On helteinen heinäkuinen aamu, ja vien koirani Bambin aamupisulle kodin edessä olevaan puistoon. Täällä on viimeksi satanut joskus keväällä, ja seuraavaa sadetta saa odotella varmaankin marraskuuhun saakka. Mutta miten sitten kaikki on niin vihreää tässä puistossa, ja ylipäänsä täälläpäin?
On vihreää, kiitos keinokastelun. Puistoa kastellaan keinokastelun avulla aikaisin aamulla (olen ottanut kuvat hieman klo 6 jälkeen aamulla). Jokainen osa puistoa saa oman vesiannoksensa , omalla vuorollaan. Vesisuihku kiertää ympäri , ja joskus joutuu juoksemaan pois tieltä ettei kastu. Tosin pieni vesisuihku helteisellä säällä ei tee pahaa...
Asun maassa josta 60 % on erämaata , ja jossa sataa vain tietyn osan vuotta. Veden merkitys on suuri kun sitä ei ole tarpeeksi. Ilman vesikastelua kaikki tässä puistossa olisi kuollutta ja kuivaa. Täällä onkin kehitelty vuosikymmenien aikana kastelumenetelmiä, joilla erämaakin saadaan kukoistamaan. Tomaatit, paprikat ja muut vihannekset ja hedelmät kasvavat erämaassa, kiitos täällä kehitetyn hyvän tihkukastelujärjestelmän avulla. Kansalaisia kannustetaan myös säästämään vettä, ja itse ainakin yritän tehdä parhaani siinä suhteessa. Ei kylpyjä, vaikka minulla on kylpyamme, eikä pitkiä suihkuja, ja käsienpesualtaassa on muoviastia johon kerään vettä , jota sitten käytän toiseen tarkoitukseen.
Mutta takaisin puistoon, jossa on niin rehevää tämän kastelun johdosta. Talvella tätä automatisoitua kastelua ei tarvitse, sillä aina välillä tulee sadetta.
Kastelun aikana puistossa tuntuu niin raikkaalta.
P.S. Hieman hankalaa oli saada makrokuvia tästä,koska en halunnut vettä kameraani;D