Mukavia hetkiä ja vierailu hautausmaalla

 

Karkkikaupassa oli värikästä

Syyskuu on tähän saakka ollut mukava, sillä esim. serkkuni oli täällä vierailulla, ja oli ihanaa nähdä häntä niin pitkän ajan jälkeen(viimeksi ennen koronaa)

Serkun vierailu täällä oli liian lyhyt, ja kun tapasimme, söimme lounasta kaupungin parhaassa falafel-paikassa. Otimme lautasannokset, ja oli niin hyvää. 

Lautasannokseen kuuluu myös salaatti, riisiä kikherneillä(jonka jätimme väliin) sekä parhaat tietämäni pitaleivät, ja vatsa tuli kyllä niin täyteen. 😋

Ja vaikka olinme syöneet vatsamme täyteen, piti vielä käydä jäätelöllä. Huomasin  uuden jäätelöpaikan, jossa todella mukava ranskalainen omistaja kertoi, vahvalla ranskalaisella korostuksella, että jäätelöpaikka oli hänen unelmansa, ja että hän valmistaa tuolla itse kaikki jäätelöt ja jälkiruuat. Vadelmasorbettini oli ihanan raikas🍦. 

Viime perjantaina vanhenin, ja eksä yllätti gerbera-kimpulla. 

Olen tainnut mainita että teen ystäväpalvelusta täällä kahdelle ihmiselle. Se alkoi kesän alussa kun samalla kadulla asuva ystäväni Evelyn sai paikalliselta Kelalta 13 viikkotuntia, ja yhdisti minut palvelua välittävään toimistoon. Evelynin olen tuntenut 13 vuotta, ja hän on parin viimeisen vuoden aikana voinut vähemmän hyvin, joten hän tarvitsee apua esim. asioille/lääkäriin mennessä, ja etupäässä sitä että joku häntä kuuntelee,sillä hän puhuu lakkaamatta... 

Evelynin lisäksi käyn muutamana iltana 2 taloa eteenpäin asuvan Anitan  luona. Anita on 89 v. ja alunperin kotoisin Argentiinasta. Hän on aivan ihana, ja keskustelemme espanjaksi. Autan

 Anitaa pienissä askareissa, ja esim. eilen illalla teimme pikkuleipiä. 

Käyn Evelynin luona muutaman kerran viikossa, ja tällä viikolla Evelynin tyttärellä oli muutama lomapäivä, ja auto käytössä. Evelyn halusi käydä asunkaupunkini Holonin hautausmaalla, missä hänen vanhempiensa haudat. En ole usein ollut täällä hautausmaalla, ja hautausmaat täällä yleensä aika askeettisen näköiset. Siksipä yllätyin kun tuolla hautausmaalla näkyi useita isoja ja tummia hautoja, joissa vainajien kuvat, kuten tässä hautamuistomerkissä. En ole täysin varma onko tuo teksti venäjää?, mutta kaikki tummat haudat vainajien kuvilla taitavat olla Kaukasian maiden juutalaisten hautoja, joilla eri käytännöt mitä tulee hautamuistomerkkeihin. 

Tässä teksti taitaa olla Georgian kieltä. Takana näkyy yksinkertaisia, vaaleita muistomerkkejä, jotka ovat täällä yleisiä. 

Vielä yksi hautamuistomerkki vainajien kuvilla, mutta tässä nimet oli kirjoitettu hepreaksi.

Lähellä Evelynin vanhempien hautoja oli pitkä kuja, joka näytti erilaiselta, ja Evelyn kertoi että tuolla on molemmilla puolilla natsien tuhoamien seurakuntien muistolle pystytettyjä muistomerkkejä. 

En ollut aikaisemmin nähnyt tällaista, ja tämä veti hiljaiseksi. 

Jotkut muistomerkit olivat tosi suuria. Tämä oli puolalaisen Plockin kaupungissa olleen seurakunnan muistomerkki, josta selviää että seurakunnan alku oli vuonna 1237,kunnes natsit tuhosivat seurakunnan jäsenineen. 

Korfun seurakunnan muistolle pystytetty muistomerkki.

Hautausmaan jälkeen piti saada jotain iloisempaa, ja Evelyn halusi mennä kauppakeskuksessa olevaan karkkikauppaan, josta ensimmäinen kuva. 

Muutama päivä myöhemmin näin eräässä sisustuskaupassa nämä muumituotteet, ja pakkohan niistä oli ottaa kuva❤️

Samassa kaupassa oli myös näitä kauniita sinivalkoisia astioita Japanista. Kaappeihin ei vaan mahdu mitään uutta 💙

Kaunista viikonloppua❤️

Viimeinen pysäkki

Viime viikolla esittelin Nancylle  Tel Avivin jättimäisen pääbussiaseman.  Tämä kuva on otettu 7. kerroksen bussiaseman sisätiloissa,  jonka kaikki seinät on peitetty katutaiteella.

Nancy on etsinyt joka paikasta  maniokkisipsejä,  ja sanoin hänelle että jos niitä jostain löytyy niin valtavan bussiasemarakennuksen  4.  kerroksen aasialaisesta marketista. Samasta kerroksesta  löytyy suurin osa rakennuksen kaupoista.  En ole koskaan törmännyt maniokkisipseihin.  Mutta maniokkisipsien sijaan tuolta löytyi paljon muuta mielenkiintoista.  Kerroin Nancylle, että jättirakennus on saanut lopettamispäätöksen, joka tulee voimaan vuonna 2023. Sen pitäisi antaa tarpeeksi aikaa rakennuksen 400 yritykselle.  Kauppojen lisäksi tuolla on ruokapaikkoja,    lastentarha,  jiddishinkielen museo,  tanssistudio ym. 

Juuri kun tulimme  aasialaiseen kauppaan,  näimme pöydällä valtavan  jakkihedelmän.   Jäimme katsomaan kun sitä leikattiin,  ja suuren ruman hedelmän sisäosa olikin tosi kaunis. Tuosta syödään nuo keltaiset osat ja niitä ympäröivä osa, mutta keskiosaa ei syödä.

Ostosten jälkeen  menimme ylös 7.  kerrokseen , mistä vielä lähtee busseja.  Kaikki seinät sisätiloissa on peitetty katutaiteella.  Tuolla oli kovin hiljaista,  entisajan kova hälinä ja sadat bussia odottavat ihmiset olivat poissa.  Ja tänään sitten luin  että tuomioistuin päätti tänään että koko rakennus suljetaankin joulukuun 5. päivänä.   Tämä koska  palolaitos ei suostu turvaamaan  rakennusta , koska  rakennuksen omistaja,   iso rakennusyritys, on vuosikausia  laiminlyönyt valtavaa bussiasemaa, joka valmistuessaan oli maailman suurin pääbussiasema.   Ihan kamalaa  kun ajattelee  kaikkia yrityksiä, pääasiassa kauppoja ja pikku ravintoloita,  jotka tiesivät että heillä on aikaa  vielä yli vuosi , mutta nyt sitten vain vähän yli kuukausi.  Suurin osa kaupoista on pieniä kauppoja,  joissa ei käy erityisen paljon asiakkaita,  ja niiden omistajat menettävät kaiken toimeentulonsa,  sillä jos paikka todellakin suljetaan jo ihan pian,   rakennusyritys ei takuulla  korvaa kunnolla heidän omistamiaan kauppoja.  Rakennusfirma haluaa sen sijaan rakennutta tuonne uusia kalliita asuintaloja,  eikä ole  laittanut tikkuakaan ristiin kohentaakseen aseman  tilaa.

Nämä seinillä olevat taideteoksetkin sitten häviävät pian.

Pidän paljon tämän  teoksen tekijän, Michal Rubinin, töistä.  joita löytyy useasta seinästä Tel Avivissa.

Myös täältä yhä lähtevät bussit joutuvat etsimään itselleen uuden pääteaseman. 

Bussiasemarakennuksen jälkeen kävimme  vielä muutamassa  aasialaisessa kaupassa etsimässä maniokkisipsejä, joita ei löytynyt,  ja sitten  lähdimme etsimään lounaspaikkaa.  Bussiasemaa vastapäätä olevalla kävelykadulla on monta  pientä etnistä ruokapaikkaa,   ja tarkoitus oli mennä syömään  pikkuriikkiseen , takuulla autenttiseen kiinalaiseen paikkaan,   mutta siellä  olikin vesivahinko, joten piti etsiä toinen paikka.  Menimme sisään pikkuruiseen eritrealaiseen ravintolaan.

Sisällä oli nuori pariskunta,  jotka kehuivat paikan ruokia .

Ruokalista oli vain eritrean kielellä, mutta paikan ystävällinen omistaja/kokki tuli kertomaan meille  mitä listalta löytyy.  Pariskunnan tyttö kehui niin omaa annostaan , että  päätin ottaa samaa eli  kicha fit fit-annoksen,  joka on jonkinlainen pastan vastike,  joka löytyy sekä eritrealaisesta että etiopialaisesta keittöstä. Olen muutenkin huomannut ettei noiden kahden keittiön välillä ole mitään suuria eroja. Annokseni oli herkullinen mutta niin täyttävä ja suuri, etten jaksanut syödä siitä kuin puolet, ja sanoinkin Asgolle, omistajalle, että annos on aivan liian suuri.

Nancy otti  injera-lettuleivän  naudanlihalla ja vihanneksilla. Tätäkin löytyy sekä etiopialaisesta että eritrealaisesta keittiöstä.

Juttelimme paikan omistajan , Asgon(muistaakseni nimi oli noin...)  kanssa,   joka kertoi että hän toivoo pääsevänsä Kanadaan,  lähinnä 3 lapsensa vuoksi,  jolle hän ei näe tulevaisuutta täällä. Täällähän ei ole annettu pakolaistatusta kuin pienelle määrälle eritrealaisia; sen sijaan heillä on ollut suojeltu ryhmästatus, mutta  käytännössä   elämä ilman   tarkkaa statusta  on äärettömän vaikeaa,  ja monet tänne tulleet eritrealaiset ovat saaneet  turvapaikan Kanadassa.  Toivottavasti myös Asgo perheineen pääsee sinne joku päivä , vaikka kylmä sää hieman pelottaakin häntä. Eritreaan ei voi palata niin kauan kuin siellä on totalitaarinen diktatuuri. Myös Asgo pakeni sieltä aikoinaan, ja tapasi eritrealaisen vaimonsa täällä Israelissa.

Jotta eritrealainen  pääsee lähtemään täältä Kanadaan, hän tarvitsee kanadalaisen tukijan. Kanadassa on "Sponsor a refugee-ohjelma" , jossa  yksityinen ryhmä  tai järjestö,   sponsoroi pakolaisen tarpeet yhden vuoden aikana,   Tämän ohjelman ansiosta pakolaiset eivät rasita valtion kassaa,  ja ohjelman avulla Kanadaan on vuosien aikana tullut jo muutama sata tuhatta pakolaista , eri puolilta maailmaa.

Kiva viikko

Poimin oliivipuusta oksan

Tällä viikolla oli kaikenlaista mukavaa:  edellisellä viikolla tapasin täällä vierailleen veljeni, ja tällä viikolla  täällä  vieraili rakas serkkuni Suomesta.  

Suomesta tuli herkullisia tuliaisia  ,   ja  täytyy ihan mainita erikseen tuo Fazerin uusi Pätkis Suklaatäytekeksi,  sillä se on todella hyvää, etenkin jos pitää Pätkiksistä:)

Vanhenin vuodella ,  ja sen kunniaksi eksä tarjosi minulle  lounaan valitsemassani  ravintolassa.  2 päivää myöhemmin oli myös  eksällä syntymäpäivä, ja päivä sen jälkeen poikani pikkuinen Suomessa täytti 2 vuotta.  Edesmennyt siskonikin olisi täyttänyt vuosia  päivä jälkeeni, ja isälläkin oli aina syntymäpäivä syyskuussa, joten paljon neitsyitä on lähipiirissä ollut ja on edelleenkin;D

Serkun kanssa söimme myös myöhäisen lounaan kaupungin parhaassa falafel-paikassa,  jossa kaikki on niin hyvää:)

Torin pikku kahvikauppa & kahvilapisteestä ihailin vastapäiselle seinälle  ilmestynyttä katutaideteosta.  Kahvikaupan viereinen thaimaalainen ravintola oli tilannut tämän työn, ja oli kyllä paljon mukavempi katsella tätä kuin tylsän väristä seinää.

Kävin myös IKEAssa,  ja istuin kahvilla  IKEAn aamiaisbuffettia vastapäätä.  IKEAn aamiaisbuffetti on hinta/ laatusuhteiltaan ihan paras aamiainen,  ja olin tuolla juuri kun kaupan ravintola avattiin, eikä buffettipöytä ollut vielä valmis.  IKEAt avataan täällä  klo 10 aamulla,  mutta sisälle kahvilaan pääsee jo 9.30 ,  ja kahvi on klo 10 asti maksutonta.  IKEAlla on täällä  tosi hyvät sveitsiläiset  kahviautomaatit,  ja niistä tuleva  capuccino on tosi hyvää:). Ehdin juoda 3  capuccinoa ennenkuin kauppa avattiin... päivän kahvikiintiö:D

Tapasin muutaman viikon tauon jälkeen kolumbialaisen ystäväni,  ja kiertelimme  Glorian kanssa  eteläisessä Tel Avivissa.  Tämä kissa oli hyppäämässä ylös, mutta jäi katselemaan meitä kun menimme tuosta ohi.

Nyt iltakävelyllä Bambin kanssa tuntui  mukavalta,   parin tosi hikisen päivän jälkeen.  

Oikein hyvää viikonlopun jatkoa:)

No tulihan se talvi

Toivottavasti teillä oli  hyvä joulu. Täällähän oli joulun aikaan ihan tavallinen arki,  paitsi että muutamissa kaupungeissa,  kuten Haifassa, Jerusalemissa, Jaffassa   ja Nasaretissa oli jouluun liittyviä tapahtumia.  Sää oli aurinkoinen ja aika lämminkin,  mutta torstaina aikaisin aamulla, kun odottelin bussia, näytti tältä.  Talvinen sää  (no vähän kuin syksyinen sää Suomessa;D) toi mukanaan sateita , ukkosta, kovaa tuulta ja hieman kylmempää säätä (tällä hetkellä  omalla alueellani ulkona 14 astetta).  Otin vihdoinkin talvitakin esille...  Sadetta riitti vielä täksikin päiväksi , ja huomenna ja sunnuntaina pitäisi vielä tulla joitakin tippoja.

Olen NIIN odotellut viileämpiä säitä,..

Mutta keskiviikkona eli Tapaninpäivänä oli vielä aurinkoista ja aika lämmintä.  Olin menossa tapaamaan  Montanassa, Yhdysvalloissa asuvaa ystävääni Nancyä , joka on täällä käymässä, ja matkan varrella  oli tämä vihreä talo.

Sateesta ei ollut tuolloin minkäänlaisia merkkejä.

Ennen Nancyn tapaamista kävin torin pikku kahvila-kahvikaupassa ,   ja Rambo oli nukahtanut baarituolin päällä.  

Kävimme Nancyn kanssa syömässä  lempihummuspaikassani.  Tapasimme hieman yli 2.5 vuotta sitten Instagramin kautta,  ja viimeksi olin nähnyt Nancyn 2 vuotta sitten,  joten juteltavaa riitti.  

En malttanut olla kuvaamatta  vierusnaapureiden annoksia  (luvalla tietenkin;D).

Kävelimme keskustan alueella,  ja välillä pysähdyimme ottamaan kuvia rakennuksista. Tässä on kaksi vanhaa taloa yhdistetty niin että keskellä on uudempi osa .

Kodin viereisessä puistossakin on nyt niin vehreää.

Elokuu on aina kuuma

Torin edessä olevalla aukiolla on vihdoinkin varjoa!

Olisihan se pitänyt tietää että kun  elokuu tulee niin täällä alkaa hiki valua.   Mielestäni  heinäkuu oli aika siedettävä vaikka oli kuumia päiviä ,  ja jopa 40 asteen paikkeilla muutaman kerran, mutta  kosteus oli siedettävä.,  Kun elokuu alkoi oli edelleenkin aika siedettävää , kunnes pari päivää sitten huomasin että  ulkona naamasta valuvat alas kaikki sinne laitetut voiteet ym,;D

Bambikin on päivisin selvästi väsähtänyt. Muutama päivä sitten tein Bambin kanssa iltapäivällä hieman pidemmän lenkin,  mikä oli ehkä virhe sillä  tulin aivan hikisenä kotiin ja Bambi-ressu oli aivan poikki. 

Viikonlopun alussa teimme  kolumbialaisen ystäväni kanssa kuitenkin hieman pidemmän aamulenkin,  joka ensin tuntui tosi mukavalta sillä mereltä tuuli.  Tässä kuvassa näkyy takana kiviröykkiö jossa  traktori: siinä oli vielä vähän aikaan sitten  vuonna 1981 avattu Dolphinarium, jossa  pääsi katsomaan delfiinien esityksiä.  Siellä oli myös surffikoulu, ja muita  mereen liittyviä liikkeitä.   Delfiiniesitykset loppuivat onneksi  muutaman vuoden kuluttua, kun paikka joutui rahavaikeuksiin. Vuonna  1994 Dolphinariumissa työskennellyt amerikkalainen  delfiinivalmentaja löytyi hirttäytyneenä/murhattuna paikan  lähellä olevan rannan alueelta, ja myöhemmin selvisi että nainen oli kaksoisagentti... ja jonkinlainen naispuolinen James Bondin vastine...Viimeinen piste oli  kun Dolphinariumissa olleen diskoteekin jonossa eräs palestiinalainen räjäytti itsensä ja 21 jonossa ollutta teiniä,  vuonna 2001.  Sen jälkeen paikka sai rapistua,   ja onneksi vedettiin maan tasalle äskettäin. Tilalle tulee rantakadun jatke , ja kuulemma  vesiurheiluun keskittynyt paikka. 

Kävelimme vain pienen osan rantakatua, sillä sekä Gloria että minä yritämme välttää aurinkoa parhaamme mukaan. Vaikka nyt on paras ranta-aika,  ei aamulla aikaisin näkynyt vielä paljon ihmisiä, ja muutenkin tämä ranta on hiljaisempi kuin pohjoisemmassa Tel Avivissa olevat rannat. Tämä oli "minun rantani" silloin kun asuin täällä ensimmäistä kertaa, ja asuin ihan vieressä.

Laineet olivat hyvät surffaajille ja suppaajille.

Rantabulevardin uudistettu ilme, jossa paljon varjoisia paikkoja:)

Rannat:)

 Ennen rantakadun remonttia ei ollut tarpeeksi varjoa, mutta nyt on:)

Rantaravintoloita on aika monta,  ja rannalla olevien ravintoloitten päälle on rakennettu puiset dekit,  joissa hyvä näköala ranta-alueelle. Tässä dekissä oli myös ulkokuntosali.

Menimme aamiaiselle suosikkihummuspaikkaamme, jossa saa annokset sekä pieninä että suurina annoksina.  Otan aina pienen fifty-fifty hummuksen (puolet sileää , ja puolet karkeaa)  ja pienen munakoisoannoksen,   ja olen aina sen jälkeen tosi täynnä.  Pitäisi ehkä kokeilla muitakin annoksia tuolla.