Retki Jerusalemiin ja Suomen itsenäisyyspäivä

Sitrusten aika🍊

Toissa viikolla teimme eksän kanssa retken Jerusalemiin, jossa en ollut käynyt  pitkään aikaan.

Aloitimme retken viehättävässä Ein Keremin kaupunginosassa.Siellä oli tietöitä,+lähes mahdotonta löytää parkkipaikka,  joten  vierailu siellä jäi aika lyhyeksi.

Nämä olivat erään kaupan ikkunassa.

Tuonne menimme sisälle, koska olimme uteliaita, ja vietimmekin siellä mukavan keskusteluhetken paikan omistajien kanssa.

Olimme lähteneet  liikkeelle tosi aikaisin, emmekä olleet syöneet aamiaista, joten poikkesimme kahville+voileivälle pikkuruiseen Luna-kahvilaan. Omistaja (kuvassa) kertoi että paikka oli nimetty hänen samassa rakennuksessa asuneen  isoäitinsä mukaan.

Seuraava etappi oli Beit haKeremin kaupunginosa.

Erään talon portissa varoitettiin  koirista, mutta porttiin maalatut koirat näyttivät kyllä  ystävällisiltä. Myös tässä kaupunginosassa oli järkytävän vaikeaa löytää parkkipaikka, mutta lopulta löytyi sellainen. 

Kaikenlaista viehättävää löytyi tästä.kaupunginosasta.

Hauskoja keramiikkatöitä erään talon edessä.

Koska edellisessä paikassa oli jaettu voileipä oli vielä nälkä, jonka tyydytimme tässä kahvila&leipomossa.

Viimeinen ja mielenkiintoisin kohde Jerusalamissa oli Hansen -keskus, joka oli  aiemmin spitaalishoitola&turvakoti, mutta on nyt kulttuurikeskus. 

Sisällä oli kaikenlaista , kuten tämä huone.

Tässä huoneessa hoidettiin potilaita.

1800-luvun  alkupuolella Jerusalem oli ränsistynyt kaupunki  Ottomaanien valtakunnan laitamilla. Eurooppalaisten suurvaltojen kasvava osallistuminen alueeseen ja kilpailu sen hallinnasta , johtivat lukuisten instituutioiden perustamiseen. Yksi niistä oli spitaaliturvapaikka, jonka perusti vuonna 1867

Jerusalemin anglikaaninen-saksalainen  seurakunta.

1865 saksalainen  paronitar Augusta von Kefenbrinck-Ascheraden  (kuvassa)   vieraili Jerusalemissa miehensä kanssa, ja järkyttyi kaupungin porteilla kerjäävistä spitaalisista, ja päätti perustaa heille turvapaikan. Paronitar onnistui keräämään Euroopassa summan, jolla Jerusalemin saksalais-anglikaalinen kirkko osti maa-alueen, jossa keskus nyt toimii.

Uuden  turvapaikan , "Jesus Hilfen", vihkiäiset olivat vuonna 1867, ottomaanien  kuvernöörin ja kaupungin eri yhteisöjen läsnä ollessa. Turvakodin toimintaa rahoittivat Moravian kirkon tukijat,maailman laajuisesti. Turvakotia pidettiin edistyksellisenä laitoksena, joka toimi mallina vastaavasille laitoksille muualla maailmassa.

Turvapaikka toimi rakennuksessa kunnes sairaudelle kehitettiin hoito,minkä jälkeen kirkko möi sen Israelin valtiolle, ja mittava restaurointi aloitettiin vuonna 2009.

Turvakoti oli aika itseriittoinen; sen puutarhassa kasvatettiin vihanneksia ja hedelmiä, ja maito ja kananmunat tulivat kotieläimiltä. Turvakodin asukkaat osallistuivat kaikkeen toimintaan hoitopaikassa.

Eräs käytävä rakennuksessa. 

Rakennuksen ulkopuolella  oli tämä näköalatorni, johon kiipesimme.

Joulukuun 4.  päivänä täällä oli suurlähetystön itsenäisyyspäivävastaanotto. Tällä kertaa ei oltu suurlähettilään residenssissä, kuten yleensä, vaan Rabin-keskuksessa Tel Avivissa. Vain  muumimamma mahtui kuvaan.

Tämä trio piti huolen musiikista. Edessä upea hedelmäpöytä. Ikkunat salissa tosi korkeat. Musiikin lisäksi myöhemmin oli myös tangoesityksiä; sekä suomalaista että argentiinalaista.

Minikarjalanpiirakoita,nam

Baarista sai viiniä ja mehuja.

Hyvää Joulun odotusta 🎄ja Lucia-päivää tänään.

Miniloma pohjoisessa osa 2

Edellisen postauksen kaikkien tapahtumien jälkeen ajoimme Beit Jannin druusikylään, josta olimme varanneet huoneen B&B-paikasta.

Beit Jann on Israelin korkeimpia asuinpaikkoja, jonka korkein kohta on yli 1000 metriä, ja jossa talvisin on luntakin. Beit Jannin kylää asuttavat druusit, joista voi lukea lisää tästä linkistä.   Kylä on rakennettu Meron-vuoren länsirinteelle, ja on suosittu lyhyiden lomien paikka, ja kylä onkin täynnä B&B-paikkoja. Löysin kivalta näyttövän paikan, jonne saavuimme illansuussa. Huoneemme oli tosi mukava:ikkunasta näkyi vuoristoa ja keittiönurkkauksen purnukoista löytyi kahvia ja teetä. 

Huoneen parvekkeelta oli hyvät näkymät, ja korkealla vuoristossa ilma oli ihanan raikasta. Paikan tosi sympaattinen omistaja Badi tuli katsomaan että meillä kaikki hyvin❤️Olimme tuonne tulon jälkeen sen verran väsyneitä että menimme aikaisin nukkumaan, ja kun omalla asuinalueellani yölämpötilat vieläkin helteen puolella, niin tuolla yöllä oli 15 sstetta, aivan ihanaa! 

Koska kylä rakennettu vuorelle, siellä on hurjia ylä-ja alamäkiä, ja täytyy sanoa että vähän pelotti siellä autolla liikkuessa. Tässä kuvassa näkyy vihreäksi maalattu majapaikkamme, ja meidän huoneen parveke tuossa  vasemmalla. Olimme muuten ainoat asiakkaat tuolla, mutta viikonloppuisin ja pyhinä kaikki B&B-paikat tuolla täynnä. 

Aamulla aikaisin omistajan sukulaisnainen oli valmistanut  meille herkullisen aamiaisen:oli munakasta, labneh-jugurttijuustoa, raejuustoa, paistettua munakoisia, erilaisia leipiä, vihannessalaattia ja kahvia. 

Aamiaisen jälkeen pakkasimme tavarat kassiin, hyvästelimme majapaikan ja ajoimme autolla kylän ylimpiin kohtiin. 

Aamulla aikaisin oli hieman sumuista, ja oli vaikeaa kuvata paikkoja kännykällä. 

Halusin mennä katsomaan paikkaa, jossa druuseille tärkeän profeetan muistolle rakennettu pyhäkkö ja , puutarha-alue.  Mutta kun menimme portista sisään puistoalueelle, meille huudettiin ettemme ole säädyllisesti pukeutuneita, ja että meidän pitää poistua alueelta. Eksällä oli polviin ulottuvat shortsit ja T-paita, ja minulla Capri housut ja T-paita, mutta se ei riittänyt. Olen kerran aikaisemmin ollut tuolla erään ryhmän kanssa, mutta silloin oli talvi, ja päällä oli tarpeeksi vaatetta...... 

Sieltä kävelimme vielä ylös kaikkein ylimpään kohtaan, ja koko sinne vievän kadun vasen puoli oli täynnä viikunapuita. Lähes kaikki raakileita, mutta löysin 2 kypsää viikunaa. 

Sitten olikin aika hyvästellä Beit Jann, ja ajaa alaspäin kohti Genesaretin järveä. Kaikki Beit Jannissa tapaamamme ihmiset (paitsi hän jolle olimme liian vähäpukeisia) olivat todella ystävällisiä, ehkä se vuoristoilma vaikuttaa siihen... 

Seuraava etappimme oli Ginosarin kibbutsi Genesaret-järven ranta-alueella.Kibutsissa on mm. hotelli, venesatama, ranta-alue sekä museo, jossa kävimme. 

Ongelmia tämän kuvan kanssa... 

Tämä on pienoismalli Jeesuksen ajan veneestä. Alkuperäinen vene, tai se mitä siitä oli jäljellä, oli myös museossa. Vanhan veneen jäännökset löytyivät Genesaretjärven pohjalta vuonna 1986.

Museossa oli hienoja arkeologien löytämien mosaiikkilattioiden osia. 

Magdala-kivi, eli arkeologien löytämä osa synagoogaa, joka oli rakennettu ajanlaskun aikaan, ennen toisen temppelin tuhoa vuonna 70. Mikä tekee tästä kivestä  erikoisen on se että siinä on toista temppeliä kuvaava kaiverrus 

Venesatama. 

Tästä näkyi vähän kibbutsiakin. 

Genesaretjärvi on nyt hyvässä kunnossa, ennen talven sateita. Toista oli muutama vuosi sitten kun oli niin kuivaa että missä nyt vettä oli pitkälle maata näkyvissä. Toivottavasti tulee runsaasti sateita tulevana talvena.... 

Kibutsista ajoimme Tiberiaksen kaupunkiin, jossa iltapäivä ja alkuilta oli vähemmän mielenkiintoista, sillä kävimme katselemassa asuntoja, mikä oli aika väsyttävää. Eksä haluaa ostaa kaupungista asunnon, jossa viettää välillä aikaa talvisin, ja jonka voi muina aikoina vuokrata Airbnb - asuntona . Välillä piti mennä syömäänkin, ja kun astuimme sisään liharavintolaan, olin varma ettei minulle ole syötävää, mutta tämä olikin ravintola jossa pääannokseen tulee myös pieniä salaattikippoja, jotka täytetään pyydettäessä, joten ihan hyvin täyttyi vatsa tuolla. Kotiin saavuin myöhään illalla, ja oli kyllä kaiken kaikkiaan mukava, joskin liian lyhyt matka. 

Iltapäivä Jerusalemin vanhassa kaupungissa

Jerusalemin bagelien myyjä vanhan kaupungin Jaffan portin kohdalla.

Vietin eilen tosi mielenkiintoisen  iltapäivän Jerusalemin  vanhassa kaupungissa. Ihana  Johanna  Suomesta  on täällä  Israelissa  lyhyellä lomalla,   ja ajattelimme eksän kanssa että hän  ilahtuisi  pienestä  Jerusalemin  reissusta.  Eilen iltapäivällä matkasimme sinne eksän kyydissa.   Otin paljon kuvia,  joten toivottavasti pysytte tässä mukana  vaikka kuvia on suuri määrä.

Jätimme auton Mamilla-kauppakeskuksen parkkihalliin, joka on ihan vanhan kaupungin  vieressä, ja kävelimme Jaffan portille. Eilen oli sekä  juutalaisten shavuot-juhla kuin  kristittyjen helluntai,    ja siellä täällä näkyi uskovaisia pyhäasuissaan. Pyhänä Mamillan kaikki kaupat olivat kiinni.

Jaffan portin  edessä olevalla , katetulla aukiolla oli kojuja, joissa jaettiin ilmaiseksi  vesipulloja ja mehujäitä.  Pyhän kunniaksi joku oli kustantanut tämän yleisölle.  Tuossa kulmassa näkyy  sininen laatikko, jossa oli lisää vesipulloja,  ja  vesi niissä oli jääkylmää, kun taas kotoa tuomani pikku vesipullo oli jo lämmennyt liikaa.  Vesipullon otin mennessä ja tullessa, olipa mukava juttu:) Tässä näkyy hasidi-juutalaisia pyhäasuissaan. Tuo karvahattu on  nimeltään shtreimel, ja on tehty  soopelin, ketun tai kivinäädän  hännän kärjistä. Jos  hattu on tehty oikeista karvoista , se on todella hintava.  Mutta kuulemma täällä monilla on  tekoturkiksesta tehty hattu.  Pyhänä piti kuvata heitä salaa,  mutta muina päivinä ei näekään heitä noissa pyhäasuissaan.

Oli tosi mukavaa nähdä elonmerkkejä ja ihmisiä  vanhan kaupungin basaarikujilla, jotka olivat täysin tyhjiä, samoin kuin kaupat kiinni korona-rajoitusten aikaan.

Minusta tämä on aina ollut niin kiehtova paikka. 

Tännekin oli laitettu värikkäitä sateenvarjoja katonrajaan.

Välillä näkyi turisteja ja kuuli eri kieliä,  ja näin myös suuren ryhmän Brasiliasta. Mutta ei kuitenkaan ollut erityisen täyttä. Suomalaisia lauseitakin tuli myyjiltä välillä kun kuulivat Johannan ja minun puhuvan suomea...

Kaikkea löytyy täältä.

Pysähdyimme yhteen kauppaan  jossa oli niin värikkään näköistä keramiikkaa.  Nämä ovatkin  Uzbekistanista,  enkä ole ennen tuolla törmännyt tällaisiin. Sen sijaan minulla on muutama  armenialaisesata korttelista ostettuja sinivalkoista tarjoiluvatia.

Tosi kauniit mukit, mutta emme ostaneet mitään,.

Mauste&suitsukekauppa

Kahvikauppa

Kävelimme kohti  kristittyä korttelia  ja  Pyhän haudan kirkkoa.  Kävelimme ensin väärään suuntaan, mutta lopulta tulimme oikeaan paikkaan.

Pyhän haudan kirkon  edusta. Tämä kirkko on jaettu 6 kristillisen suuntauksen kesken, ja kirkon avaimet ovat olleet 2 muslimiperheen  hallussa jo vuosisatoja. Otin kirkosta monta kuvaa. Helluntaipäivänä kirkossa oli paljon ihmisiä eri puolilta maailmaa.

Heti kirkkoon tullessa  näkyy tämä koroke, jonka uskotaan olevan se paikka missä on sijainnut sekä Golgata että Jeesuksen hauta. Kun tulimme tuonne, korokkeen ympärille oli polvistunut useita ihmisiä, joten otin kuvan vasta ylhäällä, kun  tuo alue oli tyhjempi.

Valtava kirkko on todella vaikuttava, ja siinä on monta osaa , jokaiselle tuon kirkon kristilliselle suuntaukselle oma. Kaikista upeinta on kun kohottaa katseensä ylös.

Kiersimme kirkon pohjakerroksen ensin.

Yksi saleista.

Vielä katse ylös ennen poislähtöä.

Jatkoimme kävelyä kristitystä korttelista   kohti juutalaista korttelia.

Tulimme juutalaiseen kortteliin, mutta Cardo, vanha kauppakuja, oli kiinni, ehkä pyhän vuoksi.

Hurva synagooga,  joka alunperin rakennettiin 1700-luvun alussa 1400-luvulla rakennetun synagoogan raunioiden päälle. Vuoden 1948 sodassa  synagooga tuhoutui lähes täysin, ja Jerusalemin yhdistämisen jälkeen  jäljellä olivat vain synagoogan rauniot.  Uusittu synagooga valmistui vuonna 2010. Synagoogan edessä oli iso teltta, jossa oli kahvia, virvokkeita  ,  kahvia ym. ohikulkijoille, joten pysähdyimme tuonne pitämään taukoa.

Synagoogan (ja teltan ) edessä oli tämä kultainen Menora.

Salaa kuvattu;D

Lopussa laskeuduimme alas  Itkumuurin alueelle    Kuvassa näkyy  Temppelivuoren moskeijan kultainen kupoli.  Laskeuduimme alas  ja  eksä meni hetkeksi itkumuurille, jossa oli harvinaisen vähän ihmisiä,  ja me Johannan kanssa  menimme vessaan, jotka tuolla olivat tosi hyvät ja siistit (niin tärkeään;D) Alhaalla ei saanut kuvata pyhänä; meille tultiin sanomaan siitä kun yritimme kuvata.

Kävelimme takaisin kohti Mamillan parkkihallia lähes samaa reittiä pitkin  , basaareissa,  mutta ensin ohitimme tämän Robinsonin kaaren, joka on saanut nimensä amerikkalaisen raamattutieteilijän,  Edward Robinsonin mukaan. Kaari on osa  kuningas Herodin toimeenpanemaa , toisen temppelin rakennustöitä.