Kävin nyt iltapäivällä taas S.A.C.H-talossa leikkimässä lasten kanssa.Suurimman osan parituntisesta vietin tämän pienen Sumayan seurassa.
Etiopialainen Sumaya tuli taloon muutama kuukausi sitten:hän oli silloin 9 kuukauden ikäinen ja puolet ikäistään pienempi;laiha ja heiveröinen kuin pieni linnunpoikanen. Hän vietti sairaalassa monta viikkoa ja pääsi sieltä pois muutama päivä sitten.Näin tänään Sumayan ensimmäistä kertaa viikkoihin ja muutos oli suuri:leikkauksen jälkeen elopainoa oli tullut lisää,hän on kasvanut ja kasvoilla paljon terveempi väri. Mutta hän on vieläkin heikko ja ei paljon liikahda ja katsoo kaikkia ja kaikkea suurilla silmillään. En ole koskaan nähnyt näin vakavaa vauvaa,ja hän näyttää siltä kuin ymmärtäisi kaiken.Kunhan Sumaya tuosta sairaalassa olosta toipuu jaksaa hän varmaan liikkuakin hieman. Joskus ajattelen että tuolla on aika turhauttavaa kun ehtii jo kiintyä lapsiin ja sitten he lähtevät takaisin kotiinsa ja heidän tilalleen tulee uusia lapsia joihin pitää tutustua. Mutta kun ajattelee että nämä lapset pääsevät takaisin kotiin terveinä ja pystyvät elämään normaalia elämää ,tulee siitä niin hyvä mieli että ilolla lähettää nuo lapset takaisin koteihinsa,vaikka jäisikin pieni ikävä.
Hauskaa Vappua kaikille!