin hetkeksi vessaan, ja kun tulin takaisin keittiöön, jäljellä olivat vain piirakan murut.. Tered sai kyllä rangaistuksen, vatsavaivojen ja ripulin muodossa. Tered myös herätti minut keskellä yötä koska halusi ylos, joten klo 2 yöllä kävimmme puistossa.. Seuraavana päivänä kävin hakemassa Shadowin lääkkeet Nancyltä, ja jostain syystä laitoin kotona pienen paperipussin lääkkeineen korkealle kirjahyllyyn, jääkaapin sijaan.  Yöllä heräsin Teredin  itkuun klo 4 yöllä, ja kun avasin oven, Tered oli oksentanut lattialle. 

Seuraavana päivänä aloin etsiä Shadowin lääkepussia, koska halusin siirtää sen jääkappiin. En tajunnut miten se oli voinut hävitä kirjahyllystä, mutta yhtäkkiä tajusin että pussi oli näköjään pudonnyt lattialle, Tered oli syönyt kaikki kipulääkkeet ja sitten oksentanut. 

Minun oli tosi vaikeaa kertoa siitä Shadowin omistajille, jotka nyt Yhdysvalloissa, mutta oli ihan pakko kertoa heille että iso koira söi pikkukoiran lääkkeet... Onneksi he ottivat asian vastaan rauhallisesti, ja minun tulee ottaa yhteys toisen osapuolen isään, jotta saan uudet kipulääkkeet Shadowille. Onneksi hän on ollut kunnossa, eikä näytä niitä nyt tarvitsevan. Tiistaina myöhään illalla Teredin omistaja Maya tuli hakemaan koiran pois, ja siitä lähtien on ollut paljon helpompaa, vaikka Shadow on kova haukkumaan välillä. Shadow on nyt luonani melkein 2 kuukautta❤️

Torstaina pillastuin kunnolla😡. Täällä lähistöllä on kaikki sekaisin kevytraitiotietöiden vuoksi, mutta kun tulin supermarketista bussilla kotiin (kuva bussipysäkistä nuolen vieressä), huomasin etten pääse bussipysäkiltä kotikadulle, joka on suuren kadun alapuolelle. Tuossa kohtaa oli muutama projektiin liittyvä työntekijä, ja huusin heille että miten ihmeessä ei jätetty minkäänlaista kulkuyhteyttä ihmisille. Vähän nolostutti jälkeenpäin, sillä eihän se niiden työntekijöiden vika ollut. Kesti kauan ennenkuin tajusin miten pääsen pysäkiltä kotiin, ja jouduin tekemään pitkän kävelykierroksen sitä varten. Nyt on kuilu onneksi täytetty hiekalla. 

 

Kaunista viikonloppua 💐

Syksyn merkkejä

Eilen aamulla aikaisin, kuten usein lauantai-aamuisin, tein aamulenkin lähellä olevan ison toimistotalon alueella. Toimistotalon alapihalla on puita, joista kuvan lehdet🍁. Jonkinlainen vaahteralajike, mutta en tiedä mikä, ja pudonneiden lehtien joukosta löysin nuo kaksi hyväkuntoista, jotka toivat syksyn mieleen. Täällä on edelleenkin lämmintä, mutta iltaisin ja aikaisin aamulla tosi miellyttävää, eikä enää inhottavan kosteaa. 😍. Joitakin päiviä sitten luvattiin ensisadettakin, mutta vielä ei olekaan sen aika. 

Eräänä iltana teimme Anitan kanssa kuvan herkullisia pikkuleipiä, joihin tuli sekä vehnäjauhoa että kookoshiutaleita. Anita, 89 v. on kova leipomaan, ja rakastaa vaatekauppoja. Keskiviikkona iltapäivällä Anita halusi mennä lähistöllä olevan avoimen kauppakeskuksen kaikkiin vaatekauppoihin, ja väsähdin siitä kunnolla, ehkä enemmän kuin Anita 🤣. En erityisesti rakasta vaatekaupoissa kiertelyä, ellei ole pakko hankkia jotain.

Viikko sitten luin Ann-Christinen poismenosta. 

Hän oli äitini ystäviä, ja muistin että äidin albumissa on kuvia hänestä. Tässä kuvassa Ann-Christinen  omistuskirjoitus äidilleni. Muistan tavanneeni Ann-Christinen muutaman kerran meillä kotona, ja muistan että hän oli tosi pirtsakka ja mukava. 

Tässä vielä toinen kuva Ann-Christinesta äidin albumissa. Ann-Christine edusti Suomea Euroviisuissa vuonna 1966.

Eilen iltapäivällä olin taas kutsuttu amerikkalaisen ystäväni Nancyn luokse, ja taas tuli ihailtua tuota hienoa näkymää Välimerelle,Nancyn kattoterassilta. Tämän kuvan otin hieman ennen auringonlaskua 

Nancyn kattoterassilta on mielenkiintoista kurkata viereisen, tosi korkean, talon parvekkeille. Muutama postaus sitten kuvasin samat paikat iltapimeällä. 

Tänään täällä on (taas...) pyhäaatto, eli lehtimajajuhlan loppu, ja tässä Nancyn lehtimaja, kattoterassilla. 

Meitä oli eilen illalla aika suuri joukko Nancyn luona, ja Nancyn ystäväpariskunnan vilkas 2-vuotias sekä sokean ystävän suloinen opaskoira Hudson veivät kaiken huomion🐕😍

Kummallinen viikko ja koronatartunta

Bambin poismenon jälkeen oli outoa kun koiraa ei enää ollut  , eikä tarvinnut viedä koiraa ulos.  Kun tulin kotiin Bambin nukutuksen jälkeen,  sain aivan vimmatun  siivouskohtauksen,  sillä Bambin karvoja oli joka puolella.   Vaikka Bambin turkki oli lyhyt,  siitä lähti kuumalla  hurja määrä karvoja.  Minullahan ei ole toimivaa  ilmastointia tässä asunnossa   ,vaan joka huoneessa tuulettimet, ja  siivouskohtauksen jälkeen oli tosi hikinen olo. Illalla  alkoi olla hieman nuhainen olo , ja aivastelin välillä,  ja oli myös väsynyt olo, mutta ajattelin että  kaiken tapahtuneen jälkeen se oli ehkä normaalia.

Aamulla ja illalla olen jatkanut näiden viiden kissan syöttämistä puistossa.  Kissat olivat ensin hieman ymmällään kun Bambia ei näkynyt, sillä ne pitivät Bambista,  mikä näkyi puskemisena. 

Urpo, vanhin kissoista. Urpo on aivan ihana kissa, jonka korvat ovat olleet tuollaiset syntymästä saakka. Talvella toisen korvan kohdalla oli paha repeytymä,  ja hoidin sitä antibioottivoiteella.   Urpo ei sitä vastustellut, ja onneksi korvan alue parantui.

Nipsu ja Urpo. Seuraavana päivänä nuha jatkui ja  oli hieman väsähtänyt olo, mutta minulla ei ollut kuumetta, kurkkukipua tai  lihaskipua,  joten en ajatellut että se on koronaa. Ajattelin että sain jonkun nuhataudin  torin kahvikauppa&kahvipisteen  baristalta Itailta,  joka oli töissä tosi nuhaisen oloisena yhtenä aamuna kun kävin siellä kahvilla.  Kirjoitin hänelle että   se ehkä olisi koronaa,  mutta Itai närkästyi pelkästä  ajatuksesta,   ja kirjoitti että hänellä  oli pelkästään  nuhaa puolentoista vuorokauden aikana ,  eikä mitään koronaa. Otin hieman flunssalääkettä,  ja  torstaina oloni oli jo täysin  normaali,  ja nuhakaan ei enää häirinnyt, joten olin varma  että  minulla oli vain pieni nuhaepisodi.

Torstaina  olin kutsuttu amerikkalaisen ystäväni Nancyn luokse,  joka on vuokrannut  asunnon  meren läheltä BatYamin kaupungista. Sekä BatYam (meren tytär)  että Holon,  jossa itse asun, ovat  vähän kuin Vantaa  ja Espoo Helsingille. BatYam on mielestäni ruma ja liian tiheään rakennettu kaupunki, mutta sillä on rantakatu ja rannat, mitä taas ei ole tässä sisämaassa olevassa asuinkaupungissani. Mutta bussilla pääsee helposti sekä Tel Avivin että BatYamin rannoille.

Olin tapani mukaan liian aikaisin liikkeellä,  joten tapoin  aikaa kävelemällä rantakadulla.

Toisin kuin Tel Avivin ranta-alue, BatYamin  ranta-alue on kadun alapuolella.

BatYamin rantakatua.

Huomasin ranta-alueella myös uima-altaan,  jonne pitää ostaa pääsylippu.

Kiva lasten leikkialuekin löytyi  ranta-alueelta.

Istuin hetken aikaa penkillä ranta-alueen puistikossa, ja  katselin lihaksikkaiden miesten kuntoilua...

Nancyllä  on upeat näkymät Välimerelle, sillä hänen vuokra-asuntonsa on kattoasunto, josta mahtavat näkymät.

Näkymät toiseen suuntaan.

Sunnuntaina huomasin  että maku&hajuaistini olivat yhtäkkiä todella heikot.  Söin aasialaiseen tyyliin laittamaani salaattia, joka ei maistunut millekkään.  Ihmettelin , sillä minulla ei ollut muita oireita, enkä tuntenut oloani sairaaksi.

Eilen ostin  antigeenitestit, ja selvisi että olen saanut tartunnan.  Minulla ei ole muita oireita kuin  heikko  maku& hajuaisti, ja  mietin  olivatko ne viime viikon  kaksi nuhapäivääkin koronaa.   Minulla siis ei ollut kuumetta, kurkkukipua eikä lihaskipua,  mutta on korona, joskin terve olo , ja nyt sitten pitää olla eristyksessä;(