Simaa ja munkkeja

Jakarandat kukkivat ikkunan edessä💜

Täällähän ei  vietetä vappua, ja työläisten päiväkin  menee ohi aika huomaamattomana, toisin kuin ennen. Missään muualla ei taidetakaan viettää vappua kuten Suomessa.

Sain kutsun  tulla viettämään vappuaattoa Suomen suurlähettilään virka-asunnossa. Kyseessä oli vähemmän muodollinen tilaisuus kuin esim.itsenäisyyspäivän  vastaanotto samassa paikassa, mikä helpotti vaatetuksen valitsemista. Eksä oli seuralaiseni tuolla. Alussa vieraita viihdytti tämä kvartetti🎶🎵.

Ja koska oli vappuaatto, niin tietysti oli simaa🥂

Ja munkkeja. Oli myös herkullinen noutopöytä, mutta unohdin ottaa siitä kuvan. Noutopöydässä oli mm.minikokoisia ,super herkullisia karjalanpiirakoita, ja eksä oli siitä erityisen iloinen, sillä hän rakastaa karjalanpiirakoita.

Nina Nordström, Suomen nykyinen suurlähettiläs täällä Israelissa, joka aloitti täällä syksyllä, eli haastavaan aikaan. Todella mukava suurlähettiläs ja oli mukavaa jutella hänen  kanssaan.

Eilen ,aikaisin perjantai-aamuna, teimme muutaman tunnin retken Sderotin kaupunkiin. Sderot sijaitsee aivan Gazan rajan tuntumassa, ja 7.10 Hamasin terroristit hyökkäsivät myös Sderotiin, tappoivat yli 50 ihmistä  siellä, ja aiheuttivat paljon aineellista tuhoa. Sen seurauksena kaupunki  tyhjentyi  melkein kokonaan kun  kaupungin asukkaat  pakenivat turvallisemmille alueille. Nyt näyttää siltä että elämä pikkuhiljaa  palaa Sderotin kaupunkiin, ja halusimme nähdä uuden ,vappupäivänä avatun kahvilakonditorian.

Upeita leivoksia.🍰🧁 Kahvilan nuori omistaja, joka sai mainetta kun hän osallistui muutama vuosi sitten jälkiruokakilpailuun televisiossa,  halusi avata uuden kahvilansa lokakuussa, mutta surullisten tapahtumien vuoksi pystyi avaamaan kahvilan vasta nyt.

Pidin tosi paljon kahvilakonditorian sisustuksesta. Se on rakennettu entiseen pieneen omakotitaloon,  ja siellä oli paljon viehättäviä yksityiskohtia, sekä iso kaunis terassi ulkona. Emme syöneet siellä leivoksia,  vaan suolaiset piirakat,jotka nekin olivat tosi herkulliset.

Retkestämme Sderotiin tulikin kulinaarinen retki, sillä seuraavaksi kävelimme lähellä olevaan suureen leipomoon. 

Perjantaisin leipomot ovat täynnä challah-leipiä, joita ostetaan sapattiateriaa varten. Leipomon jälkeen oli aika palata takaisin kotiin.

Kaunista viikonloppua🌿🍃☘️💚

Tulihan se talvikin

Tammikuu oli täällä  kuivin ja lämpimin ikinä, ja näytti jo siltä ettei tänä vuonna tule lainkaan kylmempää säätä, tai kunnolla sadetta.

Kunnes tammikuun viimeisenä aamuna heräsin klo. 5.30 ukkosen jylinään ja sateen ropinaan. Ihanaa. 😁saimme sittenkin vähän talvea, ja tällå viikolla on tullut muutaman  kerran tarve lämpimälle takillekin. 

Ennen sateita huomasin että näiden rohtoaloeiden  lehdet olivat aivan kuivia, eikä sellaisia pulleita, kuten yleensä talvisin. Nämä tarvitsevat sateita jotta lehtiin kertyy geeliä, ja toivottavasti nyt kun on satanut, lehdet ovat täynnä geeliä. Olen käyttänyt geeliä haavojen ym. hoitoon. 

Viime viikon perjantaina olin taas menossa ystäväpariskunnan illanviettoon. Ihana ihana miespari järjestävät sellaisen kerran kuussa, ja jokainen tuo jotain syötävää, josta sovitaan etukäteen. Koska iltapäivllä ei ollut liian kuuma, päätin kävellä heidän luokseen, sellainen puolen tunnin lenkki. Asumme samassa kaupungissa, mutta eri suunnissa.

Vähän ennen klo 16 oli silloin aurinkoista ja kirkas taivas.

Ruoka oli hyvää. Minä toin  amerikkalaistyylisen makaroonilaatikon(baked ziti) joka jonkun verran lämpimästä säästä ja puolen tunnin kävelystä huolimatta tuli hyvässä kunnossa perille, koska olin ottanut sen pakastimesta tuntia aikaisemmin. 

Ihana pikku seniorikoira Shadow, melkein 13 vuotias, tulee luokseni hoitoon keväällä melkein 2 kuukaudeksi, koska pariskunta pikku tyttärineen matkustaa Yhdysvaltoihin, jossa sijaissynnyttäjä synnyttää heidän toisen lapsensa. Olen aivan innoissani siitä että Shadow tulee tänne hoitoon❤️Kun Bambi kuoli heinäkuun alussa, päätin etten ota uutta koiraa, mutta voin silloin tällöin ottaa hoitokoiran. Shadow on vanha, ja sillä selkävaivoja, minkä vuoksi pitkiä lenkkejä ei voi tehdä, mutta tämä chihuahuan ja kääpiöpinsserin sekoitus on syötävän suloinen, ja kamalan hellyydenkipeä.

Tänään Shadow tulee luokseni muutamaksi tunniksi, jotta tottuu hieman kotiini. Shadowilla on tapana tehdä pisut lattialle /matolle ym. ollessaan stressattu, joten toivottavasti sitä ei luonani tapahdu. Shadow tulee saamaan minulta paljon huomiota ja rakkautta❤️Kuun puolivälissä toisen tuttavan iso! koira tulee hoitoon, mutta vain viikoksi. 

Tässä hän nyt on❤️Shadow on täällä huomiseen iltaan saakka, haistelemassa paikkoja 

Päivää aikaisemmin olin tavannut pitkästä aikaa kolombialaisen ystäväni Glorian, ja kävimme kahvilla ruotsalaisen Fika-ketjun uusimmassa pikku kahvilassa🇸🇪

Teimme tosi pitkän kävelylenkin, ja osan siitä maustetorin alueella. Minulta on muutaman kerran kysytty mitä kaipaisin täältä jos muuttaisin takaisin Suomeen. No esimerkiksi tätä maustetorin aluetta, mistä ostab lähes kaikki kuivaruokatuotteet. 

Eräänä aamuna ihan pelästyin, kun vein roskapussin  puolipimeässä talon toisella puolella olevaan roskasäilöön ja näin tämän 🐅Se näytti ihan oikealta tiikeriltä🤣

Tällä viikolla minua on surettanut se että meidän kadun yläpuolella olevan suuren kadun kohdalta in hakattu pois monta varjoa antavaa puuta,  bussipysäkin  vierestä. Kevytraitiotietyöt ovat nyt koko lähialueella laittaneet kaikki paikat sekaisin, ja esim. bussimatkat kestävät nyt kaksi kertaa kauemmin kin matkan varrella on  autokaistoja poistettu töiden alta. Kevytraitiotien vihreän linjan pitäisi mennä läheltäni vuonna 2027,mitä epäilen, koska ensimmäinen, punainen linja, ei vieläkään toiminnassa, ja linjan avaamista siirretty jo muutaman kerran. Huh! 

Eräs maustetorin kauppa

Hyvää Runebergin päivää huomenna Täällä on samanaikaisesti vuorokauden kestävä Tu'Bishvat, eli puiden uusi vuosi. Silloin on tapana syödä mm. kuivattuja hedelmiä. 

Supermarketeissa ja joka paikassa valmiita pakkauksia, joissa erilaisia kuivahedelmiä. Eksältä sain eilen yhden sellaisen. En erityisesti välitä kuivahedelmistä sellaisenaan, paitsi taateleista, joten suurin osa rasian kuivahedelmistä taitaa päätyä leivontaan. 

Kivaa viikonloppua❤️

Salainen puutarha

Toissa viikolla näin  pitkästä aikaa  Glorian, kolumbialaisen ystäväni, joka on miehensä kanssa  ollut ekstra varovainen koko 2 koronavuoden aikana,  niin että meidän torstai-tapaamisista tuli todella harvinaisia. Gloria asuu Tel Avivin keskustan alueella,  ja sovimme  että kävelen torilta päin hänen suuntaansa,  ja  hän kävelee taas minun suuntaani, kunnes kohtaamme. 

Kävellesseäni  ohitin kahvilan,  jossa en ole koskaan ollut,  ja huomasin että sieltä näkyi ovi ulkopihalle.  Gloria oli painottanut ettei halua istua missään sisällä,   joten kun kohtasimme,   kerroin että löysin paikan missä on ulkopiha.  Oli aika lämmin päivä,  mikä sopikin hyvin ulkona istumiseen.

Astuimme sisään ja kadun puolella oleva kahvila&baari näytti viihtyisältä,  mutta teimme siellä vain tilauksemme,  ja astuimme ulos takapihalle.

Pihaterassi oli todella suuri,  ja siellä oli erilaisia tuoli -ja pöytäryhmiä.  Selvisi että pihaterassi on osa Assemblage-putiikkihotellia,  Muistin lukeneeni jotain hotellista  ja sen kahvilasta joitakin vuosia sitten, avajaisten yhteydessä,  mutta ajan myötä unohdin jutun.  Hotelli ja kahvila&baari sekä ulkoterassi sijaitsevat 100-vuotiaassa rakennuksessa. Asuin aikoinaan ihan rakennuksen lähellä, mutta silloin lähialueella ei ollut mitään niin kiinnostavaa kuten nyt.  

Olimme ainoat asiakkaat  sinä aamuna. Vasta myöhemmin sinne tuli muutama ihminen. 

Pidin siitä että vaikka  sisällä oli kalliimman puoleinen  putiikkihotelli,  pihan koko ulkosivu oli jätetty käsittelemättä, ja siinä oli kaunista ajan patinaa.

Tuolla oli niin mukava istua ,  emmekä edes huomanneet ajan  kuluvan. Vietimme  terassipihalla muutaman tunnin. 

 Meidän istuessa  joku hotellin työntekijöistä kävi poimimassa ensimmäisen kuvan minisitruunat, ja asetti ne pöydälle. 

Tästä mennään kadun puolen kahvilaan. Kun astuimme ulos kadulle,  tosi mukava mies, en tiedä oliko hän  hotellin johtaja tai jotain muuta,  sanoi  että meidän on ehdottomasti nähtävä myös hotellin galleria.  Muistissa oli hieman kylmempi vastaanotto vihreän talon galleriassa, täällä mies hotellista lähes vaati että meidän on nähtävä galleria.

Hän johdatti meidät  sisälle hotellin puolelle,  (tuosta näkyy hieman ulkoterassia) ja kertoi  että hotellin  galleria on portaikkogalleria, ja että siellä nyt on valokuvanäyttely  Tel Avivin yöelämästä 90-luvulla. Tel Avivin yöelämä oli erityisen vilkasta  ja osittain  dekadenttia  silloin.   En itse kokenut sitä sillä asuin silloin Suomessa. 

90-luvun underground -yöelämää.. Valokuvaaja on  tänään tosi tunnettu, jonka töitä    on esitetty myös ulkomailla,  mutta kuvia ottaessaan hän oli vielä nuori, aloitteleva valokuvaaja. Aika erikoista sijoittaa  galleria portaikkoon.

Koska olimme jo itse hotellissa, päätimme hieman katsoa miltä siellä näyttää. Koko hotellissa on vain 20 huonetta. 

Yhden huoneen ovi oli auki, koska siellä oli juuri siivooja,  ja kun näin nämä  lamput, pyysin kurkistaa pikaisesti  miltä huone näyttää.   Huoneessa oli pieni parveke pihalle päin  ja nämä lamput olivat kyllä tosi jännät!

Ylimmässä kerroksessa on kattoalue, ja sielläkin oli muutama näyttelyn kuva.

Tämä oli tosi jännä, ehkä joku lepotuolin tapainen? Katolla pitäisi myös olla kahvila, mutta se on auki vain kesällä.

Lukija hotellin katolla. Täälläkin paikat oli jätetty rosoisen näköiseksi.

Alas kävellessä näkyi taas jännä lamppu. Kun tulimme ulos hotellista, törmäsimme  taas mukavaan hotellin johtajaan? , ja kysyin häneltä miten hotelli pärjää kun ei ole turisteja.  Hän kertoi  että heillä on pitkäaikaisia  täkäläisiä vieraita,  ihmisiä jotka Tel Avivissa työn takia,  tai ihmisiä joiden pitää olla karanteenissa  ym. Näin ovat myös  muut  kaupungin hotellit pärjänneet joten kuten,   ja esim. yhdessä halvemmassa hotellissa on asunut nuoria jopa kuukausien ajan,  ja  huonevuokra  joskus jopa halvempi korona-ajan hotellissa kuin  jos vuokraisi asunnon, etenkin kun huonevuokraan sisältyy vesi, sähkö ja netti.

Talvemme täällä on jatkunut jo 2 viikkoa,  ja  talvitakkia olen käyttänyt useastikin, toisin kuin viimeisimpinä vuosina. Ja viime yönä  Elpis-lumimyrsky,  joka toi lunta  Turkkiin  ja Kreikkaan, saapui tännekin , tosin hieman lauhtuneena,  ja toi lunta myös  Jerusalemiin, ja tänä aamuna  Jerusalemin asukkaat heräsivät lumisessa kaupungissa.  Tässä kuvassa   Israelin presidentti Yitzhak  Herzog leikkii lumisotaa   vaimonsa kanssa presidentin virka-asunnon pihalla.  Ja kun  täällä  ihan pohjoisessa on joka vuosi  lunta  mutta Jerusalemissa vain noin kerran  viidessä vuodessa, lumentulosta tehdään tosi iso juttu;D Minun alueellani satoi korkeintaan rakeita...

Vuoden ensimmäinen retki

Eilen  olin vuoden ensimmäisellä retkellä,  kun ajoimme eksän kanssa Juudean vuoriston alueelle, lähelle Jerusalemia.  Eilen  oli myös   muutamien sade-ja pilvisten päivien jälkeen kaunis aurinkoinen päivä .

Kulunut viikko on ollut vuoden kylmin viikko täällä,  ja  pitkästä aikaa  tuli käyttöä talvitakille.  Kylmintä oli muutamana aamuna ja iltana, kun lämpötila putosi  6 asteeseen,   ja kylmin sisälämpötila oli 10 astetta. Minua tuo  alhainen sisälämpötila ei erityisesti ole häirinnyt; minulla on kyllä  pieni infrapunalämmitin, mutta en edes ottanut sitä esille, vaan lisäsin vaatteita,  eli tällä viikolla olen tarvinnut täällä aika harvinaista kerrospukeutumista:)  Aivan pohjoisessa ja vuoristoisilla alueilla satoi lunta,  ja Jerusalemissakin satoi hieman lunta,  mutta ei tarpeeksi. Jos muistan oikein , viime vuonna ei ollut näin monta kylmää päivää.   Vieläkin on aika viileää aikaisin aamulla ja illalla, mutta esim. eilen illalla mittari näytti 12 astetta ulkona, eli ei enää niin kylmää kuin alkuviikolla.

Aloitimme aamun aivan ihastuttavassa  kahvila-ravintolassa , joka  sijaitsee orkidea-kasvihuoneessa.    Tässä ravintolasalissa oli vain yksi orkidea, mutta paljon muita kasveja,  ja jopa banaanipuu. Kaikki kasvit lisäsivät kyllä tunnelmaa.

Viereisessä huoneessa olikin monta orkideaa sekä muita kasveja, joita myydään tuolla.  Tässä huoneessa oli liian lämmintä, kasvien vuoksi,  joten istuimme edellisen kuvan ravintosalissa.  Kasvihuoneravintola  sijaitsee Maale HaHamisha-kibbutsin alueella,  ja  toimi aikaisemmin orkideakasvihuoneena, kunnes paikassa oli tulipalo.  Kasvihuoneessa ei ollut mitään muutamaan vuoteen, kunnes kibutsissa asuva pariskunta päätti kunnostaa paikan , ja avata siellä kahvila-ravintolan sekä kasvikaupan.  Aivan ihana paikka, ja olispa tuo lähempänä...

Kaunis ardisia-kasvi.

Orkideat ovat kyllä niin kauniita:) En ole koskaan yrittänyt kasvattaa orkideaa, mutta kun asuin  Venezuelassa,  näin orkideoitten kaupustelijoita tienvarsilla,  ja orkidea onkin Venezuelan kansalliskukka.

Kibutsin alueella on tämä Varsovan geton taistelijoiden muistomerkki.

Maaleh HaHamishan kibbutsi sijaitsee Juudean vuoriston korkeimmalla paikalla,  876 metriä meren pinnasta, ja sieltä onkin hyvät näkymät. Taivas oli tosin niin kirkas etten edes nähnyt mitä kuvasin;D  , mutta tämä taitaa olla osa Abu Goshin kylää.

Zoomasin  kuvan Abu Goshin moskeijasta.  Abu Goshissa sijaitsee myös kaunis keskiaikainen luostari, ja  kylän pääkatu on täynnä ravintoloita, jonne tullaan syömään kaukaakin.

Orkideakahvilan jälkeen ajoimme  toiselle muistomerkille, jonka tornista mahtavat näkymät. En ensin ajatellut kiivetä tuonne,  sillä  jotkut rappuset näyttivät hieman hatarilta ja olivat tuettu metallilla, mutta lopuksi kävelin ylös, aika monta rappusta. Ylhäällä tuuli kovaa ja oli kylmää, mutta näkymät olivat huikeat.

Tämä oli yksi näkymistä, ja tuon valkoisen talon katolla on kyllä sielläkin hienot näkymät alas laaksoon.

Seuraava etappi oli Ein Rafan arabikylä,  jonka lähellä vesilähde, jonka  eksä halusi näyttää minulle.  Jätimme auton hieman kauemmaksi, ja kävelimme kohti lähdettä,  ja en voinut olla kuvaamatta tätä hieman palatsimaista taloa.   Yleensä arabikylissä  tällaisissa taloissa asuu koko laaja perhe, ja 4-kerroksiseen taloon takuulla mahtuu isokin perhe.

Vesilähteen viereen on rakennettu pieni  allas, johon virtaa lähteen vesi.    Viereisestä kalliosta tippui  vettä , ja kuului ihanaa veden solinaa. Eksä maistoi vettä ja sanoi että se on tosi raikkaan makuista.

Kävellessämme vesilähteelle ohitimme  tämän kahvilaravintolan,  ja muistin joskus lukeneeni paikasta.  Lähes kaikki muut paikat olivat kiinni. 

Lähteen jälkeen menimme sisälle tuohon kahvilaravintolaan. Paikan nimi, "Shanklish"  , tarkoittaa Libanonissa ja Syyriassa suosittua  juustoa, joka muotoillaan pallon muotoiseksi, ja jota syödään joko pehmeänä versiona , tai  kuivempana versiona.

Koska olimme syöneet aamiaista muutama tunti aikaisemmin , edellisessä paikassa, otimme tuolla vain juotavaa. Eksä tilasi Salep-juoman, jota täälläpäin kutsutaan  sahlabiksi,  mutta on alunperin peräisin turkkilaisesta keittiöstä ,  ja Turkissa se onkin suosittu lämmin talvijuoma. Ottomaanit toivat juoman tälle alueelle. Juoman kanssa tuli kookoshiutaleita, kanelia ja  pistaasipähkinää, joita lisätään juoman sekaan.

Minä tilasin arabialaisen kahvin, joka oli hyvää.

Shanklish-kahvilaravintolassa myydään myös  shanklish-juustoa,  joka näkyy tuossa ylempänä ,  lasipurkissa. Hyllyillä oli myös zaatar-yrttimaustesekoituista, tahinia, labane-jugurttijuustoa  sekä jameed-jugurttijuustoa, joka on kotoisin  beduiinien keittiöstä.  Se valmistetaan  joko lampaan-tai vuohenmaitojugurtista, ja sitä kuivataan koviksi ja hyvin suolaisiksi palloiksi.  Maistoimme  palestiinalaista  oliiviöljyä, joka oli todella hyvää, mutta aika kallista.

Tännekin olisi mukava tulla uudestaan.  Päivän retki oli todella mukava ja tuli taas nähtyä ja koettua kaikenlaista.  Kaunista viikonloppua toivotellen💓