Potentiaalista kauneutta

Hyvää helmikuun  viimeistä iltaa:)  Kännykkäni kuviani selaillessa huomasin että  minulla oli aika monta  huonoista rakennuksista otettua kuvaa,  joten päätin tehdä niistä postauksen. Yleensähän olen laittanut tänne kuvia   ihastuttavista vanhoista kunnostettavista  taloista,  mutta vielä löytyy kaupungin sydänalueelta monta kunnostettavaa  vanhaa taloa, joita ei saa purkaa, vaan pitää kunnostaa. Tämä ensimmäisen kuvan talo  on kulmassa , josta vasemmalla  alkaa kävelykatu,  ja oikealla puolella alkaa  torikatu.  Talo tosiaaankin kaipaisi vähän maalia pintoihin ja muutenkin kunnostusta,  etenkin kun se sijaitsee niin tärkeällä  ja keskeisellä paikalla.

Kävelykadulla, joka viimeisen vuoden aikana ollut vain osittainen kävelykatu,  on monta upeaa kunostettua taloa, mutta vielä riittää taloja joita ei ole kunnostettu, kuten tämä talo, Kadun lähes kaikki kaupat ovat kangas-tai käsityötarvikekauppoja.

Yksi kadun  taloista on kunnostusvaiheessa.

Viereisellä kävelykadulla  on tämä röttelö, josta piti tulla  putiikkihotelli, mutta  korona pilaisi suunnitelmat.  Tässä ei taida nyt olla asukkaita, mutta katutaitellijat ovat koristelleet talon seiniä.

Saman kävelykadun varrella on tämä talo,  jonka tekee mielenkiintoiseksi se että kaupunki vaati talon ulkosivun kunnostusta. Vielä ei sellaista ole aloitettu...

Tämäkin talo kaipaa kunnostusta.

Saman kadun toisessa  päässä on suuri rakennus,  josta piti tulla hieno asuintalo, lisäkerroksineen, mutta tässäkin korona pilasi suunnitelmat. Pitkässä talossa on kaksi talonumeroa, ja talon  katutasossa  on yhdessä kohtaa  jazz-klubi.

Toinen puoli taloa.

Jazz-klubin  lisäksi katutasossa on myös baari,  jonka edessä kaikenlaisia hassuja kyhäelmiä.,

Taidetta tämäkin;D   Rakennus varmaankin kunnostetaan jossain vaiheessa, ja  silloin varmaan sekä jazz-klubi sekä baari joutuvat etsimään uuden kodin .

Kissatkin viihtyvät talon edessä.

4 &5 shotin tarjouksia baarissa.

Lähellä oleva rähjäinen talo.

Talo jossa kunnostus alkanut.

Saman talon kulma.

 Tuo kulmatalokin kaipaa kunnostusta.

Tämä röttelö on ollut tässä kunnossa jo vuosia.  Viereiset talot on kunnostettu,   mutta tämä on edelleenkin kunnostamatta. Ehkä koska takana ei ole tilaa rakentaa.

Tämä viikko on ollut surullinen , sillä ystäväpariskunta tästä talosta muuttivat eilen toiseen kaupunkiin, joka ei lähellä.   Heillä  on  3 kissaa, ja eilen autoin hieman  muuttamisessa , ja veimme 2 kissaa uuteen kotiin.  Iltapäivällä  he halusivat  viedä  kolmannen kissan uuteen kotiin,  mutta pelokas kissa piileskeli jossain. Minulla on  avain vanhaan asuntoon,  ja illalla näin kissan- Aamupäivällä onnistuimme  siirtämään kissan kuljetuslaatikkoon,  mutta kissa  onnistui myöhemmin aukaista kuljetuslaatikon    oven ja piiloutui  jonnekin. Yritän myöhemmin illalla mennä asuntoon ja saada kissan kiinni, mutta kissa on muutenkin pelokas ja ihan paniikissa , joten epäilen että löydän sen.  Uusien asukkaiden pitäisi muuttaa asuntoon ylihuomenna,  joten jos kissaa ei löydy, edessä on ongelma...

Edit. Eilen klo 23 menin asuntoon, ja kissa oli tullut ulos piilopaikastaan, ja oli olohuoneessa. Puhelin sille hiljaa, ja sain otettua Jerryn syliini. Oli pakko sulkea Jerry yöksi kylpyhuoneeseen. Aamulla muistin että minulla Bambin vanha kantokassi, ja saimme laitettua väsyneen kissan siihen. Nyt kissa on matkalla uuteen kotiin🐱🙏 (entisten naapurieni uuteen kotiin, 2 muun sinne jo viedyn kissan lisäksi)

Eilen kun olin pariskunnan uudessa asunnossa, muuttomiehet toivat sinne ensimmäisen kuorman. Toinen muuttomies oli ukrainalainen ja toinen venäläinen, joka vastustaa sotaa. Ukrainalainen kertoi että hänen ex-vaimonsa muutti takaisin Ukrainaan lasten kanssa eron jälkeen, eivätkä he ole paenneet sieltä. Niin surullista mitä tapatuu näinä päivinä😢

Hyvää maaliskuuta teille:)

Helmikuun vuokot

Helmikuu on se kuukausi , jolloin  punaiset kruunuvuokot  puhkeavat kukkaan  eteläisessä Israelissa.     Viikko sitten perjantaina, aikaisin aamulla,  matkustin eksän kanssa katsomaan punaisten kukkien kukintaa.  Täällä  Israelissa kasvaa myös muun värisiä kruunuvuokkoja, mutta tällä alueella vain punaisia.  Harmikseni    retkeämme edelsi sateinen yö,  ja aamu oli muutenkin viileä,    ja kukkien terälehdet olivat kiinni.    Tämä oli myös vasta kukinnan alkua ,  ja kun tuota päivää on seurannut monta kauniimpaa ja lämpimämpää  päivää,  ovat nuo kukat paljon kauniimpia ja niitä on myös runsaammin luonnossa.

Alue jossa kävimme on nimeltään   Shokedan  metsäalue,  joka on Shokedan   kylän vieressä.   Helmikuussa  alue täyttyy  vierailijoista,  jotka tulevat katsomaan vuokkojen  kukintaa,  ja  tämä ja viereiset alueet  ovat silloin  täynnä kaikenlaisia tapahtumia.

Kruunuvuokot ovat rauhoitettuja, mutta niitä kyllä tuhoutuu jonkin verran kun ihmiset kulkevat tuolla vuokkoja ihailemassa ja kuvaamassa.

Samalla alueella on  tori , joka kuulemma auki vain helmikuussa, kun alueella  paljon ihmisiä.Sateen jälkeen oli tosi kuraista tuolla,   ja kuraiset kengät piti kunnolla puhdistaa kun tulin kotiin.

Joimme appelsiinimehua,  joka oli todella makeaa:)

Kolombialainen pariskunta möi mansikoita ja  etelä-amerikkalaisia herkkuja.

Kotileipomoa siskonsa kanssa pitävä nainen kertoi että olivat siskonsa kanssa leiponeet yötä päivää torimyyntiä varten.

Suloiset koirat  torilla. Näitä unkarinvizloja oli kolme , mutta sain kuvaan vain kaksi todella  hyvin käyttäytyvää koiraa.

Ennen poislähtöä ohitimme vielä tämän sitrushedelmäkojun,  jossa sanotaan että hedelmät    suoraan viljejijältä.  Hedelmiä piti ostaa  vähintään 3 kiloa, ja niitä  sai myös sekoitella. Ostin mehukkaita verigreippejä, joista yksi vielä jäljellä,

Ajelimme toiseen paikkaan jossa sielläkin oli pieni tori, jossa suurin osa kojuista käsityöläisten, mutta oli siellä muutama ruokakojukin.

Torin takana   rosmariinit kukkivat tosi kauniisti.  Ne kukkivat myös kodin edessä olevassa puistossa , mutta ei näin kauniisti. Retkipäivänä  oli vielä aika viileää, mutta tällä viikolla  on lämmennyt: lyhyen lyhyt talvi on ohi, ja täällä on kevät.  Tammikuu oli kylmin 14 vuoteen, ja  kerrankin tuli hieman tarvetta  talvitakille, lämpimälle huiville ja sormikkaille:)

Kaunista viikonloppua:)

Puiston iloja

Aksiskauris  puiston ensimmäisessä  eläinnurkkauksessa

Viileämmän  kauden ensimmäinen puistokierrokseni  Tel Avivin keskuspuistossa   tapahtui viime viikolla, viileänä  aamuna, joka myöhemmin vaihtui lämpimäksi sääksi.    Viimeksi olin puistossa  viime keväänä, silloin kun oli vielä tarpeeksi viileää., Kesällä  en  koskaan käy siellä.

Minulla on kodin vierestä  bussi ihan puiston viereen, lähellä tätä kohtaa mistä yleensä aloitan kävelyn. Matka ei kuitenkaan ole erityisen lyhyt, ja kestää ennenkuin pääsen perille. Tällä kertaa kävelin puistossa lyhyemmän reitin,   mutta ensi kerralla pitää sitten   kävellä se pidempi reitti. Talvella puisto on niin ihanan vihreä,  ja syy miksi en käy tuolla kesällä on se että silloin kaikki tuo luonnon vihreä on poissa.   Puiston puissa asuu suuri määrä  kauluskaijoja, jotka osaavat olla tosi äänekkäitä.

Ihan lähellä edellisen kuvan aluetta sijaitsee puiston vanhempi eläinnurkkaus, josta on kiva aloittaa kävely. On ankkoja, ja muita lintuja sekä pari emustrutsia,  jotka liikkuivat niin nopeasti ettei niitä saanut kuvattua.

Pulleita kanoja ja kalkkunoita. Tämä vanhempi eläinnurkkaus on jaettu kahteen aitaukseen,  ja toisessa aitauksessa on   emu, joka yleensä   vahtii siellä olevia    aksiskauriita.

Näin aitauksessa ensin vain emun, ja luulin että  aksiskauriit oli viety muualle, mutta ne olivatkin eri nurkassa.  Huomasin että näille oli tullut perheenlisäystä , ja siellä oli yksi aivan pieni  kauriin vasa.

Zoomaus ei auttanut sillä pieni vasa pysyi tiiviisti emonsa suojassa.  Suloisia nämä "bambit".

Huomasin että  pyörä-ja jalankulkijoiden tie oli nyt paremmin eroteltu toisistaan.  Olisko se ollut  viime talvena tai sitä edeltävänä talvena kun vahingossa kävelin  väärällä puolella ja raivostunut pyöräilijä melkein törmäsi minuun. No nyt  on selvempää....

Aamulla varhain puistossa näkee paljon  kävelijöitä, pyöräilijöitä ja  juoksijoita. 

Ja myös voimistelijoita.

Tässä kohtaa  joki on jakautunut niin että keskellä on tuo saareke, ja sen takana myös jokea.  Yleensä  käyn tuollla saarekkeen puolella   keräämässä villiyrttejä,  kuten villisinappia,  mutta  niiden aika ei ole vielä.

Kävelen kohti siltaa ,  jonka kautta pääsee saarekkeelle,   ja joen toisella rannalle.   Koska teen lyhyemmän reitin,  kävelen toiselle puolelle sillan kautta. Sillan yläpuolella  kulkevat autot ja bussit.

Sillan keskiosasta näen alhaalla olevan , kiinalaiselta näyttävän kalastajan.  Joen vesi on sateiden jälkeen niin mutaisen näköistä  etten kyllä onkisi tuolla,  enkä edes tiedä miten tuolta tulee kalaa,  mutta kai sieltä jotain tulee.

Joen toisella puolella on jo vähemmän luonnonvaraista aluetta, ja nyt ollaan jo   asuinalueen lähellä.

Ruohikolla näen afrikanhanhen,  joka ei näytä pelästyvän vaikka tulen aika  lähelle.

Kaunis lintu. Puistossa on myös sakaaleja, mutta nyt en nähnyt niitä.

Joen reunalla on tuttuja sorsia ja muita vesilintuja; osa syvässä unessa.

Lisää vesilintuja.

Voi anteeksi ,herätinkö sinut,,,

Puiston uudemmassa  eläinnurkkauksessa  näen  emustrutsin ja nubianvuohen.  

Eläinnurkkauksen vieressä on lasten leikkikenttä,  ja tämä karhu,  johon päättyykin kierrokseni puistossa tällä kertaa.